Vai pitäisikö kuitenkin todeta very Scottish, indeed, koska sieltä skonssit alunperin ovat peräisin? Meillä leivottiin skonsseja Leibomo Limbun reseptillä. Ei siis Skotlannista vaan Lahesta, kuten lahtelaiset asian ilmaisevat.
Olen pahassa koukussa Leibomo Limbun tuhteihin skonsseihin. Helsingissä olen ostanut niitä Anton & Antonista ja Liike51:stä. Ilmeisesti niitä saa sen lisäksi mm. Hakaniemen hallista ja Eat&Joy Maatilatorilta. Sunnuntaiaamuisin se ei kuitenkaan auta skonssihampaan kolotukseen, joten onnekseni Mondo Ruoka&Matka julkaisi edellisessä numerossaan (1/2011) nimenomaan Limbun skonssien reseptin.
Tämän helpommaksi leipominen ei enää tule. Skonssien pyöräyttäminen sopii jopa minun kaltaiselleni laiskajaakolle, koska tässä vedellään aika suurella pensselillä, eikä missään vaiheessa tarvitse näpertää. Koko satsi syntyy alle puolessatunnissa.
Vain muutama asia on olennaista. Älä vaivaa yhtään vaan sekoita nopeasti, taikinaan ei saa muodostua sitkoa. Nesteet ja voi kannattaa lisätä kylmänä, jotta leivinjauhe ei ala toimia liian aikaisin. Siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Itse käytin skonssimuottina runebergin torttumuottia, mutta yhtä hyvin toimii vaikkapa juomalasi – ainakin jos irrotat skonssin esimerkiksi veitsellä.
Ruoka&Matka on ilmestynyt varmaan aika lailla vuosi sitten. Selailin sitä samalla, kun odottelin lämpimäisiä. Vuodessa on ollut ruokapuolella aikamoinen pöhinä päällä. Silloin lehdessä nostettiin uusina ilmiöinä mm. Ravintolapäivä, Patisserie Teemu & Markus ja lähiruokakaupat. Kotiin ruokaa toimittavia ruokakassipalveluita ei ollut Suomessa ainoatakaan ja Tukkutorin muutossuunnitelmista alettiin vasta ensimmäisen kerran puhua. Vuodessa on siis tapahtunut paljon, miltähän mahtaa näyttää vuoden päästä?
Limbun skonssit
noin 7-8 pienehköä skonssia. Olen puolittanut ohjeen, mutta edelleen se on meidän pienperheellemme suurehko, koska skonssit ovat parhaimmillaan uunituoreena ja niin tuhteja, ettei niitä montaa syö.
4 3/4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
3/4 rkl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
135 g voita
2 dl piimää
Voit maustaa skonssitaikinan makusi mukaan esim. karpaloilla, cheddarjuustolla, pähkinöillä.
Voiteluun: sulatettua voita
1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
2. Lisää joukkoon paloiteltu voi.
3. Sekoita joukkoon varovaisesti sekoittaen piimä. Älä enää vaivaa, ettei taikinaan muodostu sitkoa. Saat silloin aikaan kuivia skonsseja.
4. Taputtele pöydälle paksuksi levyksi ja leikkaa skonsseja pyöreällä muotilla.
5. Voitele voisulalla ja paista 225 asteessa 10-14 minuuttia.
Vai maistuisiko sittenkin:
suolaa&hunajaa 
Skonssit ovat niin hyviä hillon ja clotted creamin kanssa!
Minä nautin skonssini tyypillisesti ihan plainina, mutta totta on, että tuokin on oikein hyvä yhdistelmä – vaikka clotted creamin korvikkeeksi joutuu täällä keksimään jotain muuta.
Sweetie daaaahling, näyttävät kerrassaan suussasulavilta! Minkä kanssa laitat nämä tarjolle?
Ps: jos ne on Lahesta, niin eikö ne sitten ole Chicagosta…?
Sweetie daaaahling, tuosta Katarinalta saatkin hyvän tarjoiluehdotuksen, itse olen tylsimys ja vetelen mielellään ihan sellaisenaan. Mutta tuossa oli kaverina passioncurdia. Toimii sekin.
En tiennytkään että Leibomo Limbbu on Lahesta (kuten siis minä alkujaan myös). Ja Riitalle tiedoksi, että vaikka Suomen Chicago -termi on jäänytkin elämään, niin käsittääkseni Joensuu on mennyt väkivaltatilastoissa iät ja ajat sitten Lahen ohi.
Skonssit valloittivat sydämeni puolisentoista vuotta sitten reppureissulla Malesian ylängöillä ja sen jälkeen niitä on tullut tehtyä aina silloin tällöin, tosin pitäisi tehdä useamminkin. Ja pitäisi alkaa harrastaa iltapäiväteehetkiä.
Ainut asia, mikä skonsseissa ärsyttää, on sen suomenkielinen nimitys: skonssi. En tykkää, että suomennos väännetään englanninkielisestä monikkomuodosta (esim. muffinssi on mun mun mielestä muffini ja monikossa muffinit. Vielä pahempi on monesti käytetty macaronssi.) Mutta skonssi on yksikössä scone, enkä oo millään keksinyt, miten yksiköstä saisi fiksun kuuloisen suomennoksen. Pakko siis käyttää skonssia, vaikka siinä onkin tuo monikkomuoto. Tälläinen pikkuinen avautuminen lauantaiaamuun siis. 🙂
SKONE ? LOL
LOL. Riikan logiikka lopetti tämän osalta toimimisen, vaikka olenkin nyt muffini-puolueessa.
Lahessa on leibomo ainakin jutun mukaan. Paluumuuttaja palasi kotikonnuille amerikkalaisen miehensä kanssa ja perusti leibomon. Kiitos siitä.
Oli niin tehokas avautuminen, että vakuutit minut – olen nyt tukevasti muffini-puolueessa.
Rakastan noita Limbun skonsseja! Epäonneksi ja / tai epäonneksi niitä ei saa ihan meidän lähikaupoista, koska nuo skonssit jämähtäisi lähtemättömästi tuohon vyötärölle…
Olen aika vakuuttunut, että jos kokeilen näitä kerrankin, niin olen niin koukussa. En uskalla! 🙂
Riikka, hyvä avautuminen. Olen monesti pohtinut tuota muffinssi-muffiniasiaa. Kerrankin joku perustelee, miksi muffini, eikä muffinssi.
Pienet jenkkakahvat voi kantaa ylpeydellä, jos toinen vaihtoehto tarkoittaa kieltäytymistä näistä – siihen en suostu 😉
Minä liityin nyt kanssa muffinipuolueeseen:) Tuli tätä lukiessa mieleen, että olen aina kuvitellut että skonssi = teeleipä, mutta nyt en olekaan varma. Niin tai näin niin tykkään skonsseista kanssa!
Riikka on vakuuttava lauantaitilityksessään. Ollaan kaikki käännynnäisiä. Skonsseja tuntuu olevan moneen lähtöön. Jonkin lähteen mukaan teeleipiä, toisen tällaisia ja omanlaisiaan Englannissa, Skotlannissa ja Jenkeissä. Meillä tykätään ainakin näistä 😉
Paluuviite: Aamunavaus: skonssit ja vitamiinismoothie « Roccieverdi
Heissan! Innostuin kokeilemaan skonsseja löydettyäni tämän postauksesi ja poimin ohjeesi omaan blogiini. En kyllä onnistunut täydellisesti näin ekalla kerralla skonsseissa, mutta maku oli herkullinen. Kaunis ja tyylikäs blogi sinulla! Piipahdan varmasti toistekin 🙂
Kiva, että löysit tiesi tänne. Hyviltähän sinun skonssisi näyttivät. Ja kiitos samoin, löysin nyt myös sinun blogisi. Varmasti tavataan sielläkin 😉