Jos nyt vielä vähän lisää…

Vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
Voisiko tätä saada vielä lisää – edes ihan vähän? 

Iskin silmäni tähän reseptiin heti, kun yksi suosikeistani Chez Jasu julkaisi sen blogissaan. Ja kuulkaa kyllä kannatti. Kun kalastelimme laitakokin kanssa viimeisiä pennepastoja lautasilta, sohvannurkasta (joo meillä syödään myös sohvalla, älkää kertoko äidille) kuului: ”Minä voisin nuolla tämän lautasen, eikö siellä todella ole enää yhtään jäljellä? Tästä tuli juuri kaikkien aikojen suosikkipastani”.

Sen jälkeen meillä on syöty tätä usein sekä alkuperäisenä kasvisversiona että paahtopaistilla tuunattuna. Paahtopaistiversio syntyi vahingossa, kun kerran piti upottaa jämät jääkaapista johonkin ja pastahan on kuin pizza, johon Heikki Hietamiestä lainatakseni voi laittaa kaiken muun paitsi tiskipöydän.

Ohje oli jo alunperin jokseenkin täydellinen, joten mitäpä sitä ehjää korjaamaan? Olen hiukan muutellut suhteita ja useimmiten paahdan pinjansiemenet, mutta muuten olen ollut todella uskollinen alkuperäisreseptille. Hienon reseptin lisäksi toinen avain onnistumiseen on Martellin pasta. Martellin pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Pastansalaisuus on pronssisuuttimissa, joka tekee pastan pintaan täydellisen karhean pinnan. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun.

Olen varmasti hehkuttanut Martellia väsymiseen asti, mutta teen sen vielä kerran, koska Soppaa ja silmukoita-Marja vinkkasi, että sitä saa nyt myös Helsingistä, tarkalleen ottaen Mumusta Munkkiniemestä. Tähän asti olen aina usuttanut kaikki Tampereen kävijät Keittiöelämää-liikkeeseen pastaostoksille. Pussi on toki aika paljon barilloja ja muita kalliimpi (5,90 euroa/500 g), mutta olen todennut, että tästä pastojen rollsroycesta maksan mielellään pienemmäänkin erikoistilaisuuteen. Kipaisin samantien Mumuun ja sain kaupan päälle myös hyvät naurut. Mumussa myydään kahta pastamerkkiä, kysyin myyjältä: ”Onko näissä molemmissa samanlainen valmistusmenetelmä?” Vastaukseksi sain: ”Joo, ne molemmat keitetään”. Siitäs sain hifistelyssäni. Emme edenneet pronssisuutin- tai optimaalinen kuivauslämpötilakeskusteluun.

Chez Jasun vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
kahdelle

25 g pinjansiemeniä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa
noin 1-2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
1/4 – 1/2 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

250 g kirsikkatomaatteja
1 tl ruokosokeria
1 tl suolaa

noin 75 grammaa paahtopaistia

200 g pastaa
parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Paahda pinjansiemenet, revi yrtit mortteliin tai huhmareeseen ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Murskaa hienoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, oliiviöljy ja valkosipuli ja hiero tahnaksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

3. Kuumenna öljy pannulla kuumaksi, lisää öljyyn suola ja sokeri. Aseta halkaistut kirsikkatomaatit leikkuupinta alaspäin pannulle. Paista kohtuullisen kovalla lämmöllä 5-7 minuuttia. Kunnes tomaatit saavat väriä leikkuupinnalle.

4. Siirrä tomaatit syrjään pannulta ja kuumenna suikaloitu paahtopaisti pannulla tomaattien öljyssä.

5. Kaada pasta pannulle, lisää tomaatit ja yrttitahna, sekoita. Nosta lautasille ja raasta reilusti parmesania päälle.

suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Mitaten ja punniten

Hävikkiprimavera
Ruoanlaiton ei tarvitse olla näpertämistä, mutta hävikin vähentämisessä auttaa kummasti, kun riisiä ei kaada suoraan paketista, eikä spaghettia mittaa kouralla. Keittiövaaka ja desilitran mitta ovat hävikin vähentäjän taisteluvälineitä biojätteen ehkäisemisessä.

Suomalaisen kotikokin pahin pelko on, että ruoka loppuu kesken. Itsekin tunnustan, että helposti tulee laitettua vielä kerta kiellon päälle vaikkapa pastaa kiehumaan, ettei vaan jää nälkä kurnimaan. Nyt paransin tapani ja hankin spaghettimitan. Aion alkaa mitata myös riisin maltillisesti pitokokin mitan sijaan. Sitä ei taida olla järkevää lennättää toiselta puolelta maapalloa biojäteastiaani.

Hävikistä herkuksi -vinkki: Punnitse tai mittaa pääraaka-aineet. Lopun voit sitten vetää rennolla ranteella.

Sopivasta annoskoosta jokaisella on varmasti oma mielipide. Itse käytän esimerkiksi keittämättömän pastan suhteen ohjenuorana 75-100 g/henkilö, jos se on ainoa ruokalaji. Jos kastike on ruokaisaa, silloin mennään pienemmällä pastamäärällä, mutta aglio & olion tyyppisissä pastoissa siirrytään mitta-asteikon toiseen päähän. Näillä määrillä pasta-annoksessa pääosassa on pasta ja kastiketta annostellaan maltillisesti. Jos olet toisen suunnan suosija, kannattaa tietenkin vähentää pastan määrää.

Edellisessä postauksessa kerroin, että aion ketjuttaa raaka-aineita hävikin pienentämiseksi. Eilen syötiin parsarisottoa, tänään parsanipun jämät päätyivät tähän pastaan. Parsan kaveriksi tähän yhden sortin primaveraan kaivoin pakastimesta herneitä ja siivutin kesäkurpitsaa. Lähipäivinä ketjutus jatkuu, koska kesäkurpitsaa oli kaupassa saatavilla vain jättikokoisena. Se on onneksi monikäyttöinen vihannes, joka taipuu myös leivontaan.

Tätä pastaa syödessä ei tunne torjuvansa hävikkiä, vaan pöytään saa ylellisen kermaisen pastan, jonka voi tehdä juuri niistä vihanneksista, joita kaapissa sattuu olemaan. Mukaan voi kelpuuttaa vaikka varhaiset porkkanat. Muutoin kannattaa suosia tuoreita raaka-aineita, mutta jos tuoreita herneitä ei ole vielä saatavilla, pakasteherneetkin käyvät kyllä. Ne ovat saaneet synninpäästön jopa Henri Alénilta.

Pasta kevätvihanneksista – ja pakasteherneistä
2 nälkäiselle

150-200 g spaghettia tai muuta pastaa
oliiviöljyä
1 pieni kesäkurpitsa, muutama parsanvarsi, reilu 1/2 dl herneitä tai joku muu yhdistelmä vihanneksia, yhteensä noin 200-250 g nälän mukaan
3 valkosipulin kynttä
150 g ranskankermaa
pari kourallista yrttejä (esimerkiksi basilikaa, lehtipersiljaa tai minttua)
noin 1 dl raastettua parmesania tai pecorinoa
mustapippuria ja sormisuolaa

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta ohjeen mukaan.

2. Pastan kiehuessa paista pannulla kasviksia ja silputut valkosipulin kynnet. Muista poistaa parsasta puumainen osa varresta, ennen kuin laitat sen pannulle. Parsan paistoaika on hiukan lyhyempi (varsin noin 4-6 minuuttia, nuput pari minuuttia vähemmän). Voit myös grillata parsan ja kesäkurpitsan grillipannulla. Sivele ne siinä tapauksessa öljyllä ennen grillaamista. Muista paistaa valkosipuli kohtuullisen miedolla lämmöllä, ettei se ruskistu.

3. Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, lisää ranskankerma ja mausta pippurilla ja suolalla. Pippuria kannattaa käyttää reilusti. Pidä huolta, etteivät kasvikset mene yli. Lisää lopuksi yrtit (jos käytät minttua, ole maltillinen määrän suhteen).

4. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon juusto. Rouhi vielä pinnalle mustapippuria ja parmesanlastuja.

Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat. Juuri nyt käynnissä myös kilpailu, jossa arvotaan kaikkien 10.5. mennessä vastanneiden kesken Omenaminttu-blogin Hannelen kaunistakin kauniimpi kirja Kausiherkkuja omasta pihasta.