Päärynätaivaassa

Karamellisoidut päärynät
Miten mikään näin helppo ja yksinkertainen voi olla näin taivaallista?

karamellisoidut-paarynat-suolaajahunajaa

Tämä alkoi ihan viattomasti hedelmäkoriin jääneiden päärynöiden pelastamisena ja johti pahemman luokan riippuvuuteen. Ihan samalla metodilla koukuttavia tulee myös vaikkapa omenoista. Vähän nahistuneita jo? Ei haittaa, kyllä tämän ohjeen voi, sokeri, kaneli ja vanilja puuteroivat ne uuteen uskoon.

Ohje on Fanni & kaneli -blogista, josta olen viime aikoina kokannut toinen toistaan parempia ruokia. Juuri sellaisia, joista pidän: Riittävän yksinkertaisia, jotta maut pääsevät loistamaan, mutta aina niissä on joku juju. Karamellisoitujen päärynöiden lisäksi olemme ihastuneet mm. ihaniin lohileipiin, joiden salaisuus on kokojyväsinapissa.

Fanni & kanelin Tiina on käyttänyt ohjeessa granaattiomenaa ja niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla. Sittemmin olen vaihtanut granaattiomenan kevyesti sokeroituihin puolukoihin. Ne tuovat hyvää happamuutta voissa ja sokerissa makeaksi paahtuneiden päärynöiden ja omenoiden rinnalle. Turkkilainen jogurtti on välttämätön osa annosta: Maun lisäksi kaupan päälle saa vielä valheellisen terveellisyyden tunteen.

Karamellisoidut päärynät (ohje Fanni & kaneli)
kahdelle

2 päärynää
2 rkl voita
2 rkl sokeria ja 1 rkl vaniljasokeria (tai 3 rkl sokeria ja 1/2 vaniljatanko)
1/2 dl vettä
kanelia
ripaus sokeria päärynän päälle

lisäksi
kevyesti sokeroituja puolukoita tai granaattiomenan siemeniä
turkkilaista jogurttia

1. Halkaise päärynät kahtia, poista lusikalla siemenkota ja säikeet. Sirottele päälle kanelia ja sokeria.

2. Sekoita vesi, sokeri ja vaniljasokeri siten, että sokeri sulaa veden joukkoon.

3. Sulata voi pannussa. Nosta päärynät pannulle leikkuupinta alaspäin ja paista, kunnes ne alkavat karamellisoitua (noin viisi minuuttia). Käännä päärynät ympäri, kaada vesi-sokeriseos pannuun ja laita pannun päälle tiivis kansi. Hauduta päärynät pehmeiksi (viitisen minuuttia).

4. Nosta päärynät pois, ota kansi pannun päältä ja keitä sokeri-vesi-voiseosta pannulla, kunnes se paksuuntua ja saa kevyesti paahteisen värin (muutama minuutti).

5. Nosta päärynät lautaselle, valuta päälle kastiketta pannusta, lisää lautaselle turkkilaista jogurttia ja granaattiomenan siemeniä tai puolukoita.

Mainokset

Piirakkaa joulupöydän jämistä

Lohipiirakka
Joko riittää joulukala? Loput piirakkaan ja taas maistuu uudelta. Niin hyvää, että meillä tämä meni viimeiseen muruun.

lohipiirakka-suolaa&hunajaa

Selailin joulunajan lehtiä ja kaikissa niissä oli vinkkejä siitä, miten hyötykäyttää loput jouluruuista. En siis ole ainoa, jolle oikean määrän ostaminen on mahdottomuus vuosi toisensa perään. Tällä kertaa onneksi meillä oli maltti mukana jo kaupassa, eikä esimerkiksi kahden kilon kinkusta juuri hernekeittotarpeita jäänyt. Tomi Björck ehdotteli iltapäivälehdessä karkkipossun tekemistä kinkun jämistä.  Itse pitäydyin klassisemmassa vaihtoehdossa: Lohipiirakka on oikeasti hyvää, eikä vain epätoivoinen yritys minimoida hamstrauksen aiheuttamia vahinkoja.

Tein piirakan jo glögijuhliin. Päätypala jäi aamuksi, ja sain siitä vielä kuvan napattua. Heti ensimmäisen otoksen jälkeen sekin meni parempiin suihin viimeiseen muruseen. Taikinana käytin voitaikinan sijaan rahka-voitaikinaa ja täytteissä pitäydyin perinteisissä: Riisiä, kuullotettua purjoa, kylmäsavulohta, kananmunaa ja reilusti tilliä.

Lohipiirakka
noin kuudelle – kahdeksalle

Rahkavoitaikina
250 g voita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g maitorahkaa

Täyte
1 1/2 riisiä
3-4 kovaksi keitettyä munaa
300-400 g kylmäsavulohta (tai graavilohta, jos sitä nyt jäi)
isohko purjo
noin 1 dl tilliä
mustapippuria tai valkopippuria

Voiteluun
kananmuna

1. Nypi voi, vehnäjauhot ja leivinjauhe sekaisin. Lisää rahka, sekoita tasaiseksi. Nosta taikina jääkaappiin noin tunniksi vetäytymään peitetyssä astiassa tai kelmuun käärittynä.

2. Valmistele sillä välin täytteet: Keitä riisi kypsäksi. Pilko purjosta valkea ja vaaleanvihreä osa ja kuullota se. Keitä kananmunat koviksi ja viipaloi ne.

3. Jaa taikina kahteen osaan ja kauli toisesta noin puolen sentin paksuinen levy.

4. Nosta täytteet levyn päälle: Riisi pohjalle, sitten kuullotettu purjo, lohisiivut, tilli ja lopuksi päällimmäiseksi kananmunat.  Muista jättää reunoille pari senttiä tyhjää, jotta saat piirakan suljettua helposti, eikä se vuoda.

5. Kauli toinen puoli taikinasta samankokoiseksi levyksi ja nosta täytteen päälle. Sulje piirakan reunat huolellisesti painelemalla.

6. Voitele piirakka kananmunalla ja tee veitsellä muutama ilmareikä. Paista kullanruskeaksi 200 asteessa. Piirakka kypsyy noin 25 minuutissa.

facebookPsst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Nyyttikestit

Rustiikkiset omenanyytit
Hei kaverit, pidettäisiinkö nyyttikestit? Otan kainaloon nämä omenanyytit, jotka paremmissa piireissä tunnetaan myös nimellä omenagalette. 

Olen oppinut Kivistön Marilta hyvän vinkin piirakkataikinaan. Laita kulho pieneen määrään kylmää vettä tiskialtaaseen, ainekset kulhoon kylmänä, voi pienenpieninä kuutioina ja nypi taikina nopeasti tasaiseksi. Kaikki ainekset säilyvät kylmänä koko prosessin ajan ja lopputulema on huomattavasti kaulittavampi. Oma toimintani ei ole vielä ihan jalostunut Marin opetusten tasolle, mutta parantaa joka tapauksessa lopputulosta jo kummasti. Marin kehumaan kahden käden tekniikkaan en ole vielä päässyt sisälle.

Oheisen ohjeen alkujuuri on Elle & Mat Vinistä, mutta käytännössä siitä on muodostunut ihan muuta kuin lehden resepti karamellisille omenanyyteille. Tämä on klassisempi versio. Olen kopioinut kuitenkin toteutuksen ulkonäön. Juuri sopivan rustiikkista ja sellaisena helppoa. Mukavannäköinen ja mahtavanmakuinen lopputulema ilman nykertämistä.

Voit ihan hyvin oikaista ja ostaa omenasoseen kaupasta. Niin minäkin olisin tehnyt, ellen olisi unohtanut ostaa sitä. Ei se tosin mahdoton vaiva ole tehdä itsekään.

Omenanyytit
4 nyyttiä

Taikina
3 1/2 dl vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
150 g kylmää voita
2 rkl kylmää vettä

Täyte
3 isoa tai 4 pientä omenaa
2 rkl ruokosokeria
kanelia
1 dl manteleita rouhittuna
1 1/2 dl omenasosetta
2 rkl voita

Soseeseen
2 isoa tai 4 pientä omenaa
vajaa puolet omenien painosta sokeria (hillo-, talous tai ruokosokeria). Käytännössä noin 1 dl
kanelitanko
1/4 dl vettä

1. Jos teet soseen itse, aloita siitä. Kuori ja kuutioi omenat. Laita ne kattilaan kanelitangon ja veden kanssa. Kuumenna noin 5-10 minuuttia, lisää sokeri ja keitä vielä 5-10 minuuttia. Hillo on sopivaa, kun omenakuutiot ovat pehmenneet.

2. Tee taikina. Sekoita vehnäjauhot ja vesi. Lisää voi kuutioina jääkaappikylmänä. Nypi nopeasti tasaiseksi. Lisää kylmä vesi. Taputtele tasaiseksi palloksi ja laita jääkaappiin vetäytymään vähintään 30 minuutiksi.

3. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Rouhi mantelit, kuori ja ja lohko omenat.

4. Jaa taikina neljään yhtä suureen osaan ja kauli ne pyöreiksi ohuiksi levyiksi jauhotetulla pöydällä. Älä huoli reunoista, rustiikkisuus kuuluu tähän ruokaan.

5. Nosta pohjat leivinpaperilla peitetylle pellille. Levitä pohjalle omenasosetta. Älä kuitenkaan reunoihin saakka, ne taitetaan täytteen päälle eli jätä 3-4 senttiä taikinaa reunoista paljaaksi. Ripottele päälle mantelirouhetta, nosta päälle omenalohkot, lisää omenalohkojen päälle hiukan ruokosokeria ja kanelia. Käännä reunat osittain täytteen päälle. Voitele reunat ja päällimmäiset omenat voisulalla.

6. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet ja reunat ovat kauniin kullanruskeita. Viimeistään puolen tunnin kohdalla kannattaa todennäköisesti peittää nyytit leivinpaperilla, etteivät ne tummu liikaa.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Laiskan köksän vispipuuro

Vispipuuro mehusta
Valmiista mehusta vispipuuro syntyy vaivatta. Jääkaapin mehuhyllyn vajuttamisen voi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa satokautta. 

Jos katsoo koko valmistusprosessia, on tämän vispipuuron synnyttämiseen käytetty aika paljon energiaa. On haettu mustaherukat Kuopion torilta bussilla (äiti), perattu marjat (äiti), keitelty mehut (äiti), tuotu mehupullot junalla Helsinkiin (äiti) ja tehty mehusta vispipuuro (minä). Jos omistaa ahkeran äidin, loppuosa on  kuitenkin laiskalle kokille sopivan vaivaton satsaus vispipuuroon. Nykyään mustaherukka- ja puolukkamehutiivistettä saa onneksi kaupanhyllystäkin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten niin ei aina ollut.

Meillä vispipuuro melkein poikkeuksetta keitetään mehusta. Omat suosikkini syntyvät musta-tai punaherukkamehusta tai niiden sekoituksesta. Olen pohtinut myös seljankukka- ja raparperimehujen testaamista puuron tekoon. Minulla on aina jääkaapissa se muutama pullo mustaviinimarjamehua flunssan karkoitukseen, niistä liikenee riittävästi myös vispipuuroon. Mehuversio on vaivaton, ei marjojen keittelyä eikä siivilöintiä. Siitä tulee myös aina takuuvarmasti samettisen pehmeää. Puuron voi toki tehdä myös ihan oikeista marjoista, vilkaise vaikka Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan marja-aronia-omenavispipuuroa.

Meillä vispipuuro tunnettiin lapsuudessani marjapuurona. Google-haun perusteella vispipuuro menee rinnanmitalla ohi yleisempänä muotona, mutta valmistustapa vaikuttaa olevan sama. Liekö murrevaikutusta sitten. Kummalla nimellä tämä herkku teillä tunnetaan?

Vispipuuro
neljälle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mehua (esim. mustaherukka-, punaherukka-, puolukkamehu)
1 1/2 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

1. Laimenna mehutiivisteestä vahva mehu. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

2. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

3. Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Puuroa ja pullantuoksua myös Facebookissa

Herkkuperät

Kalapihvit nieriästä
Nieriän pyrstöpäät taipuivat kalapihveiksi, joista koottiin sunnuntaipäivän parempi hampurilainen ruisleivän päälle salaatin, tomaatin, punasipulin ja tartarkastikkeen
kanssa.

Olemme aika huonoja syömään kovin montaa päivää putkeen samaa ruokaa. Sen takia yritän jo ennen kauppareissua miettiä, miten saan samasta raaka-aineesta jalostettua pari eri ruokaa, jos juuri sopivaa määrää ei voi ostaa. Nyt niin kävi nieriän kanssa: Yksi filee ei olisi riittänyt meille kaikille ja kahdessa oli turhan paljon syötävää. Edellisenä päivänä ruokavieraille tarjottiin hiillostettua nieriää sitruuna-pinaattirisoton kanssa. Leikkasin jo ennen pannulle päätymistä nieriästä hännät pois ja säästin ne seuraavaksi päiväksi kalapihveihin. Sama kala, täysin eri maku ja koko kala tuli viimeistä palaa myöten hyötykäyttöön.

Aiemmin arastelin kalapihvejä, koska minulla ei ole myllyä, jolla voi jauhaa kalan. Ainakin pienemmät erät saa kuitenkin hyvin tasaiseksi massaksi myös sauvasekoittimen leikkurilla ja tietenkin monitoimikoneella. Vaihtelemalla yrttejä sama perustaikina taipuu moneksi: Tillillä ja ruohosipulilla pysytään perinteisillä laduilla, itämaisen vivahteen saa korianterilla, sitruunaruoholla ja vaihtamalla sitruunan limeen. Pihvit pyöräyttää helposti arkenakin, vaikka joutuisi vähän ruotimaankin annos on pöydässä puolessa tunnissa.

Kalapihvit
kaksi kookasta pihviä

180 g lohta tai nieriää
2 rkl kuivasta leivästä raastettua korppujauhoa
muutaman sentin pala purjoa
1 rkl kermaa
1 rkl sitruunamehua
1 kananmuna
reilusti tuoreita yrttejä (tilliä, persiljaa, ruohosipulia)
suolaa
musta- tai valkopippuria

1. Poista kalasta nahka ja ruodot. Pilko se muutamaksi palaksi.

2. Pilko purjo ja yrtit.

3. Laita kaikki ainekset monitoimikoneen tai sauvasekoittimen hienonnuskulhoon (tai miksi ihmeeksi sitä osaa kutsutaankaan, jossa on sellainen hienontava terä) ja aja tasaiseksi massaksi.

4. Muotoile pihveiksi ja paista voi-öljyseoksessa kullanruskeiksi.


Psst… Ruokauutisia ja ravintolavinkkejä myös suolaa & hunajaa -sivuilla Facebookissa.

Siitäpä soppa syntyi

Porkkana-inkiväärisosekeitto appelsiinimascarponella
Jumissa neljän seinän sisällä, mies jumissa töissä, puolityhjä jääkaappi, nälkä. Näistä aineksista syntyi tämä soppa.

Jouduin viikoksi sairaslomalle selän takia, liikkua piti, mutta mitään taskuunsopivaa suurempaa ei kaupasta voinut kantaa. Laitakokilla ympäripyöreitä päiviä, joiden jälkeen ei kai ole enää kohtuullista passittaa kauppaan. Jos ei halua enää puuroa, näkkäriä eikä munakasta, on pakko alkaa luovaksi.

Jääkaappi, maustekaappi, viinakaappi ja parveke. Sieltä ainesosat ja lopputulemana syntyi oiva keitto, jossa on jopa vähän luksusta viikonlopusta jääneen mascarponepurkin jämän ja parvekkeella kasvavien tuoreiden yrttien ansiosta. Esikuvana oli kesällä Töölönrannassa syömäni porkkanakeitto, jota siivitti appelsiinimascarpone. Alkuun puolityhjältä vaikuttanut jääkaappi osoittautui itse asiassa aarreaitaksi. Vähän oli nuhjaantunut inkiväärin jämä ja osa porkkanoistakin alkoi vedellä viimeisiään, mutta tulipahan samalla torjuttua hävikkiä.

Alla oleva resepti on muuttunut ensimmäisen kerran jälkeen lähinnä siten, että olen lisännyt inkiväärin määrää keitossa, oheisessa reseptissä on se suurempi määrä. Inkivääri-porkkana-appelsiini on se yhdistelmä, jonka ansiosta keitto on perusporkkanakeittoa erityisempi eli inkiväärin on tarkoitus maistua.

Porkkana-inkiväärikeitto appelsiinimascarponella
neljälle

800 g porkkanoita
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1/2 dl öljyä
1 tl jeeraa
reilu kolmen sentin pala tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa
vajaa 1 rkl korianterin siemeniä (voit käyttää myös 1 tl jauhettua korianteria)
1/2 dl valkoviiniä
noin 7-8 dl vettä
1/2 dl appelsiinimehua
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria, yrttejä (esim. minttua, lehtipersiljaa, korianteria)

1. Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta tai pilko tuore inkivääri. Jauha korianterin siemenet morttelissa.

2. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi. Lisää mausteet (suolaa ja pippuria lukuunottamatta) ja kuullottele muutama minuutti.

3. Lisää porkkanat ja pyörittele kunnolla mausteissa.

4. Lisää valkoviini ja hetken päästä vesi. Keitä porkkanat pehmeiksi.

5. Soseuta keitto ja lisää kerma ja appelsiinimehu. Ohenna tarvittaessa vedellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja keittele vielä kymmenisen minuuttia. Kannattaa huomioida, että tarvitset suolaa tavallista kasviskeittoa enemmän, koska pohjana ei ole käytetty kasvislientä (halutessasi voit toki käyttää). Mausta lopuksi tuoreilla yrteillä ja tarjoa appelsiinimascarponen kera.

Appelsiinimascarpone
neljälle

vajaa 1 dl mascarponea
2 rkl valutettua, maustamatonta jogurttia (laita valumaan enemmän)
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua
suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa nokare keiton pinnalla.

Aamun avaus

Kotitekoinen mysli
Menivät muuttamaan suosikkimyslini reseptiä, siitä kimpaantuneena tein oman paremman. Ja enää en keksi yhtään syytä, miksi kantaa sitä kaupasta.


Minun on pitänyt tehdä mysliä itse jo yli vuoden päivät, kun huomasin ohjeen siihen Mondon Ruoka&Matkassa. Keväällä sitä teki puolestaan Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikka. Ihastuin Riikan käyttämiin kuivattuihin mansikoihin. Kun löysin niitä Kööpenhaminan reissulta, alkoivat ainekset olla kasassa.

Viimeinen sysäys mysliin oli sadepäivistä alkanut raivaamis- ja järjestämisvimmani. Sen seurauksena minulla on nyt esimerkiksi kaikki ruokalehdet koteloissa vuodenaikojen mukaan järjestettynä ja kaikki kellarissa pyörineet kirppisvaatteet keräyslaatikoiden pohjalla. Banaanilaatikko odottaa jo kirjahyllyn vieressä hetkeä, kun aion ensimmäistä kertaa luopua yhdestäkään ostamastani kirjasta – keittokirjoja laitoin kiertoon tosin jo alkuvuodesta. Hyllyn äärellä on luvassa tuskaisia hetkiä, mutta vaihtoehdot ovat luopuminen tai isompi asunto. Luulenpa, että hyllystä löytyy muutama teos, joka ei ansaitse toista kierrosta missään vaiheessa elämääni. Ja jos positiivisesti ajattelee, ehkä sieltä löytyy myös muutama lukematon lukemisen arvoinen kirja.

Ennätin keittiönkaappeihin ennen kirjahyllyä. Mysli on parasta pussinpohjien tyhjennysruokaa, koska siihen voi laittaa melkein mitä tahansa makunsa ja kaapin sisällön mukaan. Ainakin meillä sitä syödään puuroa useammin, joten eiköhän tämäkin sammiollinen ole nopeammin syöty kuin siihen päätyneet hiutaleet muutoin olisivat. Itse pidän pähkinäisestä myslistä, joten tyhjentelin tähän urakalla pähkinäpussien loppuja. Kannattaa käyttää isoja kaurahiutaleita. Niillä mysliin tulee hyvä rakenne.

Marja-pähkinämysli
kaksi isoa purkillista

10 dl isoja kaurahiutaleita
3 dl ruishiutaleita
1 dl ohrahiutaleita
2 1/2 dl siemeniä (esim. kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä)
reilu 200 g erilaisia pähkinöitä (laitoin itse hasselpähkinöitä, manteleita, saksanpähkinöitä ja pistaasipähkinöitä)
1/2-3/4 dl rypsi- tai auringokukkaöljyä
1 1/2 dl vettä
1/2-1 dl ruokokidesokeria (voit makeuttaa myslin myös fariinisokerilla tai hunajalla)

Paistamisen jälkeen
2 dl rusinoita
1 1/2 dl kuivattuja marjoja (esim. mansikoita, mustikoita, karpaloita) tai kuivattuja hedelmiä (esim. ananasta, omenaa, mangoa)

1. Rouhi pähkinät kevyesti. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään suuressa kulhossa.

2. Sekoita öljy ja vesi keskenään. Sekoita vesi-öljyseos tarkasti kuivien aineiden joukkoon. Helpoiten se onnistuu käsin.

3. Lisää ruokosokeria. Maista välillä, jotta saat oman makusi mukaisen makeuden mysliin.

4. Levitä mysli tasaisesti uunipellille leivinpaperin päälle ja paahda sitä noin 20 minuuttia 200-asteisessa uunissa. Kääntele muutaman kerran paistamisen aikana, jotta mysli paahtuu tasaisesti. Tarkkaile paiston aikana, ettei mysli pääse palaamaan.

5. Anna jäähtyä ja sekoita sen jälkeen joukkoon rusinat ja kuivatut marjat tai hedelmät.