Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun
tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.

Ruoka-apua Tampereelta

Omena-mantelimuffinssit
Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa ”rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit
kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Muffinssimaakarina

Omena- ja mustikkamuffinit
Omenasesonki pyörähti käyntiin melkein huomaamatta. Lähikaupan pihasta sain muffinsseihin pussillisen raikkaan kirpeitä valkeita kuulaita ja vielä onneksi myös rasian mustikoita.

Ihan vielä en raaskinnut alkaa tyhjentää pakastinta omista mustikoista. Talven mittaan niistä on vielä monet kerrat iloa – ja viimeistään ensi kesänä sitä pakastinta sitten tyhjennetään kiireesti ennen seuraavan mustikkakauden alkua. Tämä resepti toimii sitten siinäkin tarkoituksessa.

Mustikkamuffinssit tein aiemmin kehittämälläni mustikkakakun reseptillä. Jos pursotat kuorrutteen, kannattaa vähentää turkkilaisen jogurtin määrää kuorrutteessa. Muutama ruokalusikallinen valutettua jogurttia riittää. Paistoaika on kakkua hiukan lyhyempi, noin 25 minuuttia.

Omenamuffinsseihin sovelsin Pumpkin Jamista löytynyttä Leila Lindholmin ohjetta, josta poimin sekä Pumpkin Jamin Marin että Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan kehuman pohjataikinan. Jätin tällä kertaa murut tekemättä ja korvasin sen kuivatulla omenalastulla, jonka olen pinnannut kauan kauan sitten Soul Kitchenistä odottamaan seuraavaa omenamuffinssisatsia. Omenalastun kiinnitin pienellä nokareella tuorejuusto-tomusokeriseosta. Annos on 1,5-kertainen normaaliannokseen verrattuna, koska tein niitä juhliin elipienennä sitä, jos leivot pienemmälle porukalle.

Omenamuffinssit
noin 25 pientä muffinssia

150 g voita
3 dl maitoa
2 pienen luomusitruunan kuori
3 kananmunaa
2 1/4 dl sokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Omenatäyte
7 pientä kotimaista omenaa (tai 4-5 isoa)
3 rkl voita
1 1/2 tl kanelia
3 rkl sokeria

Pinnalle
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1/4 dl tomusokeria

Kuivatut omenalastut
2-3 kotimaista omenaa
kanelia ja sokeria

1. Aloita ensin omenalastuista. Vedä omenat pohjasta aloittaen ohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Pyöräitä kaneli-sokeriseoksessa ja kuivata uunissa 100 asteessa tunti kummaltakin puolelta. Voit toki tehdä nämä myös kuivurissa, mutta ainakaan omassani lämpötila jää matalammiksi, joten kuivaaminen kestää todella kauan.

2. Kuori ja pilko omenat pieniksi paloiksi. Valmista ensin omenatäyte, sen jäähtyminen kestää kauiten. Sulata voi pannulla, lisää sokeri, kaneli ja omenalohkot. Pyörittele muutama minuutti, jotta omenat maustuvat kauttaaltaan ja nosta liedeltä jäähtymään.

3. Sulata taikinaan tuleva voi kattilassa, sekoita joukkoon maito ja raastettu sitruunankuori. Anna jäähtyä. Kylmä maito jäähdyttää seoksen melko viileäksi jo valmiiksi eli se on käyttövalmis siinä ajassa, kun olet vatkannut kananmunat ja sokerin vaahdoksi.

4. Riko kananmunat kulhoon, lisää sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi.

5. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja vuorotellen voi-maitoseosta. Sekoita tasaiseksi.

6. Lisää lopuksi omenatäyte.

7. Laita taikinaa muffinssivuokiin. Muista jättää kohoamisvara.

8. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

9. Anna jäähtyä, pursota päälle pieni nokare tuorejuusto-tomusokeriseosta ja asettele päälle kuivattu omenalastu.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Very British, indeed

Vai pitäisikö kuitenkin todeta very Scottish, indeed, koska sieltä skonssit alunperin ovat peräisin? Meillä leivottiin skonsseja Leibomo Limbun reseptillä. Ei siis Skotlannista vaan Lahesta, kuten lahtelaiset asian ilmaisevat.

Olen pahassa koukussa Leibomo Limbun tuhteihin skonsseihin. Helsingissä olen ostanut niitä Anton & Antonista ja Liike51:stä. Ilmeisesti niitä saa sen lisäksi mm. Hakaniemen hallista ja Eat&Joy Maatilatorilta. Sunnuntaiaamuisin se ei kuitenkaan auta skonssihampaan kolotukseen, joten onnekseni Mondo Ruoka&Matka julkaisi edellisessä numerossaan (1/2011) nimenomaan Limbun skonssien reseptin.

Tämän helpommaksi leipominen ei enää tule. Skonssien pyöräyttäminen sopii jopa minun kaltaiselleni laiskajaakolle, koska tässä vedellään aika suurella pensselillä, eikä missään vaiheessa tarvitse näpertää. Koko satsi syntyy alle puolessatunnissa.

Vain muutama asia on olennaista. Älä vaivaa yhtään vaan sekoita nopeasti, taikinaan ei saa muodostua sitkoa. Nesteet ja voi kannattaa lisätä kylmänä, jotta leivinjauhe ei ala toimia liian aikaisin. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Itse käytin skonssimuottina runebergin torttumuottia, mutta yhtä hyvin toimii vaikkapa juomalasi – ainakin jos irrotat skonssin esimerkiksi veitsellä.

Ruoka&Matka on ilmestynyt varmaan aika lailla vuosi sitten. Selailin sitä samalla, kun odottelin lämpimäisiä. Vuodessa on ollut ruokapuolella aikamoinen pöhinä päällä. Silloin lehdessä nostettiin uusina ilmiöinä mm. Ravintolapäivä, Patisserie Teemu & Markus ja lähiruokakaupat. Kotiin ruokaa toimittavia ruokakassipalveluita ei ollut Suomessa ainoatakaan ja Tukkutorin muutossuunnitelmista alettiin vasta ensimmäisen kerran puhua. Vuodessa on siis tapahtunut paljon, miltähän mahtaa näyttää vuoden päästä?

Limbun skonssit
noin 7-8 pienehköä skonssia. Olen puolittanut ohjeen, mutta edelleen se on meidän pienperheellemme suurehko, koska skonssit ovat parhaimmillaan uunituoreena ja niin tuhteja, ettei niitä montaa syö.

4 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
3/4 rkl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
135 g voita
2 dl piimää

Voit maustaa skonssitaikinan makusi mukaan esim. karpaloilla, cheddarjuustolla, pähkinöillä.

Voiteluun: sulatettua voita

1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.

2. Lisää joukkoon paloiteltu voi.

3. Sekoita joukkoon varovaisesti sekoittaen piimä. Älä enää vaivaa, ettei taikinaan muodostu sitkoa. Saat silloin aikaan kuivia skonsseja.

4. Taputtele pöydälle paksuksi levyksi ja leikkaa skonsseja pyöreällä muotilla.

5. Voitele voisulalla ja paista 225 asteessa 10-14 minuuttia.

Vai maistuisiko sittenkin:

                                       
Briossit                                               Raejuustomuffinit                         Vaivaamaton leipä

Omaa ja lainattua

Runebergin tortut
Laura Kolben mukaan suomalaisessa ruokakulttuurissa ei ole juuri muuta omaa kuin mämmi. Kaikki muu on naapureilta lainattua.

HS Teemassa oli kiinnostavia artikkeleita suomalaisesta ruokakulttuurista. Siitä luin myös kyseisen Laura Kolben haastattelun. Minusta mielenkiintoinen kysymys kokonaisuudessaan on, mitä on suomalainen ruokakulttuuri. Tuntuu, että siitä puhuttaessa usein katsotaan taaksepäin yhteisiin ruokamuistoihin. Harvoin silloin kuitenkin nostetaan esille, että hyvin yhtenäinen ruokakulttuuri johtui paljon myös nykypäivää merkittävästi rajoittuneemmasta valikoimasta. Vielä 90-luvullakin oli HS Teeman mukaan niin tiukkoja tuontirajoituksia, että esimerkiksi naudanfilee loppui usein loppuvuodesta kokonaan. Pidä siinä sitten ravintolaa.

Valtava raaka-ainevalikoima, matkustelu, erilaiset eettiset ja ekologiset valinnat todennäköisesti eriyttävät ruokailutottumuksia entisestään. Mitä suomalainen ruoka oikeastaan on nykypäivänä? Tämän kysymyksen innoittamana blogin helmikuun teemana pohditaan ruokakulttuuriamme otsikon Omaa ja lainattua alla. Kokkaan siis helmikuun ajan vähintään kerran viikossa ruokaa, jonka koen kuuluvan suomalaiseen ruokakulttuuriin. Ajatuksena on vilkuilla myös sivuille naapurimaihin ja toivottavasti myös nykyaikaan ja eteenpäin eikä ainoastaan nostalgisoida – ja mämmiä ei tule olemaan tarjolla.

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin katse vielä historiaan, koska helmikuun alku yksinkertaisesti vaatii Runebergin torttuja. Niiden alkuperä nyt ainakin on Porvoossa, mutta ei kuitenkaan tiettävästi Frederika Runebergin keittiössä, kuten yleinen uskomus kuuluu, vaan kunnia kuulunee porvoolaiselle kondiittorimestari Lars Asteniukselle.

Äitini leipoi torttuja aina kaksi isoa tarjottimellista, jotka olivat kylmiön alaosassa ja sisareni kanssa verotimme niitä urakalla. Näissä ei läträtä viinalla, eivätkä ne ole komean sylinterinmuotoisia. Lapsena olimme itseasiassa sitä mieltä, että mitä matalampi sitä parempi, koska silloin vadelmahillon määrän suhde taikinaan on optimaalinen.

Tällä reseptillä meillä on näitä aina tehty ja ne ovat vaatimattomasti tietenkin minun mielestäni maailman parhaita -ja myös kaikki sukuunnaidut ovat samaa mieltä, joten ihan pelkästä tottumuksesta ei ole kyse. Jos lupailen tekeväni runebergin torttuja, vasen laitakokki aina tarkistaa, että olen muistanut kysyä reseptin äidiltäni tai siskoltani. Sen voisi ottaa myös epäluottamuksen osoituksena, mutta en ota, koska näitä en pysty muokkaamaan paremmiksi.

Kokeilin tortuissa ensimmäistä kertaa Den Gamle Fabrikin vadelmahilloa, jossa pitäisi olla vähemmän sokeria ja enemmän marjoja. Oma vadelmahilloni on torttuihin ihan liian valuvaa ja yleensä valmishillot maistuvat minusta lähinnä sokerille. Den Gamle Fabrikin hillo oli ehdottomasti kaupan hilloista parhaasta päästä.

Runebergin tortut
noin 15 kpl

250 g voita
2 1/2 dl sokeria
2 munaa
vajaa 2 dl korppujauhoja (pikkuisen vajaa)
vajaa 3 dl vehnöjauhoja (pikkuisen vajaa)
2 1/2 tl leivinjauhetta
100 g mantelirouhetta

Pinnalle: valumatonta vadelmahilloa, tomusokeria (1 dl), vettä (2-3 tl).

1. Vatkaa sokeri ja voi. Lisää munat.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan.

3. Laita muffinssivuokiin. Taikina kohoaa aika maltillisesti elit voit huoletta laittaa sitä noin 2/3 korkeudelle.

4. Paista noin 2oo asteessa noin 12 minuuttia.

5. Koristele jäähtyneenä vadelmahillolla ja tomusokeri-vesiseoksella. 

Vai maistuisiko sittenkin:

                                       
Porkkanakakku                                   Omenaboston                            Uuniomenat manteli-
                                                                                                                            toscalla

Porisee kuin papupata

Tomaatti-papukeitto ja raejuustomuffinssit
Nykyaikaisen vuodenkierron mukaisesti tammikuussa kiristetään vyötä sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Tämä noin 5 euron euron papusoppa auttaa molemmissa hyvissä aikeissa.

Sain vinkin kollegaltani tästä mausteisesta sopasta. Kehuttu ohje on alunperin Hesarista. Se jatkaa sopivasti blogin tammikuun teemaa eli lupaustani viikoittaisesta keittoreseptistä.

Mikäpä sopisi tammikuun askeesiin paremmin kuin edullinen ja kevyt papukeitto. Ritva Liisa Snellman kuvasi viime sunnuntain Hesarissa nykyajan kalenteria, jossa kieltäymykset ja juhla vuorottelevat. Tämä kalenteri taitaa olla tuttu kaikille vähänkin naistenlehtiä lukeville. Nyt ollaan menossa vuoden ruumiinkuritusosuudessa. Tämä tuhti keitto on kuitenkin niin maukasta, että sitä kannattaa keittää, vaikka normista poiketen uskaltaisi myös tammikuussa nauttia elämästä.

Sopan seuralaiseksi leivoin raejuustomuffineita. Näitä leivottiin aikoinaan jo sisareni ja minun yhteisessä opiskelijaboksissa säännöllisesti. Resepti oli kauan kadoksissa, joten se oli saatava tänne varmaan talteen. Helppoja ja hyviä, mutta ehdottomasti parhaimmillaan leipomispäivänä eli kannattaa leipoa kerralla maltillinen määrä. Ohje on alunperin Annasta.

Tomaatti-papukeitto
4-6 hengelle
Keitto on aika mausteinen eli jos et pidä kovin vahvasti maustetusta, voit hiukan vähentää mausteita. Varsinaisesti tulinen se ei kuitenkaan ole.

2 rkl öljyä
1 sipuli
2 tlk kokonaisia tomaatteja
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 punainen chili (tulisuudesta riippuen)
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
2 dl kermaa

1. Silppua sipuli ja kuullota sitä ja mausteita (myös chiliä) viitisen minuuttia öljyssä.

2. Lisää kokonaiset tomaatit ja keitä, kunnes ne kiehuvat. Soseuta sauvasekoittimella.

3. Lisää pavut ja kiehauta.

4. Lisää kerma ja kuumenna vielä keitto.

Raejuustomuffinit
9 keskikokoista

200 g raejuustoa
2 kananmunaa
1/2 tl suolaa
2 dl juustoraastetta (emmental- tai joku vahvempi juusto toimii parhaiten)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g voita

Pinnalle kananmunaa ja pinjansiemeniä

1. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

2. Sekoita raejuustoon kananmunat, suola ja juustoraaste.

3. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekotettu leivinjauhe.

4. Lisää lopuksi voi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää tarvittaessa jauhoja, mutta taikina saa kuitenkin olla melko kosteaa.

5. Laita muffinssivuokiin. Voit täyttää vuoat melko täyteen, taikina ei nouse hirvittävän paljon paistamisen aikana.

6. Voitele munalla ja ripottele päälle pinjansiemeniä.

7. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Vai maistuisiko sittenkin:

                             
Mustajuurikeitto                       Maa-artisokkakeitto                 Paahdettu kurpitsakeitto