Ruoka-apua Tampereelta

Omena-mantelimuffinssit
Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa ”rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit
kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Hellesään tomaattikeitto

Gazpacho
Kylmänä tarjoiltava gazpacho sopii helleherkuksi – ja kyllä se maistuu vaikka ei helteilisikään.Tänä kesänä pienikin pilkahdus aurinkoa on riittänyt ilon aiheeksi.

Gazpachokokeilu lähti liikkeelle kesäkuisesta käynnistämme KuuKuussa. Laitakokki tilasi tomaattikeittoa. Nyt jos koskaan raaka-aineet ovat parhaimmillaan. Pöytään tuli raikkaan tomaattisen keiton sijaan epämääräisen ruskea keitto, joka tomaatin sijaan maistui worchesterkastikkeelta tai vastaavalta maustekastikkeelta. Ensimmäisen kerran kymmenen vuoden aikana näin, että ravintola-annos jäi kaikkiruokaiselta mieheltäni syömättä. Lusikallista enempää en itsekään halunnut. Makuasioita, totesi tarjoilija noutaessaan melkein koskemattoman keittolautasen pois.

Saimme aikaan asiasta mielenkiintoisen keskustelun pyörämatkalla kotiin. Mikä saisi tuollaisessa tilanteessa palaamaan ravintolaan? Sinänsä tarjoilija oli oikeassa, kyseessä on nimenomaan makuasia. Tuloksena tästä oli kuitenkin se, että närkästynyt seuralaiseni, joka on periaatteen mies, ei aio enää astua jalallakaan ravintolaan. Ei siksi, että yksi annos oli huono, muut olivat kuitenkin ihan hyviä, vaan siksi, että pahoittelun sijaan asia kuitattiin makuasioilla. Emme parinkymmenen minuutin kotimatkan aikana päässeet yksimielisyyteen, miten tilanne olisi hoidettu niin, että kaikille jää hyvä mieli ja ravintolaan haluaa palata uudestaankin. Siksi kysynkin, mikä saisi teidät palaamaan vastaavassa tilanteessa?

Tunkkaisen keiton jäljiltä halusin tehdä raikasta tomaattikeittoa. Nyt raaka-aineet ovat parhaimmillaan hyvään gazpachoon. Jos ette pidä, totean, että kyseessä on makuasia. Meitä oli piknikillä kahdeksan ja me pidimme, tai ainakaan kukaan ei halunnut rahojaan takaisin, mutta tämä keitto tarjoiltiinkin talon piikkiin. Olivatkohan he sittenkin vain kohteliaita? Tiedä häntä, mutta minä ainakin tykkäsin ja aika moni otti lisää, vaikka eihän meillä lasketa. Ja kaksi piknikseurueesta on jo kaksi soitellut reseptin perään. Otan sen kohteliaisuutena.

Masutoaitemussa oli juuri paahdettu paprikoita ja siitä innostuneena käytin niitä gazpachossani. Gazpachon voi tehdä leivällä tai ilman, tämä on tehty ilman ja lisäsin joukkoon myös yrttejä, vaikka niitä ei klassisissa resepteissä useinkaan gazpachoon lisätä. Kannattaa huomioida, että oheisen ohjeen annos on todella suuri.

Gazpacho
alkuruoaksi armeijalle – tai ainakin noin kymmenelle

1,5 kg kypsiä tomaatteja
2 pientä kurkkua
3 punaista paprikaa
6 valkosipulin kynttä
1 dl hyvää oliiviöljyä
6 rkl punaviini- tai sherryviinietikkaa
suolaa
silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Puolita paprikat, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Anna jäähtyä.

2. Kalttaa tomaatit: Ristiviilto kuoreen, noin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen (tai kunnes kuori alkaa rullautua pois). Poista kuoret ja puolita tomaatit. Poista myös puumainen kanta.

3. Laita paprikat, tomaatit, kuorittu ja krouvisti pilkottu kurkku sekä silputtu valkosipuli ja yrtit mikseriin ja aja tasaiseksi. Jos haluaa oikein tasaisen lopputuloksen keiton voi myös siivilöidä, mutta itse pidän versiosta, joka ei ole ihan mehumainen. Usein ohjeissa ohjeistetaan myös poistamaan kurkusta siemenet, mutta vastapainoksi lisätään vettä. Itse jätän siemenet, enkä lisää vettä.

4. Lisää joukkoon oliiviöljy, viinietikka ja yrtit. Mausta suolalla.

5. Viilennä kylmäksi jääkaapissa ennen tarjoilua.

Possetit mun posselle

Lemon posset
Kolmen suora: Kolme ruoka-ainetta, kolme työvaihetta ja vähintään kolme tuntia odottelua. Tuloksena raikkaat lemon possetit.

Uuden tulemisen kokenut posset tunnettiin jo keskiajalla. Alunperin flunssalääkkeenä käytetty maitopohjainen, alkoholilla maustettu juoma on aikojen saatossa taipunut kermaiseksi sitruunavanukkaaksi. Reseptistä on puhallettu pölyt paitsi herkun kotimaassa briteissä myös muualla. Itse olen törmännyt siihen mm. Kööpenhaminassa PatéPatéssa ja se on kokattu lukuisissa suomalaisissa blogeissa, eikä viime aikoina ole paljon suomalaisia tai ruotsalaisia ruokalehtiä julkaistu ilman lemon possetia.

Valmistin possetit tällä kertaa aika pienelle posselle ja skandaalinkäryinen jengimeininki on tästä possesta kaukana, sillä ruokaseurana oli äitini. Ohje on sopiva kahdelle-kolmelle, mutta helpostihan sen tuplaa. Soul Kitchenin Anna, jonka blogissa ollutta reseptiä seurasin, oli oppinut, että onnistuneen tuloksen takaavat tarpeeksi hapokkaat sitruunat. Järkeenkäypää siinä mielessä, että sitruunan hapon täytyy tässä tapauksessa olla jonkinlainen aloitteentekijä siinä kemiallisessa reaktiossa, joka hyydyttää kerman vanukkaaksi. Liivatetta hyydyttämiseen ei nimittäin käytetä.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että jouduin ottamaan possetin kanssa pari erää. Ensimmäisellä kerralla vanukas jäi turhankin juoksevaksi. Sitruunan määrän lisäämisen ohella pidensin hiukan keittoaikaa ja annoin vanukkaan tekeytyä jääkaapissa kauemmin. Mitään liivatemaisen lohkeavaa ei siitä tullut toisellakaan kertaa, mutta jämäkämpää kuitenkin.

Luin muuten juuri, että keiton tarjoaminen cappuccinokupista on so last season, sen sijaan erilaisia purkkeja ja purnukoita tulee vastaan nyt vähän joka paikassa. Possetissa se oli aika kätevä käyttöliittymä, koska purnukat on helppo pinota jääkaappiin.

Lemon posset
kahdelle-kolmelle

2 dl kuohukermaa
reilu 1/2 dl sitruunanmehua (minulla meni 1 1/2 luomusitruunaa)
noin 3/4 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia siitä hetkestä, kun seos on kuumentunut.

2. Lisää tuoreista sitruunoista puristettu sitruunamehu. Maista ja säädä sokerin ja sitruunanmehun määrää makusi mukaan. Itse laitoin aluksi vähemmän kuin ohjeessa mainitun sokerimäärän, se on riittänyt mainiosti tällaiselle hapokkaan ystävälle.

3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia (omani olivat jääkaapissa reilu neljä tuntia).

Häivähdys oranssia

Kesäkurpitsa-fetasalaatti
Kasvimaallani näkyy häivähdys oranssia. Sadonkorjuu on taas askeleen lähempänä – ehkä. Treenasin kaupasta hankitulla kesäkurpitsalla ja tuloksena oli maistuvaa kesäkurpitsa-fetasalaattia.

Kesäkurpitsassani on ensimmäinen kukka. Olen ollut jo hiukan huolissani, koska Facebookissa ja blogeissa muut ovat keulineet kesäkurpitsankukillaan jo jonkin aikaa, eikä minun penkissäni ole tapahtunut mitään oranssiin vivahtavaakaan ennen viime viikkoa. Mutta nyt on. Pieni tuuletus istutuslaatikon laidalla on paikallaan. Oman maan satoa odotellessa treenailen kaupasta hankituilla kesäkurpitsoilla, jotta sitten tiedän käyttää tulevat aarteet arvoiseensa ruokalajiin.

Löysin tämän loistavan (ei, tämä ei ollut ylisana) salaattiohjeen Sillä Sipulista, joka puolestaan oli löytänyt sen Proud Italian Cook -blogista. Minulle kävi hiukan vanhanaikaisesti: Tein tätä lomanavauspiknikillemme, mutta kolmessa tunnissa ei  yhden naisen liukuhihnalla syntynyt focaccia, sammiollinen gazpachoa ja tämä salaatti, joten salaatin suhteen oikaisin. Kesäkurpitsasuikaleiden paistaminen otti aikansa, eikä meillä enää kastikkeita sekoiteltu. Sillä Sipulista löytyy ohje myös kastikkeelle, itse lorautin salaatin sekaan hiukan oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa ja rouhaisin mustapippuria. Toimi oikein hyvin näinkin.

Salaattia varten kesäkurpitsasta tehdään kauniita, ohuita suikaleita. Mandoliini on siihen kätevä väline. Juustohöylällä voi onnistua kaikista pienimpien kesäkurpitsojen kanssa. Olen itse todella kriittinen kaikkien keittiötarvikkeiden suhteen, vaikka himoitsen monia välineitä. Meillä on pieni keittiö ja täydet kaapit, joten pyrin harjoittamaan tarkkaa harkintaa välineurheilun kanssa. Mandoliinia harkitsin kauan ja sen onnellisena omistajana on todettava, että sillä on paikkansa keittiössäni. Mieluummin poistan laatikoista jotain muuta tarpeettomampaa.

Oikaistu kesäkurpitsa-fetasalaatti
runsaalla piknikillä riitti kahdeksalle, lisukkeena noin neljälle

200 g fetaa
2 kesäkurpitsaa
erilaisia salaatteja (esim. rukolaa, viinisuolaheinää, pinaattia, vuonankaalia, keräsalaattia tms.)
öljyä
pinjansiemeniä

Kastikkeeksi oliiviöljyä, valkoista balsamicoa ja mustapippuria.

1. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla. Laita ne jäähtymään sivuun (ei pannulla, etteivät ne jatka kypsymistä).

2. Suikaloi kesäkurpitsat mandoliinilla tai muutoin, sivelle niille öljyä molemmin puolin ja paista parilapannulla (tai grillissä, jos sellaisen omistat) nopeasti. Anna jäähtyä.

3. Sekoita salaattipohja erilaisista salaateista, lorauta joukkoon oliiviöljyä ja balsamicoa ja rouhaise sekaan mustapippuria. Sekoita hyvin.

4. Laita salaattipohja laakeaan tarjoiluastiaan, asettele päälle kesäkurpitsat ja murustele niiden päälle fetajuusto. Ripottele lopuksi päällimmäiseksi paahdetut pinjansiemenet.

Eväsretkellä luonnon helmassa

Focaccia
Ruoka maistuu aina parhaalta luonnon helmassa lämpimänä aurinkoisena päivänä. Ja kyllä kaupunkilaiselle Tervasaarikin lasketaan luonnoksi.

Loman ensimmäinen päivä, suku -vaikka se onkin pahin – kokoon ja leppoisa piknik Tervasaaressa. Sisko, miäs, lankoja, kälyjä, serkku, liuta lapsia ja koira. Valtavasti hyvää ruokaa ja luppoaikaa. Huonomminkin voisi lomansa aloittaa.

Olin innoissani päästessäni taas testailemaan kaikkea uutta kesähyvää (lisää postauksia luvassa), mutta yhden luottoreseptinikin kaivoin esille pitkästä aikaa. Focacciaresepti on julkaistu Oliviassa monta vuotta sitten ja löytynee myös Olivian Täydelliset reseptit -kirjasta. Itse leivon sitä säännöllisesti, välillä lotraan vielä ohjetta enemmän öljyä, mutta usein mennään suurinpiirtein näillä määrillä. Uunipannulle ja leivän pinnalle kannattaa öljyä lorauttaa ihan reilulla kädellä. Sen hienoimman oliiviöljysi voit säästää toisiin ruokalajeihin, tässä toimii ihan peruskama.

Focaccia
uunipannullinen (20*30 cm)

4 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 7,5 dl vehnäjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

Vuokaan ja pinnalle
4 rkl oliiviöljyä
sormisuolaa
tuoretta timjamia tai rosmariinia
voit laittaa pinnalle myös esimerkiksi oliiveja tai kirsikkatomaatteja

1. Sekoita veteen hiiva, suola ja sokeri.

2. Alusta taikinaan puolet jauhoista ja oliiviöljy. Alusta loput jauhoista ja vaivaa noin 15 minuuttia joko koneella tai käsin. Vaivaaminen on onnistumisen kannalta avainjuttu, se antaa leivälle hyvän rakenteen. Taikinan on tarkoitus jäädä aika löysäksi, käsiin tarttuvaksi.

3. Anna kohota puolisen  tuntia liinan alla.

4. Voitele öljyllä uunipannu, taputtele taikina pannulle tasaiseksi, sivele taikina öljyllä. Peitä liinalla ja anna kohota puolisen tuntia.

5. Sirottele pinnalle sormisuolaa ja yrttejä. Painele oliivit tai tomaatit taikinaan.

6. Paista 225 asteessa noin puolisen tuntia tai kunnes leivän pinta on kullanruskea.