Päärynätaivaassa

Karamellisoidut päärynät
Miten mikään näin helppo ja yksinkertainen voi olla näin taivaallista?

karamellisoidut-paarynat-suolaajahunajaa

Tämä alkoi ihan viattomasti hedelmäkoriin jääneiden päärynöiden pelastamisena ja johti pahemman luokan riippuvuuteen. Ihan samalla metodilla koukuttavia tulee myös vaikkapa omenoista. Vähän nahistuneita jo? Ei haittaa, kyllä tämän ohjeen voi, sokeri, kaneli ja vanilja puuteroivat ne uuteen uskoon.

Ohje on Fanni & kaneli -blogista, josta olen viime aikoina kokannut toinen toistaan parempia ruokia. Juuri sellaisia, joista pidän: Riittävän yksinkertaisia, jotta maut pääsevät loistamaan, mutta aina niissä on joku juju. Karamellisoitujen päärynöiden lisäksi olemme ihastuneet mm. ihaniin lohileipiin, joiden salaisuus on kokojyväsinapissa.

Fanni & kanelin Tiina on käyttänyt ohjeessa granaattiomenaa ja niin minäkin tein ensimmäisellä kerralla. Sittemmin olen vaihtanut granaattiomenan kevyesti sokeroituihin puolukoihin. Ne tuovat hyvää happamuutta voissa ja sokerissa makeaksi paahtuneiden päärynöiden ja omenoiden rinnalle. Turkkilainen jogurtti on välttämätön osa annosta: Maun lisäksi kaupan päälle saa vielä valheellisen terveellisyyden tunteen.

Karamellisoidut päärynät (ohje Fanni & kaneli)
kahdelle

2 päärynää
2 rkl voita
2 rkl sokeria ja 1 rkl vaniljasokeria (tai 3 rkl sokeria ja 1/2 vaniljatanko)
1/2 dl vettä
kanelia
ripaus sokeria päärynän päälle

lisäksi
kevyesti sokeroituja puolukoita tai granaattiomenan siemeniä
turkkilaista jogurttia

1. Halkaise päärynät kahtia, poista lusikalla siemenkota ja säikeet. Sirottele päälle kanelia ja sokeria.

2. Sekoita vesi, sokeri ja vaniljasokeri siten, että sokeri sulaa veden joukkoon.

3. Sulata voi pannussa. Nosta päärynät pannulle leikkuupinta alaspäin ja paista, kunnes ne alkavat karamellisoitua (noin viisi minuuttia). Käännä päärynät ympäri, kaada vesi-sokeriseos pannuun ja laita pannun päälle tiivis kansi. Hauduta päärynät pehmeiksi (viitisen minuuttia).

4. Nosta päärynät pois, ota kansi pannun päältä ja keitä sokeri-vesi-voiseosta pannulla, kunnes se paksuuntua ja saa kevyesti paahteisen värin (muutama minuutti).

5. Nosta päärynät lautaselle, valuta päälle kastiketta pannusta, lisää lautaselle turkkilaista jogurttia ja granaattiomenan siemeniä tai puolukoita.

Jäätelön korvike

Minttu-suklaasemifreddo
Tämän kesän hitti tuntuu olleen kotitekoinen jäätelö. Tässä lohturesepti kaikille jäätelökoneettomille. Meidän perheen ikisuosikki, italialainen jäädyke semifreddo.

Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna on jäätelökonekauppa käynyt kohtuullisen hyvin. Ainakin jos voin vetää yhtään laajempia johtopäätöksiä hakusanoista, joilla blogiini on päädytty, on konekauppiaiden ovipumppu laulanut. Hakusanojen ehdoton ykkönen on nimittäin ’jäätelö koneella’.

Luulen kuitenkin, että Suomenniemellä on vielä lukuisia talouksia, joissa massiiviset Ariettat tai pienemmät Philipsit eivät varasta pöytä- tai kaappitilaa. Tässä ohje kaikille teille koneettomille jäätelönhimoisille. Jäätelökoneella saa toki ihanan ilmavan rakenteen, mutta tämän valmistan itsekin aina ilman koneellista apuvoimaa. Meillä ei ole kovin montaa ruokavierasta käynyt, joka ei jollain vierailulla olisi saanut semifreddoa jälkiruoaksi. Sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, ajoitus ei ole tarkka ja makua voi muunnella loputtomasti vaihtelemalla makuaineita.

Semifreddon pohja on Jamien ensimmäisestä kirjasta ja se on pysynyt matkassani vuosia. Tuoretta minttua ja suklaata keksin käyttää ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä, kun parvekkeen villiintynyttä minttua ei mojitoilla olisi pystynyt käyttämään loppuun – ainakaan ilman jatkuvaa hiprakkaa. Kerralla mintun ja suklaan yhdistelmästä tuli yksi meidän perheen suosikkimauista.

Minttu-suklaasemifreddo
neljälle

2 kananmunaa
vajaa 1 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1/2 vaniljatanko (tai vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
3-4 oksaa tuoretta minttua
20 g tummaa suklaata

1. Hiero mintunlehdet sokerin kanssa (1 tl) morttelissa tasaiseksi tahnaksi (jos et omista morttelia, voit tehdä tahnan myös monitoimikoneella tai sitten vain pilkkoa mintunlehdet niin pieneksi silpuksi kuin veitsellä saat).

2. Raasta tumma suklaa.

3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa yhdessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja vaniljatangon siemenet vaaleaksi vaahdoksi.

4. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi

5. Ripauta vähän suolaa valkuaisten joukkoon ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi (valmis, kun vaahto ei tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin).

6. Sekoita keltuaisvaahdon joukkoon minttu ja suklaa. Nostele joukkoon varovasti kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto. Ole helläkätinen, mitä paremmin saat vaahdot pysymään ilmavina, sitä parempi on semifreddosi.

7. Kaada tarjoiluastiaan ja pakasta vähintään neljäksi tunniksi. Laakeassa tarjoiluastiassa neljä tuntia saattaa riittääkin, mutta varsinkin korkeammassa semifreddo saatta jäädä turhan löysäksi neljässä tunnissa. Pyrin itse aina pakastamaan sitä vähintään 6 tuntia, mutta oikein hyvin voit tehdä sen jo edellisenä päivänä.

Psst…. Tiesithän, että suolaa & hunajaa löytyy myös Facebookista.

Possetit mun posselle

Lemon posset
Kolmen suora: Kolme ruoka-ainetta, kolme työvaihetta ja vähintään kolme tuntia odottelua. Tuloksena raikkaat lemon possetit.

Uuden tulemisen kokenut posset tunnettiin jo keskiajalla. Alunperin flunssalääkkeenä käytetty maitopohjainen, alkoholilla maustettu juoma on aikojen saatossa taipunut kermaiseksi sitruunavanukkaaksi. Reseptistä on puhallettu pölyt paitsi herkun kotimaassa briteissä myös muualla. Itse olen törmännyt siihen mm. Kööpenhaminassa PatéPatéssa ja se on kokattu lukuisissa suomalaisissa blogeissa, eikä viime aikoina ole paljon suomalaisia tai ruotsalaisia ruokalehtiä julkaistu ilman lemon possetia.

Valmistin possetit tällä kertaa aika pienelle posselle ja skandaalinkäryinen jengimeininki on tästä possesta kaukana, sillä ruokaseurana oli äitini. Ohje on sopiva kahdelle-kolmelle, mutta helpostihan sen tuplaa. Soul Kitchenin Anna, jonka blogissa ollutta reseptiä seurasin, oli oppinut, että onnistuneen tuloksen takaavat tarpeeksi hapokkaat sitruunat. Järkeenkäypää siinä mielessä, että sitruunan hapon täytyy tässä tapauksessa olla jonkinlainen aloitteentekijä siinä kemiallisessa reaktiossa, joka hyydyttää kerman vanukkaaksi. Liivatetta hyydyttämiseen ei nimittäin käytetä.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että jouduin ottamaan possetin kanssa pari erää. Ensimmäisellä kerralla vanukas jäi turhankin juoksevaksi. Sitruunan määrän lisäämisen ohella pidensin hiukan keittoaikaa ja annoin vanukkaan tekeytyä jääkaapissa kauemmin. Mitään liivatemaisen lohkeavaa ei siitä tullut toisellakaan kertaa, mutta jämäkämpää kuitenkin.

Luin muuten juuri, että keiton tarjoaminen cappuccinokupista on so last season, sen sijaan erilaisia purkkeja ja purnukoita tulee vastaan nyt vähän joka paikassa. Possetissa se oli aika kätevä käyttöliittymä, koska purnukat on helppo pinota jääkaappiin.

Lemon posset
kahdelle-kolmelle

2 dl kuohukermaa
reilu 1/2 dl sitruunanmehua (minulla meni 1 1/2 luomusitruunaa)
noin 3/4 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia siitä hetkestä, kun seos on kuumentunut.

2. Lisää tuoreista sitruunoista puristettu sitruunamehu. Maista ja säädä sokerin ja sitruunanmehun määrää makusi mukaan. Itse laitoin aluksi vähemmän kuin ohjeessa mainitun sokerimäärän, se on riittänyt mainiosti tällaiselle hapokkaan ystävälle.

3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia (omani olivat jääkaapissa reilu neljä tuntia).

Haagan hätävara

Tuunattu pappilan hätävara
Marjastus on minusta äärimmäisen rentouttavaa. Ja myös oikein palkitsevaa: Tässä tuhotaan viime kesän kyykistelyn satoa – yhdistettynä kuukauden teeman mukaisesti juustoon.

Yritän aina tällätä itseni laitakokin vanhempien Saarenperään mustikka- ja vadelmakauden aikana. Anoppiraukka joutuu raportoimaan säännöllisesti satokauden etenemisestä ja odotetun sadon suuruudesta. Homman hauskuus on säilynyt varmaan eritoten sen vuoksi, että pakastimemme on verrattain pieni, eikä mustikkamättäissä kyykistely mene ikinä urakoinnin puolella rajallisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi.

Meillä on anopin kanssa erilainen taktiikka: Minä noukin marjat suoraan roskattomina, koska inhoan marjojen siivoamisvaihetta. Anoppi tyhjentää puskat tehokkaasti poimurilla ja siivoaa sinnikkäästi. Vuosien kokemuksella voin todeta, että minun tavallani pienikin pakastin jää puolityhjäksi, mutta vastapainoksi olen tyhjentänyt pääni kaikesta turhasta. Minun versioni on siis slow-marjastusta. Anopin taktiikka taas varmistaa, että mustikoita riittää näin pitkälle kevääseen.

Sain idean tähän jälkiruokaan Campasimpukan sööteistä mansikkakupeista. Hätävaran hengen mukaisesti halusin tyhjentää pakastinta ennen marjastussesongin alkua: Meillä lähdettiin liikkelle Saarenperän mustikoista ja lopputuloksena syntyi oma versioni pappilan hätävarasta.

Ja tämä on helpompaa kuin heinänteko: Kupin pohjalle ensin lemon curdia raikastamaan kokonaisuutta ja sitten vain kerroksittain kauramurua, mustikoita ja mascarponekermavaahtoa.

Mascarponevaahto
neljälle

2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa kerma oikein löysäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi.

Kauramuru
(tätä tulee turhan paljon, mutta pienempää annosta on aika hankalaa tehdä)

25 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaurahiutaleita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria

1. Hiero kaikki ainekset kulhossa tahnamaiseksi taikinaksi.

2. Laita taikina jääkaappiin voin tunniksi.

3. Sirottele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

4. Paista 175 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes muru on kauniin kullanruskeaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen annoksen kokoamista.

Ihan kuin Strömsössä

Omena-kaurakiusaus
Toimittajien suosikkikysymys viime aikoina Strömsö-kokki Michael Björklundille on tuntunut olevan, meneekö hänen kokatessaan aina kuin Strömsössä. Muusta en tiedä, mutta tämä hänen uudessa kirjassaan oleva omenapaistos on ainakin Strömsötä parhaimmillaan.

Tämä ohje julkaistiin muutama viikko sitten Me Naisissa, mutta on siis peräisin Michael Björklundin ja Kenneth Narsin syksyllä ilmestyneestä kirjasta Lähiruokaa. Tämän kokeilun perusteella kirja päätyy ainakin omaan kirjeeseeni joulupukille. Katsotaan, saako lapsenuskoni pukkiin vahvistusta aattoiltana eli onko hän kuullut vienon toiveeni.

Michael Björklund on puhunut jo pitkään puhtaiden, paikallisten raaka-aineiden ja sesonkien kunnioittamisen puolesta. Siksi juuri nyt on hyvä aika tehdä tätä omenaista herkkua: Suomalaisten omenien kausi on vielä käynnissä eli myöhäislajikkeet ovat kaupoissa.

Paistos on melko makea, eli ellet tee paistosta kovin kirpeistä omenoista, voit hyvin laittaa hiukan vähemmän sokeria. Tämä ohje on puolitettu alkuperäisestä ja edelleen aika reilu annos kahdelle.

Omena-kaurakiusaus
2 hengelle

3 omenaa
1/2 rkl kanelia
1/2 dl sokeria
75 g voita
1 dl kaurahiutaleita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/4 dl siirappi

1. Kuori ja lohko omenat. Sekoita lohkoihin kaneli ja puolet sokerista.

2. Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, sokeri, kaurahiutaleet, vehnäjauhot ja leivinjauhe tasaiseksi tahnaksi.

3. Levitä reilu puolet taikinasta uunivuoan pohjalle. Lisää omenalohkot ja niiden päälle loput taikinasta nokareina. Valuta siirappi päälle.

4. Paista paistosta 175 asteessa reilu 20 minuuttia (näin ohjeen mukaan, omani oli uunissa melkein puoli tuntia), kunnes paistos on kullanruskea.

5. Tarjoa esimerkiksi vaniljajäätelön kanssa.

Tuli ihan pannukakku

Ricottapannukakut
Jos reseptin kehittäjän takia loppuu voi kaupoista, ei lopputuloksesta tule ainakaan mauton. Pannukakut paistoon siis ja katsotaan, onko voi oikotie onneen.

Ostin muutama viikko sitten ruotsalaisen julkkiskokki Leila Lindholmin uusimman, juuri suomeksi julkaistun kirjan Vielä yksi pala. Leila, Ruotsin vastine Nigella Lawsonille, on noussut kotimaassaan sellaiseksi ilmiöksi, että Aftonbladetin mukaan hän on aiheuttanut akuutin voipulan naapurimaan maitohyllyille.  Uutinen ylitti julkaisukynnyksen myös Guardianissa: Ruotsalaiset ovat hullaantuneet voihin niin, että kermaa joudutaan tuomaan Tanskasta, jotta hyllyille saadaan täytettä. Olipa uutisessa perää tai ei, puhtaan ruoan puolestapuhujia ei liene koskaan liikaa.

Kirjan reseptit eivät ensi selailulla vaikuta mullistavilta, mutta toisaalta yksinkertaiset perusohjeet toteutettuna hyvistä raaka-aineista ovat usein parhaita. Lisätäytettä jo ennestään täyteen keittokirjahyllyyni hankin kuitenkin kirjan kuvien vuoksi. Kun omassa valikoimassani on noin kaksi kuvakulmaa, en voi olla  ihastelematta värikylläisiä, houkuttelevia ja vaihtelevia kuvia. Pisteet kuvaajalle ja kuvausjärjestelijälle.

Ensimmäisenä otin kirjasta kokeiluun ricottapannukakut, joita Leila tosin kutsuu ohukaisiksi. Itse olen kuitenkin sen verran puritaani, ettei ohukaistaikinaan kuulu mielestäni leivinjauhe ja siksi nimeäisin nämä paksukaiset ennemminkin pannukakuiksi.

Ja kuten todettu, hyvä perusohje auttaa parhaaseen lopputulokseen. Niin tässäkin tapauksessa. Jos pidät amerikkalaisista pannukakuista, nämä ovat hyvä vaihtoehto. Kokeilin myös suomalaisemman version, jossa korvasin ricotan rahkalla. Se oli näistä kahdesta oma suosikkini. Samalla perusohjeella onnistuu myös erilaiset versiot, kun lisää marjat jo taikinan joukkoon. Taikinan valmistamisessa olennaista on lähinnä muistaa sekoittaa valkuaisvaahto mahdollisimman kevyellä kädellä taikinaan, jotta koko homma ei läsähdä alkuunsa.

Leilan ohukaisia tarjotaan meillä varmaan toisenkin kerran vaikkapa sunnuntaibrunssilla. Äidin perinteistä pannukakkua haastaja ei kuitenkaan vielä peitonnut. Mitä ohuempi taikina ja suuremmat ilmakuplat, sitä parempi.

Leilan ricottapannukakut
noin 20 pientä, paksua pannukakkua

3 kananmunaa
250 g ricottajuustoa
2 1/2 dl maitoa (Leila suosittelee täysmaitoa, itse käytin kevytmaitoa)
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
voita paistamiseen

1. Erota keltuaiset valkuaisista.

2. Sekoita maito, keltuaiset ja ricotta.

3. Sekoita leivinjauhe ja suola vehnäjauhoihin ja lisää seos taikinaan.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele vaahto varovasti taikinan sekaan.

5. Paista keskilämpöisellä pannulla kullanruskeiksi.