Hyvän päivän keitto

Kermainen kana-currykeitto
Voimaruokaa hyvän päivän iltaan. Lokakuun teeman mukaisesti tämäkin soppa syntyy noin puolessa tunnissa – ja muutamalla eurolla.

Oli satanut viikon putkeen, melkein joka päivä. Ensin vettä, sitten jotain lumentapaista ja sitten taas vettä. Autossa ei ollut talvirenkaita, mutta minulla oli uudet, ihanat fuksianpunaiset kumpparit ja kaivoin kellarista lämpimät kengät. Kuljin koko viikon kuivin ja lämpimin jaloin.  Työnsin kummipojan vaunuja puolitoista tuntia ulkona. Sain palkinnoksi paljon hampaattomia hymyjä. Ostin matkalla Mumusta suosikkileipääni. Illalla keitin lämmittävän keiton. Tiskikoneen hajoaminen oli väärä hälytys. Chris Cleavelta oli suomennettu uusi kirja, täydellinen ilma lukea surevan äidin kirjettä Osama bin Ladenille sohvannurkassa. Hyvä päivä.

Onnellisuustutkijoiden mukaan onnesta kuulema 50 prosenttia on geneettistä, 10 prosenttia johtuu ulkoisista tekijöistä kuten rahasta tai terveydestä, 40 prosenttiin voi vahvasti vaikuttaa itse elämäntavoillaan, asenteellaan tai teoillaan. Tämän yritän muistaa silloinkin, kun ei ole yhtä hyvä päivä.

******

Illan keitto oli kanakeittoa, monien kulttuurien ’comfort foodia’, voimaruokaa. Tästä pomolta saadusta reseptistä tehdään meillä kahta versiota: Pehmeästi currylle maistuvaa tai röörit auki -soppaa. Ero on pienenpieni. Pehmeämmän version saat käyttämällä curryjauhetta, flunssan estoversiossa voit vaihtaa curryn keltaiseen (tai jonkun muun väriseen) valmiiseen currytahnaan ja lisää lisäksi joukkoon pieni pala inkivääriä. Erityisesti pidän siitä pehmeän currynmakuisesta, lempeästä versiosta. Jos haluat ruokaisamman keiton, voit hyvin lisätä riisiä tai nuudeleita soppaan.

Lokakuussa blogissa on kokattu arkeen sopivaa ruokaa, sellaista on tämäkin. Kaupan grilattu broileri antaa keittoon hyvän maun. Pilkot pari porkkanaa ja sipulin, paloittelet broilerin ja keittelet reilu puoli tuntia. Onnistuu vähän kiireisempänäkin päivänä.

Kermainen curry-kanakeitto
kahdelle

2 rkl voita
1 pieni sipuli
1 porkkana
1 tl currya (mieto versio) tai
1 reilu tl keltaista currytahnaa ja pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna
4 dl kanalientä
1 iso kanankoipi tai broilerin rintafilee
1 1/2 dl pakastemaissia
1/2-1 dl kermaa
(ruokaisaan keittoon lisäksi riisiä)

1. Pilko sipulit ja porkkana pienenpieniksi kuutioiksi

2. Sulata voi kattilassa lisää sipuli, porkkana ja curry ja hauduttele erittäin miedolla lämmöllä kannen alla 25 minuuttia.

3. Jos haluat keittoon riisiä, kuullota sitä hetki tässä vaiheessa ja lisää sen jälkeen kanaliemi. Lisää kana paloiteltuna. Keitä kunnes riisi on melkein kypsää (10-15 min.) ja lisää sen jälkeen maissi. Keitä kunnes maissi on kypsää ja lisää lopuksi kerma. Kuumenna vielä keitto.

Psst… Kurkkaa myös Facebookiin.

Täydellinen maa-artisokkakeitto

Maa-artisokkakeitto
Antto Melasniemen ohjetta seuraten keitin t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n maa-artisokkakeiton. 

Kaikista syksyn antimista odotan eniten maa-artisokkaa. Samaan aikaan olen kuitenkin jumiutunut sen osalta pelkkään soppaan eli kovin monipuolisesti ei maa-artisokkaa minun keittiössäni hyödynnetä. Tässä asiassa minua komppaavat myös Peppi Aralehto ja Ari Ruoho. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuukauden raaka-aineena oli maa-artisokka ja kokkipariskunnan mukaan maa-artisokka ei todellakaan ole kovin monikäyttöinen raaka-aine. Se tarvitsee kylkeensä kermaa tai maitoa, jotta ruokaan saa oikeanlaisen samettisen rakenteen. Aion kyllä syksyn mittaan kokeilla vielä Ruohon Kuukausiliitteessä kokkaamia muhennettuja maa-artisokkia, mutta sitä ennen kuitenkin se jokasyksyinen tähtihetki: Ensimmäinen maa-artisokkakeitto. Maitoa ja kermaa säästämättä.

Olen elänyt siinä uskomuksessa, että maa-artisokkakeittoon tarvittaisiin perunaa rakenteen takia. Olen myös aina keittänyt sen kasvisliemeen ja lopuksi vaan lorauttanut kermaa mukaan. Antto Melasniemi romutti molemmat tavat ensimmäisessä (1/2011) Mondo Ruoka&Viini -lehdessä julkaistussa ohjeessaan. Hänen keitossaan on viisi ainesosaa: Maa-artisokkaa, kermaa, maitoa, suolaa ja valkopippuria. Muuta ei tarvita: Tämä on nimittäin täydellinen keitto. Varmemmaksi vakuudeksi totean, että tämä taitaa olla blogihistoriani ensimmäinen kerta, kun käytän sanaa täydellinen.

Olen keventänyt keittoa reippaalla kädellä. Melasniemen ohjeessa kermaa ja maitoa käytetään yhtä paljon. Minä olen todennut, että 1:2 on tarpeeksi kermainen omaan makuuni. Lisäksi käytän hiukan vähemmän nestettä kuin Melasniemi. Annos ei ole suurensuuri, mutta keitto on sen verran tuhti, että pieni määrä riittää varsinkin, jos tarjoat keiton alkuruokana.

Blogissa on myös perinteisempi ohje (lue: kevyempi, mutta ei yhtä taivaallinen ohje) maa-artisokkakeitolle ja maa-artisokasta kannattaa tehdä myös maukasta muhennosta. Komppaa kalaa täydellisesti.

Maa-artisokkakeitto Antto Melasniemen tapaan
pieni alkupalakeitto kolmelle-neljälle (neljälle keittäisin pikkuisen isomman satsin, on nimittäin petollisen hyvää)

500 g maa-artisokkia
2 dl kermaa
4 dl maitoa (varaa hiukan enemmän, jotta voit tarvittaessa ohentaa keittoa)
suolaa
valkopippuria

1. Kuori ja paloittele maa-artisokat.

2. Laita kattilaan maito ja kerma. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää maa-artisokat ja keitä, kunnes ne ovat kypsiä.

3. Soseuta samettisen sileäksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos keitto on liian paksu.

Tomaattisesongin maanantaisoppa

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
Tämä on mitä parhainta maanantaisoppaa – voit ostaa ainekset jo perjantaina tai lauantaina ja ne vain paranevat kypsyessään.  Lisää siis kilo tomaatteja  viikonlopun kauppalistalle, niin ensi maanantai on paljon mukavampi.

Minusta maanantai on todella ankea kauppapäivä. Maha täynnä viikonlopun herkkuja ei sunnuntai-iltana jaksa miettiä kauppalistaa. Maanantain kauppakäynnit menevätkin yleensä päämäärättömän haahuilun puolelle. Jo tiistaina olen huomattavasti suunnitelmallisempi ja päämäärätietoisempi.

Sen vuoksi tämä Kauhaa ja rakkautta -blogista napattu, tuoreista tomaateista valmistettu tomaattikeitto on mitä parasta maanantairuokaa näin tomaattisesongin aikana. Maku vain paranee, kun tomaatit kypsyvät entisestään muutaman päivän huoneen lämmössä. Tuoreista tomaateista syntyy suloisen pehmeä soppa, montaa raaka-ainetta ei tarvita, aikaa menee alle puoli tuntia ja kattilallinen soppaa syntyy noin viidellä eurolla. Voiko arkiruoalta enää enempää toivoa?

Tomaattikeitto tuoreista tomaateista
4 annosta

1 iso sipuli
1 porkkana
reilu loraus öljyä (mieluiten hyvää oliiviöljyä)
2-3 valkosipulin kynttä
1 kg oikein kypsiä tomaatteja
4-5 dl kasvislientä (fondista, kuutiosta tai valmiina)
1/2 dl valkoviiniä
1 rkl sokeria
2 rkl tomaattipyreetä
1/2 dl kermaa
reilusti tuoretta basilikaa
suolaa, mustapippuria

1. Kuori ja silppua sipuli, valkosipuli ja porkkanat. Lohko tomaatit. Halutessasi voit myös kaltata ne, mutta kuoret menevät pieneksi silpuksi, kun soseutat keiton.

2. Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää porkkana, sipuli ja valkosipuli. Kuullota, kunnes sipuli on läpikuultavaa.

3. Lisää tomaatit, kasvisliemi, valkoviini, sokeri ja tomaattipyree. Keitä kunnes tomaatit ja porkkanat ovat kunnolla pehmeitä.

4. Soseuta ja lisää kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää lopuksi basilika.

Psst… Kurkkaa suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Siitäpä soppa syntyi

Porkkana-inkiväärisosekeitto appelsiinimascarponella
Jumissa neljän seinän sisällä, mies jumissa töissä, puolityhjä jääkaappi, nälkä. Näistä aineksista syntyi tämä soppa.

Jouduin viikoksi sairaslomalle selän takia, liikkua piti, mutta mitään taskuunsopivaa suurempaa ei kaupasta voinut kantaa. Laitakokilla ympäripyöreitä päiviä, joiden jälkeen ei kai ole enää kohtuullista passittaa kauppaan. Jos ei halua enää puuroa, näkkäriä eikä munakasta, on pakko alkaa luovaksi.

Jääkaappi, maustekaappi, viinakaappi ja parveke. Sieltä ainesosat ja lopputulemana syntyi oiva keitto, jossa on jopa vähän luksusta viikonlopusta jääneen mascarponepurkin jämän ja parvekkeella kasvavien tuoreiden yrttien ansiosta. Esikuvana oli kesällä Töölönrannassa syömäni porkkanakeitto, jota siivitti appelsiinimascarpone. Alkuun puolityhjältä vaikuttanut jääkaappi osoittautui itse asiassa aarreaitaksi. Vähän oli nuhjaantunut inkiväärin jämä ja osa porkkanoistakin alkoi vedellä viimeisiään, mutta tulipahan samalla torjuttua hävikkiä.

Alla oleva resepti on muuttunut ensimmäisen kerran jälkeen lähinnä siten, että olen lisännyt inkiväärin määrää keitossa, oheisessa reseptissä on se suurempi määrä. Inkivääri-porkkana-appelsiini on se yhdistelmä, jonka ansiosta keitto on perusporkkanakeittoa erityisempi eli inkiväärin on tarkoitus maistua.

Porkkana-inkiväärikeitto appelsiinimascarponella
neljälle

800 g porkkanoita
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
1/2 dl öljyä
1 tl jeeraa
reilu kolmen sentin pala tuoretta inkivääriä
1 tl kurkumaa
vajaa 1 rkl korianterin siemeniä (voit käyttää myös 1 tl jauhettua korianteria)
1/2 dl valkoviiniä
noin 7-8 dl vettä
1/2 dl appelsiinimehua
1 dl kermaa
suolaa, mustapippuria, yrttejä (esim. minttua, lehtipersiljaa, korianteria)

1. Kuori ja pilko porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuori ja raasta tai pilko tuore inkivääri. Jauha korianterin siemenet morttelissa.

2. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota sipuli ja valkosipuli pehmeiksi. Lisää mausteet (suolaa ja pippuria lukuunottamatta) ja kuullottele muutama minuutti.

3. Lisää porkkanat ja pyörittele kunnolla mausteissa.

4. Lisää valkoviini ja hetken päästä vesi. Keitä porkkanat pehmeiksi.

5. Soseuta keitto ja lisää kerma ja appelsiinimehu. Ohenna tarvittaessa vedellä. Mausta suolalla ja pippurilla ja keittele vielä kymmenisen minuuttia. Kannattaa huomioida, että tarvitset suolaa tavallista kasviskeittoa enemmän, koska pohjana ei ole käytetty kasvislientä (halutessasi voit toki käyttää). Mausta lopuksi tuoreilla yrteillä ja tarjoa appelsiinimascarponen kera.

Appelsiinimascarpone
neljälle

vajaa 1 dl mascarponea
2 rkl valutettua, maustamatonta jogurttia (laita valumaan enemmän)
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua
suolaa

1. Sekoita kaikki ainekset ja tarjoa nokare keiton pinnalla.

Hellesään tomaattikeitto

Gazpacho
Kylmänä tarjoiltava gazpacho sopii helleherkuksi – ja kyllä se maistuu vaikka ei helteilisikään.Tänä kesänä pienikin pilkahdus aurinkoa on riittänyt ilon aiheeksi.

Gazpachokokeilu lähti liikkeelle kesäkuisesta käynnistämme KuuKuussa. Laitakokki tilasi tomaattikeittoa. Nyt jos koskaan raaka-aineet ovat parhaimmillaan. Pöytään tuli raikkaan tomaattisen keiton sijaan epämääräisen ruskea keitto, joka tomaatin sijaan maistui worchesterkastikkeelta tai vastaavalta maustekastikkeelta. Ensimmäisen kerran kymmenen vuoden aikana näin, että ravintola-annos jäi kaikkiruokaiselta mieheltäni syömättä. Lusikallista enempää en itsekään halunnut. Makuasioita, totesi tarjoilija noutaessaan melkein koskemattoman keittolautasen pois.

Saimme aikaan asiasta mielenkiintoisen keskustelun pyörämatkalla kotiin. Mikä saisi tuollaisessa tilanteessa palaamaan ravintolaan? Sinänsä tarjoilija oli oikeassa, kyseessä on nimenomaan makuasia. Tuloksena tästä oli kuitenkin se, että närkästynyt seuralaiseni, joka on periaatteen mies, ei aio enää astua jalallakaan ravintolaan. Ei siksi, että yksi annos oli huono, muut olivat kuitenkin ihan hyviä, vaan siksi, että pahoittelun sijaan asia kuitattiin makuasioilla. Emme parinkymmenen minuutin kotimatkan aikana päässeet yksimielisyyteen, miten tilanne olisi hoidettu niin, että kaikille jää hyvä mieli ja ravintolaan haluaa palata uudestaankin. Siksi kysynkin, mikä saisi teidät palaamaan vastaavassa tilanteessa?

Tunkkaisen keiton jäljiltä halusin tehdä raikasta tomaattikeittoa. Nyt raaka-aineet ovat parhaimmillaan hyvään gazpachoon. Jos ette pidä, totean, että kyseessä on makuasia. Meitä oli piknikillä kahdeksan ja me pidimme, tai ainakaan kukaan ei halunnut rahojaan takaisin, mutta tämä keitto tarjoiltiinkin talon piikkiin. Olivatkohan he sittenkin vain kohteliaita? Tiedä häntä, mutta minä ainakin tykkäsin ja aika moni otti lisää, vaikka eihän meillä lasketa. Ja kaksi piknikseurueesta on jo kaksi soitellut reseptin perään. Otan sen kohteliaisuutena.

Masutoaitemussa oli juuri paahdettu paprikoita ja siitä innostuneena käytin niitä gazpachossani. Gazpachon voi tehdä leivällä tai ilman, tämä on tehty ilman ja lisäsin joukkoon myös yrttejä, vaikka niitä ei klassisissa resepteissä useinkaan gazpachoon lisätä. Kannattaa huomioida, että oheisen ohjeen annos on todella suuri.

Gazpacho
alkuruoaksi armeijalle – tai ainakin noin kymmenelle

1,5 kg kypsiä tomaatteja
2 pientä kurkkua
3 punaista paprikaa
6 valkosipulin kynttä
1 dl hyvää oliiviöljyä
6 rkl punaviini- tai sherryviinietikkaa
suolaa
silputtua basilikaa ja lehtipersiljaa

1. Paahda paprikat: Kuumenna uuni niin kuumaksi kuin se saa, laita myös grillivastus päälle. Puolita paprikat, poista siemenet ja valkoinen osa keskeltä ja laita uunipannulle kuori puoli ylöspäin. Paahda puolisen tuntia tai kunnes kuori on mustunut. Laita paprikat tiiviisti suljettuun pussiin noin vartiksi. Sen jälkeen kuori irtoaa helposti. Anna jäähtyä.

2. Kalttaa tomaatit: Ristiviilto kuoreen, noin kymmeneksi sekunniksi kiehuvaan veteen (tai kunnes kuori alkaa rullautua pois). Poista kuoret ja puolita tomaatit. Poista myös puumainen kanta.

3. Laita paprikat, tomaatit, kuorittu ja krouvisti pilkottu kurkku sekä silputtu valkosipuli ja yrtit mikseriin ja aja tasaiseksi. Jos haluaa oikein tasaisen lopputuloksen keiton voi myös siivilöidä, mutta itse pidän versiosta, joka ei ole ihan mehumainen. Usein ohjeissa ohjeistetaan myös poistamaan kurkusta siemenet, mutta vastapainoksi lisätään vettä. Itse jätän siemenet, enkä lisää vettä.

4. Lisää joukkoon oliiviöljy, viinietikka ja yrtit. Mausta suolalla.

5. Viilennä kylmäksi jääkaapissa ennen tarjoilua.

Motissa

Lanttucappuccino
Motti on ollut ehdottomasti yksi tämän talven parhaita ravintolakeikkoja. Ihastuin mm. ihanaan lanttucappuccinoon ja ilokseni löysin ohjeen keittoon myös kotikäyttöön.

Tämä postaus sisältää kaksi maksamatonta mainosta. Aloitetaan ensin Motista. Otimme Masutoaitemun kanssa komeammat puoliskomme mukaan ja lankomieheni suosituksesta suuntasimme Mottiin. Ilta meni ihan huokailuksi, koska annos toisensa jälkeen jaksoi yllättää positiviisesti. Motin konsepti on erilaiset pienet annokset (á 9,50 euroa), joista voi koota haluamansa menun tai valita jonkin valmiista kokonaisuuksista. Oikeastaan ainoan miinuksen antaisin tavasta tarjoilla parhaimmillaan jopa kolme ruokalajia samaan aikaan. Syömisestä tulee suorittamista, eikä ehdi kunnolla makustelemaan, kun toiset annokset jäähtyvät siinä vieressä.

Toinen ilmainen mainos menee kiehuu.fi -sivustolle, josta onnistuin löytämään kielen vieneen Motin lanttucappuccinon ohjeen. Sisältöä syntyy varmasti koko ajan lisää, mutta jo nyt Puhtaiden makujen puolesta ry on onnistunut rakentamaan oikein kiinnostavia juttuja sivuille. Yhden palautteen lähetän myös siihen suuntaan kiitosten ohella: ainakin minulle sivun käyttölogiikka jäi hämäräksi, mutta onnistuin kuitenkin kaivamaan sieltä tämän reseptin – ja paljon muutakin kiinnostavaa.

Lanttucappuccino oli yksi meidän kaikkien suosikeista Motin menussa. Lanttua saatteli onnistuneesti fenkoli. Olin innoissani, kun löysin reseptin ja siitä tuli todella hyvää kotioloissakin. Ruokosokeri nosti mahtavasti lantun makeuden esille. Tällä kertaa en saanut maitovaahdosta aivan täydellistä, mutta latteasta koostumuksesta huolimatta se toimi onneksi kuten pitikin eli toi keittoon sopivan aniksen vivahteen. Kieltäydyin kuitenkin uskomasta reseptiikkaa fenkolin määrässä eli sitä olisi pitänyt laittaa melkein pussillinen, itse päädyin kokeilujen jälkeen noin ruokalusikalliseen, mikä oli mielestäni minun makuuni sopiva määrä.

Reseptiä on hiukan muokattu alkuperäisestä kotikeittiössä helpommin toteutettavaksi, mutta muutokset ovat minimaalisia.

Motin lanttucappuccino
neljälle

25 g voita
50 g sipulia
2 valkosipulin kynttä
30 g ruokosokeria
100 g kuorittua porkkanaa
400 g kuorittua lanttua
1/2 dl valkoviiniä
5 dl kasvislientä (itse käytin noin desilitran enemmän, koska ainakin minulla keitto jäi Motissa saamaani paksummaksi)
1 dl kulutusmaitoa
1 dl kuohukermaa
1 laakerinlehti
5 valkopippuria
2 salvianlehteä (minä korvasin tämän kuivatulla salvialla)
suolaa

1. Freesaa pilkotut kasvikset sulatetussa voissa kattilassa. Jos sinulla on maustepussi, voit laittaa mausteet siihen.

2. Minulla ei ollut, joten heitin sekaan vaan ja ongin ennen soseuttamista laakerinlehden pois.

3. Lisää valkoviini, sokeri ja kasvisliemi. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä.

4. Soseuta huolellisesti sauvasekoittimella.

5. Lisää kerma ja maito ja sekoita sauvasekoittimella.

Fenkolimaitovaahto

2 dl rasvatonta maitoa
1 rkl fenkolinsiemeniä
30 g fariinisokeria
(alkuperäisen ohjeen mukaan tähän tulisi myös 2 g lesitiiniä)

1. Sekoita kaikki ainekset ja kuumenna 80 asteeseen. Mittasin tämän lihalämpömittarilla.

2. Nosta pois liedeltä ja anna muhia kannen alla vartti.

3. Siivilöi siemenet pois ja vaahdota sauvasekoittimella. Tarjoa keiton pinnalla.

Arkisoppaa

Tomaattinen siskonmakkara-pastakeitto
Välillä on rentouttavaa tehdä ruokaa, joka valmistuu vaikka silmät kiinni ja reilussa vartissa.

En moneen vuoteen muistanut siskonmakkaran olemassaoloa ja varsinkaan en muistanut, että sehän on itseasiassa todella hyvää. Entisellä työpaikallani oli erinomainen sopparuokala, joka laajensi minun kotisoppavalikoimaani kummasti. Siellä muistin myös siskonmakkaran maukkauden.

Tämä on meidän perheessä liukuhihnahommaa, minä pienin juurekset ja laitakokki hoitaa loput. Kumpikin on vahvuusalueellaan: Minä olen nopea ja sukkela pilkkoja ja laitakokki uskomattoman kärsivällinen makkaramestari, joka jaksaa puristella siskonmakkarasta kauniita pikkupalleroita.

Alkuperäinen idea keittoon on laitakokin löytöjä Pirkan sivuilta, mutta tästä tulee kummasti eri keitto, kun vaihtaa puolivalmisteet ja pakasteet tuoretavaraan. Ei mitään turhia kikkailuja, vaan nopea ja maukas arkisoppa, jonka jaksaa vääntää pidemmänkin työpäivän jälkeen. Vähemmän aikaa ruoanlaittoon, enemmän aikaa neuloa kaulaliinaa ihanasta alpakkavillalangasta. Tällä vauhdilla se lämmittää tosin vasta ensi talvena.

Tomaattinen siskonmakkara-pastakeitto
4 annosta

1,2-1,5 l vettä tai valmista lihalientä (2 lihaliemivalmistetta, jos käytät vettä)
2 valkosipulin kynttä
1 miedohko chili
pala purjoa
400 g juureksia (lanttua, porkkanaa, palsternakkaa, juuriselleriä)
400 g siskonmakkaraa
2-3 rkl tomaattipyrettä
150 g pastaa
persiljaa
mustapippuria
(suolaa, maista kuitenkin ensin)

1. Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi, lisää keittoon silputtu valkosipuli ja chili.

2. Lisää juurekset ja purjo. Kuumenna kiehuvaksi ja purista joukkoon siskonmakkarat.

3. Kun keitto alkaa taas kiehua, lisää pasta ja tomaattipyree. Mausta pippurilla. Keitä, kunnes pasta on kypsää (käytännössä se on yleensä vajaa vartti).

3. Lisää joukkoon reilusti tuoretta persiljaa. Keitto kannattaa tarjota samantien, koska pasta imee nestettä odottaessa ja menee ylikypsäksi ja löysäksi.

Vai maistuisiko sittenkin:

                                       
Espanjalainen                              Maa-artisokkakeitto                        Tomaatti-papu-
chorizokeitto                                                                                              keitto

Kirjaprojektin innoittama pinaattikeitto

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista
Ehei, kirjaprojekti ei tarkoita omaa keittokirjaa, eikä edes siitä haaveilua, vaan on turhan tavaran innoittama hanke, jonka tavoitteena on varmistaa, että keittokirjahyllyssäni köllöttelevät vain helmet.

Viime aikoina minua on suunnattomasti alkanut ahdistaa turha tavara. Vaikka olisi, kuinka kriittinen hankintojen suhteen, tuntuu, että kaikki paikat vaan pursuavat. Keittokirjojakin on huikea rivi, mutta aika harva niistä on aktiivisessa käytössä. Sen vuoksi aloitankin nyt keittokirjaprojektin. Kokkaan vähintään yhden ruokalajin jokaisesta keittokirjasta, jonka omistan. Jos kirjasta ei löydy yhtikäs mitään kauhaan tarttumisen arvoista, joutuu se armotta kiertoon toivottavasti sitä enemmän arvostavaan kotiin. Vuodessa en tätä ehkä selvitä kokonaan, mutta vuoden päästä minulla on varmasti jo valikoituneempia opuksia keittiössäni ja jossain vaiheessa toivottavasti kokoelma helmiä – jota voin sitten paremmalla omatunnolla myös täydentää. Joulupukki oli jo aloittanut täydentämisen ja nämä ovat sellaisia aarteita, että niille on raivattava tilaa.

Koska tammikuussa olen lupautunut keittämään sopan viikossa, oli aika luontevaa, että ensimmäisenä syyniin joutui keittoihin keskittynyt Sata soppaa. Ostovuoden perusteella se on ollut jo melkein kymmenen vuotta hyllyssä, mutta oli aika neitseellisen tahraton. Sieltä löysin kokattavaksi keiton tuoreesta pinaatista. Muutaman versionnin jälkeen resepti muuttui aika lailla eli pinaattikeitto ei vielä hyllypaikkaa pelastaisi. Kirjassa oli kuitenkin lupaavan näköinen simpukkakeitto, joten se saa vielä toisen mahdollisuuden. Sata soppaa on hyvä osoitus siitä, miten keittokirjat ovat muuttuneet. Enää ainakaan minä en avaa kukkaron nyörejä kirjan takia, jossa on vain muutama kuva. Onneksi hyllystä poistui neljä muuta kirjaa eli oikeaan suuntaan ollaan matkalla.

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista
2 annosta

150 g tuoretta pinaattia
7 dl täysmaitoa
2 rkl voita
1/2 dl vehnäjauhoja
suolaa
valkopippuria
muskottipähkinää

1. Huuhdo ja kuivaa pinaatit (ohutlehtiselle pinaatille riittää kunnon huuhtelu, paksumpilehtinen pitää ryöpätä). Silppua ne pieneksi.

2. Sulata voi kattilassa, pyörittele siinä pinaatteja jokunen minuutti.

3. Lisää joukkoon jauhot ja reilu puolet maidosta. Keitä sekoittaen kunnes kiehahtaa ja lisää loput maidosta. Kuumenna vielä hiljalleen, kunnes sakenee ja mausta. Sekä muskottipähkinän että valkopippurin osalta riittää ripaus, etteivät ne jyrää pinaatin makua.

Vai maistuisiko sittenkin:

                               
Porkkana-vuohenjuusto-              Espanjalainen                                Borssikeitto
keitto                                               makkarakeitto

Porisee kuin papupata

Tomaatti-papukeitto ja raejuustomuffinssit
Nykyaikaisen vuodenkierron mukaisesti tammikuussa kiristetään vyötä sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Tämä noin 5 euron euron papusoppa auttaa molemmissa hyvissä aikeissa.

Sain vinkin kollegaltani tästä mausteisesta sopasta. Kehuttu ohje on alunperin Hesarista. Se jatkaa sopivasti blogin tammikuun teemaa eli lupaustani viikoittaisesta keittoreseptistä.

Mikäpä sopisi tammikuun askeesiin paremmin kuin edullinen ja kevyt papukeitto. Ritva Liisa Snellman kuvasi viime sunnuntain Hesarissa nykyajan kalenteria, jossa kieltäymykset ja juhla vuorottelevat. Tämä kalenteri taitaa olla tuttu kaikille vähänkin naistenlehtiä lukeville. Nyt ollaan menossa vuoden ruumiinkuritusosuudessa. Tämä tuhti keitto on kuitenkin niin maukasta, että sitä kannattaa keittää, vaikka normista poiketen uskaltaisi myös tammikuussa nauttia elämästä.

Sopan seuralaiseksi leivoin raejuustomuffineita. Näitä leivottiin aikoinaan jo sisareni ja minun yhteisessä opiskelijaboksissa säännöllisesti. Resepti oli kauan kadoksissa, joten se oli saatava tänne varmaan talteen. Helppoja ja hyviä, mutta ehdottomasti parhaimmillaan leipomispäivänä eli kannattaa leipoa kerralla maltillinen määrä. Ohje on alunperin Annasta.

Tomaatti-papukeitto
4-6 hengelle
Keitto on aika mausteinen eli jos et pidä kovin vahvasti maustetusta, voit hiukan vähentää mausteita. Varsinaisesti tulinen se ei kuitenkaan ole.

2 rkl öljyä
1 sipuli
2 tlk kokonaisia tomaatteja
2 tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1 punainen chili (tulisuudesta riippuen)
2 tl currya
2 tl paprikajauhetta
2 tl jauhettua inkivääriä
1 tl rakuunaa
2 dl kermaa

1. Silppua sipuli ja kuullota sitä ja mausteita (myös chiliä) viitisen minuuttia öljyssä.

2. Lisää kokonaiset tomaatit ja keitä, kunnes ne kiehuvat. Soseuta sauvasekoittimella.

3. Lisää pavut ja kiehauta.

4. Lisää kerma ja kuumenna vielä keitto.

Raejuustomuffinit
9 keskikokoista

200 g raejuustoa
2 kananmunaa
1/2 tl suolaa
2 dl juustoraastetta (emmental- tai joku vahvempi juusto toimii parhaiten)
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g voita

Pinnalle kananmunaa ja pinjansiemeniä

1. Sulata voi ja anna sen jäähtyä.

2. Sekoita raejuustoon kananmunat, suola ja juustoraaste.

3. Lisää vehnäjauhot, joihin on sekotettu leivinjauhe.

4. Lisää lopuksi voi. Jos taikina jää kovin löysäksi, lisää tarvittaessa jauhoja, mutta taikina saa kuitenkin olla melko kosteaa.

5. Laita muffinssivuokiin. Voit täyttää vuoat melko täyteen, taikina ei nouse hirvittävän paljon paistamisen aikana.

6. Voitele munalla ja ripottele päälle pinjansiemeniä.

7. Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Vai maistuisiko sittenkin:

                             
Mustajuurikeitto                       Maa-artisokkakeitto                 Paahdettu kurpitsakeitto

Vuohenjuuston seitsemän elämää

Porkkana-vuohenjuustokeitto
Lisää soppaa pöytään tammikuun teeman mukaisesti, koska talvella tekee hyvää tutustua sopan syvimpään olemukseen.

Olen periaatteessa sitä mieltä, että kaikkiruokaisuus on hyve. Valitettavasti en ihan pysty itse toteuttamaan tätä periaatetta. Minulla on skismaa mm. oliivien, sienien ja vuohenjuuston kanssa. Ja kas, aloinpa kuullostaa varsin nirsolta.

Samaan aikaan uskon kuitenkin, että kun tarpeeksi monta kertaa maistaa, makuaisti kehittyy – tai surkastuu, jos sitä ei haasta tarpeeksi. Minulla on tästä myös ihan empiiristä todistusaineistoa. Jouduin jokunen vuosi sitten rajoittamaan ruokavaliotani aika tavalla vatsavaivojen takia. Puolessatoissa vuodessa suhteeni esimerkiksi briejuustoon viileni jokseenkin välinpitämättömälle tasolle, eivätkä ensimmäiset palat maistuneet kovinkaan hyviltä tauon jälkeen. Aikani kun söin sitä, vaikka ei niin mieli tehnytkään, rakkauteni onneksi palasi ennalleen.

Henkisistä ruoka-allergioistani ensimmäisenä taklaan vuohenjuustoa. Vaikka en muutoin teekään uuden vuoden lupauksia, niin sen verran olen päättänyt, että tänä vuonna kokkaan vähintään seitsemän kertaa vuohenjuustosta ja toivon, että sen jälkeen voin viivata sen rajoituslistaltani (joka onneksi sentään on suhteellisen lyhyt).

Ensimmäinen vuohenjuustokokkaus oli tammikuun teemaan sopivasti soppa. Tämä keitto on äitini suursuosikki, jota hän on hehkuttanut niin paljon, että pakkohan sitä oli kokeilla. Ja vaikka aikuisenakin on vaikea myöntää, että äiti on usein oikeassa, tässä asiassa hän kyllä oli. Ensimmäinen ystävystymisyritys vuohenjuuston kanssa oli siis oikein positiivinen, tämähän maistuu todella hyvältä. Valitsin näin ensi alkuun miedon, tuorejuustomaisen Chavroux-vuohenjuuston, mutta myös vahvempi sopii soppaan. Loppuvuotta kohden minäkin pystyn toivottavasti siirtymään vahvempiin aineisiin.

Porkkana-vuohenjuustokeitto
3 annosta

800 g porkkanoita
1 sipuli
2 rkl öljyä
8 dl kasvislientä (tai sen verran, että porkkanat peittyvät)
150 g vuohenjuustoa
timjamia tai muuta yrttimaustetta makusi mukaan

1. Pilko sipuli, kuori ja paloittele porkkanat.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita, mutta älä päästä niitä ruskistumaan.

3. Lisää kattilaan porkkanat pilkottuina ja pyöräytä niitä hiukan öljyssä.

4. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua, kunnes porkkanat ovat kunnolla kypsiä.

5. Soseuta porkkanat sauvasekoittimella tasaiseksi. Lisää tarvittaessa hiukan vettä, jos haluat laihemman keiton.

6. Lisää joukkoon timjami ja vuohenjuusto ja kuumenna keittoa, kunnes vuohenjuusto on sulanut kunnolla keittoon.