Ruokaihmisen taivas

Jos ruokaa rakastavien ihmisten taivas on olemassa, aika lähellä ollaan epäilemättä ruokabloggarien nyyttikesteissä. Chez Jasun luona pöytä notkui ja grilli oli kuumana keskellä tammikuun pakkasia. Kun kauhan varressa on lähes viisitoista bloggaajaa, lopputulema on yltäkylläinen.

illallispöytä-suolaajahunajaa

Vieläkin nousee vesi kielelle, kun muistelen pöydän antimia: Jukan grillaamaa ehkä elämäni parasta possunkylkeä lähitilan possusta ja Jasun lampaanviulua lampaasta, jolla oli ollut nimi, Marjan jumalaista vietnamilaista kanasalaattia, Annan tabboulehta, hummusta ja baba ganoushia, Nannan cajunmaustettua lohipastramia, Jennin lavash-leipää ja Riitan saaristolaisleipää mädillä ja höysteillä.

näkkärit-suolaajahunajaa

lohipastrami-suolaajahunajaa

lampaanviulu-suolaajahunajaaEnnen tätä kattausta ruokahalua oli ehditty jo herätellä pienillä suolaisilla suupaloilla kuohuvan kaverina: Merituulin maa-artisokkasipsejä, Jasun Chef & Sommelierin Sasun ohjeella tekemää näkkäriä, savukalatahnaa, pikkuruisia brie-kirsikkahillosuupaloja (klassikko jo syntyessään), Nellen suolaisia kurpitsa-salviatuulihattuja ja naudankielestä tehtyä pateeta sinappijäätelöllä.

Pöydässä istuttiin pitkään, kun lopuksi ateria vielä siloiteltiin Marin japanilaisella juustokakulla ja hapankirsikkahillolla (näitä tehdään ehdottomasti kotonakin), Merituulin mesiangervobebeleivoksilla (niinkuin olin luullut, että en pidä bebeleivoksista, ei pidä paikkaansa), Heidin unikkokurkumamuffinsseilla, Hannelen kotitekoisella kermaliköörillä ja Josen libanonilaisilla jälkiruuilla, joiden nimiä en todellakaan osaa kirjoittaa. Lisäilen linkkejä sitä mukaa, kun reseptejä ilmestyy blogeihin.

japanilainen-juustokakku-suolaajahunajaa

kahvia-ja-sipuleita-suolaajahunajaa

Etukäteissuunnittelu oli polveilevaa ja omat suunnitelmani vaihtuivat moneen kertaan. Tuntien bloggaajakollegoideni taidot pientä suorituspainetta oli etukäteen ilmassa, mutta se oli ihan turhaa: Kaikkiruokaisempaa ja kiitollisempaa ruokaseuraa saa harvoin. Kun Riitta ilmoitti tuovansa mallasleipää, päädyin tekemään sen rinnalle klassikon eli skagenröraa. Yhdistettyyn meze-tapaspöytään kaivoin arkistojen kätköistä yhden suosikeistani eli tapaksen chorizosta ja paahdetusta paprikasta ja tein tahnan kuivatuista härkäpavuista, tuoreista yrteistä ja tuorejuustosta. Palaan resepteihin lähipäivinä.

chorizoa ja paahdettua paprikaa

Näissä juhlissa jokainen ruokalaji on varmasti ikuistettu jonkun toimesta. Muilla ruokakutsuilla tuolilla seisominen on huonoa käytöstä, näissä kemuissa sitä kutsutaan parhaan kuvakulman hakemiseksi.

villasukat-tuolilla-suolaajahunajaa

Kotiin saavuin aamuyöllä ihanasta ruoasta ja viinistä sekä paljosta nauramisesta tyytyväisyyttä hyrisevänä. Kiitokset vielä tätäkin kautta mahtavalle seuralle ja ennen kaikkea emännälle ja isännälle. Mikä ilta, tätä muistelen pitkään.

Mainokset

Sunday roast

Peruna-palsternakkagratiini
Helppo juustoinen juuresgratiini paahtopaistin ja vihreiden papujen kanssa. Klassikkokamaa.

paahtopaisti-suolaa&hunajaa

Kutsumme aivan liian harvoin ruokavieraita sunnuntaisin, vaikka oikeasti leppoisampaa  tapaa valmistautua seuraavaan viikkoon ei olekaan. Ainakin jos valitsee riittävän leppoisan menun. Tämä on vierasmenu parhaimmillaan. Oikeastaan kaiken voi tehdä etukäteen, ketään ei ole sidottu lieden ääreen ja silti pöydässä on lämmintä ja maistuvaa ruokaa. Eikä tiskivuorikaan ole valtava. Paitsi jos lataa vuoan liian täyteen ja joutuu kaapimaan gratiinin uunin pohjasta. Kokemusta on.

Saimme vieraaksi tennisleskenä olleen sisareni ja kummipoikani, joka tyytyi nakertamaan spelttipatonkia muutamalla hampaallaan. Pöytään nostettiin kukkakaalikeittoa ja sunnuntaipaahtopaisti peruna-palsternakkagratiinin kera. Kaiken muun paitsi vihreiden papujen keittämisen pystyi tekemään etukäteen. Pavutkin siivosin valmiiksi, joten lieden vieressä tarvitsi ruokailun aikana käväistä vain kääntämässä se kerran päälle.

Palsternakkagratiini on alunperin Feasting at home -blogista, mutta olen muokannut ohjetta mm. merkittävästi kevyemmäksi. Alkuperäisessä ohjeessa on nimittäin 7 desilitraa kuohukermaa. Kuulin Pekka Puskan syvän huokaisun korvissani ja vaihdoin puolet kermasta täysmaitoon. Sekään ei taida olla Pekan suosikkeja, mutta on se nyt kuohukermaa kevyempää. Olen muutenkin vähentänyt nesteen määrää, alkuperäisessä ohjeessa oli sitä turhankin paljon. Juureksia voit varioida mielesi mukaan: Mustajuurta, perunaa, palsternakkaa, juuriselleriä, maa-artisokkaa. Kätevä vihanneslaatikon tyhjennys.

Juureksissa riittää siivuttamista, mutta mandoliinilla se hoituu viidessä minuutissa. Veitsellä leikatessa yritä saada mahdollisimman ohuita siivuja. Turhaa ei kuitenkaan kannata stressata, kypsennät sitten vain gratiinia kauemmin, jos siivut jäävät paksummiksi.

Peruna-palsternakkagratiini
kuudelle

vajaa 900 g perunoita (noin 600 g) ja palsternakkaa (noin 300 g) (tai maa-artisokkaa, mustajuurta, juuriselleriä). Paino kuorineen.
3 dl kuohukermaa
2 dl täysmaitoa
3 kynttä valkosipulia
1 pieni sipuli
175 g gruyereä (tai emmentalia tai muuta voimakasta juustoa)
1 ruukku tuoretta timjamia
1 rkl vehnäjauhoja
valkopippuria
muskottipähkinää
suolaa
voita vuoan voiteluun

1. Kuori perunat ja palsternakat. Viipaloi ne ohuenohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Jos sinulla ei ole mandoliinia, voit viipaloida ne toki myös veitsellä, mutta huomioi, että paksummat viipaleet tarvitsevat pidemmän ajan kypsyäkseen.

2. Siivuta sipuli ohuiksi siivuiksi ja silppua valkosipuli.

3. Raasta juusto.

4.Voitele vuoka voilla ja ala pinota juuressivuja. Laita kerrosten väliin sipuli, valkosipuli, tuoretta timjamia sekä noin puolet juustoraasteesta. Säästä kauneimmat siivut päällimmäiseksi. Älä täytä piripintaan, tai muuten gratiini kuohuu yli uunissa.

5. Sekoita kerma-maitoseoksen joukkoon vehnäjauho, suola, valkopippuri, muskottipähkinä ja tuoretta timjamia. Aloita maustaminen maltillisesti, sekä valkopippuri että muskotti ovat voimakkaita. Kuumenna kiehuvaksi, maista kastiketta ja lisää tarvittaessa mausteita.

6. Valuta kerma-maitokastike varovasti vuokaan. Ripottele gratiinin päälle ripaus muskottipähkinää ja tuoretta timjamia. Peitä gratiini foliolla tai kannella ja paista 50 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla.

7. Ota kansi tai folio pois, ripottele gratiinin pinnalle loput juustoraasteesta ja paista ilman kantta noin vartti tai kunnes juusto on kullanruskeaa. Tarkista, että kasvikset ovat kypsiä.

8. Peitä gratiini taas kannella tai foliolla ja anna vetäytyä pöydällä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

facebookSeuraa suolaa&hunajaa Facebookissa

Pelkkää höttöä

Hampurilaissämpylät
Parhaat hampurilaissämpylät ovat ihan höttöä. Ei kuitua, ei terveysruokaa, vaan ihan vehnäpullaa. 

Minulla on viha-rakkaussuhde Helené Johanssonin Leipä-kirjaan. Vika ei suinkaan ole kirjassa, se antaa nimittäin perusteelliset ohjeet täydellisen leivän leipomiseen ja on minusta parhaita opuksia, jonka olen tämän aiheen ympäriltä löytänyt. Mutta samaan aikaan tuo kirja muistuttaa minua suuresta saamattomuudestani.

Ostin kirjan suuressa sisäisessä uhossani, kun olin päättänyt oppia hapanjuurten salat ja oppia ilmiömäiseksi leivänleipojaksi. Syksyn aikana leipäjuuret, jotka tietenkin suunnittelin jakavani testamentissa jälkipolville, unohtuivat jääkaappiin tai niihin tarkoitetut rusinat homehtuivat. Miten vaikeaa voi olla pitää hengissä yhtä hiivaeliötä?

Näistä sämpylöistä olen saanut balsamia haavoihini. Ei hapanjuurta, ei esitaikinaa, ihan suoraviivaista vaivaamista yleiskoneella ja pari tuntia kohottamista. Lopputuloksena täydellistä vehnähöttöä nyhtöpossuburgereihin.

Ohje on kirjassa hotdogsämpylöille, mutta toimii yhtä lailla hampurilaissämpylänä. Kokemuksesta voin kertoa, että seesaminsiemenet kannattaa laittaa päälle heti, kun on pyöritellyt taikinan sämpylöiksi, jos ei halua keräillä niitä kimpoilevia siemeniä pitkin lattioita. Järki olisi toki voinut sanoa, että kohottamisen aikana sämpylöihin muodostuu pinta, johon siemenet eivät enää tartu, mutta oppia ikä kaikki.

Hampurilaissämpylät
12 pienenpientä sämpylää  

3 3/4 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Vaivasin omaani noin reilu 15 minuuttia. Sen jälkeen taikinassa oli hyvä sitko.

2. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia.

3. Jaa taikina 12 osaan (6-8, jos haluat suurempia sämpylöitä). Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja taputtele litteämmiksi. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia.

4. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.

Pssst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Karkkipossua kotioloissa

Farangin karkkipossu ottaa kotioloissa aikansa, mutta palkitsee odottajansa.

En ole listaihmisiä: En pysty listaamaan kymmentä suosikkiravintolaani, -kirjaani tai -elokuvaani. Ravintola-annoksista nyt puhumattakaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos jotain listaa ryhtyisin sorvaamaan, Farangin tajunnanräjäyttävä karkkipossu olisi mukana varmasti. Ystäväni Masutoaitemun Riitta oli kokeillut sitä kotona ja hänen jatkuvasti hyvällä ruoalla hemmoteltu miehensä oli todennut sen olevan parasta ruokaa, mitä Riitta on ikinä kokannut. Ystäväni taidot tuntien se on aika paljon sanottu.

Jos haluaa päästä helpolla, kannattaa varata pöytä Farangista. Karkkipossun valmistus on monivaiheista ja vie pari päivää, joten ihan helpot ja nopeat -kategoriaan tällä ei päästä. Resepti edellyttää aika lailla raaka-aineiden metsästystä ja päivystämistä hellan ääressä. Asian voi myös ottaa niin, että lihan hauduttelu on hyvä syy maata sohvalla huumaavassa aniksen, soijan ja inkiväärin tuoksussa lukemassa kirjaa. ”Valvon tuota keitosta” saa laiskottelun näyttämään ahkeroinnilta. Lopputulema on kuitenkin vaivan väärti, joskin Farangin keittiön ammattilaiset päihittävät minut tässä asiassa edelleen kuusi-nolla.

Tarvittavat raaka-aineet löytyivät Vii-Voanista Hakaniemestä. Valtaosa itseasiassa olisi löytynyt ihan Stockaltakin samoin kuin paikallisesta K-supermarketista (joka tosin on tavallista parempi). Lähinnä cassian takia jouduin menemään Hakaniemeen. Muut raaka-aineetkin saa kyllä Vii-Voanista muita kauppoja edullisemmin. Cassian voi Sillä Sipulin mukaan korvata kanelilla. Ne muistuttavat toisiaan, ainakin hajussa on kuitenkin jonkin verran eroa, maun osalta en osaa arvioida, kuinka suuri ero on. Alla kuvassa molemmat. Korianterin juurta en löytänyt edes Vii-Voanista, korvasin sen Kulinaarimurujen Jaanan vinkistä korianterinsiemenillä.

Tankkasin huolellisesti sekä Kulinaarimurulan että Sillä Sipuloiden versioita ja tenttasin Riitalta viime hetken vinkit. Oma versioni on yhdistelmä näistä kolmesta, mutta pohjautuu pääosin Kulinaarimurulan reseptiin. Tein reseptiin myös muutamia muutoksia, lähinnä annostukseen. Karkkikastiketta tuli alkuperäisen ohjeen mukaisella annostuksella ihan liikaa, vaikka meillä oli melkein tuplasti lihaa ohjeeseen nähden. Puolitin kastikkeen määrän, jos sen riittävyys epäilyttää, suurenna toki annostusta. Haudutusliemestä vain pieni osa menee karkkikastikkeeseen, loppu kannattaa pakastaa ja käyttää uudelleen. Palmusokeri on aika tyyristä, samoin kuin myös haudutusliemessä käytettävä vähäsuolainen soija, joten viemäriin heitettäväksi kumpaakaan niistä ei kannata ostella.  Palmusokerin on muuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO nimennyt maailman ekologisesti kestävimmäksi makeutusaineeksi, koska se tuottaa ruokosokeria merkittävästi enemmän satoa samansuuruisella alueella ja tarvitsee vähemmän ravinteita.

Lopuksi vielä kätevä emäntä -vinkki: Karamellin saa irti kattilasta kiehuttamalla kattilassa runsaasti vettä, muuten se on aika helvetillistä hommaa.

Karkkipossua Farangin tapaan
4 hengelle pääruokana

750-900 g possun kassleria palana

Haudutusliemi
1 l vettä
4 dl vähäsuolaista soijaa
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1/2 dl makeaa soijaa eli ketjap manista
1 dl sokeria
1 valkosipulin kynsi
5 cm:n pala inkivääriä
1 rkl korianterin siemeniä
2 valkopippuria
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 2 kanelitankoa)
4 tähtianista

Karkkikastike
200 g palmusokeria
1/2 dl sokeria
1 1/4 dl haudutuslientä
2 tähtianista
5 cm:n pala cassiankuorta (tai kanelitanko)

Lisäksi
riisiviinietikkaa
korianteria
punaista chiliä

Päivä 1

1. Pilko inkivääri ja valkosipuli krouveiksi paloiksi. Laita kaikki haudutusliemen ainekset suureen kattilaan ja kiehauta. Lisää liha ja hauduta kannen alla nelisen tuntia.

2. Nosta liha kattilasta jäähtymään ja siivilöi haudutusliemi.

3. Laita molemmat jäähtyneinä jääkaappiin yön yli, liha kevyen painon alla.

Päivä 2

1. Valmista karkkikastike. Kuori haudutusliemen päältä rasva pois ja mittaa kattilaan tarvittava määrä. Lisää cassian kuori (tai kanelitanko) sekä tähtianikset. Kiehauta ja ota pois levyltä.

2. Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmusokeri. Kuumenna sokeri-vesiseosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Minulla meni ensimmäisellä kerralla hiukan turhankin tummaksi, mutta se ei onneksi maistunut palaneelta.

3. Lisää haudutusliemi sokerin joukkoon. Ole varovainen, sokeri kuplii voimakkaasti ja on todella kuumaa. Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuta. Tässä voi loppua usko, mutta Riitan vinkin perusteella jatkoin sitkeäksi ja noin tunnin kohdalla kastike oli tahmaisen paksua.

4. Leikkaa possu sopivan kokoisiksi reiluiksi suupaloiksi.

5. Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä 170 asteeseen ja keitä lihapalat rasvassa kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.

6. Sekoita kulhossa lihapaloihin karkkikastike, tuoretta korianteria sekä punaista chiliä.

7. Tarjoa lisäksi punaista chiliä ja riisiviinietikkaa, johon lihapaloja voi dippailla. Meillä possun kanssa tarjottiin myös prosaallisesti riisiä.

Arjen yläpuolella Tampereella

Tampereella käy mielikseen ja saa hyvin syödäkseen.

Tampereelle on tullut viime vuosina liuta uusia kiinnostavia ravintoloita. Mutta vaikka käymme siellä joka vuosi, olen edelleen testannut niistä vain muutaman. Taikasanat tämän onnettoman asiantilan takana ovat sunnuntai ja maanantai. Vuosittainen Tampereen reissumme ajoittuu nimittäin lähes poikkeuksetta Pori Jazzin jälkeiseen sunnuntaihin ja maanantaihin ja yritäpä silloin löytää avoinna oleva hyvä ravintola: Hella & Huone suljettu su-ma, ravinteli Bertha suljettu su-ma, C suljettu su-ma vain muutamia mainitakseni. Tänä vuonna sain arvokasta apua Sivumaku-blogin Janilta. Hänen suositustensa perusteella löysimme oivalliset ravintolat sekä sunnuntai- että maanantai-illaksi.

Ravintola Esplanadi
Kauppakatu 16

Sunnuntai-illan valinta golfkierroksen päätteeksi oli laadukasta pubiruokaa tarjoava ravintola Esplanadi. Ruoka valmistetaan pääosin kotimaisista, lähellä tuotetuista raaka-aineista ja oluet ja siiderit ovat oman panimon tuotantoa.

Tarjolla oli maukasta ja mutkatonta pubiruokaa. Settini oli varsin tukeva: alkuruoaksi seuralaisen kanssa jaettu hodari ja pääruoaksi hampurilainen. Pelkkä hampurilainen lisukkeineen olisi riittänyt varmasti, mutta halusin päästä testaamaan kehutut makkarat. Ei ole turhaan kehuttu, ne olivat minun mielestäni toinen illan helmistä. Toinen oli sitten  puolestaan maukas sämpylä: Sekä hodarin että hampurilaisen sämpylä sai tuhdin makunsa mäskistä ja mallasvierteestä.

Ehdottomasti keskimääräistä parempaa pubiruokaa mm. hampurilaisen pihvi on valmistetty Limousin-härän lihasta. Erityiskiitokset myös todella iloisesta ja ystävällisestä palvelusta. Tänne menen mieluusti toistekin.

Kahden hengen ruoat ja ruokajuomat noin 40 euroa.

Ravintola 4 vuodenaikaa
Tampereen kauppahalli

Tampereen kauppahalli on hienosti piilotettu helmi. Jos tulet Hämeenkatua rautatieasemalta päin ja olet Sokoksen kohdalla, olet jo mennyt ohi. Sisäänkäynti on huomaamaton, mutta sisällä on onneksi sitäkin mukavampi yllätys odottamassa. Hallissa on monipuolisesti erilaisia liikkeitä ja kahviloita. Äskettäin halliin on avattu myös Armas-pikaruokala.

Paikallisten tuttujeni mukaan kauppahallin aukioloaikoihin ei ole luottamista eli monet tiskit sulkevat jo huomattavasti virallista sulkemisaikaa aiemmin, vaikka halli periaatteessa on auki kuuteen. Aukioloajat tuntuvat muutenkin olevan aika lailla suuntaa-antavia. Lauantaisin halli on auki neljään, paitsi kesäisin kolmeen. Kesäaukioloaikaa tosin kukaan ei ole vaivautunut päivittämään hallin nettisivuille, vaan kävimme toteamassa sen suljetun oven takana.

Kauppahalli on kuitenkin visiitin väärti. Itse ostimme sieltä mm. käsintehtyjä karjalanpiirakoita ja nautimme maukkaan lounaan 4 vuodenaikaa -ravintolassa. Listalla on muutama klassikko ja päivittäin vaihtuvat annokset. Maa-artisokkakeitto oli ihanan kuohkeaa ja maukasta, parempaakin tarte tatinia olen saanut,  mutta ei tämäkään versio huono ollut. Keiton kanssa olisin mieluusti syönyt jotain peruspatonkia maukkaampaa leipää, sitähän olisi hallissa varmasti tarjolla.

4 vuodenaikaa ottaisin mielellään myös esimerkiksi vakiopaikkaani Hakaniemen halliin, saattaisin jämähtää vakioasiakkaaksi lauantailounaalle. Suosittu ravintola vaikutti olevan myös Tampereen hallissa. Ihan tavallisena maanantainakin kaikki paikat olivat varattuja. Ei kannata antaa täysien pöytien karkottaa pois, kierto on aika nopea ja paikkoja vapautui koko ajan, vaikka pöytiä oli vain muutama.

Lounaskeitot, jälkiruoka ja lasilliset viiniä kahdelta nelisenkymmentä euroa.

Ravintola Näsinneula
Särkänniemi

Maanantai-illan ravintolan valitsimme jälleen Janin suositusten perusteella. Siinä joutuivat kaikki omat ennakkoluuloni romukoppaan. Huvipuisto olisi ollut viimeinen ruokakohde, jonka olisin itse valinnut. Edes se, että ravintola on yksi maailman parhaista pyörivistä ravintoloista ei olisi vakuuttanut minua. Mikä kategoria pyörivät ravintolat muka on? Onneksi saimme apua etevältä paikallisoppaalta ja päädyimme ravintolan mainoslauseen mukaisesti arjen yläpuolelle, ravintola Näsinneulaan.

Valitsimme Tampere Menun, jossa ei ollut yhtään heikkoa lenkkiä. Ihanat maut alkoivat jo aluksi tarjoillusta leivästä. Hain jo Eat & Joystä speltti- ja kaurajauhoja, koska aion yrittää päästä edes lähelle Näsinneulan kauraspelttileipää myös kotona.

Alkuun kylmää tomaattikeittoa.

Seuraavaksi suloisen pehmeää possunposkea Paijan tilalta Urjalasta. Vink, vink, te Urjalan kävijät, tilan myymälä on auki lauantaisin. Possun seurana oli maukkaita vihanneksia mm. parsaa Perniöstä.

Suunraikastajana välissä raikas basilikagranite tomaattilumella.

Varsinainen pääruoka oli meidän molempien suosikki. Lautasella oli Vanajaveden kuhaa, parsa-pekonirisottoa, parsa-voikastiketta ja ihanaa kevätsipulipyreetä. Pyree syntyy kuulema vaan ihan kermasta, voista ja kevätsipulista. Onko se nyt ihme, jos se on hyvää? Vaikka annos oli reilu, olisin ottanut mieluusti lisää. Siinä oli minun makuuni kaikki kohdallaan.

Juustolautasella monelle tutut Peltola Blue ja Mouhijärven appenzellertyyppinen Vilho.

Makeaksi lopuksi maitovanukasta, minttusorbettia ja lippiavaahtoa. Lippia oli minulle uusi tuttavuus. Googlailun perusteella se paljastui sitruunaverbenaksi. Sitä voisi harkita ensi vuonna testattavaksi myös istutuslaatikoissani tai parvekkeella. Ainakaan itse en ole törmännyt siihen kaupassa, mutta ilmeisesti sitä on ollut useampana vuonna myynnissä Hyötykasviyhdistyksen kevättaimitorilla.

Ravintola Näsinneula oli ehdottomasti reissun positiivisin yllätys, mukava hetki arjen – tai sateisen ja sumuisen Tampereen – yläpuolella. Aterian aikana ennättää nähdä Tampereen muutamaankin otteeseen, ravintolasali pyörähtää kierroksen 45 minuutissa.

Ruoat ja juomat kahdelta noin 200 euroa (2 Tampere-menua, toiselle viinipaketti, toiselle muutama lasillinen viiniä).

Tampere Menusta oli tykätty myös Kulinaarimurulassa.

Kiitos Sivumaun Jani, söimme Mansessa oikein maukkaasti. Ja vielä jäi monta paikkaa varastoon jatkoakin ajatellen, kyllä Tampereella pistäytyy mieluusti toistekin. Ehkäpä jo pikemmin kuin ensi kesänä.

Pääsiäispashaa

Pasha
Pääsiäisen perinneherkuista oma suosikkini on pasha. Tämä on raikkaan sitruunainen ja ihanan pähkinäinen versio.

Pääsiäinen on minusta yksi parhaita juhlapyhiä: Se katkaisee juuri sopivasti pitkän talven, eikä siihen meillä liity vaativia perinteitä, vaan ainoastaan luvallista löhöilyä ja hyvää ruokaa juuri siinä mittakaavassa kuin kulloinkin jaksaa. Viime vuosina emme ole edes poistuneet Helsingistä kuten suurin osa muista: Ei jonottamista ruuhkassa ulosmenoteillä, ei jonoja Herkussa ja Alkostakin saa sen pääsiäisviinin hujauksessa. Jos jotain hyvää pitää löytää tästä takatalvesta, niin ainakin voi hyvällä omatunnolla vetää lonkkaa ja lojua sohvan nurkassa syventymässä verkosta tilaamaani kirjakasaan.

Jos pääsiäinen on parhaita pyhiä, pääsiäisen ehdottomasti paras perinneruoka on pasha. Sain tämän pashaohjeen pomoltani, joka kehui sitä vuolaasti. Eikä syyttä, ainakin minun makuuni ihanan raikas ja mantelinen pasha. Ja sopivasti tutun makuinen, äitini versio on muutoin hyvin samanlainen paitsi, että siinä on mukana myös korintteja. Meillä tämä tarjoiltiin pääsiäisen kunniaksi erilaisten keltaisten hedelmien kanssa. Kuulemani mukaan kannattaisi rikkoa värikoodi ja ottaa mukaan myös kiivi. Ohjeesta tulee yksi pieni pashamuotillinen, mutta se kannattaa tuplata, jos syöjiä on yhtään useampi.

Elämäni ensimmäisen itsevalmistamani pashan kunniaksi ostin myös pashamuotin, mutta yhtä lailla voit tehdä pashan lävikössä tai missä tahansa astiassa, josta neste pääsee valumaan pois. Tarvitset myös harsokangasta muottiin tai lävikköön, jotta pasha ei tartu kiinni. Jos käytät pashamuottia, muista, että sitä pitää turvottaa kylmässä vedessä noin vartin ajan. Älä myöskään pura muottia kosteana.

Hyvää pääsiäistä, vielä monta ihanaa päivää jäljellä!

Pasha
1 pashamuotillinen

100  g voita
100 g sokeria
1 keltuainen
250 g rahkaa
3-4 rkl mantelirouhetta
1/2 sitruunan kuori
vajaa 1/2 rkl vaniljasokeria tai 1 vaniljatangon siemenet
ripaus suolaa
1 dl kermaa vaahdotettuna

1. Hiero voi ja sokeri sekaisin kulhossa.

2. Lisää keltuainen.

3. Notkista rahkaa omassa purkissaan ja lisää se joukkoon.

4. Lisää pähkinät, vaniljasokeri, raastettu sitruunankuori ja ripaus suolaa.

5. Lisää kermavaahto.

6. Asettele pashamuottiin tai lävikköön kylmällä vedellä kostutettu harsokangas ja kaada pashamassa päälle.

7. Laita pasha valumaan muotissaan astiaan, jossa muotti ei osu pashasta valuneeseen nesteeseen. Laita päälle paino (esim. säilyketölkki) ja anna pashan valua yön yli.

Top Chef -haaste: Koko menu mullan alta

Haudutettua lanttua ruiskuoressa
Punajuuricarpaccio vuohenjuustokastikkeella ja paistettua siikaa
Selleripannacotta ”Waldorf”
Top Chef -haasteen aiheena olivat tällä kertaa juurekset. Yksikin ruokalaji olisi riittänyt, mutta päätin haastaa itseni juuresmenulla. 

Ajatuksenani oli kokata kolmen ruokalajin ateria siten, että juureksia on haasteen mukaisesti löydyttävä jokaisesta ruokalajista, eivätkä ne saa olla statistin roolissa. Lisäsin vielä muutaman oman ehdon: Samaa juuresta ei saa käyttää kahdessa ruokalajissa, eikä menu saa sisältää lihaa – liivatteen tosin sallin, koska minulla ei ollut agar agaria.

Top Chef -haaste osui taas onnistuneesti blogin helmikuun teemaan. Jos aiemmat sukupolvet, ovat pysyneet hengissä muun muassa nauriin ansiosta, voi kai ansaitusti sanoa, että juurekset ovat suomalaisen ruoan kulmakivi. Ilokseni olen huomannut, että ne ovat kokeneet mahtavan renesanssin viime vuosina. Palsternakka, kaskinauris, lanttu ja monet muut herkut mullan alta toistuvat ruokaohjeissa yhä useammin. Tähän aikaan vuodesta ne voittavat helposti tuontisalaatit tai kasvihuoneissa kasvatetut kotimaiset kasvikset.

Tästä lähdettiin liikkeelle: Lanttu, punajuuri ja mukulaselleri. Ja tähän päädyttiin: Alkuun modernisoitu mummon lanttukukko ja kirnuvoita, pääruoaksi punajuuri-vuohenjuustocarpaccio ja paistettua siikaa ja lopuksi juuriselleripannacotta Waldorfin hengessä. Muut ovat omia kehitelmiäni eli niihin voi rauhassa suhtautua varauksella, mutta juuriselleripannacotta on osuvasti napattu Top Chefissä kisaavalta Luomon Jouni Toivaselta. Alkuperäinen ohje on julkaistu Mandatumin asiakaslehdessä ja pannacotta on kokattu ainakin Sillä Sipulin keittiössä.

Lapsena mummolassa oli tarjolla usein lanttukukkoa, mummo oli taiturimainen kukon teossa ja tiesi, että pidin siitä kovin. Kehittelin kukosta modernimman version. Idean fenkolin ja lantun yhdistämiseen sain Motista, jossa listalla on samettinen lanttucappuccino, joka tarjotaan fenkolivaahdon kanssa. Ohensin myös kukon ruiskuoren ohueksi, jotta pääosaan nousee haudutettu lanttu, yksi suosikkijuureksistani. Alkuperäisenä versiona tämä olisi todellista suomalaista slowfoodia, sillä sitä haudutetaan huolella uunissa, tämä on merkittävästi nopeampi versio, mutta ottaa toki oman aikansa näinkin.

Julkaisen tämän postauksen yhteydessä lanttukukkosten ohjeen, kaksi muuta ohjetta saatte tämän viikon aikana. Muutoin tästä postauksesta tulee nälkävuotta pidempi.

Modernisoitu lanttukukkonen eli haudutettua lanttua ruiskuoressa
6 kpl keskikokoisia kukkosia

Kuori
3 dl vettä
1-2 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
30 g voita sulatettuna

Täyte
noin 400-500 g lanttua (kuorittuna)
pari oksaa timjamia
puolikas fenkoli
3 rkl voita
loraus hunajaa
suolaa, valkopippuria

1. Kuori lanttu ja viipaloi se ohuiksi viipaleiksi. Siivuta fenkoli melko suuriksi paloiksi. Se otetaan pääosin pois hauduttamisen jälkeen.

2. Ruskista voi padassa liedellä ja hauduta siinä samalla fenkolia ja timjaminoksia.

3. Lisää lanttu ja hauduta kannen alla, kunnes viipaleet ovat kypsiä. Lisää hauduttamisen aikana.

3. Leivo kuoritaikina samalla, kun haudutat lanttuja. Sekoita keskenään vesi, suola ja ruisjauhot. Ruisjauhoja kuuluu olla sen verran, että kuoritaikina on paksu puuro. Alusta joukkoon vehnäjauhot ja lisää sulatettu voi.

4. Kauli taikinasta ohuehkoja suorakaiteita, jotka ovat reunoilta keskustaa ohuempia. Ihan ohueksi ei kannata kaulita, ettei kuoresta tule kovaa ja kuivaa. Kuvassa olevassa kukossa se on turhan ohut, paksukuorisemmat olivat parempia, mutta eivät yhtä valokuvauksellisia. Moni kakku päältä kaunis…

5. Lisää suorakaiteen keskelle haudutettuja lanttuja (jätä fenkoli pääosin pataan). Taita taikinan reunat täytteen päälle ja tee tiivis sauma veden avulla. Toimi samoin päiden kanssa. Saumojen kanssa kannattaa olla huolellinen, muutoin kukot vuotavat.

6. Paista 180-asteisessa uunissa noin puolitoista tuntia. Kääri kukot ensin leivinpaperiin ja sitten folioon (ellei sinulla satu olemaan paperia, jossa on yhdistetty voipaperi ja folio). Laske uunin lämpö 150 asteeseen ja paista paperissa vielä ainakin tunti. Paperissa muhittamisen ansiosta kuori pehmenee hiukan helpommin syötäväksi. Ei haittaa, vaikka annat kukkosten muhia paperin sisällä kauemminkin. Jos lämmität niitä uudestaan, kannattaa se tehdä leivinpaperiin käärittynä.