Skagenröra

Skagenröra
Yksi tuliaisistani ruokabloggaajien nyyttäreihin oli ikiklassikko skagenröra. Klassikko ansaitsee laatua: Parhaimmillaan se on ehdottomasti itse kuorituista katkaravuista. Lopputulos kyllä palkitsee kuorimisen vaivan.
skagenröra-suolaajahunajaa

Jos ravintolan ruokalistalla on toast skagen, se on aika vahva valinta alkupalavalinnakseni. Jostain syystä meillä on erittäin lämpimät välit tämän klassikon kanssa. Harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti, on käytävä Bib Gourmandinsa ansaitsevassa Solnassa syömässä heidän erinomaisen klassinen versionsa lempparistani. Onneksi se vaikuttaa pysyvän sitkeästi listoilla – taitaa siitä joku muukin tykätä.

Skagenröra olikin luonteva valinta, kun mietin mitä veisin Chez Jasun luona olleisiin bloginyyttäreihin. Varsinkin sen jälkeen, kun Riitta ilmoitti laittavansa saaristolaisleivän tulille, valinta oli helppo. Plussaa myös siitä, että tahna on helppo tehdä etukäteen. Sama asia helpottaa myös illallisvalmisteluja, kun mietit sopivaa alkupalaa.

Masutoaitemu-Riitta vinkkasi minulle skagenrörareseptistä, jossa käytettiin piparjuurta. Nappasin idean ja lisäsin piparjuurta normaalireseptini joukkoon. Minun versiossani on sipulia ja sitruunaa terävöittämässä makua ja paljon, paljon tilliä. Piparjuuri ryhdistää makua entisestään. Pelkästä majoneesista ja ranskankermasta tahnasta tulee vähän valju. Välillä jätän sipulin pois ja tarjoan punasipulin hillokkeena. Jos suinkin hermosi kestävät, kuori katkaravut itse. Napakka suutuntuma eroaa edukseen valmiiksi kuorittujen katkarapujen löysästä olemuksesta.

Skagenröra
runsas alkupala neljälle, pienet alkupalat kahdeksalle-kymmenelle

250 g itse kuorittuja katkarapuja (tarvitset noin 900 g kuorimattomia katkarapuja)
1 pieni punasipuli
4 rkl majoneesia
4 rkl creme fraichea
puoli punttia tilliä
2 rkl sitruunamehua
1 1/2 rkl raastettua piparjuurta
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Sulata ravut, mielellään hitaasti jääkaapissa yön yli. Kuori ne ja leikkaa krouveiksi paloiksi.

2. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja lisää mausteita makusi mukaan. Tarjoa  saaristolais- tai paahtoleivän kanssa. Koristele tillillä ja sitruunalla.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Mainokset

Hartaasti keiteltyä jokirapupastaa

Jokirapupasta
Keitä maut kokoon. Kaikkien kastikeoppien äiti on tämän pastan salaisuus.

jokirapupasta-suolaajahunajaa

Aina kun teen tätä pastaa, lähetän lämpimiä ajatuksia sille itselleni tuntemattomalle miehelle, joka on pastan kehittänyt. Jokirapupasta voitti jo monen monta vuotta sitten Annan kala- ja äyriäisreseptikilpailun ja sitä on sen jälkeen tarjottu meillä lukemattomille ruokavieraille. Enää en juurikaan kehtaa, koska luulen, että kohta kaikki tuttumme ovat jo syöneet tätä pastaa vuosien saatossa.

Resepti on muokkaantunut omaan makuuni mm. mausteiden osalta ja olen myös oikaissut sitä aika tavalla. Alkuperäisessä versio liemi keitetään ravunkuorista, mutta siihen en kovin usein jaksa ryhtyä, koska kastikkeessa on jo juuresten ansiosta makua muutenkin, kunhan jaksaa keitellä sitä hartaasti. Perusidea, joka tekee tästä pastasta erinomaisen on kuitenkin reseptin kehittäneen Petter Korkmanin alkuperäisestä reseptistä. Salaisuus on liemen keittäminen rauhassa kokoon, jotta kaikki maut tiivistyvät. Ammoisina aikoina tämä oli ensimmäinen kerta, kun todella ymmärsin kokoon keitellyn makupohjan, reduktion merkityksen kastikkeelle – ensimmäisestä haarukallisesta.

jokirapupasta-2-suolaajahunajaa

Jokirapupasta
neljälle

400 g pastaa esim. tagliatellea tai linguinea (sitruunapasta toimii esimerkiksi erinomaisesti)

noin 250 g jokirapuja kuorittuna
4 salottisipulia
2 pientä valkosipulinkynttä
1 chili
2 porkkanaa
pieni pala juuriselleriä
iso nokare voita
3 rkl hyvää tomaattipyreetä (esim. Mutti)
loraus konjakkia
5 dl valkoviiniä
2 rkl hummerifondia (tai jokiravun kuoria)
3 dl kermaa
mustapippuria
tilliä, ruohosipulia, rukolaa

1. Pilko salottisipulit, chili, valkosipuli, juuriselleri ja porkkana pieniksi kuutioiksi.

2. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulisilppua, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää porkkana, valkosipuli, juuriselleri ja chili. Pyörittele hetki voissa. Sekoita joukkoon tomaattipyree.

3. Nosta hetkeksi lämpöä, lisää konjakki ja anna kastikkeen kiehua reippaasti. Lisää valkoviini, keitä hetki ja laske sen jälkeen lämpöä. Lisää kerma ja fondi (tai ravunkuoret, jos käytät mieluummin niitä.

4. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.

5. Puserra liemi siivilän läpi mahdollisimman tarkasti, jotta saat kaikki maut tarkkaan mukaan kastikkeeseen.

6. Keitä valmista lientä kokoon, kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäisestä määrästä. Tarkista maku, mausta pippurilla (ja suolalla). Lisää ravunpyrstöt, tilli ja ruohosipuli, kuumenna nopeasti. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Rouhaise päälle halutessasi pippuria ja sekoita joukkoon rukolaa.

suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Seuraa blogia myös Facebookissa

Pehmeää currya

Tiikerirapuja currykastikkeessa
Curry ei kaipaa lihaa, vaan toimii hyvin äyriäisillä, kasviksilla tai juustolla. Luulenkin, että lihattoman maaliskuun aikana tulee kokattua useampikin versio currysta. Ensimmäisenä vuorossa tiikerirapuja currykastikkeessa.

Ohje on alunperin poimittu Oliviasta. Suomalaisista naistenlehdistä se on ehdoton suosikkini, mitä tulee ruokaohjeisiin. Varsinkin juttusarja Täydellinen ohje ja sen pro vinkit ovat lyömättömiä. Reseptit on koottu myös kirjaksi. Itse olen ollut uskollinen tilaaja ja repinyt ohjeet talteen kuukausi toisensa jälkeen, mutta ellet ole niin tehnyt, suosittelen kirjaa lämpimästi.

Olen muokannut ohjeessa lähinnä jättikatkarapujen määrää (niitä pitää olla kunnolla) ja mausteiden suhteita. Olen poistanut mm. kuminan, josta en juurikaan pidä. Itävallassa sitä tungetaan niin leipiin kuin perunasalaattiin ja soppaan, mutta puolen vuoden siedätyskään ei saanut minua pitämään siitä. Niinpä curryni tarjoillaan ilman sitä. Tämä curry on hyvin tomaattinen eikä kovin tulinen, ellet valitse erityisen vahvaa chiliä. Minä pidän tästä juuri siksi, että kastike on pehmeän mausteinen. Tähän voi huoletta heittää ne hiukkasen ylikypsät tomaatit, maku on sitä parempi.

Ihanaa, kun alkaa olla taas valoa. Ihan siitä ilosta oli pakko kuvailla sydämen kyllyydestä – kaikkea, mikä ei liiku. Sipuli on huomattavasti liikkuvaa maalia helpompi kuvattava.

Tiikerirapuja currykastikkeessa
4 hengelle

4 rkl rypsiöljyä
1 iso sipuli
4 keskikokoista valkosipulin kynttä
reilu rkl raastettua inkivääriä
2-3 vihreää chiliä
1 tl korianterin siemeniä
1 tl juustokuminaa
1 tl curryjauhetta
1/2 tl chilijauhetta
1 tl kurkumaa
1 rkl tomaattipyrettä
500 g tomaatteja
1-1 1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 dl kookoskermaa
n. 4-5 kpl raakoja jättikatkaravun pyrstöjä/hlö

Pinnalle: hienonnettua korianteria

1. Silppua sipuli, valkosipulinkynnet, chilipalot ja raasta tai silppua inkivääri.

2. Kuumenna öljy pannulla ja lisää pannulle sipuli, chili, valkosipuli ja inkivääri. Paista miedolla lämmöllä viitisen minuuttia, mutta älä päästä ruskistumaan.

3. Lisää pannulle huhmareessa hierotut korianterinsiemenet ja muut mausteet (suolaa ja sokeria lukuunottamatta) sekä tomaattipyree. Jatka paistamista viitisen minuuttia. Lisää pannulle tomaatit ja anna kiehahtaa. Lisää suola ja sokeri.

4. Lisää kookoskerma ja anna muhia vielä 20-25 minuuttia. Jos kastike uhkaa kuivua, lisää tarvittaessa vettä. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja sokerilla.

5.  Voit halutessasi ajaa kastikkeen sileäksi sauvasekoittimella, mutta itse pidän siitä, ettei rakenne ole aivan sileä.

6. Lisää jättikatkaravut ja kypsennä niitä kastikkeessa 5-8 minuuttia.

7. Ripottele pinnalle reilusti silputtua tuoretta korianteria.

Vai maistuisiko sittenkin:

                                     
Jättikatkarapupasta                          Pinaattiletut                                Punajuuricarpaccio

Kovin on tahnaista

Katkaraputahna, avokadotahna, lohitartar, mätikastike
Näillä neljällä tahnalla rakentaa kelpo suolapalat illanistujaisten alkupaloiksi. Yhdistele siten, kun omaan suuhun sopii.

Nämä tahnat sopivat oikein hyvin vaikkapa glögijuhlaan, mutta glögin kanssa samaan aikaan niitä ei kannata tarjota. Glögi tuhoaa maut tehokkaasti, eikä mädin jälkeen glögikaan kovin hyvältä maistu.

Meillä tykätään kalasta ja näistä tahnoista rakennamme usein alkupaloja, kun tulee vieraita. Usein tosin yksi vaihtoehdoista on vasemman laitakokin bravuuri savuporosta. Tällä kertaa sen korvasi avokadotahna, joka sopii hyvin lohen pariksi. Toimii myös hyvin katkarapujen kanssa, jos et tee niihin kastiketta, vaan lisäät avokadotahnan päälle sellaisenaan.

Lohitartarista puuttuu kuvausversiossa punasipuli. Normaalisti laitan sitä aina ja se tuo sopii kipakkuutta tartariin. Turhan kirpeyden saa pois huuhtomalla raa’an sipulin kuumalla vedellä. Se on sen jälkeen selkeästi miedompi, eikä lyö kaikkien makujen yli.

Mätitahnassa mädin valutus oli jäänyt turhan pikaiseksi. Kun jaksat valuttaa sen hyvin vaikkapa suodatinpussissa, saat jämäkämmän tahnan, joka asettuu kauniisti leivälle. Nyt tuo on aika surkea esitys visuaalisesti, mutta onneksi sentään maku oli suht kohdillaan siitä huolimatta.

Alla olevat määrät ovat suuntaa-antavia, koska sekoitussuhde ei ole minusta niin pilkuntarkka, vaan voit laittaa aineksia aika rennolla ranteella. Näillä määrillä syntyy helposti alkupalat ainakin neljälle. Ja sitten vain rakentelemaan suuhun sopivia suupaloja.

Katkaraputahna
180 g katkarapuja
1-2 rkl majoneesia
1-2 rkl ranskankermaa
ripaus caynnepippuria
hiukan sitruunamehua
tilliä

Avokadotahna
1 avokado
3 rkl ranskankermaa
2 tl sitruunamehua
ripaus cayennepippuria
ripaus suolaa

Mätikastike
80 g valutettua siianmätiä
2-3 rkl smetanaa
rouhittua mustapippuria
2 rkl hienonnettua ruohosipulia

Lohitartar
3-4 siivua kylmäsavulohta pieneksi silputtuna
punasipulia
ruohosipulia
rouhittua mustapippuria

Kirjanpitäjän vaimon simpukat

Gratinoidut simpukat
Simpukan valmistuksessa on kaksi koulukuntaa: Toiset käyttävät vain hyvin vähän mausteita, jotta simpukan hento maku ei peity, toiset taas toivovat pataan tuhdimmin makua. Tässä ohjeessa simpukan ohella olennaista on maukas voi-persilja-valkosipuli-sitruunaseos. Ei siis suositella simpukkapuritaaneille, mutta sitäkin enemmän meille muille.

Saimme ruokavieraita, jotka todella arvostavat äyriäisiä. Harvoin tapaa ihmistä, jonka lempiruokaa kaksivuotiaana on ollut simpukat ja oliivit, joten kiitollisempaa ruokavierasta ei simpukkakokki taida saada. Kuva ei tee oikeutta ruoalle, koska joudutte nyt valitettavasti tyytymään kuvaan ennen uuniin menoa. Uunista ne kiikutettiin kauniin kullanruskeina pöytään ja siitä parempiin suihin niin nopeasti, ettei siinä kameraa ehtinyt viritellä.

Simpukoitten valmistamista pidetään turhaan vaikeana. Olennaisinta siinä on, että tarjolle ei päädy simpukoita, jotka eivät olleet eläviä pataan mennessään. Sen varmistaminen on helppoa: Kopauta avautuneita simpukoita puhdistusvaiheessa esim. pöydän pintaan, jos ne eivät sulkeudu, heitä ne pois. Heitä tässä vaiheessa pois myös kaikki simpukat, joiden kuori on rikkoutunut. Keittämisen jälkeen puolestaan roskiin kuuluvat kaikki ne yksilöt, jotka eivät ole keittäessä avautuneet. Tätä ohjeistusta kannattaa noudattaa pilkulleen, muu sen jälkeen ei sitten ole enää niin tarkkaa.

Simpukkakokin paras ystävä on hyvä kalatiskin myyjä. Jos ostat simpukkapussin, siitä suuri osa päätyy roskiin. Helpotat kummasti omaa työtäsi, kun ostat simpukat kaupasta, jossa myyjä tarkistaa jokaisen kappaleen ennen ostamista. Se kuuluu ihan peruspalveluun ja ellei kuulu, vaihda liikettä. Siitä huolimatta jokunen simpukka aina ehtii kuolla matkalla, mutta määrä on merkittävästi vähäisempi.

Tämä ohje on muokkautunut ja jalostunut meillä kerrasta toiseen, mutta nyt aletaan olla aika lähellä sitä, mikä sopii meidän perheen makuun. Saakoon se siis nimekseen kirjanpitäjän vaimon simpukat, eikö niillä kaikilla talousihmisillä ole kirjanpitäjän sielu?

Gratinoidut simpukat
alkuruokana neljälle

600-700 g sinisimpukoita
3 dl valkoviiniä
75 g voita
vajaa ruukku tuoretta persiljaa
2 valkosipulin kynttä
2-3 tl raastettua luomusitruunan kuorta
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria
pari viipaletta kuivaa leipää (tai korppujauhoja)

merisuolaa suolapediksi

1. Pese ja harjaa simpukat huolellisesti kylmässä vedessä. Poista kuolleet yksilöt ylläolevan ohjeen mukaisesti.

2. Laita simpukat kattilaan ja kaada päälle valkoviini. Kuumenna kunnes viini kiehahtaa. Heiluta kattilaa pari minuuttia liedellä, jotta simpukat sekoittuvat ja avautuvat. Älä keitä liian kauaa, jotta simpukat eivät sitkisty. Käytä vain avautuneet yksilöt.

3. Pilko valkosipuli, raasta sitruunankuori ja hienonna persilja. Sekoita kaikki täytteen ainekset leipää lukuunottamatta tahnaksi. Jos haluat rapsakamman gratiinin, käytä enemmän leipää ja sekoita osa raastettuna täytteen joukkoon. Jos haluat dipata herkullista voisulaa leipään, riittää, kun raastat kuivaa leipää vain pinnalle.

4. Irrota simpukka kuorestaan ja poista toinen puolikas kuoresta. Asettele simpukan liha kuoreen ja kuoret simpukanlihan kera paistoastiaan tai uunipellille merisuolapedille. Lusikoi noin teelusikallinen voiseosta kuhunkin simpukkaan ja ripottele päälle raastettua leipää tai korppujauhoja.

5. Gratinoi 250 asteisessa uunissa 5-6 minuuttia tai kunnes kuori on kullanruskea. 

6. Tarjoa hyvän leivän kera.

Pastaa paketissa

Jättikatkarapupastaa foliossa
Vedonlyönnin seurauksena noudatin kuukauden vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pysyvin seuraus siitä vaikuttaa olevan usein toistuva himo pastaan eli taas kaivetaan pastakattila esiin. Tällä kertaa laitetaan pastaa pakettiin ja seuraksi jättikatkarapuja.


Seuraan satunnaisesti The Pioneer Woman -blogia. Meillä on nimittäin sama heikko kohta eli pastat erilaisten tomaatti(-kerma)kastikkeiden kanssa. Juuri muuta yhteistä meillä ei olekaan eli minulla ei ole ranchia, Malboro-miestä eikä neljää cowboy-hattuista lasta ja pidän edelleen kiinni päivätyöstäni.

Rumia, mutta niin hyviä. Käytä tässä ruokalajissa raakoja jättikatkarapuja.

Tällä kertaa bongasin Reen resepteistä uunissa valmistettavan pastan. Siinäkin mukana on reilusti tomaattia. Suhtauduin ruokaan hiukan epäluuloisesti, koska pelkäsin, että saan uunissa aikaan lähinnä kasan ylikypsää liisteriä. Houkuttelevan kuvan ja jättikatkarapujen ansiosta päätin kuitenkin koettaa onneani.

Vielä paketti kiinni ja uuniin muhimaan

Muuntelin reseptiä hyvin vähän – lähinnä lisäsin sipulia ja tuoreita kirsikkatomaatteja. Pienensin myös reilusti määriä, koska meidän joukko-osastomme on huomattavasti hänen perhettään pienempi. Jos siis kokkaat suuremmalle pataljoonalle, kannattaa kurkata alkuperäistä reseptiä. Maistettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi hänen bloginsa on noussut suosioon. Maukasta pastaa, joka muhi ihanaksi foliossa ja jossa on sopiva takapotku. Tätä tarjotaan jatkossa äyriäisiä arvostaville ruokavieraille.

Spaghettia ja jättikatkarapuja foliossa
2 annosta

200 g spaghettia

1/2 dl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoreita kirsikkatomaatteja
vajaa 1 tl säilöttyä peperoncinoa (tai muuta chiliä)
0,5 dl valkoviiniä
200 g raakoja jättikatkarapuja
silolehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan

2. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää säilötyt tomaatit, kirsikkatomaatit, chili ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia.

3. Keitä spaghettia puolet ohjeistetusta keittoajasta. Se kypsyy loppuun uunissa.

4. Lisää kastikkeeseen raa’at jättikatkaravut juuri, ennen kuin pasta on valmista. Lisää joukkoon sen jälkeen pasta ja sekoita. Myös ravut kypsyvät loppuun uunissa.

5. Kaada koko homma kahden ristikkäin asetetun folion päälle. Silppua päälle silolehtipersiljaa ja paketoi paketti napakasti, mutta ei tiukasti.

6. Laita 175-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.