Kunniaa (ja Sushikirja) kalahaasteen voittajalle

Rumpujen pärinää ja voittajan julistaminen. Maukas, kalaisa tammikuu on takana ja meidän ruokapöytäämme on uinut monta uutta suosikkia.

paistetut-ahvenet-suolaa&hunajaa

Joulukuussa pyysin teiltä apua ja ideoita uusiin kalaruokiin. Sain monen monta maistuvaa vinkkiä, joita olen kuukauden mittaan kokkaillut. Kaikki eivät päätyneet blogiin saakka, koska tammikuun pimeydessä ei juuri viitsi iltaisin kuvailla, mutta melkein kymmenen eri reseptiä testattiin kotikeittiössämme.

Kuukauden aikana kalatiskit ovat yllättäneet minut positiivisesti. Ainoastaan ahventen saatavuus on ollut heikkoa, enkä päässyt testaamaan esimerkiksi Jasun ehdottamia savustettuja ahvenia. Sen sijaan kalaonni on ollut myötä esim. hauen, silakoiden, siian, kuhan ja turskan suhteen. Haastaisinkin meitä kaikkia laajentamaan repertuaaria siitä ainaisesta lohesta. Eilen kalatiskillä vierekkäin köllötteli mm. madetta, siikaa, nieriää, haukea ja turskaa – ja viisi edellistä asiakasta ostivat kaikki lohta. Valikoima ei säily, jos emme tee omaa osuuttaamme eli raota hiukan kukkaronnyörejä.

Tiukan pohdinnan jälkeen päätin nostaa suosikeiksini kolme erilaista reseptiä: Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikan ihanan klassikon kuha walewskan, joka on oikeutetusti Riikan blogin googlatuin resepti, Kaisan virkistävän erilaiset haukipullat currykastikkeella ja meidän perheen arki-iltojen pelastukseksi nousseen Johannan yhden vuoan kuhan. Suosittelen kokeilemaan kaikkia, tulette huomaamaan, ettei voittajan valinta ollut helppoa. Jokainen näistä kolmesta – ja moni muukin ehdotetuista ihanuuksista – olisi sen ansainnut.

Tein valintani lopulta sillä perusteella, että Johannan kuha on niin mahdottoman helppo ja perunoista tulee niin hyviä, että teen niitä nykyään usein aika monen muunkin kalaruoan rinnalle. Kirja matkaakin meidän uuden arkisuosikkimme kehittäneelle Johannalle. Kiitos hyvästä reseptistä, siitä on usein ollut iloa arjen tuoksinassa!

kuhaa-peruna-sipulipedilla-suolaajahunajaa

Ja tässä vielä vinkkejä kaikille muillekin kalaruokia etsiville eli linkit niihin resepteihin, joista minua vinkattiin linkin kera:

Nautiskellen: Bouillabaisse
Life in order: Pestokuha
Vatsasekaisin Kilinkolin: Kuha Walewska
52 weeks of deliciousness: Soijalohi
Appelsiineja ja hunajaa: Perulainen kala-äyriäiskeitto
Appelsiineja ja hunajaa: Mangoinen ceviche
Hulin vinkkaama Culinarista-blogin Soija-inkiväärilohi ja seesaminuudelit
Meanwhile in Longfield: Yrttilohi ja uunijuurekset
Hälften spydde resten dog: Välimerelliset uuniahvenet
Heleen’s Hobbies: Kuhavartaat

Mainokset

Tämän vuoden suosikit, ensi vuoden haastajat

Vuoden lopussa on hyvä tehdä summaus. Mikä vuodessa 2012 oli ruokamielessä parasta ja mitä ensi vuonna on tulossa? Nämä satunnaiset ruokaan liittyvät asiat ovat erityisesti ilahduttaneet minua viimeisen vuoden aikana. Mitä asioita sinä nostaisit omalle listallesi?

1. Ravintola Ask
Ravintola Ask, Vironkatu 8

Vuoden ehdottomasti paras ravintolakokemus. Olen syönyt tänä vuonna pikaisella laskutoimituksella varmasti yli 20 eri ravintolassa, Krunikan helmi oli niistä ehdoton ykkönen. Yllättävä, sympaattinen, tärkeilemätön ja samaan aikaan tinkimätön. Filipin ja Lindan ravintola on täysosuma, jonne haluan vielä monen monta kertaa.

Onneksi päädyimme ihanan illallisseurani kanssa ottamaan kahdeksan ruokalajia. Neljään tyytyminen olisi saattanut kirvoittanut kyyneleet, kun niin monet maut olisivat jääneet kokematta. Me kaikki kolme sekasyöjää ihastelimme kilvan, miten kekseliäästi menussa oli käytetty kasviksia. Kaappiin on kotonakin päätynyt tattarisuurimoita, joita valmistan Askin keittiön oppien mukaisesti hiukan risoton tapaan. Ostoslistalla on myös punajuurien kanssa tarjottu vuohenjuustorahka.

Kahdeksan ruokalajia, puolikas viinipaketti ja lasillinen shampanjaa noin 140 euroa. Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen. Ihastuin niin paljon, että paria läheistä muistettiin tänä jouluna lahjakortilla erinomaiselle illalliselle Vironkadulla.

2. Päärynä. 
Päärynä on uusi omena. Ihan mahdottoman monipuolinen hedelmä, joka on jäänyt turhaan omenan varjoon. Suosikkejani ovat ihanat pienet mehukkaat luomupäärynät, mutta lajikkeita riittää joka tarpeeseen. Olen tänä syksynä koukuttunut tuohon kurvikkaaseen kaunottareen. Siitä on paistettu mm. kakkua, paistoksia ja päärynä-vuohenjuustopizzaa.

päärynät

3. Yleiskone
Hävettävän monta vuotta laitakokin talouteemme tuoma myötäjäinen oli unohdettuna, kaapin  päälle pakattuna. En ymmärtänyt sen arvoa, mutta sittemmin olen ymmärtänyt viisauden, joka anoppini pojalleen aikoinaan antamaan lahjaan piiloutuu. Siitä on tullut oikean käteni jatke. Edelleen se viettää aikaa kaapin päällä, mutta enää se ei siellä pölyynny. Hämmentävän monipuolinen apuri, jota ilman ei meillä enää juurikaan esimerkiksi leipätaikinaa vaivata. Parasta leipää pitää alustaa kunnolla ja harva on sellainen rautanyrkki, että jaksaa ilman konetta puoli tuntia vaivata.

4. Hidas haudutus ja edullisten ruhonosien hyödyntäminen
Jos et tee liharuokia, koska pelkäät saavasi aikaan vain kuivaa känttyä tai pilaavasi kalliin raaka-aineen, unohda sisäfilee ja kiire. Valitse tiskiltä kassleria, lapaa, etuselkää tai muuta halpaa ruhonosaa ja hauduta rauhassa. Pirun vaikeaa epäonnistua. Nyhtöpossu, karkkipossu ja muut riivityt lihat ovat HS Nytin mukaan trendissä myös ensi vuonna, koska ruokatrendinä on kaikenlainen repiminen ja riipiminen. Se on näkynyt jo tänä vuonna, ei taida Suomessa löytyä blogia, jossa ei olisi nyhdetty jotain sämpylän väliin. Campasimpukka onnistui luomaan asiasta jopa uudissanan: Pulled pork taipui blogistaniassa nyhtöpossuksi. Meillä ei ole tänä vuonna paljon pihviä paisteltu, hitaat rauhassa haudutetut padat ovat sen sijaan poreilleet liedellä säännöllisesti.

5. Bamix
Taistelin vuosikausia Bamixin hankkimista vastaan, koska minulla on jo yksi sauvasekoitin, enkä hirveästi usko varustehifistelyyn ruoanlaitossa. Se on kuulkaa se rakkaus, mikä ruoan maustaa. Mutta puolen vuoden jälkeen on pakko todeta, että Bamixista on pirusti hyötyä siinä rakkauden rinnalla. Täydellisen kuohkeita ja sileitä sosekeittoja, johon saa kauniin vaahdon pinnalle ilman puolta litraa kermaa. Klassikko on maineensa ansainnut.

6. Murun keittokirja
Tänä vuonna ilmestyi monia hyviä keittokirjoja, mutta vuoden tarjonnasta suosikkini on ehdottomasti Muru (Teos). Siinä on tavoitettu juuri se, mikä Murussakin on parasta: Hyvää konstailematonta ruokaa ja sympaattinen tunnelma. Kirja on kulunut sohvannurkassa vielä enemmän kuin keittiössä, mutta niiden muutamien kertojen perusteella, kun se on ollut tositoimissa, myös reseptiikka toimii. Aika ajoin harvennan keittokirjahyllyäni ja laitan sieltä osan kiertoon. Tämä kirja ei ollut yövieras, vaan jäi meille asumaan.

murun-keittokirja-suolaajahunajaa

7. Hävikistä herkuksi
Ei meistä kuukaudessa pyhimyksiä tullut, mutta bloggaajien keväisen kuukauden tempauksen pohjalta aloin entistä enemmän pohtimaan meidän perheen osuutta ruokahävikin vähentämisessä. Kauppalistat, juuri tarvittavan määrän ostaminen ja raaka-aineiden ketjutus jäivät meillä pysyviksi käytännöiksi. Pyrimme ennenkaikkea siihen, ettei yksikään eläin ole kuollut sen takia, että se päätyy meillä roskiin. Välillä onnistumme paremmin, välillä huonommin, mutta keskimäärin ruokahävikkimme on pienentynyt aiemmasta.

Ilolla seurasin, miten eri blogeissa tartuttiin tähän asiaan ja miten luovasti ruokahävikkiä vähennettiin. Kuukauden mittaiseksi suunniteltu tempaus elää edelleen Facebookissa. Ruokabloggaajat ovat hieno yhteisö ja yhdessä tekeminen oli todella antoisaa, jokainen toi oman osaamisena ja yhdessä saimme paljon aikaan.

hävikistä-herkuksi-suolaa&hunajaa

Glorian Ruoka&Viinin päätoimittajan mukaan yksi ensi vuoden ruokamaailman trendeistä tulee olemaan säästäväisyys ja Ridderheimsin raportin mukaan hävikin vähentäminen on yksi isoista ruokatrendeistä. Seuraavaksi se tulee raportin mukaan leviämään kotitalouksista yrityksiin ja kauppoihin. Odotan mielenkiinnolla, kuka isoista ruoka-alan yrityksistä tarttuu ensimmäisenä vakavissaan tähän asiaan. Lupaan palkita pioneerin euroillani.

8. Martellin pastat
Ruokahifistely on lukemani mukaan siirtymässä seuraavaksi suolasta pippuriin, mutta minä olen jämähtänyt pastaan. Martellin pasta on saanut minut vakuuttuneeksi, että kuivapastoissa on oikeasti eroja. Heidän valmistamassaan pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun. Ostin Martellia Tampereelta Keittiöelämää-liikkeestä ja usutan aina kaikki Tampereen kävijät tuomaan minulle tuliaisina pastaa. Saakohan sitä jostain Helsingissä? Vieroitusoireet alkoivat samantien, kun pussin pohja taas häämöttää.

martelli-suolaa&hunajaa

9. Hyötyviljely
Jos suree uutta asuntoa etsiessään, että muutto tarkoittaa viljelylaatikoiden menettämistä ja mittailee asuntonäytöillä pihoja sillä silmällä, on koukussa viljelyyn. Onneksi meidän asunnon etsintämme on legendaarisessa maineessa tuttavapiirissämme ja niin pitkissä puissa, että ehkä ennätän vielä ensi kesänkin viljellä. En ole nimittäin ainoa, joka on hurahtanut sormien työntämisestä multaan: Jonot viljelypalstoille ovat ilmiömäiset ja kesällä kaupunkilaisviljelijöiden Facebook-seinät täyttyvät istuttamisesta, kuokkimisesta ja sadonkorjuusta. En muista mummoni ilakoineen yksittäisestä porkkanasta itseni tavoin. Mutta pienistä onnistumisista on aloittelijan onni revittävä. Ihan vielä en selaile siemenluetteloita, mutta ehkä jo pian on senkin aika. Yritän pitää mielessä ensimmäisen viljelykesän oppini: Vähemmän on enemmän.

tilli-suolaa&hunajaa

Muutamasta vaatimattomasta viljelylaatikostani huolimatta olen kyllä jatkossakin pääosin suomalaisten maanviljelijöiden taitojen varassa, eikä meillä myöskään syynäillä paikkaa kanalalle tai mehiläistarhalle takapihalta. Niitä alkaa ennusteiden mukaan ilmestyä urbaaneille pihoille yhä enemmän. Viime kesänä oma kaupunkimehiläistarha oli ymmärtääkseni ainakin ravintola Savoylla ja Amerikan suurlähetystöllä, myös Keilaniemeen Fortumin pihalle saatiin mehiläisyhdyskunta Italiasta.

Pienimuotoisesta lähiviljelystä on alkanut tulla maailmalla bisnes mm. New Yorkissa on kasvihuone, jossa viljellään ruokaa lähialueen asukkaille, Tukholmaan kaavaillaan myös hiukan vastaavaa. Siinä yhdistyy kaksi voimakasta ruokatrendiä: Lähituotanto ja yhteisöllisyys.

10. Fafa’sin falafelit
Fafa’s, Iso-Roba 2 ja Vilhovuorenkatu 10
Näiden maine on kiirinyt, syystä. Tuoreista raaka-aineista valmistettujen falafeleiden takia kannattaa poiketa Iso-Roballa tai uudessa Kallion toimipisteessä Vilhovuorenkadulla. Luin juuri, että niitä saisi ostettua myös Anton&Antonista, mutta tämä tieto on vahvistamaton. Otan aina saman annoksen, koska muuten uhka annoskateuteen olisi suuri. Tunnen kaupungin parhaiden falafelien maun suussani jo siinä vaiheessa, kun kävelen Erottajaa pitkin kohti ravintolaa. Silloin ei voi riskeerata kokeilemalla jotain muuta. Laaturaaka-aineista valmistettu katuruoka on muuten nousussa maailmalla, Fafa’s on siis ihan aallonharjalla: Pikaruokaa hyvistä raaka-aineista.

Mielenkiintoista nähdä, mitä tulee tapahtumaan ruokavuonna 2013. Olen selaillut erilaisia artikkeleita ennustetuista trendeistä ja hyvät ystävät, kaikki on mahdollista, niin paljon ennustukset toisistaan eroavat. Tuleeko Aasian jälkeen Afrikka vai sittenkin Meksiko? Molempia povataan seuraaviksi nouseviksi ruokakulttuureiksi. Helsinkiin on avattu tämän vuoden aikana sekä aitoa meksikolaista että afrikkalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Jäämme edelleen odottamaan ruoka-autoja ja katuruoan nousua. Tai ehkä ryhdymmekin fennomaaneiksi, rypytämme karjalanpiirakoita ja nostamme suomalaista ruokakulttuuria ja paikallisia raaka-aineita.

meksikolaista

Raaka-aineista nousussa on ilmeisesti ainakin riista. Johtajatkaan eivät kuulema enää golfaa, vaan metsästävät – green cardin sijaan sosiaalista pääomaa saa metsästyskortista ja kalastusluvasta.

Kaksi asiaa yhdistää kaikkia lukemiani ennusteita: Itse tehty, lähellä tuotettu, paluu juurille ja yhteisöllisyys ovat asioita, jotka toistuivat ennusteissa kerta toisensa jälkeen. Toivotaan, etteivät ne ole trendi vaan ihan oikeaa pysyvää ruokakulttuuria. Tiivistettynä ennusteeni ensi vuodelle: Hyvää, maukasta, itse valmistettua – ja ehkä jopa kasvatettua tai kalastettua – ruokaa hyvässä seurassa. Tähän trendiin tartun innolla. Hyvää ruokavuotta 2013 odotellessa!

facebookSeuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ruoka-apua Tampereelta

Omena-mantelimuffinssit
Aleksis Kiven kadun helmestä, Keittiöelämää-liikkeestä, on mahdotonta poistua tyhjin käsin. Viimeksi mukaan tarttui mm. ihana manteliöljy, jota nyt käytin muffinsseihin. 

Tampereella sijaitseva Keittiöelämää on vaaran paikka. Muutaman neliön liike on täynnä ihania ruokalöytöjä ja kaupasta on mahdotonta poistua ilman raskaita – mutta onneksi niin herkullisia – kantamuksia. Viimeksi sen havaitsi ystäväni, jonka olin rekrytoinut täydentämään sitruunapastavarastoni. Tampereelta saatiin samalla reissulla kuulema ruoka-apua Helsinkiin kassikaupalla.

Kauppias on asialleenomistautunut foodie, joka näkee paljon vaivaa löytääkseen parhaat tuotteet. Merkittävä osa valikoimasta on omaa maahantuontia ja liikkeessä on paljon tuotteita, joita ei muualta saa. Kauppiaan suositusten perusteella löysin mahtavia aarteita. Esimerkiksi tämä manteliöljy päätyi ostoskoriini maistatuksen perusteella.  Olen käyttänyt sitä gourmetversioon mantelikalasta: Pieni loraus öljyä ja paahdettuja manteleita paistetun vaalean kalan päälle  – ollaan aika kaukana kouluruokaversiosta. Suosikkejani ovat myös mm. Martellin pastat, Picin mahtava sitruunapasta ja Neronen pitkään kypsytetty balsamico.

Liike aloitti 2005 keittiötarvikeliikkeenä, mutta vuosien aikana ruokatuotteet ovat vallanneet suurimman osan liiketilasta. Omistajan mukaan kehitys on johtunut muutoksesta kysynnässä: Keittiön kilpavarustelun sijaan panostetaan mieluummin ensiluokkaisiin raaka-aineisiin. Shampanjavispilä on siis ihan turhake ja passé, rahat laitetaan mieluummin optimaalisessa lämpötilassa kypsytettyyn artesaanipastaan, huippuviinietikkaan tai parhaiden ravintoloiden suosimaan suolaan.

Missään muussa kategoriassa kuin ruoassa ei saa yhtä edullisesti oman kategoriansa ”rolls roycea”. Vaikka käsintehty pasta, maksaa kolminkertaisesti normaaliin pastaan verrattuna, kustannus on kuitenkin edelleen kolmen euron luokkaa. Pullon Espanjan parhaaksi valittua oliiviöljyä saa alle kahdellakympillä. Vertauksessa on siis varmasti vinha perä. Liikkeen kantavana ajatuksena on ottaa myyntiin vain näitä oman kategoriansa rollsroyceja – tai ainakin porscheja eli ensiluokkaisia eurooppalaisia ruokatuotteita.

Jos pistäydyt Tampereella, kannattaa ehdottomasti käväistä myös Aleksis Kiven kadun kautta ja antautua asiantuntijan käsiin. Saat monta hyvää suositusta paitsi tuotteista myös niiden käytöstä.

Näiden muffinssien resepti sain alunperin alkunsa juuri tuosta manteliöljystä, jota voisin syödä lusikalla. Muffinsseissa sen hieno aromi menee hukkaan, eikä meillä sitä ole ensimmäisen kerran jälkeen leivontaan huljattu. Esimerkiksi saksanpähkinäöljy tai miksei ihan rypsiöljykin ajaa ihan saman asian.

Omena-mantelimuffinssit
kaksitoista muffinssia

1 1/2 dl mantelirouhetta (rouhi itse kokonaisista manteleista)
3 dl vehnäjauhoja
1/4 tl muskottipähkinää
1 rkl kardemummaa
2 tl leivinjauhetta
kanelia
1 1/2 dl ruokosokeria, fariinisokeria tai sokeria
1 1/2 dl turkkilaista jogurttia (tai maitoa)
2 kananmunaa
1 dl pähkinäöljyä (tai muuta öljyä)
4 hapanta, kotimaista pientä omenaa tai kaksi suurta omenaa

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

2. Sekoita kuivat aineet ja mausteet sokeria ja kanelia lukuunottamatta keskenään.

3. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Mausta ne sokerilla ja reilusti kanelilla. Lisää joukkoon kananmuna, turkkilainen jogurtti ja öljy. Sekoita tasaiseksi.

4. Sekoita kuivat aineet ja omenaseos keskenään nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

5. Nostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kohoavat aika maltillisesti ja jäävät melko tiiviiksi eli voit huoletta laittaa vuoan melko täyteen. Paista noin 20 minuuttia tai kunnes muffinssit ovat kypsiä.

Viikon ateriat kotiovelle

Kuinka paljon arkea helpottaa, jos joku toinen suunnittelee arjen ruokaostokset ja huolehtii ostokset puolestasi? Päätin kokeilla. Sain kokeiltavaksi viikon ruokakassin Middagilta. Valmiit ruokalistat ja raaka-aineet saapuivat kotiovelle kannettuna maanantai-iltana. 

Tiedättekö, että tutkimuksissa Suomi on ainoa maa, jossa ruoan verkkokaupan kasvun esteenä on ollut kuluttajien pelko siitä, että heille toimitetaan huonoa tavaraa? Voi tosin olla, että asenteet ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Luin suomalaisten tuntemasta epäluulosta tutkimuksesta, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Muistan silloin miettineeni, kertooko tulos enemmän suomalaisesta kansanluonteesta vai silloisesta tuoretavaran laadusta. Middag läpäisi tämän testin kirkkaasti, kaikki raaka-aineet kasviksia myöten olivat ensiluokkaisia. Kassissa suositaan yrityksen mukaan luomua ja lähiruokaa ja reseptit pyritään rakentamaan sesongin mukaisesti. Ainakin omalla testiviikollamme molemmat lupaukset toteutuivat.

Sain kassin maanantai-iltana puoli kahdeksan aikaan ja meillä kahden aikuisen taloudessa se on vielä oikein hyvä päivällisaika. Puoli tuntia odottelua, noin kymmenen minuuttia aktiivista ruoanlaittoa ja lautasella oli paistettua kuhaa salviavoilla paahdetun kukkakaalin, broccolin ja punasipulin kera. Juuri yksinkertaisempi resepti ei olisi voinut olla, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan maistui meille erinomaisesti. Sopivan kevyt ateria työpäivän päätteeksi.

Sama linja jatkui myös viikon muina päivinä. Ateriat syntyivät suunnilleen luvatussa puolessa tunnissa ja ruokalista oli huomattavasti tavallista arkiviikkoamme monipuolisempi: Kuhaa ja paahdettuja kaaleja, kanasalaattia, possuwokkia, hernesosekeittoa ja pannukakkua. Tavallisena viikkona meillä lipsahdetaan yleensä ainakin kerran leipälinjalle.

Resepteissä oli hienoja pieniä oivalluksia, jotka kohottivat perusarkea: Kanasalaatin broileri leivitettiin pankojauhoissa, pannukakku tehtiin speltistä, wokissa ja salaatissa oli tuoretta ananasta ja molemmissa myös Spoon Maman kastikkeet. Pääosin reseptit olivat toimivia, mutta esimerkiksi possuwokia muokkasin omaan makuumme. Se oli alkuperäisessä muodossaan vähän mauton. Samalla tavoin kuitenkin sovellan reseptejä ylipäänsä, aika harvoin kokkaan mitään kovin orjallisesti reseptin mukaan.

Kovin nirsoa valmiiksi suunniteltu ruokaviikko saattaa kauhistuttaa. Kassia eivoi tuunata omien toiveiden mukaan, mikä sulkee palvelun ulkopuolelle esimerkiksi kasvissyöjät. Kaltaisillemme suhteellisen kaikkiruokaisille sekasyöjille palvelu toimii. Ruokalistan pystyy tarkistamaan verkosta ennen tilausta, jolloin inhokkiviikkoina kassin voi jättää väliin. Meillä raaka-aineista jäi käyttämättä ainoastaan kanasalaattiin tarkoitettu varsiselleri, jota karsastan, lisäksi salaattikastiketta oli reilunpuoleisesti. Ihastuttavan pieni ruokahävikki siis.

Paljon hyvää
+ hyvät, pääosin toimivat ja helpot reseptit
+ helppoa ja vaivatonta, mutta ei kuitenkaan mautonta valmisruokaa, vaan hyvistä raaka-aineista valmistettua kunnon ruokaa.
+ mukavasti vaihtelua: Ruokaviikkomme mahtui kaksi kasvisruokapäivää, kerran kalaa, kerran kanaa ja kerran possua
+ raaka-aineiden määrä oli optimoitu niin, ettei hävikkiä jäänyt. Tarpeen mukaan niitä oli myös ketjutettu, esimerkiksi tuoretta ananasta käytettiin sekä kanasalaatissa että possuwokissa.
+ hyvälaatuiset, kunnolliset raaka-aineet, joissa suositaan luomua ja lähiruokaa.

Muutama pieni kehitystoive
– neljän tunnin aikaikkuna toimituksille on aika pitkä aika odottaa kotona. Ymmärrän, että logistiikkassa on omat haasteensa, kun jokainen kassi tilataan erikseen ilman jatkuvaa tilausta. Ainakin minun ostokynnystäni madaltaisi kuitenkin merkittävästi se, että vaikkapa edellisenä päivänä saisin tarkemman tiedon kuljetusajasta esimerkiksi tunnin tarkkuudella. Mieluummin tekisin pienen happihyppelyn, enkä viettäisi iltaa neljän seinän sisällä odottamassa ruokakassia.
– Osasta resepteistä puuttuivat ihan perusmausteetkin kuten vaikkapa suola ja pippuri. Lisäksi esimerkiksi possuwokki kaipasi hiukan reippaampaa maustamista. Kun ruoka suunnitellaan monenlaisten perheiden tarpeisiin, makuja on toki monia, mutta ehkä resepteissä voisi olla ehdotuksia sopiviksi lisämausteiksi.

Halpa vai kallis, se on toki jokaisen henkilökohtainen näkemys. Minusta hinta viidestä ateriasta neljälle hengelle on varsin kohtuullinen 99 euroa. Varsinkin kun raaka-aineet olivat todella laadukkaita.  Meidän taloudellemme sopivampi koko on kolmen aterian setti, josta kahden hengen talous syö kyllä melkein viikon. Se maksaa 79 euroa.

Summasummarum, palvelun hyvät puolet voittivat. Sain tällä kertaa kassin Middagilta, mutta kiireviikkoina maksaisin kassista mielellään pyydetyn hinnan. Arkikokkaaminen ei ole nautinnoista suurimpia varsinkaan, jos aika on kortilla. Tilaan kassin varmasti joskus tulevaisuudessakin helpottamaan tiukkoja viikkoja – ainakin, jos kuljetusaikataulusta saa tarkemman arvion.

Mites te muut: Olisitko itse valmis tilaamaan vastaavan ruokakassin helpottamaan arkea – tai helpottaisiko se ylipäänsä?

Viikon ruokakassin lahjoitti kokeiltavaksi Middag.

Lounaalla portinpielessä

Tunnetko jo Teurastamon? Ellet, kannattaa pistäytyä kurkkaamassa lupaavaa alkua Kalasataman ja Sörkän kainalossa.

Syksyllä avautunut Teurastamo on minusta kenties parasta, mitä helsinkiläiselle ruokakulttuurille on tapahtunut tänä vuonna. Toiminta on toki vasta alkutekijöissään. Alueella on kuitenkin kaikki ainekset kehittyä todella mielenkiintoiseksi, kunhan toiminta nousee kunnolla siivilleen. Jo nyt siellä tapahtuu yhtä sun toista: Maalaisten markkinoita, keittiökirpputoreja ja ravintolapäivänä piha toivottavasti täyttyy ravintoloitsijoista. Minä ainakin hingun lisää. Olisi hienoa, jos näistä tulee vakio-ohjelmaa ja vaikkapa maalaisten markkinat olisivat säännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa. Lisäksi alue kaipaa lisää kiinnostavia liikkeitä, jotka vetävät ihmisiä paikalle. Ensi vuoden aikana Teurastamolla avaa ovensa onneksi monta uutta ravintolaa mm. keittiönsä kiinalaiseen katuruokaan pohjaava Ho’s Food ja BBQ-kulttuuriin uskova B-Smokery.

Olen käynyt syksyn mittaan mm. keittiökirpputorilla, lounaalla Kellohallissa ja viime viikonloppuna kävimme noutamassa tuorepastaa Pasta Factorystä, lihaa Roslundilta ja possuburgerin innoittama jäimme samantien Roslundiin myös lounaalle. Suosittelen lämpimästi. Possun lavasta valmistettu savunmakuinen pulled pork burger (7,50 euroa) vei kielen mennessään. Saimme yllätyksenä myös maistiaiseksi pienet ankanrintaburgerit. Toivottavasti niitä löytyy jatkossa myös lounaslistalta: Mureaa ankanrintaa komppasi kevyesti sinapille vivahtanut majoneesi ja raikas viipale appelsiinia. Muuta ei tarvittu, raikas ja maistuva makupala. Ja hyvän palvelun ansiosta ruoka maistui vielä tavallistakin paremmalle. Miten niin Suomessa ei muka olisi palvelukulttuuria? Täältä lähdimme hymyssä suin ja hyvillä mielin.

Vakiovalikoima Roslundilla kattaa lähinnä peruslihat, koska heillä ei ole liikkeessä omaa sahaa. Tilaamalla saa kuitenkin kuulema vaikka krokotiiliä. Heidän lihatukkunsa sijaitsee lähes naapurissa, joten koko tukun valikoima on käytännössä saatavilla. Eikä perusvalikoimakaan huono ole: Meidän mukaamme tarttui mm. pancettaa ja maissikanaa. Ensi kerralla aion testata ainakin landekinkkua eli suomalaista ilmakuivattua kinkkua.

Lihakauppiaiden mukaan lounasasiakkaita on jo ilahduttavasti, mutta muutoin Teurastamon liikkeitä ei ole vielä oikein löydetty. Hei helsinkiläiset, poikkeaminen Teurastamolla vaatii meistä useimmille pienen kiepauksen, mutta mitäs jos äänestetään lompakoilla ja pidetään paikka hengissä. Se on nimittäin sen arvoinen jo nyt ja sitä kehitetään innolla ja intohimolla koko ajan paremmaksi ja kiinnostavammaksi. Menkää siis kokeilemaan, toivottavasti tekin yllätytte yhtä iloisesti. Seuraavaksi me testaamme Kellohallin illallista, jota olivat käyneet maistelemassa ainakin Siskot kokkaa-blogin Nelle, Avaruusaseman Arietta ja Sillä Sipulin Merituuli.

Teurastamosta ja sen tapahtumista löydät lisätietoja heidän Facebook-sivuiltaan ja verkkosivuiltaan. Jos ravintoloitsijana toimiminen on ollut tilan puutteesta kiinni, marraskuussa sekään ei ole este: Teurastamo tarjoaa pihansa ravintoloitsijoiden käyttöön.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa.

Parempaa arkiruokaa

Jättikatkarapu-inkivääripasta
Hanna ja Alexander Gullichsenin uusi kirja lupaa parempaa arkiruokaa ja lunastaa lupauksensa.

Safkaa – parempaa arkiruokaa ilmestyi elokuussa ja ilmeisesti laatua arjen ruokahetkiin on kaivattu monissa kodeissa: Kirja on esimerkiksi Akateemisen myydyimpiä tietokirjoja. Sain kirjan Otavalta heti ilmestymisen jälkeen ja se on kulunut meillä ahkerasti varsinkin sohvannurkkalukemisena. Sen resepteistäkin testaukseen on päätynyt jo jokunen ja vielä useampi on kokeilulistalla.

Maxillia ja Raflaa pyörittävä pariskunta on takakannen tekstin mukaan koonnut kirjaan  parhaat ohjeet äidin aarteista, täydellisiä makuja ulkomaanmatkoilta ja omien ravintoloiden klassikoita. Viruksen lailla verkossa on kiertänyt mm. kirjan avokadopasta, joka on jättänyt varjoonsa muut kirjan ruoat. Viimeistään reseptin julkaisu Hesarissa tyhjensi ainakin pääkaupunkiseudulla hyllyt avokadoista ja pecorinosta.

Kaikkiaan kirjassa on yli 60 reseptiä, joista ilahduttavan moni houkuttaa kokkaamaan. Ohjeissa on uskallettu pysyä perusasioiden äärellä. Vaikka ohessa julkaisenkin kirjasta kokkaamani pastan, erityisesti sormiani syyhyttää kirjan klassikkoanti kuten haukimurekepihvit, Lindströmin pihvit ja tietenkin se Raflan kuuluisa lohi-avokadosalaatti.

Pidän kirjan tärkeilemättömyydestä. Resepteissä ei turhia kikkailla ja kuvat näyttävät uskottavasti siltä, että ne on otettu pääosin arjessa. Aitouden tunnetta lisää myös se, että samasta kirjasta löytyy yhtä lailla ohje merimiespihviin ja suklaafondanttiin. Kirjasta välittyy tunne, että tämä todella on kertomus yhden perheen ruokasuosikeista. Reseptit ovat Alexanderin, kuvat ja tekstit Chicling-blogistakin tunnetun Hannan.

Pidän myös Hanna Maulan taitosta – ja ihanasta mattapaperista. Varsinkin aukeamat, joilla kuva ja resepti ovat saaneet arvoisensa tilan hivelevät silmää. Ainoa mitättömän pieni asia, mikä minua häiritsi oli muutamat aukeamat, joihin oli laitettu monia reseptejä. Sivun yläreunaan varattu kapea kuvapaikka on haastava. Niihin laitettuina esimerkiksi varhaiskaalisalaatti (joka muuten on ihanaa kirjan reseptillä toteutettuna) tai pinaattilisuke eivät pääse oikeuksiinsa. Niistä on valittu kirjaan todella läheltä otetut kuvat. Mutta kuten todettu, tämä on pienenpieni kauneusvirhe. Muut kuvat ovatkin sitten sitäkin parempia: Ei ylenmääräistä stailausta, vaan kauniin yksinkertaisia kuvia, joissa ruoka nousee pääosaan.

Kokonaisuutena kirja on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja valtaosa resepteistä sopii luvatusti arkeen. Ja myös sellaisille kokeille, jotka eivät jaksa ylenmäärin käyttää aikaa ruoanlaittoon. Hyvistä raaka-aineista kun saa maukasta vähän pienemmälläkin vaivalla.

Valitsin kirjan monista resepteistä julkaistavaksi oheisen pastan, koska se jos mikä on parempaa arkiruokaa. Valmistuu puolessa tunnissa ja vaikka jättikatkaravut nyt eivät hintansa puolesta ihan arkiruokaa ole, ohjeella kruunaa helposti työviikon perjantaina, kun haluaa vähän parempaa – mutta nopeasti. Tässä oma versioni – muutokset ovat minimaalisia ja niitä ohjasivat lähinnä puutteet keittiökaappieni valikoimassa.

Jättikatkarapu-inkivääripasta
kahdelle

1 pkt tuorepastaa tai noin 200 g kuivapastaa

1 prk hyviä säilöttyjä tomaatteja
2 valkosipulin kynttä
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili (käytin peperoncinoa öljyssä)
ripaus ruokosokeria
6-8 raakaa jättikatkarapua tai tiikerirapua
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kourallinen silolehtipersiljaa (ohjeen mukaan basilikaa)

1. Laita pastan keitinvesi kiehumaan

2. Pilko valkosipuli ja chili. Raasta inkivääri.

3. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota hetki valkosipulia, chiliä ja inkivääriä pannulla.

4. Lisää säilötyt tomaatit, mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Hauduta kannen alla kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä.

5. Kuumenna toinen pannu, lisää öljy ja paista rapuja kuumassa öljyssä noin minuutti kummaltakin puolelta.

6. Lisää ne kastikkeen joukkoon. Lisää joukkoon kourallinen yrttejä ja sekoita kastikkeen sekaan pasta.

Astu sisse

Kun katsoo kauas, unohtaa välillä katsoa lähelle. Päätin, ettei aina ole syytä mennä merta edemmäs kalaan ja seilasimme lahden yli viikonloppulomalle.

Edellisestä vierailustani Tallinnaan oli lähemmäs kymmenen vuotta ellei enemmänkin. Kun omat mielikuvat kaupungista ovat olleet hiukan ankeat, on arvokkailla lomilla ollut helpompaa lähteä toisaalle.

Olin kuitenkin lukenut Tallinnasta monesta paikasta kiinnostavia uutisia. Uusia hyviä ravintoloita ja liikkeitä oli kuulema putkahdellut joukottain – no, kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon Helsingissäkin. Oli siis aika romuttaa mielikuvat villapaitakauppiaita pursuavasta kaupungista, jonka ravintoloissa päämauste on suola. Sen vuoksi järjestin syntymäpäivälahjaksi laitakokille viikonloppumatkan etelänaapuriin.

Viikonlopussa ei hirvittävän paljon ehdi, vaikka Tallinna oli juuri sopivan kokoinen lomalle, jonka tarkoituksena on lähinnä huilia. Lähes kaikkialle pääsee kätevästi jalkaisin ja kaupunki sopii hyvin laiskaan hengailuun. En ollut aiemmin juurikaan poistunut vanhan kaupungin ulkopuolelle, nyt poikkesimme pikaisesti myös Kalasadamassa.

Ravintolasuosituksia poimin verkosta ja sain tutuilta. Tässä parhaat päältä:

SfääR
Mere pst. 6E

Seiskat, Domukset, Steltonin termarit, Alvar Aallon valaisimet, Designhouse Stockholmin lyhdyt, Klaus Haapaniemen mukit. Pohjoisia klassikoita kumiankkoihin ja Peppi Pitkätossuun sisustuksessaan yhdistelevä ravintola voisi olla missä tahansa Skandinavian pääkaupungissa. Samassa tilassa on ravintola ja vaateliike. Viime vuonna Tallinnan neljänneksi parhaaksi ravintolaksi valittua Sfääriä suositteli etukäteen moni tuttavistani ja valitsimme sen lauantailounaalle. Ruokalista on monipuolinen: Runsaat alkupalat ja keitot olivat noin 5-9 euroa, pääruoat 8-20 euroa, viinit laseittain 5 euroa ja alkoholittomat juomat muutaman euron paikkeilla.

Ruoan kuvataan olevan italialaisvaikutteista modernia virolaista ruokaa. Valitsimme molemmat alkuun bruchettat. Toiselle punajuurta, vuohenjuustoa ja karamellisoitua päärynää, toiselle katkarapuja ja uppomunaa. Kumpaakaan annoksista en bruschetaksi kutsuisi, mutta ei nimi ruokaa pahenna. Nämä olivat ehdottomasti lounaan parhaat palat. Pääruoaksi nieriäsalaatti ja tomaattikeitto, joista kumpikaan ei ollut poikkeuksellisen hyvä, mutta kummassakin oli kuitenkin raaka-aineet ja maku ihan kohdallaan, ja seuraksi lämmintä, ilmeisesti paikanpäällä leivottua leipää.

Rento ja leppoisa paikka. Hintataso on kuitenkin paikallisella mittakaavalla kalliihko. Hitaanpuoleinen, mutta ystävällinen tarjoilu.

Leib
Uus tn. 31

Jos menet Leibiin pimeän tultua, sisääntulo on melkein sadunomainen. Kiipeät nimittäin portista muurin ympäröimälle pimeälle sisäpihalle, jonka perällä loistaa kirkkaasti valaistu ravintola. Kaunista ja tunnelmallista. Kesällä sisäpiha on viihtyisä terassi.

Löysin Leibin Kauppalehti Optiossa olleen suosituksen perusteella ja sitä oli kehuttu kovasti myös useammassakin paikallisessa blogissa. Se oli sopivasti lähellä hotelliamme, joten varasin pöydän sieltä, emmekä pettyneet.

Alkupaloiksi samettisen pehmeää kukkakaalikeittoa. Itse en tosin suuremmin välittänyt pinnalla olleesta paahdetusta sipulista. Keitossa se vettyy hetkessä ja menettää rakenteensa. Pääruoaksi valitsin viiriäistä, jota olen halunnut kokeilla pitkään. Sen kera lautasella oli lanttua, härkäpapuja ja lehtikaalia. Sesonkia oli kunnioitettu myös laitakokin annoksen lisukkeissa. Seuralaiseni oli todella tyytyväinen lautaselta löytyneisiin lehtikaaliin, kanttarelleihin ja linsseihin, jotka saivat makua myös savupekonista. Vielä jälkiruoaksi lämmintä omenapiirakkaa voitaikinakuorella jäätelön kera.

Mukavan rouheaa, bistrotyyppistä ruokaa. Ateria kahdelle muutamalla lasillisella viiniä alle 80 euroa. Ehdottomasti reissun helmi.

Kohvik Moon
Võrgu 3

Pikkuisen Võrgu-kadun ja sen varrella sijaitsevan Kohvik Moonin löytää helposti, kun ottaa koordinaatiksi Kalasadama-kadun. Se sijaitsee vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta kuitenkin vain lyhyen kävelymatkan päässä sekä laivasatamasta että vanhasta kaupungista. Samaan reissuun voi yhdistää myös vierailun Eesti Disainimajassa, jossa on myynnissä nuorten virolaisten suunnittelijoiden tuotteita.

Fine dining-kategorian ulkopuolella Tallinnan toiseksi parhaaksi ravintolaksi viime vuonna valittu Moon on ravintolaa pyörittävien Roman Zaštšerinskin ja Igor Andrejevin paluu perusasioiden pariin. Molemmat ovat ymmärtääkseni hankkineet kannuksensa Tallinnan kärkikaartiin kuuluvan Ö:n keittiöstä, mutta halunneet yksinkertaisemman ruoan pariin. Kolmisen vuotta sitten avattu Moon ampaisi heti avaamisensa jälkeen Tallinnan parhaiden ravintoloiden joukkoon ravintola-alan ammattilaisten äänestyksissä. Se vaikuttaa säilyttäneen suosionsa. Sunnuntaina lounasaikaan ravintola oli melkein täynnä. Ainakin suuremman seurueen kannattaakin tehdä pöytävaraus.

Ruokalista on slaavilaishenkinen: Pelmeneitä, borssia, piirakoita, blinejä ja monia muita slaavilaisen keittiön herkkuja tuoreesti mutta perinteitä kunnioittaen. Perinteisten herkkujen rinnalla kuitenkin listalla on kattavasti myös modernimpia makuja ja se uusiutuu sesongin mukaan muutaman viikon välein. Täällä syöt esimerkiksi edullisen lounaan: Vaikkapa kupillisella borssia ja maukkaalla vajaan parin euron piirakalla jaksaa kummasti. Piirakat olivat juuri sellaisia, kun ne parhaimmillaan ovat. Maut vaihtuvat päivän mukaan. Me saimme ankka-porkkanapiirakkaa ja lohi-kaalipiirakkaa. Molemmat olivat erinomaisia. Laitakokki kehui kovasti sekä pateetaan että kuhaansa. Näiden muutaman ravintolan perusteella uppomuna tuntuu olevan hitti naapurissa, sitä oli todella monessa annoksessa Sfäärissä ja muutamassa myös Moonissa.

Hintataso on kohtuullisen edullinen: Piirakat 1,50 euroa, pelmeniannos 7 euroa, borssikeitto 3 euroa. Erikoiskiitos myös todella ystävällisestä palvelusta.

Ja lopuksi vielä vinkki luksusviikonloppuun. Yksi parhaimmista aterioista reissulla oli nimittäin hotellimme aamiainen. Koska kyseessä oli hemmotteluviikonloppu olin panostanut hotelliin ja valitsin hotelli Telegraafin. Voin suositella sitä lämpimästi, hotelli oli kaikinpuolin loistava, mutta viimeinen silaus oli aamiaisen täydellinen munakokkeli. Parempaa en muista hotellissa koskaan saaneeni. Muutenkaan aamiaiselta ei olisi voinut enempää toivoa ja täydellisen hiljaiset huoneet ja upottavat sängyt olivat juuri sitä mitä väsynyt matkalainen tarvitsi. Tuli siis huilittua.

Vielä muutama linkki/osoite:

Listauksen Tallinnan parhaista ravintoloista löydät Eesti Maitsed -sivustolta. Se on listannut kattavasti hyviä ravintoloita sekä Tallinasta että muualta Virosta.

Jos pidät designista, kiinnostava liike on aiemminkin mainitsemani Eesti Disainimaja. Mukaani tarttui mm. 70-luvun tytön ihastuttaneet mahtavat paperinuket, joihin toivottavasti ihastuvat yhtä lailla 2000-luvun tytöt, rakkaat kummityttöni. Ja tuo heijastinkin sopisi erinomaisesti kaikille foodieille syyspimeisiin.