Skagenröra

Skagenröra
Yksi tuliaisistani ruokabloggaajien nyyttäreihin oli ikiklassikko skagenröra. Klassikko ansaitsee laatua: Parhaimmillaan se on ehdottomasti itse kuorituista katkaravuista. Lopputulos kyllä palkitsee kuorimisen vaivan.

Jos ravintolan ruokalistalla on toast skagen, se on aika vahva valinta alkupalavalinnakseni. Jostain syystä meillä on erittäin lämpimät välit tämän klassikon kanssa. Harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti, on käytävä Bib Gourmandinsa ansaitsevassa Solnassa syömässä heidän erinomaisen klassinen versionsa lempparistani. Onneksi se vaikuttaa pysyvän sitkeästi listoilla – taitaa siitä joku muukin tykätä.

Skagenröra olikin luonteva valinta, kun mietin mitä veisin Chez Jasun luona olleisiin bloginyyttäreihin. Varsinkin sen jälkeen, kun Riitta ilmoitti laittavansa saaristolaisleivän tulille, valinta oli helppo. Plussaa myös siitä, että tahna on helppo tehdä etukäteen. Sama asia helpottaa myös illallisvalmisteluja, kun mietit sopivaa alkupalaa.

Masutoaitemu-Riitta vinkkasi minulle skagenrörareseptistä, jossa käytettiin piparjuurta. Nappasin idean ja lisäsin piparjuurta normaalireseptini joukkoon. Minun versiossani on sipulia ja sitruunaa terävöittämässä makua ja paljon, paljon tilliä. Piparjuuri ryhdistää makua entisestään. Pelkästä majoneesista ja ranskankermasta tahnasta tulee vähän valju. Välillä jätän sipulin pois ja tarjoan punasipulin hillokkeena. Jos suinkin hermosi kestävät, kuori katkaravut itse. Napakka suutuntuma eroaa edukseen valmiiksi kuorittujen katkarapujen löysästä olemuksesta.

Skagenröra
runsas alkupala neljälle, pienet alkupalat kahdeksalle-kymmenelle

250 g itse kuorittuja katkarapuja (tarvitset noin 900 g kuorimattomia katkarapuja)
1 pieni punasipuli
4 rkl majoneesia
4 rkl creme fraichea
puoli punttia tilliä
2 rkl sitruunamehua
1 1/2 rkl raastettua piparjuurta
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Sulata ravut, mielellään hitaasti jääkaapissa yön yli. Kuori ne ja leikkaa krouveiksi paloiksi.

2. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja lisää mausteita makusi mukaan. Tarjoa  saaristolais- tai paahtoleivän kanssa. Koristele tillillä ja sitruunalla.

suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Koukussa

Vuohenjuustomoussea ja marinoituja punajuuria
Jonkun totuuden mukaan seitsemän maistamiskerran jälkeen makuun tottuu ja siitä alkaa pitää. Uskokaa pois, tässä vanhassa viisaudessa on totuuden siemen.

Joku teistä saattaa muistaakin alkuvuodesta alkaneen ihmiskokeeni vuohenjuuston kanssa. En miellä itseäni kovin nirsoksi, mutta vuohenjuustoa välttelin kaikin mahdollisin tavoin. Päätin tarttua härkää sarvista: Jos ei seitsemän kerran jälkeen edelleenkään sovellu makunystyröilleni, jätän sen myös vastedes muille. Maailmassahan onneksi riittää makuja.

Henkilökohtaisen ihmiskokeeni perusteella makuaisti on tottumiskysymys. Omalla kohdallani ei tarvittu edes sitä seitsemää kertaa, kun olin koukussa. Kesällä yllätin itseni napostelemasta ruoanlaiton ohella merkittävän osan anopin ostamasta mahtavasta tuhkavuohenjuustosta ihan puolihuolimattomasti ja sen jälkeen se on ollut menoa.

Tämän annoksen innoittaja on ensimmäinen ravintolassa tilaamani vuohenjuustoa sisältänyt annos. Näin pitkälle on siis päästy, kaikista ihanista vaihtoehdoista valitsin Murussa vapaaehtoisesti vuohenjuustomoussea ja haudutettua päärynää – ja nautin jokaisesta haarukallisesta. Murulaisten taidonnäytteen innoittama rakensin tämän yksinkertaisista yksinkertaisimman alkuruoan. Simppeliä vuohenjuustomoussea rucolan ja marinoitujen punajuurten kanssa. Idean marinadiin sain Ruokahommista, jossa punajuuria oli marinoitu piirakkaan. Kokosin koko komeuden leivän päälle. Aktiivinen ruoanvalmistus ei tässä kestä kauaa, mutta punajuurien keittäminen ja marinointi vie yli tunnin eli kannattaa aloittaa ajoissa ja sitten vain koota annokset juuri ennen tarjoilua.

Vuohenjuustomousseleipä ja marinoituja punajuuria
neljälle

150 g pehmeää vuohenjuustoa
1/2 dl kuohukermaa
mustapippuria, (suolaa)

4 pienehköä punajuurta
balsamicoa
öljyä
hunajaa
suolaa
mustapippuria
tuoretta timjamia

Lisäksi
pienehkö palaa hyvää leipää jokaiselle ruokailijalle
1 ruukku rucolaa
pinjansiemeniä (paahdettuna)

1. Pese punajuuret ja keitä ne puolikypsiksi. Omiani keittelin noin 40 minuuttia. Ne saavat olla vielä napakoita, mutta haarukan pitää upota melkein puoliväliin.

2. Sekoita marinadin ainekset. Maista, että maut ovat omaan makusi balanssissa, mutta annostelussa toimii ihan hyvin loraus yhtä ja kaksi toista periaate.

3. Kuori keitetyt punajuuret, lohko ne ja laita marinoitumaan noin puoleksi tunniksi.

4. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja sekoita joukkoon vuohenjuusto. Mausta ja laita jääkaappiin vetäytymään.

5. Kuumenna uuni 150 asteeseen ja laita punajuuret uuniin noin vartiksi tai kunnes ne ovat kypsiä. Punajuuret ovat minusta parhaimmillaan annoksessa, kun annat niiden jäähtyä haaleiksi.

6. Paahda ohuet leipäpalat, pinoa päälle rucolaa ja nosta kahdella lusikalla vuohenjuustomoussepallo rucolan päälle. Nostele lautaselle myös punajuurilohkoja ja paahdettuja pinjansiemeniä.

suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Täydellinen maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkakeitto
Antto Melasniemen ohjetta seuraten keitin t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n maa-artisokkakeiton. 

Kaikista syksyn antimista odotan eniten maa-artisokkaa. Samaan aikaan olen kuitenkin jumiutunut sen osalta pelkkään soppaan eli kovin monipuolisesti ei maa-artisokkaa minun keittiössäni hyödynnetä. Tässä asiassa minua komppaavat myös Peppi Aralehto ja Ari Ruoho. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuukauden raaka-aineena oli maa-artisokka ja kokkipariskunnan mukaan maa-artisokka ei todellakaan ole kovin monikäyttöinen raaka-aine. Se tarvitsee kylkeensä kermaa tai maitoa, jotta ruokaan saa oikeanlaisen samettisen rakenteen. Aion kyllä syksyn mittaan kokeilla vielä Ruohon Kuukausiliitteessä kokkaamia muhennettuja maa-artisokkia, mutta sitä ennen kuitenkin se jokasyksyinen tähtihetki: Ensimmäinen maa-artisokkakeitto. Maitoa ja kermaa säästämättä.

Olen elänyt siinä uskomuksessa, että maa-artisokkakeittoon tarvittaisiin perunaa rakenteen takia. Olen myös aina keittänyt sen kasvisliemeen ja lopuksi vaan lorauttanut kermaa mukaan. Antto Melasniemi romutti molemmat tavat ensimmäisessä (1/2011) Mondo Ruoka&Viini -lehdessä julkaistussa ohjeessaan. Hänen keitossaan on viisi ainesosaa: Maa-artisokkaa, kermaa, maitoa, suolaa ja valkopippuria. Muuta ei tarvita: Tämä on nimittäin täydellinen keitto. Varmemmaksi vakuudeksi totean, että tämä taitaa olla blogihistoriani ensimmäinen kerta, kun käytän sanaa täydellinen.

Olen keventänyt keittoa reippaalla kädellä. Melasniemen ohjeessa kermaa ja maitoa käytetään yhtä paljon. Minä olen todennut, että 1:2 on tarpeeksi kermainen omaan makuuni. Lisäksi käytän hiukan vähemmän nestettä kuin Melasniemi. Annos ei ole suurensuuri, mutta keitto on sen verran tuhti, että pieni määrä riittää varsinkin, jos tarjoat keiton alkuruokana.

Blogissa on myös perinteisempi ohje (lue: kevyempi, mutta ei yhtä taivaallinen ohje) maa-artisokkakeitolle ja maa-artisokasta kannattaa tehdä myös maukasta muhennosta. Komppaa kalaa täydellisesti.

Maa-artisokkakeitto Antto Melasniemen tapaan
pieni alkupalakeitto kolmelle-neljälle (neljälle keittäisin pikkuisen isomman satsin, on nimittäin petollisen hyvää)

500 g maa-artisokkia
2 dl kermaa
4 dl maitoa (varaa hiukan enemmän, jotta voit tarvittaessa ohentaa keittoa)
suolaa
valkopippuria

1. Kuori ja paloittele maa-artisokat.

2. Laita kattilaan maito ja kerma. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää maa-artisokat ja keitä, kunnes ne ovat kypsiä.

3. Soseuta samettisen sileäksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos keitto on liian paksu.

Tomaattisesongin maanantaisoppa

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
Tämä on mitä parhainta maanantaisoppaa – voit ostaa ainekset jo perjantaina tai lauantaina ja ne vain paranevat kypsyessään.  Lisää siis kilo tomaatteja  viikonlopun kauppalistalle, niin ensi maanantai on paljon mukavampi.

Minusta maanantai on todella ankea kauppapäivä. Maha täynnä viikonlopun herkkuja ei sunnuntai-iltana jaksa miettiä kauppalistaa. Maanantain kauppakäynnit menevätkin yleensä päämäärättömän haahuilun puolelle. Jo tiistaina olen huomattavasti suunnitelmallisempi ja päämäärätietoisempi.

Sen vuoksi tämä Kauhaa ja rakkautta -blogista napattu, tuoreista tomaateista valmistettu tomaattikeitto on mitä parasta maanantairuokaa näin tomaattisesongin aikana. Maku vain paranee, kun tomaatit kypsyvät entisestään muutaman päivän huoneen lämmössä. Tuoreista tomaateista syntyy suloisen pehmeä soppa, montaa raaka-ainetta ei tarvita, aikaa menee alle puoli tuntia ja kattilallinen soppaa syntyy noin viidellä eurolla. Voiko arkiruoalta enää enempää toivoa?

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
4 annosta

1 iso sipuli
1 porkkana
reilu loraus öljyä (mieluiten hyvää oliiviöljyä)
2-3 valkosipulin kynttä
1 kg oikein kypsiä tomaatteja
4-5 dl kasvislientä (fondista, kuutiosta tai valmiina)
1/2 dl valkoviiniä
1 rkl sokeria
2 rkl tomaattipyreetä
1/2 dl kermaa
reilusti tuoretta basilikaa
suolaa, mustapippuria

1. Kuori ja silppua sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Lohko tomaatit. Halutessasi voit myös kaltata ne, mutta kuoret menevät pieneksi silpuksi, kun soseutat keiton.

2. Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

3. Lisää tomaatit, kasvisliemi, valkoviini, sokeri ja tomaattipyree. Keitä kunnes tomaatit ja porkkanat ovat kunnolla pehmeitä.

4. Soseuta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää lopuksi basilika.

Psst… Kurkkaa suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Tulisen ja makean liitto

Chorizoa ja paahdettua paprikaa
Tapas-antipasti-sapasillan espanjalaista osuutta edusti chorizo paahdettujen paprikoiden kera. Tällä tapaksella Espanja korjasi potin: Tarjoiluastia puhdistettiin pohjia myöten, viimeiset öljytkin pyyhkäistiin leivänpalalla.

Nappasin tämän makeaa ja tulista yhdistävän reseptin Jokihaka kokkaa -blogista. Jokihaka vietti olympiataukoa, mutta meillä kokattiin hänen pettämättömiä reseptejään elokuussa ihan urakalla (mm. jo aiemmin julkaisemani maukkaat kanavartaat).

Paahdettua paprikaa ei paprikaksi tunnistaisi, ellei tietäisi. Paahtaminen tekee paprikasta ihanan makean ja sellaisena se kelpaa jopa monella paprikaa muutoin vieroksuvalle. Paahdetun paprikan makeus komppaa tässä ruokalajissa hyvin chorizon tulisuutta. Ruoan tulisuutta voit säädellä itse valitsemalla chorizon ja savustetun paprikajauheen oman suun mukaisiksi. Savustettua paprikajauhetta löytyy sekä tulisempaa (picante) että makeampaa (dulce) versiota. Itse käytin jauhetta, joka on siltä väliltä.

Savustetusta paprikasta on tullut uusi suosikkini, sillä saa kivan säväyksen arkisempiin ruokiin ilman, että ruoasta tulee kuitenkaan tulista. Toimii erinomaisesti myös mm. gazpachossa. Oman purkkini löysin Tampereen Keittiöelämää-kaupasta, mutta savustettua paprikaa saa ainakin pääkaupunkiseudulla monista hyvinvarustetuista kaupoista ja DeliDelistä.

Chorizoa ja paahdettua paprikaa
kahdelle-kolmelle osana useamman tapaksen settiä

3 pientä paprikaa
vajaa 100 g chorizoa
1 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
savustettua paprikajauhetta (kokeile annostusta maltillisesti)
kunnon puristus sitruunamehua
pari oksaa tuoretta oreganoa tai muita yrttejä

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Leikkaa paprikat neljään osaan, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Poista kuoret paprikasta ja leikkaa se sopiviksi suupaloiksi.

2. Kuumenna tilkka oliiviöljyä pannulla, paista siinä ronskeiksi paloiksi leikattua chorizoa, kunnes se on hiukan ruskistunut. Älä paista liian kuumalla, muuten seuraavaksi pannulle laitettavat valkosipulit palavat karrelle.

3. Lisää pannulle valkosipulit ja paprikat. Paista hetki. Mausta pippurilla ja savupaprikalla. Purista joukkoon sitruunamehu ja lisää lopuksi yrtit.

4. Tarjoa hyvän leivän kanssa.

Ateria alkupaloista

Tomaatti-artisokka-basilikacrostadat
Tapaksia, antipasteja ja muita pikkupaloja viimeisen lomaperjantain kunniaksi.

Jos kuuluu ihmislajiin, jonka mielestä aterian parhaat palat ovat useimmiten alussa, on ihan juhlaa korvata koko ateria alkupaloilla. Viimeistä lomaperjantaita juhlistettiinkin meillä tapaksilla, sapaksilla ja antipasteilla iloisesti sekaisin. Crostadoita, coppaa (ilmakuivattua kassleria), parmankinkkua ja salamia Italiasta, manchegoa ja chorizoa paahdetun paprikan kera Espanjasta ja hunajapaahdettuja nauriita Suomesta.

Nauriit olivat retiisien jälkeen ensimmäiset juurekseni, jotka kypsyivät syömäkuntoon. Kuopiossa torimyyjä kehui minulle, että parempaa nauris- tai lanttuvuotta ei ole ollut miesmuistiin. Hänen mukaansa runsaat sateet ovat taanneet pehmeän maun molempiin juureksiin. Olenkin siis ehtinyt odotella omia nauriitani jo hetken vesi kielellä. Kaiken odottamisen jälkeen tein niiden kanssa ihan täydellisen hudin. Sain niistä aikaan jokseenkin syömäkelvottomia, kitkeriä paahdettuja nauriita. En tiedä, oliko vika minussa vai nauriissa, mutta ensimmäinen osa sadostani meni nyt kyllä ihan hukkaan. Vielä maassa on jonkin verran yksilöitä, joilla jatkaa harjoituksia.

Onneksi Viini-lehdestä poimitut Arto Rastaan (tunnettu mm. tamperelaisesta Hella & Huoneesta) tomaatti-basilikacrostadat olivat sitten sitäkin parempia. Muokkasin vähän päällysteitä: Alkuperäisessä reseptissä leivillä oli vain aurinkokuivattua tomaattia, itse käytin myös kirsikkatomaatteja ja latva-artisokkaa. Olen tehnyt leipiä nyt kahdesti tuotekehittelyn nimissä. Kuvauskerralla täytteitä oli vielä aika niukasti, seuraavalla kerralla lisäsin niitä ja leipä oli mehevämpi. Suosittelen siis jälkimmäistä vaihtoehtoa, vaikka toimivat kummallakin tavalla.

Crostadat voi tarjota vaikkapa alkumaljan seuralaisena tai brunssilla. Viini-lehden mukaan leipien rasvaisuutta leikkaavat parhaiten riesling- tai sauvignon blanc -kuohuviinit ja kuohuvat noin ylipäänsä toimivat hyvin.

Tomaatti-artisokka-basilikacrostadat
6-8 pientä leipästä (neljälle hengelle)

200 g (noin 3 dl) vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1/2 pkt kuivahiivaa
1 1/4 dl vettä (kuivahiiva tarvitsee noin 42-asteisen veden käynnistyäkseen)

Pinnalle
1 pieni valkosipulin kynsi
1/2 ruukkua basilikaa
2 rkl oliiviöljyä
muutama kirsikkatomaatti (1 per leipä)
muutama aurinkokuivattu tomaatti (1 per leipä)
muutama latva-artikokka (1 per leipä)
noin 50 g raastettua parmesania

1. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää loput aineet ja vaivaa taikinaa, kunnes siinä on hyvä sitko. Voit tehdä taikinan myös koneella.

2. Anna taikinan kohota puolisen tuntia ja valmistele sillä aikaa täytteet ja lämmitä uuni 250 asteeseen.

3. Hiero silputtu valkosipuli, basilika ja öljy yrttiöljyksi (voi olla krouvia eli ei tarvitse hiertää pestomaiseksi, kunhan ovat sekaisin).

4. Halkaise kirsikkatomaatit kahteen-neljään osaan, pieni aurinkokuivatut tomaatit ja latva-artisokan sydämet.

5. Jaa taikina 6-8 osaan ja taputtele taikinasta pieniä leipäsiä. Sivele ne öljyseoksella ja asettele kunkin leivän päälle kirsikkatomaatteja, aurinkokuivatun tomaatin ja latva-artisokan palasia. Raasta päälle parmesania.

6. Paista 250-asteisessa uunissa uunipellillä noin 8 minuuttia. Itse paistoin leivät paistokiven päällä. Niistä tuli ihanan rapeapohjaisia, mutta tulos on varmasti oikein hyvä myös uunipellillä.

Kuivahtaneen leivän parempi elämä

Panzanella
Leipä oli kyselymme mukaan hävikkiongelmista suurin monessa perheessä. Tässä yksi maukas ratkaisu.

Kysyimme viime viikolla Hävikistä herkuksi -sivulla, mikä on lukijoidemme oma hävikkipeikko. Kärkeen nousivat leipä, vihannekset ja maitotuotteet. Erityisesti leipä sai paljon mainintoja. Onneksi kuivankaan leivän osalta peli ei ole vielä menetetty.

Jos pelastat leivän ennen korppujauhokuosia, saat siitä aikaan vielä erinomaisen panzanellan. Kun kuivahtanut leipä imee makuja oliiviöljystä ja mehukkaista tomaateista, se saa uuden, paremman elämän. Minä, jos kuka sen tiedän, napsin tässä nimittäin illan mittaan laitakokinkin annoksen, jonka piti odottaa hänen kotiinpaluutaan. Mutta eipä jäänyt hävikkiä, ei.

Ohessa on peruspohjan resepti. johon voit sitten yhdistellä haluamiasi ainesosia. Käytin tällä kertaa fetaa, se tuo mukavasti suolaisuutta salaattiin. Siken keittokirjassa tähän päätyy lisäksi mm. kurkkua, kapriksia, sardellia ja oliiveja. Siskot kokkaa -keittiössä tehtiin munakoisoinen versio. Tämä on siis mitä parhainta hävikkiruokaa, koska voit yhdistää pohjaan oman makusi mukaan yhtä sun toista. Joskus tarjoan tätä esim. mozzarellasalaattina, hyvin toimii sekin.

Panzanella
teoriassa kahdelle

250 g kirsikkatomaatteja tai muita tomaatteja (mitä kypsempiä sitä parempi)
pari siivua eilistä tai toissapäiväistä vaaleaa leipää
noin 1 rkl vaaleaa balsamicoa
noin 3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 pienehkö valkosipulin kynsi
pari oksaa tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

1. Pilko tomaatit ja leipä krouveiksi palasiksi. Silppua valkosipuli ja basilika.

2. Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua hetki, jotta maut ehtivät imeytyä leipään.

Pssst… Haluatko voittaa illallisen kahdelle Kämp Signessä? Hävikistä herkuksi -sivustolla käynnissä kisa, jonka voittajaa hemmotellaan keittiömestarin yllätysmenulla viineineen. Kelpaisi ainakin minulle, entäpä sinulle?

 Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.

Buon appetito

Voi-balsamicoporkkanat
Italian tuliaiset, pari lasia viiniä ja hyvää seuraa, siinä se on – täydellinen lauantai-ilta.

Siellä jossain matkalaukun uumenissa uusien kenkien seurana Suomeen matkusti myös pakettikaupalla erilaisia salameja ja leikkeleitä – ja artesaanipastaa, numeroitua parhaista parhaimmista oliiveista valmistettua oliiviöljyä, salsicciaa, tryffeleitä, calabrialaista peperoncinotahnaa (jonka stimulaativisen nimen Viagro huomasin vasta kotona), tietenkin Baceja ja paljon muuta. Kyllä, menin virallisesti sekaisin, mutta kukapa ei menisi niiden mahtavien raaka-aineiden edessä.

Meillä oli siis mahtavat antipastikarkelot. Teimme myös Kauhaa ja rakkautta -blogista löytämäni voi-balsamicoporkkanat. Ohje on alunperin Saku Tuomisen Basta! -kirjasta. Tämä ohje todistaa jälleen kerran italialaisten taidon tehdä yksinkertaisista raaka-aineista hämmästyttävän maistuvaa ruokaa.

Ohje on suurpiirteinen, niin kuin Tuomisen kirjojen ohjeet ovat. Laitakokki, joka tarkkana miehenä yleensä kokkaa pilkulleen, eikä siedä ylimalkaisia ohjeita, toteutti näillä ohjeilla yhtään mukisematta oikein hyvät porkkanat eli kyllä sinäkin pystyt siihen.

Voi-balsamicoporkkanat

porkkanoita
reilu nokare voita
vettä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria
silolehtipersiljaa

1. Kuori ja pilko porkkanat kolikoiksi.

2. Sulata voi pannulla tai laakeassa kattilassa.

3. Lisää porkkanat ja kuullota niitä muutama minuutti.

4. Lisää hiukan vettä. Porkkanoiden ei tarvitse peittyä veden alle, huomattavasti vähemmän riittää. Anna hautua kunnes porkkanat ovat kypsiä – niiden pitää kuitenkin jäädä napakoiksi, eikä mennä pehmeiksi.

5. Mausta suolalla ja pippurilla sekä balsamicolla. Revi joukkoon myös reilusti silolehtipersiljaa.

Kesätomaatteja odotellessa

Caprese paahdetuilla tomaateilla ja pestolla
Ravintola kannattaa kuulema jättää väliin, jos sen listalla on capresea talvella. Tämä talveen tuunattu versio on kuitenkin poikkeus.

Bongasin alkutalvesta Tastespottingista houkuttelevan näköisen tomaatti-mozzarellasalaatin, jossa talven kelmeät tomaatit oli korvattu kimpulla herkullisia uunikuivattuja kirsikkatomaatteja ja basilika pestolla. Resepti oli L.A. Timesistä, jonka artikkelissa paikallinen kokki ja keittokirjailija Nancy Silverton totesi, ettei capresea kannata tehdä jet lagista kärsivästä basilikasta. Caprese ruokalistalla talvella on hänen mukaansa niin täydellistä sesongista piittaamattomuutta, että hän kävelee ravintolan ovesta ulos.

Turha kieltää, capresen ainekset ovat parhaimmillaan kesällä. Odottavan aika on kuitenkin pitkä, koska Silvertonin mukaan capresea saa syödä vain niiden kuukausien aikana kuin kuukauden nimessä ei ole r-kirjainta. Ja tämä siis Kalifornian auringon alla, Suomen kaudesta voidaan ottaa muutama muukin kuukausi pois.

Mozzarella toimii oikein hyvin talvellakin, siksi tein salaatista lehden reseptin innoittamana version, joka ei ole riippuvainen vuodenajasta. Uunikuivaamiseen ei ollut aikaa, joten omaan versiooni tomaatit päätyivät paahdettuina. Suosittelen, että käytät buffalomozzarellaa. Usko pois, se kannattaa.

Tässä siis huhtikuun teeman mukaisesti tämän viikon juustoinen resepti.

Talvinen caprese

Valmista ensin pesto ja anna sen maistua ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Laita kirsikkatomaatteja uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä paahda tomaatteja uunissa 175 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua

Paahda halutessasi annokseen myös hiukan pinjansiemeniä.

Kokoa annos: Revi pohjalle buffalomozzarella (yhdestä pallosta riittää kahdelle-kolmelle), valuta päälle pestoa ja pinjansiemenet. Asettele päälle jäähtyneet tomaatit. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele halutessasi basilikalla ja oliiviöljyllä. Tarjoile leivän kanssa, jotta kaikki mahtavat maut saa kaavittua lautaselta.

Motissa

Lanttucappuccino
Motti on ollut ehdottomasti yksi tämän talven parhaita ravintolakeikkoja. Ihastuin mm. ihanaan lanttucappuccinoon ja ilokseni löysin ohjeen keittoon myös kotikäyttöön.

Tämä postaus sisältää kaksi maksamatonta mainosta. Aloitetaan ensin Motista. Otimme Masutoaitemun kanssa komeammat puoliskomme mukaan ja lankomieheni suosituksesta suuntasimme Mottiin. Ilta meni ihan huokailuksi, koska annos toisensa jälkeen jaksoi yllättää positiviisesti. Motin konsepti on erilaiset pienet annokset (á 9,50 euroa), joista voi koota haluamansa menun tai valita jonkin valmiista kokonaisuuksista. Oikeastaan ainoan miinuksen antaisin tavasta tarjoilla parhaimmillaan jopa kolme ruokalajia samaan aikaan. Syömisestä tulee suorittamista, eikä ehdi kunnolla makustelemaan, kun toiset annokset jäähtyvät siinä vieressä.

Toinen ilmainen mainos menee kiehuu.fi -sivustolle, josta onnistuin löytämään kielen vieneen Motin lanttucappuccinon ohjeen. Sisältöä syntyy varmasti koko ajan lisää, mutta jo nyt Puhtaiden makujen puolesta ry on onnistunut rakentamaan oikein kiinnostavia juttuja sivuille. Yhden palautteen lähetän myös siihen suuntaan kiitosten ohella: ainakin minulle sivun käyttölogiikka jäi hämäräksi, mutta onnistuin kuitenkin kaivamaan sieltä tämän reseptin – ja paljon muutakin kiinnostavaa.

Lanttucappuccino oli yksi meidän kaikkien suosikeista Motin menussa. Lanttua saatteli onnistuneesti fenkoli. Olin innoissani, kun löysin reseptin ja siitä tuli todella hyvää kotioloissakin. Ruokosokeri nosti mahtavasti lantun makeuden esille. Tällä kertaa en saanut maitovaahdosta aivan täydellistä, mutta latteasta koostumuksesta huolimatta se toimi onneksi kuten pitikin eli toi keittoon sopivan aniksen vivahteen. Kieltäydyin kuitenkin uskomasta reseptiikkaa fenkolin määrässä eli sitä olisi pitänyt laittaa melkein pussillinen, itse päädyin kokeilujen jälkeen noin ruokalusikalliseen, mikä oli mielestäni minun makuuni sopiva määrä.

Reseptiä on hiukan muokattu alkuperäisestä kotikeittiössä helpommin toteutettavaksi, mutta muutokset ovat minimaalisia.

Motin lanttucappuccino
neljälle

25 g voita
50 g sipulia
2 valkosipulin kynttä
30 g ruokosokeria
100 g kuorittua porkkanaa
400 g kuorittua lanttua
1/2 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä (itse käytin noin desilitran enemmän, koska ainakin minulla keitto jäi Motissa saamaani paksummaksi)
1 dl kulutusmaitoa
1 dl kuohukermaa
1 laakerinlehti
5 valkopippuria
2 salvianlehteä (minä korvasin tämän kuivatulla salvialla)
suolaa

1. Freesaa pilkotut kasvikset sulatetussa voissa kattilassa. Jos sinulla on maustepussi, voit laittaa mausteet siihen.

2. Minulla ei ollut, joten heitin sekaan vaan ja ongin ennen soseuttamista laakerinlehden pois.

3. Lisää valkoviini, sokeri ja kasvisliemi. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä.

4. Soseuta huolellisesti sauvasekoittimella.

5. Lisää kerma ja maito ja sekoita sauvasekoittimella.

Fenkolimaitovaahto

2 dl rasvatonta maitoa
1 rkl fenkolinsiemeniä
30 g fariinisokeria
(alkuperäisen ohjeen mukaan tähän tulisi myös 2 g lesitiiniä)

1. Sekoita kaikki ainekset ja kuumenna 80 asteeseen. Mittasin tämän lihalämpömittarilla.

2. Nosta pois liedeltä ja anna muhia kannen alla vartti.

3. Siivilöi siemenet pois ja vaahdota sauvasekoittimella. Tarjoa keiton pinnalla.