Piirakkaa joulupöydän jämistä

Lohipiirakka
Joko riittää joulukala? Loput piirakkaan ja taas maistuu uudelta. Niin hyvää, että meillä tämä meni viimeiseen muruun.

Selailin joulunajan lehtiä ja kaikissa niissä oli vinkkejä siitä, miten hyötykäyttää loput jouluruuista. En siis ole ainoa, jolle oikean määrän ostaminen on mahdottomuus vuosi toisensa perään. Tällä kertaa onneksi meillä oli maltti mukana jo kaupassa, eikä esimerkiksi kahden kilon kinkusta juuri hernekeittotarpeita jäänyt. Tomi Björck ehdotteli iltapäivälehdessä karkkipossun tekemistä kinkun jämistä.  Itse pitäydyin klassisemmassa vaihtoehdossa: Lohipiirakka on oikeasti hyvää, eikä vain epätoivoinen yritys minimoida hamstrauksen aiheuttamia vahinkoja.

Tein piirakan jo glögijuhliin. Päätypala jäi aamuksi, ja sain siitä vielä kuvan napattua. Heti ensimmäisen otoksen jälkeen sekin meni parempiin suihin viimeiseen muruseen. Taikinana käytin voitaikinan sijaan rahka-voitaikinaa ja täytteissä pitäydyin perinteisissä: Riisiä, kuullotettua purjoa, kylmäsavulohta, kananmunaa ja reilusti tilliä.

Lohipiirakka
noin kuudelle – kahdeksalle

Rahkavoitaikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

Täyte
1 1/2 riisiä
3-4 kovaksi keitettyä munaa
300-400 g kylmäsavulohta (tai graavilohta, jos sitä nyt jäi)
isohko purjo
noin 1 dl tilliä
mustapippuria tai valkopippuria

Voiteluun
kananmuna

1. Nypi voi, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekaisin. Lisää rahka, sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin noin tunniksi vetäytymään peitetyssä astiassa tai kelmuun käärittynä.

2. Valmistele sillä välin täytteet: Keitä riisi kypsäksi. Pilko purjosta valkea ja vaaleanvihreä osa ja kuullota se. Keitä kananmunat koviksi ja viipaloi ne.

3. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toisesta noin puolen sentin paksuinen levy.

4. Nosta täytteet levyn päälle: Riisi pohjalle, sitten kuullotettu purjo, lohisiivut, tilli ja lopuksi päällimmäiseksi kananmunat.  Muista jättää reunoille pari senttiä tyhjää, jotta saat piirakan suljettua helposti, eikä se vuoda.

5. Kauli toinen puoli taikinasta samankokoiseksi levyksi ja nosta täytteen päälle. Sulje piirakan reunat huolellisesti painelemalla.

6. Voitele piirakka kananmunalla ja tee veitsellä muutama ilmareikä. Paista kullanruskeaksi 200 asteessa. Piirakka kypsyy noin 25 minuutissa.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Joulun tuoksua

Piparkakun makuinen piirakka
Joulun tuttu tuoksu tällä kertaa pehmeässä muodossa. Päällä tuhti kerros tuorejuustokuorrutusta ja marjoja.

Tänä jouluna olen jättänyt joululeivonnan ja kaiken muunkin suosiolla aika lailla muille. Blogissa ei ole paljon jouluun valmistauduttu – sama pätee ihan oikeaan elämäänkin. Tänään kääntyi kuitenkin uusi lehti: Joulusiivous tehty, joulukuusi koristeltu, joululahjat pakattu ja jouluglögit nautittu hyvässä seurassa. Jospa nyt ottaisi mukavan asennon sohvalla ja nautiskelisi yhden Bacin, joita ilman ei joulu tule.

Tarjosin glögivieraille makeaksi herkuksi tätä piparkakun makuista pehmeää piirakkaa. Siitä löytyvät kaikki tutut piparkakkumausteet, mutta lopputulema on taikinaa parempaa – toisin kuin pipareissa. Ole tarkkana, ettet paista piirakkaa liian kauan, ettei siitä tule kuiva. Tein oman piirakkani aavistuksen liian suureen vuokaan ja se jäi näin ollen turhan matalaksi, noin 20*25-senttinen vuoka on aika optimaalinen tälle taikinamäärälle.

Piparkakkupiirakka tuorejuustokuorrutteella
noin 12 palaa (noin 20*25-senttiseen vuokaan, jotta saat paksun piirakan, joka pysyy mehukkaana)

180 g pehmeää voita
3 dl sokeria
3 munaa
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl kanelia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl jauhettua neilikkaa
1 1/2 tl jauhettua inkivääriä
1 1/2 tl jauhettua kardemummaa

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita
2 dl tomusokeria
ripaus kanelia

Koristeluun
pakastettuja puolukoita tai tuoreita punaherukoita (pyöritä tomusokerissa tai kidesokerissa)
kanelitankoja

voita vuoan voiteluun

1. Vatkaa pehmeä, huoneenlämpöinen voi ja sokeri tasaiseksi.

2. Lisää joukkoon kananmunat ja sen jälkeen jogurtti tai maito.

3. Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin, lisää ne taikinan joukkoon kevyesti käsin vatkaten.

4. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Älä paista liian kauan, ettei se kuivu. Peitä tarvittaessa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa kaikki täytteen ainekset huoneenlämpöisinä tasaiseksi massaksi. Levitä piirakan päälle ja koristele piirakka marjoilla ja kanelitangoilla.

Juhlatunnelmia ja arkea myös Facebookissa.

Joulun viimeiset rippeet

Graavisiika mätikastikkeella
Tämä on vihoviimeinen jouluun liittyvä postaus ja sitten aletaan katsoa eteenpäin. Tähän reseptiin pätee sama kuin edelliseenkin eli tämä sopii kyllä muulloinkin tarjottavaksi – kunhan ensin on selvitty joulun kalaövereistä.

Joulupöydässä omat suosikkini löytyvät nykyään kalapöydästä – tosin lämmin suhde lanttulaatikkoon on säilynyt lapsuudesta asti ja tunneside on edelleen vahva. Alkupaloista löytyvät toki aina ne muutamat perinteiset herkut kuten äitini mätihyytelö ja graavilohi, mutta joka vuosi kokeilemme myös jotain uutta. Tänä vuonna kokeilin graavisiikaa mätikastikeella.

Löysin ohjeen Koti ja keittiö -lehdestä ginillä terästettynä, mutta minun ja ginin suhde on nykyään niin laimea ja sen maku niin vahva, että pelkäsin sen jyräävän siian kokonaan. Tässä siis laimennettu versio, joka päätyi meidän joulupöytään ja päässee listoille toisenkin kerran jo ennen ensi joulua. Myös mittasuhteita on hiukan muuteltu. Jos haluat laittaa tujaksen giniä tai jotain muuta alkoholia, noin ruokalusikallinen on sopiva annostus.

Tästä on nyt hyvä siirtyä uuden vuoden ruokien pariin. Jouluun palaan enää sen verran, että tulette näkemään vuoden aikana joululahjasatoa, koska joulupukin säkkiin oli osunut aika paljon ruokaan liittyviä lahjoja.

Graavisiika mätikastikkeella
4 hengelle osana alkupalapöytää

250 g siikafilettä
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 tl roseepippureita

Mätikastike
1 rkl valutettua siian- tai muikunmätiä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1/2 prk (75 g) smetanaa
rouhittua mustapippuria

Koristeeksi
mätiä ja ruohosipulia

1. Jos siikafileessä on ruotoja, poista ne nyppimällä. Ripottele mausteet fileen päälle. Kääri kala voipaperiin ja anna maustua painon alla jääkaapissa fileen paksuudesta riippuen 5-8 tuntia – voi olla yön ylikin.

2. Sekoita mätikastikkeen ainekset keskenään.

3. Leikkaa siikafileestä ohuita siivuja ja asettele annosastioihin (tai tarjoiluvadille) ja nosta päälle mätikastiketta. Koristele mädillä ja ruohosipulilla.

Pikkuisen paremmat uuniomenat

Pähkinätoscalla kuorrutetut uuniomenat
Tässä reseptissä yhdistyvät kolme suosikkiani: Pähkinät, omena ja kaneli. Kokeilin näitä uuniomenia jouluaaton jälkiruokana. Ohjeessa ei kuitenkaan ole mitään niin jouluista, että se estäisi näiden pistämistä uuniin vuoden muina päivinä.

Jouluisin on todella kiitollista tehdä ruokaa meidän perheelle. Kaikki ovat ensinnäkin oikein kokeilunhaluisia eli vaikka tietyistä perinteistä pidetään kiinni, on joulupöydässä joka vuosi myös paljon uusia tulokkaita. Toisekseen äitini on erinomaisen tehokas tiskaaja eli hetken voi kuvitella olevansa huippukokki, jonka ei tarvitse välittää tiskeistä. Arkena olisin ihan itse joutunut pelastamaan sen kattilan, johon jymähti glögisiirappi.

Uuniomenien ohje on alunperin Kotivinkin jouluruokalehdestä, mutta olen muokannut reseptiä mm. rouhimalla toscaan kokonaisia pähkinöitä ja manteleita mantelilastujen sijaan. Mantelilastut eivät vaan maistu yhtään millekään.

Uuniomenat pähkinä-mantelitoscalla
4 hengelle jälkiruokana, vähemmän tukevan aterian jälkeen voit hyvin lisätä hiukan omenien määrää. Toscasta riittää kyllä muutamaan lisäpuolikkaaseen tarvittaesssa.

2 isoa omenaa
kanelia
muutama nokare voita

Tosca
50 g voita
1 dl sokeria
1 1/2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl maitoa
50 g manteleita ja hasselpähkinöitä kokonaisina

1. Puolita omenat ja poista siemenkodat. Leikkaa samalla pohjasta pieni pala pois, niin omenat pysyvät paremmin pystyssä. Täyte on aika valuvaista, joten kannattaa ottaa pala siten, että pinta on aika lailla vaakatasossa. Ripota kanelia ja laita nokare voita omenoiden päälle.

2. Paista vajaa puolisen tuntia 200 asteessa. Omenien pitäisi olla aika lailla kypsiä, koska toscan kanssa niitä kypsennetään enää hetki. Kypsennysaika riippuu tietenkin omenien koosta, minun suuret omenanpuolikkaani kypsyivät noin puolessa tunnissa.

3. Valmista omenien kypsyessä tosca. Rouhi mantelit ja pähkinät, kannattaa jättää ne aika krouviksi rouheeksi. Kiehauta kattilassa voi, sokeri, vehnäjauhot ja maito. Lisää joukkoon rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

4. Nosta uunin lämpö 225 asteeseen. Lusikoi toscaa omenoiden päälle ja paista vielä 6-8  minuuttia tai kunnes tosca on kauniin kullanruskeaa.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.

Rauhallista Joulua!

Rauhallista ja maukasta Joulua!

Joululahjavalvojaiset

Pistaasi- ja mangotryffelit
Teoriassa joululahjavalvojaisissa pakataan rauhassa kauniita paketteja ja siemaillaan kuumaa glögiä joululaulujen soidessa. Käytännössä minä neuloin hikipäässä viime tipassa viimeisiä joululahjoja kasaan ja keittelin tryffeleitä yömyöhään.

Haluaisin säilyttää mielikuvan itsestäni ihmisenä, joka valmistautuu jouluun hyvissä ajoin ilman stressiä. Uskon itse tähän mielikuvaan niin vahvasti, että ajattelin jo kirjoittaa tämän joulun olleen poikkeuksellinen kiireisen syksyn takia. Tarkemmin ajateltuani totesin kuitenkin, että olen aiempinakin vuosina mm. lahjonut äitini päättelemään kirjoneuleen lankoja aatonaattona, jotta paketti saadaan kasaan. Ehkä minun pitää vain tunnustaa tosiasiat. Toisaalta en ole kuitenkaan vielä koskaan joutunut antamaan puolivalmista kaulaliinaa puikkoineen, kuten kävi sisarelleni, jonka aviomiehen ilme oli pakettia avatessa näkemisen arvoinen. Miesparka ei sentään itse joutunut neulomaan työtä loppuun, toimitusaika vain venyi joulun yli.

Myötäjäisinä saadussa suvussani on muutamia kovan luokan suklaan ystäviä. En tunne muita, jotka yöllä herätessään käyvät syömässä pari palaa suklaata pahimpaan kolotukseen. Tässä siis ohje heille ja kaikille muille suklaata himoaville. Tryffelit ovat niin vahvan suklaisia, että satunnaiset suklaansyöjät eivät näitä osaa arvostaa. Itse en juuri pidä suklaasta ja minun makuuni nämä ovat aika tuhtia tavaraa, suklaan tosiystäväkään ei näitä kerralla montaa syö, mutta maku miellytti testihenkilöä kovasti. Ohjeen ainesosien suhteet nappasin Olivian karpalotryffeleistä, mutta muutin maut ja mausteet sekä muokkasin hiukan tekotapaa.

Tryffeleihin on hyvä käyttää laadukasta ja vahvaa suklaata. Akseli Herlevin mukaan paras on kaakaomassapitoisuudeltaan 70-prosenttinen suklaa. Minulla osa oli 80-prosenttista, silloin mausta tulee hiukan kitkerämpi ja tryffelistä kovempi. Monissa ohjeissa tryffeli kehotetaan kovettamaan jääkaapissa, mutta silloin pinta harmaantuu helposti johtuen lämpötilan vaihteluista.

Pistaasitryffelit
noin 15 kpl

150 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)
3/4 dl kuohu- tai vispikermaa
3/4 rkl voita
1-1 1/2 rkl Amarettoa
1 kanelitanko
1/2 vaniljatanko (siemenet)
ripaus suolaa
n. 50 g rouhittuja pistaasipähkinöitä

Lisäksi
pinnalle esim. kaakaojauhetta, pistaasipähkinärouhetta, tomusokeria. Itse käytin Dolphinin suklaalastuja, joiden joukkoon sekoitin pistaasipähkinöitä rouhittuna.

1. Pilko suklaa pieniksi paloiksi.

2. Lisää kerman joukkoon voi, siemenet vaniljatankosta sekä kanelitanko ja keitä 5-10 minuuttia. Kun käytät jauhettujen mausteiden sijaan kokonaisia ja lisäät ne jo tässä vaiheessa, maut ovat voimakkaampia ja leviävät tasaisesti koko massaan.

3. Ota kattila pois levyltä ja lisää kuumaan seokseen suklaa. Kun suklaa on sulanut, lisää Amaretto, pistaasipähkinät ja ripaus suolaa. Sekoita tasaiseksi.

4. Anna jähmettyä huoneen lämmössä 6-8 tuntia.

5. Pyörittele palloiksi ja pyörittele pallot esim. kaakaossa.

6. Säilytä tryffelit jääkaapissa, huoneenlämmössä ne sulavat nopeasti

Mangotryffelit
noin 15 kpl

150 g tummaa suklaata (70 % kaakaota)
3/4 dl kuohu- tai vispikermaa
3/4 rkl voita
1-1 1/2 rkl omenamehua (voit toki korvata esim. Limoncellolla)
1/2 vaniljatanko (siemenet)
ripaus suolaa
noin 3 viipaletta kuivattua mangoa oman makusi mukaan

Lisäksi
pinnalle esim. kaakaojauhetta, tomusokeria. Itse laitoin Dolphinin suklaalastuja ja pari palaa kuivattua mangoa.

1. Pilko suklaa pieniksi paloiksi.

2. Lisää kerman joukkoon voi ja siemenet vaniljatankosta ja keitä noin 5 minuuttia.

3. Ota kattila pois levyltä ja lisää kuumaan seokseen suklaa. Kun suklaa on sulanut, lisää mehu tai likööri ja ripaus suolaa. Sekoita tasaiseksi.

4. Anna jähmettyä huoneen lämmössä 6-8 tuntia.

5. Pyörittele palloiksi ja pyörittele pallot esim. kaakaossa.

6. Säilytä tryffelit jääkaapissa, huoneenlämmössä ne sulavat nopeasti.

Makumuistoja mummolasta

Maustekakku
Nyt tuntuu olevan vallalla kollektiivinen kaipuu lapsuuden makuihin. Paluu mummolaan on kuulema yksi trendeistä vuodelle 2012. Sen seurauksena myös kuivakakut ovat kokeneet uuden kulta-ajan. Minäkin aloin kaiholla muistella mummon maustekakkua.

Muistan mummolasta mausteisen ja tumman kuivakakun, jota tarjottiin usein kahvipöydässä. Mummoon voi luottaa, tutut maut pysyivät pöydässä vuosikymmenestä toiseen. Valitettavasti mummoni on jo kuollut, enkä hänen eläessään ollut vielä niin kiinnostunut leipomisesta, että olisin tullut kysyneeksi reseptiä. Vaikka kokkasinkin, maustekakku ei kuulunut omaan valikoimaani. Kunnianosoituksena rakkaalle ja taitavalle mummolleni aloin hakea mummon maustekakun makua omaan kakkuuni.

Lähtökohdat tuotekehittelylle eivät olleet kaikkein otollisimmat. Ensinnäkään en ole ikinä leiponut piimäkakkua, kuivakakuistakin kokemukset ovat ohuet ja rajoittuvat lapsuudessa leivoittuihin tiikerikakkuihin. Toisekseen mummon maustekakun maistamisesta on varmaan vähintään vuosikymmen aikaa. Kolmanneksi kakku oli menossa tarjoiluksi anopin glögijuhliin. Välttämättä juuri siinä tilanteessa ei kannata alkaa kehittää omaa reseptiä, kun niitä on internet pullollaan.  Onneksi anoppi on ymmärtäväinen ja varsin kokeileva kokki itsekin. Lisäksi matkalla olisi ollut hyvä kauppa, jos olisi käynyt ihan huonosti.

Ihan syteen ei kuitenkaan mennyt. Rakenne ja maku olivat kohdillaan, aika lähellä sitä, millainen mielikuva minulla kakusta olikin: Pehmeä, mehevä ja ihanan mausteinen. Sen lisäksi, että korppujauhot tekivät ruman pinnan, kakussa oli ainoastaan yksi mutta: Pohjasta tuli hämmentävän kova, vaikka muu kakku oli juuri oikeanlainen. Osaatteko te paremmat jauhopeukalot kertoa, miksi niin kävi?

Mummolan maustekakku

7 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl hienoa ruokosokeria
1 1/2 dl fariinisokeria
3 tl ruokasoodaa
1 tl neilikkaa
3 tl inkivääriä
3 tl kanelia
75 g voita
1 dl tummaa siirappia
4 dl piimää

voita ja korppujauhoja vuoan voiteluun ja jauhottamiseen

1. Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan n. xx-senttinen kakkuvuoka.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään.

3. Sulata voi, sekoita suolatettuun voihin siirappi ja lisää lopuksi voi-siirappiseokseen piimä.

4. Lisää voi-siirappi-piimäseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Taikina on huomattavasti tavallista kakkutaikinaa paksumpi (tiedoksi muille ensikertalaisille).

5. Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 50 minuuttia tai kunnes on kypsä. Vanha kunnon tikkutemppu toimii tässäkin eli kokeile kypsyyttä tuli- tai cocktailtikulla, jos tikku jää kosteaksi, jatka paistamista.

6. Annan kakun jäähtyä, ennenkuin otat sen pois vuoasta.

Joululeivonnan mestaruussarja

Joulutortut ja luumuhillo
Pyrin joululeivonnan mestaruusluokkaan tekemällä tortut alusta loppuun itse. Eilen keiteltiin hillo ja tänään kaaviloitiin voitaikinaa. Tavoitteena oli tietenkin lehtevät, kauniit tortut. Ja kuinkas meidän kävikään?

Kohtasin itsekin tämän joulun joululeivonnan suurimman haasteen eli voipulan. Löysin tarvitsemani voin vasta kolmannesta kaupasta. Jyrki Sukula suhteutti minusta erinomaisesti viimeaikaisen vouhkaamisen oikeanlaisesta ruokavaliosta lukemassani haastattelussa. Hänen mukaansa ravintolakeittiössä kuluu nykyään samanverran voita viikossa kuin 80-luvulla päivässä. Ennen kastike annosteltiin kauhalla, nykyään lusikalla. Suomalaisten ruokavalio lienee kuitenkin kokonaisuutena terveellisempi ja vähärasvaisempi kuin se oli pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Tämä toimikoon pohjustuksena joulun epäterveellisiin herkkuihin kuten voitaikinasta valmistettuihin joulutorttuihin. 

Miten sitten kävi itse torttujen? Eilinen alkoi todella lupaavasti. Keittelin illalla hillot Soppakellarin ohjeella. Meillä oli torjuttu vilustumista niin ahkerasti, että konjakki oli tömpsytelty loppuun, mutta ruokafriikkiystäväni Masutoaitemu keksi ehdottaa tilalle portviiniä. Konjakkiversioon en voi tietenkään verrata ilman empiiristä kokemusta, mutta portviini ainakin toimi oikein hyvin. Laitoin sitä miedomman makuisena ruokalusikallisen enemmän kuin Soppakellarin Tusla oli ohjeistanut konjakin osalta.

Tänään pääsin taikinan kimppuun. Kaaviloin ja kaaviloin ja mitä kaikesta vaivasta syntyi. Korkeintaan piirimestaruustason tortut, joiden lehtevyydessä on kovasti toivomisen varaa, kuten kuvasta näkyy. Joka kuuseen kurkottaa ja niin edespäin.

Sen vuoksi julkaisen tässä yhteydessä ainoastaan mainion luumuhillon ohjeen. Sitä tulee ohjeella niin reilu satsi, että hillon määrä ei tuntunut juurikaan vähentyneen tänään leipomistani 20 tortusta. Ensi vuonna ehkä saan aikaan myös kunnon taikinan, palataan sitten siihen aiheeseen. Joulu tulee onneksi joka vuosi.

Luumuhillo joulutorttuihin
reilu annos, ainakin 40 torttuun

400 g kuivattuja, kivettömiä luumuja
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
3 rkl portviiniä

1. Keittele miedolla lämmöllä sokerivedessä luumuja ja mausteita, kunnes luumut alkavat kunnolla pehmentyä. Lisää portviini ja keittele kunnes ovat pehmeitä ja vähän hajonneita.

Kovin on tahnaista

Katkaraputahna, avokadotahna, lohitartar, mätikastike
Näillä neljällä tahnalla rakentaa kelpo suolapalat illanistujaisten alkupaloiksi. Yhdistele siten, kun omaan suuhun sopii.

Nämä tahnat sopivat oikein hyvin vaikkapa glögijuhlaan, mutta glögin kanssa samaan aikaan niitä ei kannata tarjota. Glögi tuhoaa maut tehokkaasti, eikä mädin jälkeen glögikaan kovin hyvältä maistu.

Meillä tykätään kalasta ja näistä tahnoista rakennamme usein alkupaloja, kun tulee vieraita. Usein tosin yksi vaihtoehdoista on vasemman laitakokin bravuuri savuporosta. Tällä kertaa sen korvasi avokadotahna, joka sopii hyvin lohen pariksi. Toimii myös hyvin katkarapujen kanssa, jos et tee niihin kastiketta, vaan lisäät avokadotahnan päälle sellaisenaan.

Lohitartarista puuttuu kuvausversiossa punasipuli. Normaalisti laitan sitä aina ja se tuo sopii kipakkuutta tartariin. Turhan kirpeyden saa pois huuhtomalla raa’an sipulin kuumalla vedellä. Se on sen jälkeen selkeästi miedompi, eikä lyö kaikkien makujen yli.

Mätitahnassa mädin valutus oli jäänyt turhan pikaiseksi. Kun jaksat valuttaa sen hyvin vaikkapa suodatinpussissa, saat jämäkämmän tahnan, joka asettuu kauniisti leivälle. Nyt tuo on aika surkea esitys visuaalisesti, mutta onneksi sentään maku oli suht kohdillaan siitä huolimatta.

Alla olevat määrät ovat suuntaa-antavia, koska sekoitussuhde ei ole minusta niin pilkuntarkka, vaan voit laittaa aineksia aika rennolla ranteella. Näillä määrillä syntyy helposti alkupalat ainakin neljälle. Ja sitten vain rakentelemaan suuhun sopivia suupaloja.

Katkaraputahna
180 g katkarapuja
1-2 rkl majoneesia
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus caynnepippuria
hiukan sitruunamehua
tilliä

Avokadotahna
1 avokado
3 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa

Mätikastike
80 g valutettua siianmätiä
2-3 rkl smetanaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl hienonnettua ruohosipulia

Lohitartar
3-4 siivua kylmäsavulohta pieneksi silputtuna
punasipulia
ruohosipulia
rouhittua mustapippuria

Hyvää Lucian päivää!

Sahramipullat
Ruotsalaisen kollegani mukaan hänen joulunodotuksensa käynnistyy virallisesti ensimmäisen adventin tienoilla nautitusta sahramipullasta tai lussekattista, kuten hän sitä kutsuu.

Itse en pysty nimeämään yksittäistä asiaa, josta oma joulun odotukseni alkaisi. Ensimmäinen glögi kenties tai se hetki, kun kaivan vuosia mukana kulkeneen paperitähden ikkunaan tuomaan valoa. Entäs te, mikä on ensimmäinen asia tai maku, josta tulee tunne, että pian on joulu?

Vaikka ruotsinopettajamme jossain vaiheessa yritti juurruttaa Lucian päivää myös sydän-Savoon, oli yritys tuomittu epäonnistumaan. Päivän merkitys jäi meille savolaislapsille jokseenkin vieraaksi. Aikuisenakaan en sitä ole erityisemmin viettänyt, mutta kaikki valontuojat ovat tähän vuodenaikaan enemmän kuin tervetulleita. Olihan päivä nyt sitten hyvä syy kokeilla ensimmäistä kertaa kollegani ylistämiä sahramipullia, jotka kuuluvat kiinteästi ainakin ruotsalaisten Lucian päivään. Kollegani on siis ottanut selkeästi varaslähdön ensimmäisen adventin tienoilla. Tämän vuoden Lucia on muuten varsinainen konkari, kokemusta valontuomisesta löytyy päiväkodista lähtien.

Resepti on peräisin Kotivinkin Jouluherkut -lehdestä. Vähensin tähän versioon sahramin määrää, koska minusta se löi läpi hiukan liiankin kanssa. Vaikka minulla on selkeä kanta rusinoihin: Glögiin ehdottomasti, samoin maksalaatikkoon, mutta pullaan ei missään tapauksessa, tein nyt poikkeuksen, kun ne tuntuivat kuuluvan niin kiinteästi sahramipulliin.

Sahramipullat
1 pellillinen

100 g voita
2 1/2 dl maitoa
25 g tuorehiivaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
0,75 g sahramia
1/2 rkl kardemummaa
6 dl vehnäjauhoja
kananmuna voiteluun ja rusinoita koristeluun

1. Sulata voi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja lisää voin joukkoon. Lisää hiiva.

2. Lisää seokseen kananmuna, sokeri, suola, kardemumma ja sahrami.

3. Alusta joukkoon vehnäjauho hyvin vaivaten. Taikina on löysähköä, mutta irtoaa kyllä hyvin, kun jaksat alustaa sitkeästi.

4. Kohota kaksinkertaisesti.

5. Leivo s-kirjaimen muotoisia pullia ja anna niiden kohota leivinpaperin päällä pellillä.

6. Voitele pullat, koristele ne rusinoilla halutessasi (kannattaa liottaa rusinat vedessä, niin ne eivät pala) ja paista 225 asteessa noin 10 minuuttia keskitasolla.