Amorin avuksi

Sitruuna-pinaattirisotto
Tämä risotto oli ruokalaji, jolla sain tuhat vuotta sitten laitakokin luulemaan, että osaisin kokata. Samaiseen risottoon päädytään lähes poikkeuksetta myös, jos kysyn häneltä ruokatoiveita.

Minulla on tuttavapiirissä muutamia ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti risottoon ja ovat myös huomattavan taitavia tässä lajissa. Siksi olenkin arkaillut tämän reseptin postausta, koska tässä on rikottu pariakin kultaista sääntöä. Mutta en anna sen enää häiritä, tämä on hyvää, vaikka italiaanot repisivätkin hiukset päästään tästä versiosta. Jos olet risottopuritaani, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Kuulin, että Stockan Herkussa on perjantai-iltaisin kantakaupungin sinkkujen kokoontumisajot. Lataa nämä ainekset kärryyn ja kaveriksi pari jättikatkarapua tai kampasimpukkaa, niin jo on kumma, jos ei ole treffit sovittuna ennen kassaa. Olen ihan vakuuttunut, että tällä risotolla on osuutensa siihen, että olemme tukevasti naimisissa. Ja jollei onni suosi, ainakin saa törkeän hyvää ruokaa itselleen.

Sitruuna-pinaattirisotto
kahdelle

4 rkl oliiviöljyä (tai avokado zest -öljyä)
2 salottisipulia
2 1/2 dl risottoriisiä
9 dl kasvislientä (tämä kaikki ei mene, mutta tarkan määrän näkee keitellessä)
1 dl valkoviiniä
2 tl raastettua luomusitruunankuorta
1 rasia tuoretta pinaattia (70-100 g)
4 rkl kermaa
reilu kourallinen raastettua parmesania
mustapippuria, suolaa

1. Keitä kasvisliemi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota öljyssä salottisipulia. Älä anna ruskistua. Lisää riisi öljyyn ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

3. Lisää valkoviini. Lisää kasvislientä pienissä erissä. Lisää seuraava erä, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt riisiin.

4. Kun olet käyttänyt noin puolet nesteestä, lisää risottoon pinaatti ja raastettu sitruunankuori. Sitruunankuoren oikeaa määrää kannattaa maistella, aloita varovasti ja lisää tarvittaessa.

5. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on al dente. Vähän ennen valmistumista lisää kerma. Kun riisi on sopivan kypsää, lisää parmesanraaste ja mausta risotto suolalla (riippuu, kuinka suolaista on käyttämäsi kasvisliemi) ja mustapippurilla.

33 kommenttia artikkeliin ”Amorin avuksi

  1. Mitäs kultaisia sääntöjä olet tuon teossa rikkonut koska mun silmään vaikuttaa hyvinkin autenttiselta? Ja kiitos muuten vinkistä, laitankin mun perjantai-illan ohjelman vaihtoon!

      • Joo, juurikin kerma yskittää monia ja kasvisliemikin saattaa yskittää. Voita ei ole näytetty ollenkaan tälle keitokselle. Mutta olen Ankeriaksen kanssa samoilla linjoilla, että purismi on ruoanlaitossa ihan turhaa, pääasia, että maistuu hyvältä ja hyvää lopputulokseen on monta reittiä – välillä vähän kivisempiäkin ;-).

        Anna, jos sinun ostoskorisi ei tehoa, niin ei sitten kenenkään.

  2. Samaa ajattelin kysyä, minustakin vaikuttaa vallan kirjan mukaan tehdyltä. Ruisleivät eivät ilmeisesti kelvanneet enää toista iltaa putkeen 🙂

  3. Kerma oli ainoa, mihin minä kiinnitin huomiotani, kun koitin jotain epäautenttista etsiä. Olen tehnyt vasta muutaman risoton ja jättänyt kerman pois, kun koitan oppia ”sen oikean” tavan. Mutta tämä kuulosti kyllä hyvältä. Pitäisikin jatkaa harjoituksia risoton saralla.

    • Risotto on ihan taivaallista ja vaikka samaiset hifistelijät väittävät, että se on niiiin herkkää ja helposti pilattavaa, niin uskallan kyllä olla eri mieltä, kunhan ei keitä yli tai kuivaksi, niin risottoa on minusta kyllä aika vaikea pilata. Tämän voi oikeastakaan pilata vain jos sitruuna lyö kaiken yli. Ja luomusitruuna on tässä ihan ehdoton.

  4. Otsikosta melkein jo luulin, että täällä olisi jotain siitä Rakkaudella-katettu ohjelmasta. 🙂 Se show sai mussa aikakaan kauheaa myötähäpeää. En pystynyt katsomaan kuin sen ekan jakson puolella silmällä.

    En ole koskaan laittanut risottoon kermaan, kun laitan sitten voita sitäkin reippaammin. Mutta miksikäs ei? 🙂 Eiköhäm risotto ole juurikin niitä ruokalajeja, johon jokaisella mammalla on oma reseptinsä ja salaiset aseensa. Mulle menee risotto kuin risotto, kunhan siinä ei ole hemapaa! Pieni koulutrauma….

    • pienet repeilyt hemapalle 😀 meillä köksänopettaja puhui aina HMP-sekoituksesta ja ruokaahan ei voinut tehdä ilman sitä. Nim. Toinen traumatisoitunut.

      Joskus sata vuotta sitten olin Italiassa kokkikurssilla ja siellä tehtiin tattirisottoa johon tuli kermaa ja olen nähnyt sitä laitettavan muihinkin risottoihin. Onkohan se kerman kieltäminen risotossa sitten jonkun ei-italialaisen hifistelijäkokin juttu jolle Italian mamma vain tuhahtaa.

      • Hemapasta on aika vaikea olla traumatisoitumatta. Jälkikäteen ajatellen sitä luulisi, että köksän tunnilla olisi tarkoitus opetella käsittelemään ruokaa, eikä aukaisemaan pakastepussia…

        Tusla, minulla on kokonaan mennyt ohi tämä Rakkaudella katettu, vaikka sitä ennakkomainontaa olen kyllä nähnyt. Treffiohjelmasta on aika vaikeaa saada sellaista, ettei se aiheuta myötähäpeää. Vähän kyllä alkoi kiinnostaa, millä ruoalla suomalaiset hurmaavat, mutta luulen, että siihen, saa kiinnostavamman otoksen sieltä Stockan Herkusta perjantaina. Anna & Hanna, muistakaa raportoida 😉

        Ja Anna, minä päätin luottaa tässä kerma-asiassa sinun italialaisiin opettajiisi. Kerma on sallittu. Piste.

  5. Kuulostaa jumalaiselta – harmi vaan, etten ollut lukenut tätä ennen viikonlopun kauppareissua. Risotto kyllä mielessä, mutta ilman pinaattia (ja sitä deittiäkään ei Alepasta tarttunut mukaan ;). Kerma-asiaan sen verran, että minä sain jostain vinkin laittaa maustamatonta tuorejuustoa sen ja/tai voin tilalle. Se nyt ainakin lienee kaikkien normien vastaista, mutta kokemukseni mukaan toimii ihan hyvin. Valkoviinittäkin risotto onnistuu, mutta eihän se sama ole.

      • Hihih perjantaista Herkkua ei ehkä juu kannata korvata Alepalla. Varsinkaan meidän lähi-alepalla (, joka sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan Hesarin alepa…) Onko sulla Jonna ihan jotain empiiristä tutkimustietoa noista perjantaiajoista?

  6. Sinulla meni sitten paremmin putkeen nämä ensitreffien (tai vastaavan) kokkaukset kuin minulla. Minä voin nimittäin sanoa, että naimisissa ollaan, ensimmäisestä kokkauksesta huolimatta 😀 Pihvi oli kyllä hyvää (hirvenfilettä) ja pottumuussikin onnistui, mutta lisäkkeenä oli suppilovahverokastiketta, jossa oli vielä reilusti sipulia. Mies ei siinä vaiheessä sietänyt kumpaakaan, vaikka kohteliiaasti otti kyllä kastiketta vähän lisääkin. No, nykyisin kyllä sipulia menee hyvin, sienet ei maistu vieläkään. Juomana vielä oli punaviiniä, joka on aina nou-nou miehelle.

  7. Turha miettiä hifistelysääntöjä liikoja. Ainakin minulla hyvä fiilis ruuanlaitossa ja maku on kuitenkin se mikä lopulta ratkaisee hyvän ruuan ja aterian! Ja samaa mieltä, ei risottoa ihan herkästi saa pilalle..

  8. Jos olisin sinkku, menisin todellakin Herkkuun perjantai-iltaisin kytikselle, siellä on säpinää! Taisin yhtenä iltana todistaa, kuinka juustotiskillä tehtiin tuttavuutta. Nuori mies pyysi saada maistaa tiettyä juustoa, jolloin hänen vieressään seissyt nainen halusi hänkin maistaa samaa juustoa, ja alkoi kysellä mieheltä vinkkejä ja mielipiteitä… 

    PS: Jos en olisi onnellisesti naimisissa, niin mitäköhän ostoskoriin pitäisi kerätä, että kävisi optimaalinen flaksi?

    • Saatiinhan tänne se silminnäkijälausunto asiasta. Juustotiski ei välttämättä ole baaritiskiä huonompi vaihtoehto.
      Tuo ostoskorin sisältö onkin kinkisempi juttu. Stockalle ei varmaan eksy roiskeläppien ja purkkihernekeiton ystävät.

  9. Paluuviite: Herkkuperät | suolaa&hunajaa

  10. Paluuviite: Sitruuna-rucola-risotto | Helloillamme

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s