Suolaisia suupaloja

Punasipuli-vuohenjuustopiiraset
Pienet suolaiset piiraset illanistujaisten suupaloiksi.

punasipuli-vuohenjuustopiiraat-suolaa&hunajaa

Ajatuksissani olen ehtoisa emäntä ja kutsun ystäviä patojen ääreen. Oikeasti teen sen ihan liian harvoin. Aina on yhtä mukavaa, kun saa aikaiseksi. Uuden vuoden toive: Uusi isompi koti ja isompi ruokapöytä. Ottaisikohan oikein tavoitteeksi?

Juuri nyt astianpesukone ja pesukone laulavat eilisten illanistujaisten jälkipyykkiä. Pieninä suupaloina tarjosin mm. näitä jo muutamaan kertaan leivottuja punasipuli-vuohenjuustopiirasia. Ohje on Kotilieden Jouluelämää-lehdestä, mutta ei niissä mitään erityisen jouluista ole. Ne sopivat oikein hyvin iltapalaksi talvi-iltoihin vaikkapa teekupillisen kanssa.

Pienet punasipuli-vuohenjuustopiiraat
12 piirasta

Ruis-rahkavoitaikina
125 g voita tai margariiniä
1 1/2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
125 g maitorahkaa

Täyte
6 pientä punasipulia
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl ruokokidesokeria
ripaus suolaa ja rouhittua mustapippuria
4 rkl punaviinietikkaa
150 g pehmeää vuohenjuustoa
timjamia

1. Valmista ensin taikina. Nypi kaikki muut aineet paitsi rahka nopeasti tasaiseksi. Lisää maitorahka ja sekoita tasaiseksi, mutta vältä vaivaamista. Painele taikina levyksi, kääri tuorekelmuun ja nosta jääkaappiin tunniksi.

2. Kuori ja halkaise punasipulit. Kuumenna oliiviöljy ja ruokosokeri pannulla. Kuullota sipuleita miedolla lämmöllä leikkuupinta alaspäin öljyssä, kunnes ne saavat vähän väriä.

3. Lisää pannulle etikka ja timjaminoksat, peitä pannu kannella ja anna hautua muutama minuutti. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna jäähtyä.

4. Voitele muffinipellin kolot tai vuoraa ne leivinpaperilla. Jaa taikina kahteentoista osaan ja painele taikinapalat muffinipellin pohjalle ja reunoille. Nosta nokare vuohenjuustoa jokaisen piirasen pohjalle. Nosta päälle puolikas punasipuli leikkuupinta ylöspäin.

5. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 12-15 minuuttia.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun
tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.

Savolaisen karjalanpiirakkakurssi

Rukiiset karjalanpiirakat
Karjalanpiirakoilla on ihan turhaan vaikea maine. Ei niistä toki aina tanssiaisten kaunottaria tule, mutta useimmiten sellaisia sieviä naapurintyttöjä kuitenkin. 

piirakat-suolaajahunajaa

Ymmärrätte varmaan, kenellä on vastuu, jos osallistutte savolaisen karjalanpiirakka-opastukseen? Mutta ei kannata ihan vielä lopettaa lukemista, olen mummoni koulima. Kävin myös juuri joulun alla anoppini kertauskurssin asiassa. Molempien suonissa virtaa karjalaisverta. Haastattelin vielä ennen aloittamista sisareni, joka savolaisjuuristaan huolimatta leipoo lähes maailman parhaita piirakoita. Sellaisia rapeakuorisia ja rukiisia. Pätevyydet ovat siis kunnossa. Vahvana suosituksena loppuun totean, että lankoni (kolmannen polven karjalainen) kehui piirakoitani erinomaisiksi. Luulen, että hän olisi halunnut sanoa, että ne olivat kaikkien aikojen parhaita, mutta eihän sellaista voi sanoa itseään piirakkamestarina pitävän vaimon kuullen.

Ensimmäisenä keitetään puuro, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla. Minä keitän sen aina kevytmaitoon, mutta monet vetävät raskaamman kautta täysmaitoon. Tasoitan tätä eroa nokareella voita heti keittämisen alussa. Siten puuro ei ota pohjaan – ainakaan useimmiten. Kun puuro on jäähtynyt, vatkataan sekaan kananmuna (1 kananmuna/litra puuroa).

Karjalanpiirakkataikinaa helpompaa taikinaa ei olekaan: Kaikki aineet vaivataan kunnolla sekaisin ja se on siinä. Ruis- ja vehnäjauhojen suhde vaihtelee tekijältä toiselle. Tämä ohje on enemmän rukiiseen kallellaan, minusta taikinassa on silloin enemmän makua. Taikinan ohjeen olen kopioinut suoraan siskoltani, joka tosin saattaa tehdä taikinasta vielä tätäkin rukiisemman. Vehnäjauho helpottaa tällaisen kokemattomamman piirakantekijän mielestä taikinan käsittelyä.

Rullaa valmis taikina tangoksi reilusti jauhotetulla pöydällä. Leikkaa siitä noin sormenlevyisiä palasia, taputtele pala soikeaksi ja ala kaulia: Anoppieni oppien mukaan kaulitaan ensin pituussuunnassa sen pituiseksi, kun piirakka halutaan ja sen jälkeen leveyssuunnassa. Kääntele välillä, jauhota ja kauli ohuenohueksi. Käytän leivonta-alustalla pääsääntöisesti ruisjauhoja, mutta lisään joukkoon myös hiukan vehnää. Avainasia taikinan käsittelyssä koko kaulimisen ajan on runsas jauhon käyttö. Se estää taikinan tarttumisen alustaan ja pystyt kaulimaan hienoja ohuita pohjia repimättä hiuksia päästäsi.

Nosta lusikalla kuoren päälle riisipuuroa. Lusikka kannattaa säilyttää vedellä täytetyssä lasissa. Puuro irtoaa siitä silloin helposti, kun nostelet sitä pohjan päälle. Jätä riittävästi tilaa reunoihin, jotta piirakka on helppo rypyttää.

Keskeltä vai päästä, mistä aloittaa rypyttäminen? Tämä lienee se ikuinen kiistakapula. Savolaisena sanon, että sillä ei ole mitään väliä, kummallakin menetelmällä saa kyllä aikaan niitä sieviä naapurintyttöjä. Saatan saada tästä karjalaiset kimppuuni. Itse aloitan keskeltä, aloita minun puolestani, mistä haluat, olennaisempaa on käsitellä taikinaa hellästi ja rypyttää kevyin sormin.

Sitten vaan piirakat pellille ja pelti uuniin. Koska taikinassa ei ole yhtään hiivaa, piirakat voi asetella pellille lähekkäin, ne ovat uunista tullessaan juuri samankokoisia kuin mennessään. Älä käytä leivinpaperia, se ei kestä piirakoiden leipomiseen tarvittavia asteita. Piirakat paistetaan nimittäin todella kuumassa uunissa: 275-300 astetta sen mukaan, mitä uunista irtoaa.

Lopuksi voitelen piirakat vesi/maito-voiseoksella. Ja sitten me vain syömme heti, kun vain suinkin kärsii.

karjalanpiirakat-suolaajahunajaa

Karjalanpiirakat
noin 20 keskikokoista piirakkaa

Taikina
3 dl vettä
4 dl ruisjauhoja
1 desilitra vehnäjauhoja (lisää 1/2 dl, jos taikina jää kovin löysäksi)
1 tl suolaa

varaa riittävästi ruis- ja vehnäjauhoja kaulimiseen

Riisipuuro
2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 litra kevytmaitoa
nokare voita
suolaa
1 kananmuna

voita ja vettä voiteluun

1. Keitä puuro: Kiehauta ensin vesi kattilassa, lisää puuroriisi. Keitä viitisen minuuttia. Lisää maito ja nokare voita. Hauduttele kypsäksi noin tunti. Mausta suolalla ja anna jäähtyä. Vatkaa jäähtyneen puuron sekaan kananmuna.

2. Tee taikina: Vaivaa kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi. Pyörittele taikinasta tasainen tanko. Leikkaa noin sormenlevyisiä palasia ja kauli ne kuoriksi. Katso ohjeet yltä, jos ei tule selkärangasta.

3. Nosta kuoren päälle puuroa, rypytä piirakoiksi ja paista piirakat 275-300 asteessa kypsiksi (noin 10 minuuttia). Voitele maito-voiseoksella tai vesi-voiseoksella.

facebookVielä ehdit äänestää suklaakookoskakkuani Cocovin reseptikilpailussa

Piirakkaa joulupöydän jämistä

Lohipiirakka
Joko riittää joulukala? Loput piirakkaan ja taas maistuu uudelta. Niin hyvää, että meillä tämä meni viimeiseen muruun.

lohipiirakka-suolaa&hunajaa

Selailin joulunajan lehtiä ja kaikissa niissä oli vinkkejä siitä, miten hyötykäyttää loput jouluruuista. En siis ole ainoa, jolle oikean määrän ostaminen on mahdottomuus vuosi toisensa perään. Tällä kertaa onneksi meillä oli maltti mukana jo kaupassa, eikä esimerkiksi kahden kilon kinkusta juuri hernekeittotarpeita jäänyt. Tomi Björck ehdotteli iltapäivälehdessä karkkipossun tekemistä kinkun jämistä.  Itse pitäydyin klassisemmassa vaihtoehdossa: Lohipiirakka on oikeasti hyvää, eikä vain epätoivoinen yritys minimoida hamstrauksen aiheuttamia vahinkoja.

Tein piirakan jo glögijuhliin. Päätypala jäi aamuksi, ja sain siitä vielä kuvan napattua. Heti ensimmäisen otoksen jälkeen sekin meni parempiin suihin viimeiseen muruseen. Taikinana käytin voitaikinan sijaan rahka-voitaikinaa ja täytteissä pitäydyin perinteisissä: Riisiä, kuullotettua purjoa, kylmäsavulohta, kananmunaa ja reilusti tilliä.

Lohipiirakka
noin kuudelle – kahdeksalle

Rahkavoitaikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

Täyte
1 1/2 riisiä
3-4 kovaksi keitettyä munaa
300-400 g kylmäsavulohta (tai graavilohta, jos sitä nyt jäi)
isohko purjo
noin 1 dl tilliä
mustapippuria tai valkopippuria

Voiteluun
kananmuna

1. Nypi voi, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekaisin. Lisää rahka, sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin noin tunniksi vetäytymään peitetyssä astiassa tai kelmuun käärittynä.

2. Valmistele sillä välin täytteet: Keitä riisi kypsäksi. Pilko purjosta valkea ja vaaleanvihreä osa ja kuullota se. Keitä kananmunat koviksi ja viipaloi ne.

3. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toisesta noin puolen sentin paksuinen levy.

4. Nosta täytteet levyn päälle: Riisi pohjalle, sitten kuullotettu purjo, lohisiivut, tilli ja lopuksi päällimmäiseksi kananmunat.  Muista jättää reunoille pari senttiä tyhjää, jotta saat piirakan suljettua helposti, eikä se vuoda.

5. Kauli toinen puoli taikinasta samankokoiseksi levyksi ja nosta täytteen päälle. Sulje piirakan reunat huolellisesti painelemalla.

6. Voitele piirakka kananmunalla ja tee veitsellä muutama ilmareikä. Paista kullanruskeaksi 200 asteessa. Piirakka kypsyy noin 25 minuutissa.

facebookPsst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Joulun tuoksua

Piparkakun makuinen piirakka
Joulun tuttu tuoksu tällä kertaa pehmeässä muodossa. Päällä tuhti kerros tuorejuustokuorrutusta ja marjoja.

piparkakkupiirakka-suolaajahunajaa

Tänä jouluna olen jättänyt joululeivonnan ja kaiken muunkin suosiolla aika lailla muille. Blogissa ei ole paljon jouluun valmistauduttu – sama pätee ihan oikeaan elämäänkin. Tänään kääntyi kuitenkin uusi lehti: Joulusiivous tehty, joulukuusi koristeltu, joululahjat pakattu ja jouluglögit nautittu hyvässä seurassa. Jospa nyt ottaisi mukavan asennon sohvalla ja nautiskelisi yhden Bacin, joita ilman ei joulu tule.

Tarjosin glögivieraille makeaksi herkuksi tätä piparkakun makuista pehmeää piirakkaa. Siitä löytyvät kaikki tutut piparkakkumausteet, mutta lopputulema on taikinaa parempaa – toisin kuin pipareissa. Ole tarkkana, ettet paista piirakkaa liian kauan, ettei siitä tule kuiva. Tein oman piirakkani aavistuksen liian suureen vuokaan ja se jäi näin ollen turhan matalaksi, noin 20*25-senttinen vuoka on aika optimaalinen tälle taikinamäärälle.

Piparkakkupiirakka tuorejuustokuorrutteella
noin 12 palaa (noin 20*25-senttiseen vuokaan, jotta saat paksun piirakan, joka pysyy mehukkaana)

180 g pehmeää voita
3 dl sokeria
3 munaa
1 dl maitoa tai maustamatonta jogurttia
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl kanelia
1 tl pomeranssinkuorta
1 tl jauhettua neilikkaa
1 1/2 tl jauhettua inkivääriä
1 1/2 tl jauhettua kardemummaa

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
50 g voita
2 dl tomusokeria
ripaus kanelia

Koristeluun
pakastettuja puolukoita tai tuoreita punaherukoita (pyöritä tomusokerissa tai kidesokerissa)
kanelitankoja

voita vuoan voiteluun

1. Vatkaa pehmeä, huoneenlämpöinen voi ja sokeri tasaiseksi.

2. Lisää joukkoon kananmunat ja sen jälkeen jogurtti tai maito.

3. Sekoita kaikki kuivat aineet sekaisin, lisää ne taikinan joukkoon kevyesti käsin vatkaten.

4. Levitä taikina voideltuun vuokaan ja paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä. Älä paista liian kauan, ettei se kuivu. Peitä tarvittaessa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa kaikki täytteen ainekset huoneenlämpöisinä tasaiseksi massaksi. Levitä piirakan päälle ja koristele piirakka marjoilla ja kanelitangoilla.

facebook

Juhlatunnelmia ja arkea myös Facebookissa.

Juureton

Spelttipatonki
Suoraviivaista yhden päivän aikana syntyvää peruspatonkia ilman juurta. Olisi ihanaa olla hapanjuuren omistaja, mutta kelpo leipää saa aikaiseksi ilman sitäkin. Jauhot pöllyämään vaan.

spelttipatonki-suolaa&hunajaa

En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta ehkäpä voisin alkaa harrastaa uuden vuoden tavoitteita. Kuten vaikkapa hapanjuureen leivottu leipä – siinäpä päämäärää ensi vuodelle. Hyvistä aikeista huolimatta en ole nimittäin toistaiseksi saanut aikaiseksi leipäjuurta – tai varsinkaan onnistunut pitämään sitä hengissä. Onneksi hyvää leipää voi leipoa muutenkin. Tämä on varsin suoraviivainen resepti ja kohottamiseenkin tarvitaan vain pari tuntia. Monitoimikoneen omistaminen helpottaa oleellisesti vaivaamista. Toki voit vaivata käsinkin, mutta varustaudu tiukkaan vääntämiseen.

Kopioin suhteet patonkiin Viva Ciabatta -blogista, vaihdoin vain osan vehnäjauhoista spelttiin ja vähensin suolaa muutaman gramman. Omista patongeistani tulee vielä aika susirumia, mutta onneksi tuoreen leivän tuoksu saa kyllä katselemaan ulkonäköä läpi sormien. Taikina on löysä ja siten hiukan hankalasti leivottava, mutta lopputulos on hyvä. Seikkaperäiset ohjeet kauniisiin patonkeihin löydät Luimupupun blogista.

Spelttipatonki
2 patonkia

10 g hiivaa
8 g suolaa
350 g vettä
200 g spelttijauhoja
300 g vehnäjauhoja

1. Sekoita hiiva ja suola veteen.

2. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa monitoimikoneella noin 20 minuuttia.

3. Anna taikinan levätä tunti liinan alla.

4. Muotoile leiviksi – millaisiksi sitten haluatkin – ja kohota vielä toinen tunti liinan alla. Ripottele siivilän läpi jauhoja pinnalle.

5. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laske lämpötila 220 asteeseen, kun laitat leivät uuniin.

6. Paista kypsäksi.

facebookSeuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Nyyttikestit

Rustiikkiset omenanyytit
Hei kaverit, pidettäisiinkö nyyttikestit? Otan kainaloon nämä omenanyytit, jotka paremmissa piireissä tunnetaan myös nimellä omenagalette. 

Olen oppinut Kivistön Marilta hyvän vinkin piirakkataikinaan. Laita kulho pieneen määrään kylmää vettä tiskialtaaseen, ainekset kulhoon kylmänä, voi pienenpieninä kuutioina ja nypi taikina nopeasti tasaiseksi. Kaikki ainekset säilyvät kylmänä koko prosessin ajan ja lopputulema on huomattavasti kaulittavampi. Oma toimintani ei ole vielä ihan jalostunut Marin opetusten tasolle, mutta parantaa joka tapauksessa lopputulosta jo kummasti. Marin kehumaan kahden käden tekniikkaan en ole vielä päässyt sisälle.

Oheisen ohjeen alkujuuri on Elle & Mat Vinistä, mutta käytännössä siitä on muodostunut ihan muuta kuin lehden resepti karamellisille omenanyyteille. Tämä on klassisempi versio. Olen kopioinut kuitenkin toteutuksen ulkonäön. Juuri sopivan rustiikkista ja sellaisena helppoa. Mukavannäköinen ja mahtavanmakuinen lopputulema ilman nykertämistä.

Voit ihan hyvin oikaista ja ostaa omenasoseen kaupasta. Niin minäkin olisin tehnyt, ellen olisi unohtanut ostaa sitä. Ei se tosin mahdoton vaiva ole tehdä itsekään.

Omenanyytit
4 nyyttiä

Taikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
150 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä

Täyte
3 isoa tai 4 pientä omenaa
2 rkl ruokosokeria
kanelia
1 dl manteleita rouhittuna
1 1/2 dl omenasosetta
2 rkl voita

Soseeseen
2 isoa tai 4 pientä omenaa
vajaa puolet omenien painosta sokeria (hillo-, talous tai ruokosokeria). Käytännössä noin 1 dl
kanelitanko
1/4 dl vettä

1. Jos teet soseen itse, aloita siitä. Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne kattilaan kanelitangon ja veden kanssa. Kuumenna noin 5-10 minuuttia, lisää sokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Hillo on sopivaa, kun omenakuutiot ovat pehmenneet.

2. Tee taikina. Sekoita vehnäjauhot ja vesi. Lisää voi kuutioina jääkaappikylmänä. Nypi nopeasti tasaiseksi. Lisää kylmä vesi. Taputtele tasaiseksi palloksi ja laita jääkaappiin vetäytymään vähintään 30 minuutiksi.

3. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Rouhi mantelit, kuori ja ja lohko omenat.

4. Jaa taikina neljään yhtä suureen osaan ja kauli ne pyöreiksi ohuiksi levyiksi jauhotetulla pöydällä. Älä huoli reunoista, rustiikkisuus kuuluu tähän ruokaan.

5. Nosta pohjat leivinpaperilla peitetylle pellille. Levitä pohjalle omenasosetta. Älä kuitenkaan reunoihin saakka, ne taitetaan täytteen päälle eli jätä 3-4 senttiä taikinaa reunoista paljaaksi. Ripottele päälle mantelirouhetta, nosta päälle omenalohkot, lisää omenalohkojen päälle hiukan ruokosokeria ja kanelia. Käännä reunat osittain täytteen päälle. Voitele reunat ja päällimmäiset omenat voisulalla.

6. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeita. Viimeistään puolen tunnin kohdalla kannattaa todennäköisesti peittää nyytit leivinpaperilla, etteivät ne tummu liikaa.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ihan superia

Suklaa-kookoskakku ja appelsiinijäätelöä
Klassisen keittiön ystävä kohtasi superfoodin, mitä siitä syntyikään?

Kun päätin lähteä Cocovin superfood-reseptikisaan, haaveilin kokkaavani jostain todella eksoottisesta raaka-aineesta kuten siitepölystä, pakurikäävästä tai koivuntuhkauutteesta. Siinä olisi päässyt tällainen perinteisen koulukunnan edustaja venyttelemään omia rajojaan ihan kunnolla. Totuuden nimissä pakurikäävän lisäksi aika paljon osallistumispäätökseen vaikutti myös se, että kisan voittajat kokkaavat Henri Alénin kanssa. Olen siis ihan ostettavissa, mutta vain kun kysessä on Henri Alén – tai Sasu Laukkonen tai Sami Tallgren tai…

Kun paketti saapui postissa, sieltä löytyi huomattavasti perinteisempää tavaraa: Kalaharin suolaa, neitsytkookosöljyä, gojimarjoja ja kaakaonibsejä. Näistä vähintään kahta olisi löydyttävä reseptistä. Melkein harmitti, minulla oli nimittäin pari hyvää ideaa takataskussa siihen pakuriin. En ole mikään superfood-uskovainen vaan kuulun tavallista ruokaa monipuolisesti ja kohtuudella -puolueeseen. Siksi päätin vetää tämänkin haasteen loppuun asti omalla tyylillä. Kisassa haetaan parasta Cocovin tuotteista toteutettua jälkiruokaa tai välipalaa. Arvosteluperusteina maku, kekseliäs yksinkertaisuus, ulkonäkö ja terveellisyys. Täältä ei tule raakailua, raudan pumppausta eikä vihersmoothieta, vaan omaan ruokatyyliini sopivasti klassikko superisti tehtynä. Kuten muutenkin minun keittiössäni, maku on etusijalla. Ei meillä tietenkään koko ajan mässäillä epäterveellisesti, mutta pahaa ruokaa ei minusta kannata syödä edes terveellisyyssyistä.

Laitakokilla on ollut makutuomarina kissanpäivät, kun olen hakenut oikeaa makumaailmaa. Jokunen minitaikina suklaakakkua on tullut vatkattua. Yhden testikakun onnistuin läsäyttämään ja kuulin Aleksin äänen päässäni: Kakku ei läsähdä, jos munat ja sokeri on vatkattu k-u-n-n-o-l-l-a vaahdoksi. Niinpä. Tämä oppi on ensimmäinen askel onnistuneeseen kakkuun.

Halusin tehdä suklaakakun, jossa superfood puolustaa paikkaansa makusyistä. Kakussa maistuu suklaan rinnalla kevyesti kookos ja kaneli. Voi on korvattu neitsytkookosöljyllä, valtaosa jauhoista on jauhettu manteleista ja suklaata täydentävät kaakaonibsit murskattuina. Joukossa on paketin sisällöstä myös ripaus suolaa tukemassa suklaan makua. Kakun rinnalle tein raikastukseksi appelsiinijäätelön. Ei ehkä terveysruokaa, mutta mielenterveysruokaa. Sen verran pääsin keulimaan siitepölyn kanssa, että aiemmin Kämp Signestä lahjaksi saamastani pussista päätyi osa annoksen koristeluun. Kun toinen vaihtoehto oli vaatehuoneen siivous, kummasti innostuin varioimaan myös parikin tarjoiluehdotusta.

Tavoitteena oli saada aikaan annos, jonka voisin mieluusti tarjota oikeastikin vieraille jälkiruokana, eikä se olisi mikään superfoodin tai kisan takia kasaan räävitty kakku. Makuyhdistelmistä tämä oli suklaanhimoisen makutuomarin mielestä paras, jopa Bountyn vihaaja siunasi sopivan kevyen kookoksen maun. Jäätelö on ihan ehdoton rinnalle. Jos haluat oikaista, jäätelön saa toki kaupastakin. Voit tehdä sen myös vaikka edellisenä päivänä pakastimeen.

Tällä siis mennään taistoon jatkopaikasta. Kahdeksan eniten ääniä saanutta pääsee finaaliin ja heistä tuomaristo valitsee neljä kokkaamaan Henri Alénin kanssa – aika lailla toivoisin olevani yksi heistä. Vinkkaan kyllä teille, kun äänestys alkaa.

Jo tässä vaiheessa iloitsen siitä, että ihan itse sain aikaan toimivan kakkureseptin (ja bonuksena se on maidoton). Se on aika paljon ihmiselle, jolla on jauhopeukalo lähes keskellä kämmentä. Neitsytkookosöljy ei myöskään ollut hullumpi uusi tuttavuus, se toimi kakussa loistavasti. Seuraavaksi taidan paistaa siinä testimielessä Murun ohjeella köyhät ritarit. Gojimarjat sen sijaan eivät ole minun juttuni, mieluummin haen marjat lähempää. Mustikkakin kun kuulema on ihan superia – ja paljon parempaa.

Suklaa-kookoskakku
6 leivosvuokaa (tein kakut kuuteen runebergin torttuvuokaan)

2 kananmunaa
80 g sokeria
80 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus vähintään 70 %)
100 g neitsytkookosöljyä
1 rkl kaakaonibsejä
ripaus suolaa
40 g mantelijauhetta
30 g vehnäjauhoja
1 tl kanelia
1 tl  leivinjauhetta

vuokien voiteluun voita ja korppujauhoja

1. Sulata suklaa ja kookosöljy vesihauteessa, anna jäähtyä. Voitele korppujauhota leivosvuoat tai ihan pieni kakkuvuoka. Lämmitä uuni 180 asteeseen.

2. Vatkaa sokeri ja munat jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon suklaa-kookosöljyseos.

3. Rouhi kaakaonibsit (voit jättää myös pois) ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Nostele ne taikinan joukkoon varovasti.

4. Nostele taikina leivosvuokiin tai kakkuvuokaan. Muista jättää kohoamisvaraa esim. runebergin torttuvuoat kannattaa täyttää vain noin 2/3 täyteen.

5. Paista 180 asteessa noin 15 minuuttia (pieniä leivoksia) tai kunnes ovat kypsiä. Ole tarkkana, etteivät pääse kuiviksi.

Appelsiinijäätelö

1 dl kuohukermaa
3 dl maitoa
1/2 dl appelsiinista puristettua appelsiinimehua
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 vaniljatanko
1 1/4 sokeria
6 keltuaista

1. Sekoita kerma, maito ja appelsiinimehu. Raasta joukkoon appelsiininkuori. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet seokseen. Lisää joukkoon myös kuoret.

2. Kuumenna seos ja nosta sen jälkeen liedeltä. Anna maustua ja jäähtyä huoneen lämmössä noin tunti. Poista vaniljatanko.

3. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon jäähtynyt kerma-maitoseos.

4. Nosta seos vesihauteeseen ja vatkaa vesihauteessa kunnes seos alkaa paksuuntua. Tarkoitus on kypsentää keltuaiset, jottei muna maistu jäätelössä läpi. Kun seos on paksuuntunut kastikemaiseksi, nosta se jäähtymään. Anna jäähtyä kunnolla kylmäksi.

5. Kaada kylmä massa jäätelökoneeseen ja aja jäätelöksi koneen ohjeen mukaan.

Reseptikilpailun järjestää Cocovi

Pelkkää höttöä

Hampurilaissämpylät
Parhaat hampurilaissämpylät ovat ihan höttöä. Ei kuitua, ei terveysruokaa, vaan ihan vehnäpullaa. 

Minulla on viha-rakkaussuhde Helené Johanssonin Leipä-kirjaan. Vika ei suinkaan ole kirjassa, se antaa nimittäin perusteelliset ohjeet täydellisen leivän leipomiseen ja on minusta parhaita opuksia, jonka olen tämän aiheen ympäriltä löytänyt. Mutta samaan aikaan tuo kirja muistuttaa minua suuresta saamattomuudestani.

Ostin kirjan suuressa sisäisessä uhossani, kun olin päättänyt oppia hapanjuurten salat ja oppia ilmiömäiseksi leivänleipojaksi. Syksyn aikana leipäjuuret, jotka tietenkin suunnittelin jakavani testamentissa jälkipolville, unohtuivat jääkaappiin tai niihin tarkoitetut rusinat homehtuivat. Miten vaikeaa voi olla pitää hengissä yhtä hiivaeliötä?

Näistä sämpylöistä olen saanut balsamia haavoihini. Ei hapanjuurta, ei esitaikinaa, ihan suoraviivaista vaivaamista yleiskoneella ja pari tuntia kohottamista. Lopputuloksena täydellistä vehnähöttöä nyhtöpossuburgereihin.

Ohje on kirjassa hotdogsämpylöille, mutta toimii yhtä lailla hampurilaissämpylänä. Kokemuksesta voin kertoa, että seesaminsiemenet kannattaa laittaa päälle heti, kun on pyöritellyt taikinan sämpylöiksi, jos ei halua keräillä niitä kimpoilevia siemeniä pitkin lattioita. Järki olisi toki voinut sanoa, että kohottamisen aikana sämpylöihin muodostuu pinta, johon siemenet eivät enää tartu, mutta oppia ikä kaikki.

Hampurilaissämpylät
12 pienenpientä sämpylää  

3 3/4 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Vaivasin omaani noin reilu 15 minuuttia. Sen jälkeen taikinassa oli hyvä sitko.

2. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia.

3. Jaa taikina 12 osaan (6-8, jos haluat suurempia sämpylöitä). Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja taputtele litteämmiksi. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia.

4. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.

Pssst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ruoka-apua Tampereelta

Omena-mantelimuffinssit
Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa ”rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit
kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.