Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun
tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.

Päärynätaivaassa

Karamellisoidut päärynät
Miten mikään näin helppo ja yksinkertainen voi olla näin taivaallista?

Tämä alkoi ihan viattomasti hedelmäkoriin jääneiden päärynöiden pelastamisena ja johti pahemman luokan riippuvuuteen. Ihan samalla metodilla koukuttavia tulee myös vaikkapa omenoista. Vähän nahistuneita jo? Ei haittaa, kyllä tämän ohjeen voi, sokeri, kaneli ja vanilja puuteroivat ne uuteen uskoon.

Ohje on Fanni & kaneli -blogista, josta olen viime aikoina kokannut toinen toistaan parempia ruokia. Juuri sellaisia, joista pidän: Riittävän yksinkertaisia, jotta maut pääsevät loistamaan, mutta aina niissä on joku juju. Karamellisoitujen päärynöiden lisäksi olemme ihastuneet mm. ihaniin lohileipiin, joiden salaisuus on kokojyväsinapissa.

Fanni & kanelin Tiina on käyttänyt ohjeessa granaattiomenaa ja niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla. Sittemmin olen vaihtanut granaattiomenan kevyesti sokeroituihin puolukoihin. Ne tuovat hyvää happamuutta voissa ja sokerissa makeaksi paahtuneiden päärynöiden ja omenoiden rinnalle. Turkkilainen jogurtti on välttämätön osa annosta: Maun lisäksi kaupan päälle saa vielä valheellisen terveellisyyden tunteen.

Karamellisoidut päärynät (ohje Fanni & kaneli)
kahdelle

2 päärynää
2 rkl voita
2 rkl sokeria ja 1 rkl vaniljasokeria (tai 3 rkl sokeria ja 1/2 vaniljatanko)
1/2 dl vettä
kanelia
ripaus sokeria päärynän päälle

lisäksi
kevyesti sokeroituja puolukoita tai granaattiomenan siemeniä
turkkilaista jogurttia

1. Halkaise päärynät kahtia, poista lusikalla siemenkota ja säikeet. Sirottele päälle kanelia ja sokeria.

2. Sekoita vesi, sokeri ja vaniljasokeri siten, että sokeri sulaa veden joukkoon.

3. Sulata voi pannussa. Nosta päärynät pannulle leikkuupinta alaspäin ja paista, kunnes ne alkavat karamellisoitua (noin viisi minuuttia). Käännä päärynät ympäri, kaada vesi-sokeriseos pannuun ja laita pannun päälle tiivis kansi. Hauduta päärynät pehmeiksi (viitisen minuuttia).

4. Nosta päärynät pois, ota kansi pannun päältä ja keitä sokeri-vesi-voiseosta pannulla, kunnes se paksuuntua ja saa kevyesti paahteisen värin (muutama minuutti).

5. Nosta päärynät lautaselle, valuta päälle kastiketta pannusta, lisää lautaselle turkkilaista jogurttia ja granaattiomenan siemeniä tai puolukoita.

Hillasoilta

Lakkamarenkijäädyke ja marinoidut lakat
Viime kesänä oli onnekkaasti niin hyvä lakkavuosi, että sen sadosta riitti myös meille etelän hetelmille. Ensimmäinen erä, jonka raaskin kaivaa pakkasesta, päätyi takaisin pakastimeen ja lautaselle lakkajäädykkeenä.

Ellet omista keittiövaakaa ja lämpömittaria, jolla saat mitattua sokerin lämpötilan, kannattanee vaihtaa toiseen reseptiin. Välillä on kiva haastaa itseään ja tämä on juuri sellainen ruokalaji, jossa se kannattaa: Ei ylivoimaisen vaikea, mutta hiukan tarkkuutta vaativa. Kaltaiselleni lakanystävälle aukeaa taivas jo ensimmäisistä lusikallisista.

Jäätelökoneen saamisen jälkeen jäädykkeet ovat jääneet meillä aika vähiin, koska jäätelökoneella saa niin paljon paremman rakenteen. Tässä jäädykkeessä on kuitenkin marengin ansiosta tavallista jäädykettä parempi rakenne, varsinkin jos annat sen pehmentyä hetken ennen tarjoilua. Tässä olisi kyllä myös ainekset jäätelökehittelyyn, lakkajäätelö on kuitenkin kaikkien aikojen jäätelömakusuosikkini.

Ohje on peräisin Christer Lindgrenin, Mikko Kauton ja Hannu Heikkisen joulun alla ilmestyneestä Parasta Maatiaisruokaa -kirjasta. Sain kirjasta arvostelukappaleen ja sormia syyhyttää päästä toteuttamaan kauniita annoksia. Kirjan avulla halutaan tuoda suomalaiset maatiaisrodut ja -lajikkeet nykypäivään ja avata niiden käyttömahdollisuuksia tämän päivän keittiössä. Osa lajikkeista on edelleen helposti saatavissa: Vuosienkaan varrella kotimaiset karviaiset, luumut, omenat ja kirsikat eivät ole kadonneet suomalaisten ruokapöydistä. Moni lajeista on kuitenkin kadonnut kaupan hyllyltä. Muna-kanailmiö: Ilman kysyntää ei ole tarjontaa ja tässä asiassa myös toisinpäin. Suurin osa nykykuluttajista ei ole koskaan maistanut, eikä siten osaa edes kaivata Lemin punaista perunaa, sitruunaomenaa tai suomalaisten maatiaiseläinten lihaa – ehkä kyyttöä lukuunottamatta. Kirjan ohjeet voi toteuttaa myös muilla kuin maatiaisraaka-aineilla eli sinänsä kirja on on käyttökelpoinen, vaikka ei harvinaisempia lajikkeita jaksaisikaan metsästää. Olisin kaivannut kirjaan enemmän vinkkejä siihen, mistä raaka-aineita on edes mahdollista saada.

Kirjan ohjeissa minua on häirinnyt yksi asia: Niistä kaikista puuttuu tieto siitä, kuinka monelle ruokailijalle ohjeen annos on tarkoitettu. Monen reseptin yhteydessä sen voi helposti arvioida, mutta aina se ei ole niin suoraviivaista ja tieto olisi ainakin kaltaiselleni harrastelijakokille olennainen. Tein lakkajäädykkeen varmuuden vuoksi alunperin 1,5-kertaisena, kun syöjiä oli viisi. Jäädykkeitä tuli aika paljon seuruettamme isommalle joukkueelle. Alla oleva ohje on yksinkertainen ja siitä riittää helposti ainakin kuudelle.

Kirjassa grammamitat on muunnettu myös desilitroiksi ja kappaleiksi. Totesin, että esimerkiksi kananmunia on niin monenkokoisia, että kirjassa ohjeistettu yksi keskikokoinen kananmunanvalkuainen vastasi grammoiltaan kolmea pientä valkuaista. Päädyin laittamaan oheiseen ohjeeseen desit niiden ainesten osalta, joiden ostamista se helpottaa. Resepti on aika lailla uskollinen kirjan versiolle. Ainoastaan marinoiduissa lakoissa muuntelin hiukan mausteita ja niiden suhteita. Ohjeen kirjoitin siten, kun itse jälkiruoassa onnistuin.

Lakkamarenkijäädyke
kuudelle

Lakkamousse
2 dl lakkasosetta (tarvitset noin 1/2 litraa lakkoja)
100 g marenkia (ks. ohje alla)
2 liivatelehteä
175 g kermaa (1 3/4 dl) kuohukermaa

Marenki
110 g sokeria
30 g vettä
60 g kananmunanvalkuaista (1-2 kananmunaa)

1. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen noin 10 minuutiksi.

2. Soseuta lakat sauvasekoittimella tai blenderillä ja paseeraa sose siivilän läpi, jotta saat siitä kivet pois. Jos mahdollista käytä sokeroimattomia lakkoja, marengissa on jo makeutta.

3. Lämmitä pieni määrä lakkasosetta ja sulata puristetut liivatteet joukkoon. Sekoita liivateseos lopun lakkasoseen joukkoon. Nosta kylmään.

4. Ala valmistaa marenkia. Yhdistä vesi ja sokeri kattilaan, erottele tarkasti valkuaiset keltuisista.

5. Lämmitä sokeriliemi 121-asteiseksi. Mittasin lämpötilaa digitaalisella paistolämpömittarilla.

6. Kun laitat sokeriliemen lämpiämään, ala vatkata valkuaisia kevyesti alhaisimmalla teholla sähkövatkaimella. Kun sokeriliemi on 116-asteista, jatka vatkaamista täydellä teholla. Vatkaimien ja liesien tehossa on eroja, joten ihan näin suoraviivaisesti se ei tietenkään ole. Lopetin itse vatkaamisen hiukan ennen kuin sokeriliemi oli valmista. Valkuaisvaahdosta ei saa tulla liian jämäkkää ennen kuin lisäät sokeri-vesiliemen.

7. Kaada sokeriliemi valkuaisvaahdon joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Jatka vatkaamista, kunnes marenki on huoneenlämpöistä (käytännössä siihen menee jokunen minuutti). Marengin tulee olla kuohkeaa ja kiiltävää.

8. Vatkaa kerma kevyeksi vaahdoksi.

9. Kun lakkamousse alkaa jähmettyä, nostele joukkoon kevyesti marenki ja sen jälkeen vatkattu kerma. Jos marenkia jää, voit paistaa siitä koristeita annoksiin.

10. Nostele massa annosvuokiin tai tarjoiluastiaan. Laita pakastimeen jäätymään. Jäätyminen riippuu siitä, kuinka suuriin astioihin laitat massan jäätymään. Jäädyke kannattaa valmistaa vaikkapa jo edellisenä päivänä tai viimeistään neljä-viisi tuntia ennen tarjoilua.

11. Tarjoa marinoitujen lakkojen kanssa.

Marinoidut lakat

3 dl lakkoja
1 dl vettä
1 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
1 kanelitanko
(halutessasi lakkalikööriä)

1. Yhdistä kaikki ainekset lakkoja ja likööriä lukuunottamatta kattilaan. Keitä kunnes liemestä on jäljellä 2/3.

2. Lisää joukkoon lakat (ja likööri), nosta kylmään maustumaan.

3. Tarjoa esimerkiksi jäädykkeen tai jäätelön kanssa. Muista hyödyntää annoksissa myös ihana mausteliemi.

Psst… Nähdäänkö myös Facebookissa?

Joulun tuoksua

Piparkakun makuinen piirakka
Joulun tuttu tuoksu tällä kertaa pehmeässä muodossa. Päällä tuhti kerros tuorejuustokuorrutusta ja marjoja.

Tänä jouluna olen jättänyt joululeivonnan ja kaiken muunkin suosiolla aika lailla muille. Blogissa ei ole paljon jouluun valmistauduttu – sama pätee ihan oikeaan elämäänkin. Tänään kääntyi kuitenkin uusi lehti: Joulusiivous tehty, joulukuusi koristeltu, joululahjat pakattu ja jouluglögit nautittu hyvässä seurassa. Jospa nyt ottaisi mukavan asennon sohvalla ja nautiskelisi yhden Bacin, joita ilman ei joulu tule.

Tarjosin glögivieraille makeaksi herkuksi tätä piparkakun makuista pehmeää piirakkaa. Siitä löytyvät kaikki tutut piparkakkumausteet, mutta lopputulema on taikinaa parempaa – toisin kuin pipareissa. Ole tarkkana, ettet paista piirakkaa liian kauan, ettei siitä tule kuiva. Tein oman piirakkani aavistuksen liian suureen vuokaan ja se jäi näin ollen turhan matalaksi, noin 20*25-senttinen vuoka on aika optimaalinen tälle taikinamäärälle.

Piparkakkupiirakka tuorejuustokuorrutteella
noin 12 palaa (noin 20*25-senttiseen vuokaan, jotta saat paksun piirakan, joka pysyy mehukkaana)

180 g pehmeää voita
3 dl sokeria
3 munaa
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl kanelia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl jauhettua neilikkaa
1 1/2 tl jauhettua inkivääriä
1 1/2 tl jauhettua kardemummaa

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita
2 dl tomusokeria
ripaus kanelia

Koristeluun
pakastettuja puolukoita tai tuoreita punaherukoita (pyöritä tomusokerissa tai kidesokerissa)
kanelitankoja

voita vuoan voiteluun

1. Vatkaa pehmeä, huoneenlämpöinen voi ja sokeri tasaiseksi.

2. Lisää joukkoon kananmunat ja sen jälkeen jogurtti tai maito.

3. Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin, lisää ne taikinan joukkoon kevyesti käsin vatkaten.

4. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Älä paista liian kauan, ettei se kuivu. Peitä tarvittaessa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa kaikki täytteen ainekset huoneenlämpöisinä tasaiseksi massaksi. Levitä piirakan päälle ja koristele piirakka marjoilla ja kanelitangoilla.

Juhlatunnelmia ja arkea myös Facebookissa.

Klassikko jouluasussa

Viikunatiramisu
Klassikko jouluisessa asussa helpottamaan jouluvalmisteluiden uuniruuhkaa.

Minua pyydettiin tekemään joulupöytään sopiva jälkiruoka, jossa on Mozart Gold -likööriä. Tähän tarjoukseen oli pakko tarttua, vaihto-opiskelijavuoden takia minulla läikähtää sen verran lämmin tunne tuota wieninleikkeiden, sacherkakkujen, mozartkugeleiden ja tirolilaishattujen maata kohtaan. Olkoon tämä samalla henkilökohtainen nostalgiatrippi 90-luvun Itävaltaan – erittäin mieluisa sellainen.

Mieluisa yllätys oli myös kaikkien tunnistamaan pyöreään, kultaiseen pulloon pakatun Mozart Gold -liköörin maku. Se valmistetaan ilman säilöntäaineita kermasta, sokerista, belgialaisesta suklaasta sekä ruokosokeritisleestä ja maustetaan vaniljalla. Makeaa likööriä voi tarjota sellaisenaan, mutta itse totesin sen olevan erityisesti leivonnassa ja jälkiruoissa elementissään. Samaan lopputulokseen taidettiin päätyä myös muissa reseptejä kehittäneissä blogeissa: Kokit & potit -blogissa siitä syntyi nimittäin suklaafudgea, Sillä Sipulissa tehtiin suklaista juustokakkua, Liemessä-Jenni leipoi suklaa-taatelikakkua, Pullahiiri pyöräytti suklaaliköörikakun ja Chez  Jasu jäätelöä ja krokanttia.

Reseptini lähtökohtana oli joulun uuniruuhkan helpottaminen. Aika monessa taloudessa siellä on kuitenkin aikamoinen tungos, niin meilläkin. Sen vuoksi kuoppasin mm. suklaaganachen ja -kakun ja päädyin varioimaan ikiklassikkoa jouluasuun. Kehitin reseptin viikunatiramisuun. Pohjana on klassisista klassisin tiramisuresepti, mutta maustoin sen viikunahillokkeella ja koristelin tiramisun marinoiduilla viikunoilla. Sekä hillokkeeseen että marinoituihin viikunoihin nostin joulun makuja mm. kanelilla, vaniljalla ja tähtianiksella.

Viikunat voi syödä kuorineen ja ne voi laittaa kuorineen myös hillokkeeseen, kunhan huuhtelee ne huolellisesti. Paksut kuoret kannattaa kuitenkin poistaa. Säilyttämisen kannalta viikuna on varsinainen hienohelma, sen ohut kuori ei juurikaan suojele sitä, joten viikunaa kannattaa käsitellä varoen ja mahdollisimman vähän. Säilytä se viileässä.

Viikunat ovat välillä hävyttömän hintaisia ja niiden saatavuus – ainakin hyvien, kypsien yksilöiden – on joskus huono. Voit tehdä jouluisen tiramisun samalla reseptillä myös tuoreista luumuista. Ohje on aika isolle joukolle, mitat ovat helposti puolitettavissa myös pakkauskokojen puolesta.

Viikunatiramisu
kymmenelle

Viikunahilloke
400 g tuoreita viikunoita
1/2 vaniljatanko
1 tähtianis
1 kanelitanko
1/4 dl Mozart Gold -likööriä
1/2-1 dl vettä
vajaa 1/2 dl sokeria

Tiramisu
200 g savoairdi-keksejä (paketin koko, osa jäi käyttämättä)
500 g mascarponejuustoa
5 kananmunaa
5 rkl sokeria
1 1/2 dl vahvaa kahvia
2 rkl Mozart Gold -likööriä
tummaa suklaata tai kaakaojauhetta koristeluun

Marinoidut viikunat koristeluun
3 tuoretta viikunaa
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
1/2 vaniljatanko
1 kanelitanko
1 tähtianis

1. Keitä ensin hilloke. Laita kattilaan viikunat paloiteltuna, mausteet, vesi (aloita pienemmällä määrällä ja lisää tarvittaessa. Tavoitteena on suhteellisen juokseva hillo = hilloke) ja likööri. Kuumenna, lisää sokeri ja keitä noin viisitoista minuuttia. Kypsässä viikunassa on jopa 70 prosenttia sokeria, joten sokeria kannattaa lisätä maltillisesti. Voit vaikkapa ensin laittaa osa sokerista ja sitten maun mukaan lisätä sitä keittämisen aikana. Anna hillokkeen jäähtyä kunnolla.

2. Kiehauta liemi marinoiduille viikunoille sokerista, vedestä ja mausteista. Anna jäähtyä. Puolita tai lohko viikunat, nosta ne pieneen astiaan, kaada liemi päälle. Peitä tiiviisti ja nosta jääkaappiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

3. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarponejuusto. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Nostele mascarponeseoksen joukkoon.

4. Viikunahillokkeen suhteen voit valita kahdesta lähestymistavasta. Joko sekoitat sen mascarponeseoksen joukkoon ennen kuin nostelet sinne vaahdotetut valkuaiset tai sitten valutat/levität aina yhden kerroksen hilloa, kun kerrostat tiramisua vuokaan.

5. Ala koota tiramisua vuokaan (noin 20*20 vuokaan tai muuhun vetoisuudeltaan vastaavaan vuokaan). Sekoita haalean kahvin joukkoon Mozart Gold-likööri. Levitä ensin pohjalle mascarponeseosta, sitten hilloa, jos haluat laittaa sen raitoina ja näiden kerrosten päälle  kerros kahvi-likööriseoksessa kastettuja savoairdikeksejä. Tee vielä niin monta vastaavaa kerrosta kuin vuokaan sopii. Jätä päällimmäiseksi mascarponekerros. Siivilöi päälle reilusti kaakaojauhetta tai raasta tummaa suklaata.

6. Anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele marinoiduilla viikunoilla juuri ennen tarjolle nostamista.

Reseptin tarjoaa Mozart Gold. 

 

Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen. Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 60 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi.

Nyyttikestit

Rustiikkiset omenanyytit
Hei kaverit, pidettäisiinkö nyyttikestit? Otan kainaloon nämä omenanyytit, jotka paremmissa piireissä tunnetaan myös nimellä omenagalette. 

Olen oppinut Kivistön Marilta hyvän vinkin piirakkataikinaan. Laita kulho pieneen määrään kylmää vettä tiskialtaaseen, ainekset kulhoon kylmänä, voi pienenpieninä kuutioina ja nypi taikina nopeasti tasaiseksi. Kaikki ainekset säilyvät kylmänä koko prosessin ajan ja lopputulema on huomattavasti kaulittavampi. Oma toimintani ei ole vielä ihan jalostunut Marin opetusten tasolle, mutta parantaa joka tapauksessa lopputulosta jo kummasti. Marin kehumaan kahden käden tekniikkaan en ole vielä päässyt sisälle.

Oheisen ohjeen alkujuuri on Elle & Mat Vinistä, mutta käytännössä siitä on muodostunut ihan muuta kuin lehden resepti karamellisille omenanyyteille. Tämä on klassisempi versio. Olen kopioinut kuitenkin toteutuksen ulkonäön. Juuri sopivan rustiikkista ja sellaisena helppoa. Mukavannäköinen ja mahtavanmakuinen lopputulema ilman nykertämistä.

Voit ihan hyvin oikaista ja ostaa omenasoseen kaupasta. Niin minäkin olisin tehnyt, ellen olisi unohtanut ostaa sitä. Ei se tosin mahdoton vaiva ole tehdä itsekään.

Omenanyytit
4 nyyttiä

Taikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
150 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä

Täyte
3 isoa tai 4 pientä omenaa
2 rkl ruokosokeria
kanelia
1 dl manteleita rouhittuna
1 1/2 dl omenasosetta
2 rkl voita

Soseeseen
2 isoa tai 4 pientä omenaa
vajaa puolet omenien painosta sokeria (hillo-, talous tai ruokosokeria). Käytännössä noin 1 dl
kanelitanko
1/4 dl vettä

1. Jos teet soseen itse, aloita siitä. Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne kattilaan kanelitangon ja veden kanssa. Kuumenna noin 5-10 minuuttia, lisää sokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Hillo on sopivaa, kun omenakuutiot ovat pehmenneet.

2. Tee taikina. Sekoita vehnäjauhot ja vesi. Lisää voi kuutioina jääkaappikylmänä. Nypi nopeasti tasaiseksi. Lisää kylmä vesi. Taputtele tasaiseksi palloksi ja laita jääkaappiin vetäytymään vähintään 30 minuutiksi.

3. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Rouhi mantelit, kuori ja ja lohko omenat.

4. Jaa taikina neljään yhtä suureen osaan ja kauli ne pyöreiksi ohuiksi levyiksi jauhotetulla pöydällä. Älä huoli reunoista, rustiikkisuus kuuluu tähän ruokaan.

5. Nosta pohjat leivinpaperilla peitetylle pellille. Levitä pohjalle omenasosetta. Älä kuitenkaan reunoihin saakka, ne taitetaan täytteen päälle eli jätä 3-4 senttiä taikinaa reunoista paljaaksi. Ripottele päälle mantelirouhetta, nosta päälle omenalohkot, lisää omenalohkojen päälle hiukan ruokosokeria ja kanelia. Käännä reunat osittain täytteen päälle. Voitele reunat ja päällimmäiset omenat voisulalla.

6. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeita. Viimeistään puolen tunnin kohdalla kannattaa todennäköisesti peittää nyytit leivinpaperilla, etteivät ne tummu liikaa.

suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ihan superia

Suklaa-kookoskakku ja appelsiinijäätelöä
Klassisen keittiön ystävä kohtasi superfoodin, mitä siitä syntyikään?

Kun päätin lähteä Cocovin superfood-reseptikisaan, haaveilin kokkaavani jostain todella eksoottisesta raaka-aineesta kuten siitepölystä, pakurikäävästä tai koivuntuhkauutteesta. Siinä olisi päässyt tällainen perinteisen koulukunnan edustaja venyttelemään omia rajojaan ihan kunnolla. Totuuden nimissä pakurikäävän lisäksi aika paljon osallistumispäätökseen vaikutti myös se, että kisan voittajat kokkaavat Henri Alénin kanssa. Olen siis ihan ostettavissa, mutta vain kun kysessä on Henri Alén – tai Sasu Laukkonen tai Sami Tallgren tai…

Kun paketti saapui postissa, sieltä löytyi huomattavasti perinteisempää tavaraa: Kalaharin suolaa, neitsytkookosöljyä, gojimarjoja ja kaakaonibsejä. Näistä vähintään kahta olisi löydyttävä reseptistä. Melkein harmitti, minulla oli nimittäin pari hyvää ideaa takataskussa siihen pakuriin. En ole mikään superfood-uskovainen vaan kuulun tavallista ruokaa monipuolisesti ja kohtuudella -puolueeseen. Siksi päätin vetää tämänkin haasteen loppuun asti omalla tyylillä. Kisassa haetaan parasta Cocovin tuotteista toteutettua jälkiruokaa tai välipalaa. Arvosteluperusteina maku, kekseliäs yksinkertaisuus, ulkonäkö ja terveellisyys. Täältä ei tule raakailua, raudan pumppausta eikä vihersmoothieta, vaan omaan ruokatyyliini sopivasti klassikko superisti tehtynä. Kuten muutenkin minun keittiössäni, maku on etusijalla. Ei meillä tietenkään koko ajan mässäillä epäterveellisesti, mutta pahaa ruokaa ei minusta kannata syödä edes terveellisyyssyistä.

Laitakokilla on ollut makutuomarina kissanpäivät, kun olen hakenut oikeaa makumaailmaa. Jokunen minitaikina suklaakakkua on tullut vatkattua. Yhden testikakun onnistuin läsäyttämään ja kuulin Aleksin äänen päässäni: Kakku ei läsähdä, jos munat ja sokeri on vatkattu k-u-n-n-o-l-l-a vaahdoksi. Niinpä. Tämä oppi on ensimmäinen askel onnistuneeseen kakkuun.

Halusin tehdä suklaakakun, jossa superfood puolustaa paikkaansa makusyistä. Kakussa maistuu suklaan rinnalla kevyesti kookos ja kaneli. Voi on korvattu neitsytkookosöljyllä, valtaosa jauhoista on jauhettu manteleista ja suklaata täydentävät kaakaonibsit murskattuina. Joukossa on paketin sisällöstä myös ripaus suolaa tukemassa suklaan makua. Kakun rinnalle tein raikastukseksi appelsiinijäätelön. Ei ehkä terveysruokaa, mutta mielenterveysruokaa. Sen verran pääsin keulimaan siitepölyn kanssa, että aiemmin Kämp Signestä lahjaksi saamastani pussista päätyi osa annoksen koristeluun. Kun toinen vaihtoehto oli vaatehuoneen siivous, kummasti innostuin varioimaan myös parikin tarjoiluehdotusta.

Tavoitteena oli saada aikaan annos, jonka voisin mieluusti tarjota oikeastikin vieraille jälkiruokana, eikä se olisi mikään superfoodin tai kisan takia kasaan räävitty kakku. Makuyhdistelmistä tämä oli suklaanhimoisen makutuomarin mielestä paras, jopa Bountyn vihaaja siunasi sopivan kevyen kookoksen maun. Jäätelö on ihan ehdoton rinnalle. Jos haluat oikaista, jäätelön saa toki kaupastakin. Voit tehdä sen myös vaikka edellisenä päivänä pakastimeen.

Tällä siis mennään taistoon jatkopaikasta. Kahdeksan eniten ääniä saanutta pääsee finaaliin ja heistä tuomaristo valitsee neljä kokkaamaan Henri Alénin kanssa – aika lailla toivoisin olevani yksi heistä. Vinkkaan kyllä teille, kun äänestys alkaa.

Jo tässä vaiheessa iloitsen siitä, että ihan itse sain aikaan toimivan kakkureseptin (ja bonuksena se on maidoton). Se on aika paljon ihmiselle, jolla on jauhopeukalo lähes keskellä kämmentä. Neitsytkookosöljy ei myöskään ollut hullumpi uusi tuttavuus, se toimi kakussa loistavasti. Seuraavaksi taidan paistaa siinä testimielessä Murun ohjeella köyhät ritarit. Gojimarjat sen sijaan eivät ole minun juttuni, mieluummin haen marjat lähempää. Mustikkakin kun kuulema on ihan superia – ja paljon parempaa.

Suklaa-kookoskakku
6 leivosvuokaa (tein kakut kuuteen runebergin torttuvuokaan)

2 kananmunaa
80 g sokeria
80 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus vähintään 70 %)
100 g neitsytkookosöljyä
1 rkl kaakaonibsejä
ripaus suolaa
40 g mantelijauhetta
30 g vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl  leivinjauhetta

vuokien voiteluun voita ja korppujauhoja

1. Sulata suklaa ja kookosöljy vesihauteessa, anna jäähtyä. Voitele korppujauhota leivosvuoat tai ihan pieni kakkuvuoka. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Vatkaa sokeri ja munat jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon suklaa-kookosöljyseos.

3. Rouhi kaakaonibsit (voit jättää myös pois) ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Nostele ne taikinan joukkoon varovasti.

4. Nostele taikina leivosvuokiin tai kakkuvuokaan. Muista jättää kohoamisvaraa esim. runebergin torttuvuoat kannattaa täyttää vain noin 2/3 täyteen.

5. Paista 180 asteessa noin 15 minuuttia (pieniä leivoksia) tai kunnes ovat kypsiä. Ole tarkkana, etteivät pääse kuiviksi.

Appelsiinijäätelö

1 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
1/2 dl appelsiinista puristettua appelsiinimehua
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 vaniljatanko
1 1/4 sokeria
6 keltuaista

1. Sekoita kerma, maito ja appelsiinimehu. Raasta joukkoon appelsiininkuori. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet seokseen. Lisää joukkoon myös kuoret.

2. Kuumenna seos ja nosta sen jälkeen liedeltä. Anna maustua ja jäähtyä huoneen lämmössä noin tunti. Poista vaniljatanko.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt kerma-maitoseos.

4. Nosta seos vesihauteeseen ja vatkaa vesihauteessa kunnes seos alkaa paksuuntua. Tarkoitus on kypsentää keltuaiset, jottei muna maistu jäätelössä läpi. Kun seos on paksuuntunut kastikemaiseksi, nosta se jäähtymään. Anna jäähtyä kunnolla kylmäksi.

5. Kaada kylmä massa jäätelökoneeseen ja aja jäätelöksi koneen ohjeen mukaan.

Reseptikilpailun järjestää Cocovi

Persikkapiirakkaa syystunnelmissa

Persikkapiiras amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
Se on tämä syksy. Sen on pakko olla tämä syksy. Normaalisti leivon äärimmäisen harvoin, nyt meillä jauho pöllyää vähän väliä. 

Päärynän jälkeen tajuntaani on iskeytynyt persikka. Aiemmin ei ole tullut mieleenkään käyttää sitä oikeastaan missään leivonnassa, mutta yhtäkkiä minulle on käynyt kuin raskaana oleville naisille, jotka kuulema näkevät vauvamahoja kaikkialla. Minä näen nyt kaikkialla persikkaa: Piirakkaa, paistosta, cobblereita. Oli vain yksi tapa hoitaa se vaiva: paistoin lääkkeeksi nektariineista – koska persikoita en saanut – piirakan amerikkalaisen omenapiirakan tapaan.

Piirakkataikinan käsittely vaatii jonkin verran harjaantumista. Tärkeää on käyttää leivonnassa voi ja vesi kylmänä ja antaa taikinan vetäytyä jääkaapissa muoviin käärittynä. Siitä huolimatta se tahtoo repeillä, mutta ei kannata lannistua. Kyllä uuni sen kaunistaa. Ja aina voi hurmata kauniilla reunoilla. Sen jälkeen kukaan ei enää huomaa paria paikkausta kannessa, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun pääsee iskemään kiinni piiraaseen. Tämä oli nimittäin ihanaa ja salaisuus on ruokosokerissa, kanelissa ja muskottipähkinässä. Jos muutat reseptiä, älä jätä niitä kuitenkaan pois.

Piirakkaa ja ihana aurinkoinen syysviikonloppu. Kyllä näillä eväillä taas jaksaa sateisemmankin viikon.

Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
noin 20-senttiseen piirakkavuokaan

Taikina
150 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl appelsiininkuorta
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
6-7 persikkaa tai nektariinia
1/2 dl ruokosokeria
1/2-1 tl kanelia
1/4-1/2 tl muskottipähkinää
2 reilua rkl vehnäjauhoja
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua

voiteluun
kermaa tai 1 muna + 1 rkl maitoa
sokeria pinnalle

1. Leikkaa jääkaappikylmä voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivat aineet ja nypi voi ja kuivat aineet nopeasti sekaisin. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on tasainen ja kiinteä pallo. Jaa kahteen osaan, laita muovikelmuun ja jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

2. Tee täyte odotellessa. Kuori persikat tai nektariinit. Lohko ne. Ne irtoavat helpoiten kivestä, kun siivutat koko persikan kiveä vasten ja irrotat sen jälkeen lohkot yksi kerrallaan. Sekoita persikkalohkojen joukkoon loput täytteen ainekset.

3. Kauli taikinasta ohuet levyet esimerkiksi kahden voipaperin välissä: Toinen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja toinen kanneksi täytteen päälle. Kaulimista helpottaa, kun ripotat taikinapallon päälle hiukan jauhoja ennen kaulimisen aloittamista.  Kaulitse levyt niin isoksi, että ne menevät reilusti käyttämäsi vuoan reunojen yli.

4. Aseta pohjalevy piirakkavuokaan. Nosta päälle täyte siten, että keskikohta on hiukan korkeammalla. Nosta täytteen päälle toinen taikinalevy ja siisti reunat. Hifistelijöille ne pari vinkkiä kauniisiin reunoihin.  Leikkaa kanteen muutama aukko, jotta höyry pääsee ulos. Voitele piirakka joko kermalla tai sitten maito-munaseoksella. Ripottele päälle sokeria.

5. Paista 180-asteissa uunissa noin 50 minuuttia.

Älä tule ruma kakku

Kardemummakakku mustikkatäytteellä
Kaunokaiset leivotaan muissa keittiöissä, mutta onneksi tuli muutoin oikein hyvä kakku.

Tässä tiivistettynä ongelmani kakkujen kanssa: Päässäni näen visuaalisesti täydellisen kakun, tosielämässä syntyy jotain kauhean ja siedettävän väliltä. Ymmärrän, että leipomalla kakun kerran-pari vuodessa ei kehity kondiittoriksi. Varsin epämääräinen välineistöni ei myöskään välttämättä auta synnyttämään täydellistä kuorrutusta. Turhan tavaran vastustajana en kuitenkaan halua investoida valikoimaan leipomistarvikkeita, kun kuitenkin leivon vain pari kakkua vuodessa.  Varsinainen noidankehä, jonka seurauksena onnistumisen tunteet kakkujen parissa ovat harvinaisia. Taklaan tätä epäonnistumisen kierrettä tuoreilla marjoilla – ei vaadi nyhräämistä ja peittää pikkukuprut. Paljon tai vielä enemmän marjoja. Se on parasta, mihin koristelun suhteen pystyn.

Tästäkään kakusta ei siis syntynyt taideteosta tai edes alkuperäisen suunnitelman mukaista, mutta onneksi se ei vaikuta makuun. Kardemummainen kakkupohja, täytteenä lime-mustikkahillo ja raikas jogurtti-kermavaahto. Resepti on jälleen kerran kaivettu Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Se on suositun ruotsalaisen kakkubloggarin Linda Lomelinon ja löytyy ilmeisesti myös hänen kirjastaan Lomelinos tårtor. Olen muutoin ollut uskollinen alkuperäiselle reseptille, mutta mustikkahillona käytin mustikka-limehilloa. Jos sinulla on tavallista mustikkahilloa, voit toki maustaa limellä myös kerma-jogurttiseoksen, jonka laitat kakun väliin. Lisäksi suurensin taikinan määrää, koska en omista niin pientä rengasvuokaa, että olisin voinut leipoa kohti korkeuksia alkuperäisellä annostuksella.

Ja kyllä, minä turhan tavaran vastustaja omistan rengasvuoan, joka vie suhteettoman paljon tilaa suhteessa siihen, kuinka usein sitä käytän. Säilytän sitä jäätelökoneen ympärillä, joka on suunnilleen yhtä usein käytössä – mutta silti yksi suosikkikeittiövälineistäni, josta en luovu koskaan. Kannatan suuresti Anton&Antonin tavaralainaamon kaltaisia palveluita, mutta kummasti vain keksin kymmeniä tekosyitä, miksi en ole saanut omia tavaroitani sinne. Ystävät ja kylänmiehet, nyt tiedätte, että täältä löytyy rengasvuoka ja jäätelökone, jotka ovat liian harvoin käytössä.

Kardemummakakku mustikkatäytteellä
noin 12 hengelle (18-senttiseen rengasvuokaan tai suurempaan kakkuvuokaan, jos teet kakunvuokaan tarvitset todennäköisesti enemmän myös täytteitä)

4 suurta kananmunaa
4 dl sokeria
1,2 dl maitoa
1 vaniljatanko (siemenet ja voi sitä tankoakin siellä maidossa keitellä)
4 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa mieluiten vasta jauhettuna (morttelissa siemenistä)

Täytteeseen
2-2,5 dl mustikkahilloa tai mustikkasosetta

Jogurttikermakuorrute ja -täyte
4 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia (10 % rasvaa)
1 tl vaniljasokeria tai maun mukaan sokeria

Koristeluun
n. 150 g pensasmustikoita

1. Voitele ja jauhota vuoka ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

2. Sekoita maidon joukkoon vaniljatangon siemenet ja vaniljatanko. Kuumenna maito.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

4. Lisää joukkoon maito.

5. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Sekoita varovasti. Jauhoja ei saa vatkata taikinan joukkoon, silloin siitä tulee liian tiivis. Yksi kuohkean kakun salaisuuksista on varovaisuus jauhojen sekoittamisessa. Nostele ne siis rauhallisin liikkein taikinan sekaan.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin 50 minuuttia tai kunnes se on kypsä.

7. Vatkaa kerma-jogurttiseos vaahdoksi juuri ennen, kuin alat täyttää kakkua. Kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa jämäkäksi vaahdoksi.

8. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeksi levyksi. Laita väleihin mustikkahilloa ja sen päälle jogurtti-kermaseosta.

9. Kuorruta kakku kerma-jogurttiseoksella ja koristele tuoreilla mustikoilla.

Psst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Marenkitehdas

Suklaamarengit
Rustiikkisia marenkeja syntyi juhlapöytään sarjatyönä.

Tuntien oman jauhopeukaloni ymmärsin suosiolla jättää lankomiehen tasakymmenvuotisjuhlien kakut ammattilaiselle. Sen sijaan tarjouduin tekemään jotain pientä makeaa kakun kaveriksi. Juhlat olivat lauantaina, vielä perjantaina minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä se mysteerinen pieni makea olisi. Taas kerran tuli onneksi todistettua työpaikkalounaiden hyödyllisyys. Työkaverini nimittäin ehdotti lounaan lomassa pieniä marenkeja. Muistin Soul Kitchenin Annan muhkeat marengit ja päädyin tekemään suklaamarenkeja.

Olen tehnyt lukuisat kerrat pavlovaa ja vielä useammin britakakkua, mutta suklaamarengit olivat kokeilematta. Edellisen kerran pavlovassa sokeri alkoi hikoilla saumoista, vaikka olin lisännyt sen todella hitaasti. Annan reseptissä sokeri sulatetaan valkuaisten sekaan vesihauteessa. Silloin ei ole vaaraa, että sokeri ei sulaisi riittävästi valkuaisvaahdon  joukkoon. Metodi on hauista vaativa. Tärkein vinkkini onkin: Jos joku tarjoaa vatkausapua vaikkapa ihan kohteliaisuuttaan, tartu tarjoukseen. Minä vatkasin nimittäin vaahtoa käsin vesihauteessa melkein puolisen tuntia ja voin vakuuttaa, että allit olivat aika kovilla. Valitettavasti silminnähtävää kiinteytymistä ei tapahtunut ankarasta hikoilusta huolimatta. Pitkä aika johtui minun kohdallani siitä, että tein todella ison satsin ja toisekseen vesihauteeni ei ollut aivan niin tiivis kuin se olisi voinut olla, joten ei kannata antaa tuon puolituntisen karkottaa näiden herkkujen äärestä.

Annan resepti osoittautui ihan lyömättömäksi, ei puhettakaan saumoista hikoilevasta sokerista, vaan lopputulemana oli täydellisen rapeita suklaisia marenkeja. En muuttanut reseptiä ollenkaan, oma annokseni on vain suurempi. Tällä annostuksella urakkaa voitaneen jo kutsua tehtailuksi: Annoksesta syntyy kaikkiaan noin 60 pientä marenkia, muhkeita jättimarenkeja saat kahdeksan munan taikinasta vajaa parisenkymmentä. Omien marenkieni ulkonäkö oli sanalla sanoen aika rustiikkinen, mutta sovitaanko, että rustiikkinen on nyt trendien aallonharjalla.

Ja lopuksi kätevä emäntä -vinkki: Opin aikoinaan Bon Appetit -lehdestä, että valkuaisvaahto on sopivan jämäkkää marengiksi, kun vatkaimen päässä olevan huipun kärki osoittaa kohti kattoa kuvan osoittamalla tavalla. Kohokkaaseen taas tarvitaan vaahtoa, jonka kärki taipuu alaspäin. Tämä tieto jos mikä on hifistelyä, mutta edesauttaa kummasti marenkiesi onnistumista.

Suklaamarengit
60 pientä, vajaa parisenkymmentä muhkeaa jättimarenkia

8 kananmunan valkuaista
450 g erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
60-80 g tummaa suklaata

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti. Laita valkuaiset isoon leivontakulhoon ja mittaa joukkoon sokeri.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa ja laita valkuais-sokerikulho vesihauteeseen. Vatkaa koko ajan, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos on kuumaa, kun testaat sitä sormenpäällä. Tässä kestää jopa 20-30 minuuttia, kun vaahdon määrä on näin suuri. Ole siis kärsivällinen. Oma vesihauteeni ei tosin ollut ihan tiivis, minkä vuoksi lämpeneminen kesti kauemmin.

3. Ota kulho pois vesihauteesta ja vatkaa vielä sähkövatkaimella tai monitoimikoneella 10-15 minuuttia, kunnes vaahto on jäähtynyt ja ja se on kauniin valkoista, eikä tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin. Ja muista myös yllämainittu huipputesti…

4. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa tasaisena nauhana. Kauniin marmorisia marenkeja saat, kun sekoitat suklaan joukkoon aika suurpiirteisesti.

5. Nostele nokareita pellille, suurempia tai pienempiä makusi mukaan. Kuivata 100-asteisessa uunissa noin tunti tai 150-asteisessa noin 45 minuuttia. Jos teet pieniä marenkeja, noin 10 minuuttia lyhyempi aika riittää. Laita uuni pois päältä, mutta jätä marengit vielä uuniin kuivumaan.