Laiskan köksän vispipuuro

Vispipuuro mehusta
Valmiista mehusta vispipuuro syntyy vaivatta. Jääkaapin mehuhyllyn vajuttamisen voi aloittaa jo hyvissä ajoin ennen seuraavaa satokautta. 

Jos katsoo koko valmistusprosessia, on tämän vispipuuron synnyttämiseen käytetty aika paljon energiaa. On haettu mustaherukat Kuopion torilta bussilla (äiti), perattu marjat (äiti), keitelty mehut (äiti), tuotu mehupullot junalla Helsinkiin (äiti) ja tehty mehusta vispipuuro (minä). Jos omistaa ahkeran äidin, loppuosa on  kuitenkin laiskalle kokille sopivan vaivaton satsaus vispipuuroon. Nykyään mustaherukka- ja puolukkamehutiivistettä saa onneksi kaupanhyllystäkin. Vielä vajaa kymmenen vuotta sitten niin ei aina ollut.

Meillä vispipuuro melkein poikkeuksetta keitetään mehusta. Omat suosikkini syntyvät musta-tai punaherukkamehusta tai niiden sekoituksesta. Olen pohtinut myös seljankukka- ja raparperimehujen testaamista puuron tekoon. Minulla on aina jääkaapissa se muutama pullo mustaviinimarjamehua flunssan karkoitukseen, niistä liikenee riittävästi myös vispipuuroon. Mehuversio on vaivaton, ei marjojen keittelyä eikä siivilöintiä. Siitä tulee myös aina takuuvarmasti samettisen pehmeää. Puuron voi toki tehdä myös ihan oikeista marjoista, vilkaise vaikka Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan marja-aronia-omenavispipuuroa.

Meillä vispipuuro tunnettiin lapsuudessani marjapuurona. Google-haun perusteella vispipuuro menee rinnanmitalla ohi yleisempänä muotona, mutta valmistustapa vaikuttaa olevan sama. Liekö murrevaikutusta sitten. Kummalla nimellä tämä herkku teillä tunnetaan?

Vispipuuro
neljälle

1 litra tiivisteestä laimennettua vahvaa mehua (esim. mustaherukka-, punaherukka-, puolukkamehu)
1 1/2 dl mannasuurimoita
ripaus suolaa

1. Laimenna mehutiivisteestä vahva mehu. Juotava, mutta hiukan normaalia vahvempi on vispipuuroon hyvä. Silloin puurossa on makua.

2. Kuumenna mehu kiehuvaksi. Vatkaa joukkoon mannaryynit ja ripaus suolaa. Keittele puoli tuntia – kolme varttia miedolla lämmöllä. Siinä mannaryynipaketissa lukee viisitoista minuuttia, mutta usko pois, tässäkään asiassa maltti ei ole pahitteeksi, vaan puuroa voi ihan hyvin haudutella rauhassa.

3. Anna jäähtyä ihan viileäksi ja vatkaa kuohkeaksi sähkövatkaimella. Vatkaa perusteellisesti, jotta saat kunnolla kuohkean puuron. Malttia tarvitaan tässäkin, äitini on opettanut, että olennaista on jäähdyttää puuro kunnolla. Prosessia voi nopeuttaa laittamalla kattila kylmään veteen lavuaariin.

Puuroa ja pullantuoksua myös Facebookissa

43 kommenttia artikkeliin ”Laiskan köksän vispipuuro

  1. Onpa hyvä idea tehdä vispipuuro valmiista mehusta:) pari vuotta sitten minua pyydettiin tekemään vieraspostaus tääällä asuvan amerikkalaisen bloggaajatutun blogiin,ja laitoinkin vispipuuropostauksen (englanniksi) .En silloin löytänyt puolukoita joten käytin pakastavadelmia.Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan kun olin tehnyt tai edes maistanut vispipuuroa ja se on kyllä tosi hyvää:)

  2. Äitien tekemät herukkamehut ovat varmasti yksi maailman parhaista asioista. Kun sen makuun on pienestä pitäen tottunut, niin ei oikein kaupan mehut maistu. Täytyykin pyytää taas, jos saisi pullon taikka kaksi, että pääsee kokeilemaan vispipuuroa tällä tavoin tehtynä.

  3. Meillä lapsuudenkotona puhutaan lappapuurosta. Pari päivää sitten meillä tehtiin lappa-/vispipuuro luomu spelttimannasta ja pakastimesta löytyneistä ylivuotisista mansikoista ja puolukoista. Herkullista. 🙂

  4. Ja minä tulin uteliaaksi että miksi marjat on perattu ennen mehunkeittoa? Mielenkiintoista että on laitettu vähän suolaa, sitä ei ole koskaan tullut tehtyä. Onko se maun takia, vai vaikuttaako jotenkin kuohkeuteen?

  5. Meillä taas isäni keittää mehut, perinteisesti vähimmäismääränä on ollut sata litraa, mutta luulen, että nykykulutuksella ei kyllä tee enää ihan niin paljoa. Mun suosikkihöyrymehu on punaherukka-vadelma, se on vähän turhankin hyvää metsävadelmista tehtynä. Mäkään en ole koskaan tehnyt vispipuuroa mehusta, täytyykin kokeilla.

  6. Kiitos vinkistä! Ei ole tullut mieleen valmistaa mehusta vispipuuroa. Mutta tiedänpä tehdä näin ensi kerralla.
    En omista mehu-maijaa. Tänä vuonna keitin mehut vain kattilassa. Onhan se turhaa hommaa kun maijalla siitä määrästä saisi niin paljon enemmän. Täytyy muistaa hankkia maija seuraavaan sesonkiin.
    Meillä täällä maalla olisi vattuja vaikka muille jakaa. Kop kop. Tänä vuonna löydettiin hehtaarin ala täynnä vadelmaa. Sangollisessa oli ehkä 10 huonoa marjaa. Iski himo ja vietinkin kaikki illat hyttysten kanssa metsässä 🙂

  7. Meillä tuota pinkkiä puuroa kutsutaan vispipuuroksi. Tosin itse en siitä pidä, mutta mieheni rakastaa. En ole älynnyt, että mehusta voisi koko puuroa tehdä, itse väsään sen aina äidin pihalla kasvamista ja äidin keräämistä ja mulle toimittamista marjoista. 🙂

    Äidit ovat parhautta. ❤

  8. Äiti teki pienenä ruispiolukkapuuroa, joka oli kuulemma herkkuamme. En muistanutkaan. Nyt syksyllä uudelleen tutustuminen kannatti, sillä on kyllä hyvää. On myös kummipoikasi herkkiä, joten saat hyvän syyn kokeilla ruispuolukkapuuroa. Bussilla matkustaminen on jo opettelun alla. 😀

    • Eli siis meillä tosiaan on keitetty myös ruismarjapuuroa, en muistanutkaan. Ai, sekin on kummipoikani herkkua. Poika taitaa tosin olla aika kaikkiruokainen. Olen kyllä pysäkillä vastassa, bussiin vaan 😉 Vai pitäisikö odottaa ensimmäisen vuoden täyttymistä…

  9. Mulle tämä mehusta keitteleminen on erinomaisen tuttua, lieneekö syys äitini kokkauslaiskuudessa. Säilöntälaiskuutta sen sijaan sillä ei ole koskaan ollut, niinpä niitä kotimehuja sai kyllä lapsosna lipitellä.

    Itse olen (varokaa, blogireality-tasoinen tunnustus tiedossa) vienyt lappapuurolaiskuuden kirkkaasti seuraavalle tasolle: Myllärin luomulla on erinomainen luomuvispipuuroaines, jossa on ryynit, kuivatut puolukat ja vatut + sokerit pussitettuna. Ei muuta ylimääräistä. Enää tarttee vain jaksaa mitata litra vettä, keitellä hetki ja vatkata. Harmi vaan, että se ei ihan joka kaupassa ei tule vastaan.

    • Kun nuo äidin keitokset on käytetty loppuun, taidan ottaa tuon Myllärihomman testiin – puolukka-vadelma kuulostaa niin hyvältä. Oikotiet onneen kannattaa aina hyödyntää…

      Lapsena en ehkä osannut arvostaa niitä kotimehuja, nykyään sitten sitäkin enemmän 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s