Sunnuntaikirjeitä Suomesta briossien kera

Philippe Guicheteau: Sunnuntaikirjeitä Suomesta
Briossit
Yksi hyvän mielen kirjasuosikeistani ansaitsee tulla nostetuksi esille, vaikka pokkariversionkin ilmestymisestä on jo parisen vuotta. Sunnuntaikirjeitä Suomesta tarkastelee Suomea ranskalaisesta näkökulmasta ironisesti mutta kuitenkin lämmöllä. Aika usein osuu ja uppoaa, vaikka kirja on kirjoitettu yli kymmenen vuotta sitten. Olkoon tämä ranskalainen näkemys helmikuun teemaan.

Kirja on syntynyt Suomeen ranskaa opettamaan muuttaneen Philippe Guicheteaun kirjeistä ystävälleen kotikonnuille. Hän tuli Suomeen jo 1989 ja vieraassa kulttuurissahan aistit ovat terävimmillään havaitsemaan uuden asuinympäristön kummallisuudet. Kirjan kirjeet ovat ymmärtääkseni kirjoitettu useamman vuoden aikana, niin tarkalla kynällä suomalainen mielenmaisema on maalattu. Lopputulos on hykerryttävä, mutta ei missään nimessä pelkästään myötäsukainen.

Kirja vastaa täydellisesti suomalaisten epävarmuuden siivittämään huoleen: Mitähän muut meistä mahtavat ajatella. Kovin huonolla itsetunnolla varustetun ei kannata kirjan näkemykseen tutustua, Philippe Guicheteau (tai kuten sukunimi suomalaisten suussa vääntyy Philippe…Herra Jumala! tai Philippe… onpa vaikea sukunimi) ei tyydy pelkästään silittelemään myötäkarvaan. Kirja on täynnä oivaltavia huomioita ja tuoreita näkemyksiä.  Kirjassa ihmetellään suomalaista elämänmenoa välillä myös aika terävästi ja monia näkemykset saattavat myös ärsyttää. Itsekään en aina ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta se juuri on kirjan suola.

Suomalainen aikakäsitys, hätäsisu ja luontosuhde tulevat käsiteltyä ranskalaisesta näkökulmasta. Enää en voi sopia treffejä Stockan kellon alle muistamatta kirjassa kuvattua suomalaisten odotusrituaalia Stockmannin valvovan silmän alla: Katse Stockan kelloon, rannekelloon, vaivaantunutta painonsiirtoa ja kaikki alusta. Miksi ei odottaisi mukavasti lämpimässä – tai mikä parasta viettäisi aikaa mukavasti ja odottaminen hoituisi siinä sivussa. Seurana vaikkapa Sunnuntaikirjeitä Suomesta.

* * * * *

Tähän kirjaan sopivin resepti olisi ehdottomasti fasaanipata. Kirjassa Helsingin Malmille vierailulle saapunut isä näkee takapihan kesyssä fasaanissa potentiaalisen paistin ja pistää siltä niskat nurin – ja äti nylkee sen sukkelasti parvekkeella. Meilläpäin ei ole tapana metsästää fasaaneja kaupunkiolosuhteissa, eikä varsinkaan paljain käsin, joten jätän tällä kertaa fasaanit rauhaan. Luulen, että minulta jäisi kaula katkaisematta.

Olen  jo pitkään halunnut tehdä briosseja, joita saa Suomesta aivan liian harvoista paikoista. Reseptiikassa nojauduin Viva Ciabattan briosseihin siitä yksinkertaisesta syystä, että Aleksi on taitava ja asialleen omistautunut. Tein omistani kuitenkin suolaisemman version ja lisäsin niihin pinjansiemeniä.

Jos et ole poikkeuksellinen voimanyrkki, taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, koska sitä vaivataan ja vaivataan loputtomasti, mutta lopputulos palkitsee. Tämä oli ensimmäinen taikinani yleiskoneella ja ihmettelen enää, miksi en ole kaivanut laitakokin aikoinaan mukanaantuomaa konetta aikaisemmin esiin, eihän näin täydellistä taikinaa ole olemassakaan. Kymmenen vuoden toimettomuuden jälkeen kone pääsee jatkossa huomattavasti useammin tositoimiin ja minä olen liikuttunut, taisin juuri päästä niin lähelle täydellistä briossia, kuin näillä taidoilla on mahdollista. No, ulkonäköä ei lasketa, mutta pitäähän sitä jättää kehittymisen varaa.

Ja työkavereille tiedoksi, ne olivat paljon, paljon parempia leivontapäivänä.

Pinjansiemenbriossit
noin 15 kpl

185 g maitoa
2 munaa
30 g hiivaa
390 g jauhoja
50 g pinjansiemeniä
11 g sokeria
1 tl suolaa
165 g pehmeähköä voita

1. Paahda pinjansiemenet ja halutessasi voit myös hiukan rouhia niitä.

2. Sekoita kaikki ainekset voita lukuunottamatta kunnolla sekaisin yleiskoneessa ja vaivaa noin viisi minuuttia.

3. Lisää voi kolmessa-neljässä osassa. Seuraava erä, kun edellinen on kunnolla sekoittunut taikinan joukkoon.

4. Vaivaa taikinaa yleiskoneella vielä parikymmentä minuuttia tai kunnes siinä on kunnon sitko.

5. Anna nousta muovin alla pari tuntia (tai yön yli jääkaapissa, jos haluat tarjota näitä aamulla).

6. Leivo briosseiksi esim. muffinssivuokiin, voitele ja anna kohota vielä tunti. Jos haluat autenttisen näköisiä briosseja, käy kurkkaamaan Viva Ciabattan Aleksin vinkit. Kannattaa huomioida, että taikina nousee todella paljon, eli aika pieni nokare vuoan pohjalla riittää. Voitele uudestaan ja paista 185 asteessa. Itse tein keskikokoisia versioita, niiden paistaminen vei vajaan vartin.

Vai maistuisiko sittenkin:

                             
Runebergin tortut                        Raejuustomuffinssit                         Vaivaamaton leipä