Turhan hidasta slow foodia

Alle tunnin ajomatkan päässä Helsingistä on ihana helmi, Mustion Linnan Linnankrouvi,  jossa satsataan hyvään ruokaan ja maukkaisiin raaka-aineisiin. Valitettavasti tällä kertaa ruokailua latisti tolkuttoman hidas palvelu.

Tällä periaatteella toimittaessa ei voi mennä kokonaan vikaan,

Saimme sisareltani ja hänen mieheltään häälahjaksi viikonloppuretken Fiskarsiin ja Mustion Linnaan polkupyörillä. Retki toteutettiin vuosi sitten ja ihastuimme silloin Mustion Linnan ravintolaan, Linnankrouviin. Maukasta ja kaunista ruokaa, jonka raaka-aineet on systemaattisesti ostettu lähialueen tuottajilta ja kalastajilta. Kantavana ajatuksena on panostaa paikallisiin ja puhtaisiin makuihin.

Viimevuotisen ihastuksen siivittämänä otimme retken uusiksi isommalla porukalla, tällä kertaa tosin autoilla. Vieritän siitä syyn mukana olleille imeväisille. Aika on kullannut sen verran muistoja, että ensi kesäksi taas suunniteltiin kovasti retkeä lihasvoimalla. Muistutan tässä nyt julkisesti itseäni, että siinä Fiskarsin ja Mustiontien välissä on pirusti pitkiä hivuttavia nousuja ja ihan liian vähän alamäkiä.

Menimme Linnankrouviin suurten odotusten kanssa – olimme liikkellä taas sisarustemme kanssa ja mukaan oli otettu vielä anoppi ja appikin. Kälyni totesi, että älä nyt vaan kerro blogissa, että olit taas meidän kanssa. Luulevat vielä, ettei sinulla ole yhtään ystäviä, aina vaan joudut sukulaisten kanssa pyörimään. Onneksi nyt alkaa pikkuhuili, kun otamme välimatkaa suuntaamalla eri puolille Suomea lomille.

Ruoka ei pettänyt tälläkään kertaa. Mahtavia makuja alkaen leivistä, jotka tuotiin aluksi pöytään. Keittiön tervehdyksenä kinkkua ja melonia ja alkuun ihanaa savutaimenmoussea. Valitsin taimenen, koska halusin kokeilla annoksessa ollutta kylmäsavustettua hauenmätiä, joka oli minulle uusi tuttavuus. Sekä mousse että mäti olivat todella hyviä, mutta annoksen ihana raikastus olivat mummon kurkkujen tyyliin tehdyt pienenpienet Svarfarsin kurkunpalat.

 

Pääsin maistamaan myös naapurin lautaselta luomuhärästä valmistettua carpacciota, joka tarjoiltiin maistuvan kapriskreemin kera. Kapriksia muisteltiin vesi kielellä vielä kotonakin. Molemmat annokset olivat taattua Mustiota myös esteettisesti. Annosten esillepanoon on panostettu ja ne ovat poikkeuksetta huolella aseteltua. Meitä oli kuitenkin kymmenen aikuista, joten pääsimme näkemään aikamoisen kavalkadin visuaalisesti kauniita annoksia.

Pääruoaksi yön yli haudutettua luomuporsaankylkeä, joka suli suuhun. Olen ollut koko kesän pahasti koukussa huolella haudutettuun porsaankylkeen ja sitä on tullut syötyä jo aika monessa paikassa. Tämän annoksen possu nousi kyllä kiistatta kärkikolmikkoon – Farangin karkkipossu on lyömätön, mutta muita parempia ei tule nopeasti mieleen.  Lisukkeetkin toimivat ihan mukavasti, vaikka kimchimajoneesissa ei minusta juuri kimchi maistunutkaan. Kuvassa asettelu ei pääse oikein oikeuksissaan, syy ei ollut kokissa vaan nälkäisessä kuvaajassa.

Jälkiruokalistan jogurttipannacottan kylkiäinen tuttifruttijäätelö kuulosti pelottavan keinotekoiselta, mutta onneksi olin niin väärässä, kun olla voi.  Jäätelö oli annoksen kruunu, ihanan raikas, hedelmäinen maku ja ennemminkin sorbettimainen koostumus. Pannacotta, jonka takia annokseen päädyin, jäi varjoon, vaikka sekin oli hyvää. Kaikki muut taisivat valita juustoja tai mansikoita valkosuklaalla ja basilikalla. Basilika jakoi mielipiteitä: Osa ylisti, osa olisi jättänyt pois.

 

Ruoka oli taas samankaltainen elämys kuin edelliselläkin kerralla, tyytyväisyyttä painoi kuitenkin todella hidas palvelu. Menimme Linnankrouviin aika pian lounasajan päättymisen jälkeen ja kolmen aikoihin olimme lähes ainoita asiakkaita ravintolassa. Kolmen ruokalajin myöhäinen lounas kesti kaikkiaan uuvuttavat kolme ja puoli tuntia ja venyi päivällisen puolelle. Alkudrinkkien saaminen pöytään kesti nelisenkymmentä minuuttia. Sitä ennen olimme jo etsineet tarjoilijaa saadaksemme ruokalistat ja käyneet pyytämässä erikseen, voisimmeko jo tilata. Tarjoilu oli koko aterian ajan ystävällistä, mutta kovin, kovin hidasta. Kun olimme saaneet ruoat tilattua, ne tulivat kyllä hyvin ja nopeasti, mutta erikseen kävimme taas pyytämässä jälkiruokalistoja ja sen jälkeen taas mahdollisuutta tilata ne jälkiruoat. Laskun maksu vei reilusti yli puoli tuntia. Siinä alkoi tunnelma latistua jo muillakin kuin seurueemme metrinmittaisilla.

Aion kuitenkin antaa Mustiolle mahdollisuuden vielä ensi kesänä. Ruoka on niin hyvää ja nostan hattuani erittäin korkealle sille, että ravintolassa on rohkeasti lähdetty toteuttamaan kunnianhimoista linjaa lähituottajien tuottamien raaka-aineiden varaan. Kesäteatterivieraat saisi varmasti ruokailemaan vähemmälläkin vaivalla, mutta näillä eväillä Mustion Linnaan kannattaa tehdä matka pelkästään ruoankin vuoksi. Toivon, että palvelun hitaus oli työtapaturma. Ensimmäisellä vierailullamme vuosi sitten se toimi huomattavasti tämänkertaista jouhevammin. Ilman viime kesän kokemusta saattaisin kuitenkin jättää Linnankrouvin jatkossa muille, niin paljon jatkuva odottaminen alkoi tuskastuttaa.

Hintatasoltaan Mustio on varsin kohtuullinen laatuun nähden. Menut ovat noin 45 euroa ja ruokalajit on hinnoiteltu siten, että kolme ruokalajia kokoaa listalta noin 50 eurolla. Kolme ruokalajia ja lasi viiniä kolmelle aikuiselle maksoi yhteensä 160 euroa.

Mustion Linnassa oli vieraillut myös Sillä Sipulin porukka, kannattaa lukea myös heidän kokemuksistaan. Olen heidän kanssaan samaa mieltä, että Linnankrouvi oli oikein lapsiystävällinen – ja sitäpaitsi linnan puisto tarjosi mahdollisuuden purkaa ylimääräisiä paineita, koska harva ”minä olen kohta viisi” jaksaa kolmen ja puolen tunnin ruokailua paikallaan.

Kohta alkaa kesäturnee eli alamme lomailla ympäri armasta kotimaata. Mustion Linnan kaltaisia poikkeamisen arvoisia kohteita on varmasti muitakin. Mitkä ovat omat suosikkinne pääkaupunkiseudun ulkopuolella?