Kunniaa (ja Sushikirja) kalahaasteen voittajalle

Rumpujen pärinää ja voittajan julistaminen. Maukas, kalaisa tammikuu on takana ja meidän ruokapöytäämme on uinut monta uutta suosikkia.

paistetut-ahvenet-suolaa&hunajaa

Joulukuussa pyysin teiltä apua ja ideoita uusiin kalaruokiin. Sain monen monta maistuvaa vinkkiä, joita olen kuukauden mittaan kokkaillut. Kaikki eivät päätyneet blogiin saakka, koska tammikuun pimeydessä ei juuri viitsi iltaisin kuvailla, mutta melkein kymmenen eri reseptiä testattiin kotikeittiössämme.

Kuukauden aikana kalatiskit ovat yllättäneet minut positiivisesti. Ainoastaan ahventen saatavuus on ollut heikkoa, enkä päässyt testaamaan esimerkiksi Jasun ehdottamia savustettuja ahvenia. Sen sijaan kalaonni on ollut myötä esim. hauen, silakoiden, siian, kuhan ja turskan suhteen. Haastaisinkin meitä kaikkia laajentamaan repertuaaria siitä ainaisesta lohesta. Eilen kalatiskillä vierekkäin köllötteli mm. madetta, siikaa, nieriää, haukea ja turskaa – ja viisi edellistä asiakasta ostivat kaikki lohta. Valikoima ei säily, jos emme tee omaa osuuttaamme eli raota hiukan kukkaronnyörejä.

Tiukan pohdinnan jälkeen päätin nostaa suosikeiksini kolme erilaista reseptiä: Vatsasekaisin Kilinkolin-Riikan ihanan klassikon kuha walewskan, joka on oikeutetusti Riikan blogin googlatuin resepti, Kaisan virkistävän erilaiset haukipullat currykastikkeella ja meidän perheen arki-iltojen pelastukseksi nousseen Johannan yhden vuoan kuhan. Suosittelen kokeilemaan kaikkia, tulette huomaamaan, ettei voittajan valinta ollut helppoa. Jokainen näistä kolmesta – ja moni muukin ehdotetuista ihanuuksista – olisi sen ansainnut.

Tein valintani lopulta sillä perusteella, että Johannan kuha on niin mahdottoman helppo ja perunoista tulee niin hyviä, että teen niitä nykyään usein aika monen muunkin kalaruoan rinnalle. Kirja matkaakin meidän uuden arkisuosikkimme kehittäneelle Johannalle. Kiitos hyvästä reseptistä, siitä on usein ollut iloa arjen tuoksinassa!

kuhaa-peruna-sipulipedilla-suolaajahunajaa

Ja tässä vielä vinkkejä kaikille muillekin kalaruokia etsiville eli linkit niihin resepteihin, joista minua vinkattiin linkin kera:

Nautiskellen: Bouillabaisse
Life in order: Pestokuha
Vatsasekaisin Kilinkolin: Kuha Walewska
52 weeks of deliciousness: Soijalohi
Appelsiineja ja hunajaa: Perulainen kala-äyriäiskeitto
Appelsiineja ja hunajaa: Mangoinen ceviche
Hulin vinkkaama Culinarista-blogin Soija-inkiväärilohi ja seesaminuudelit
Meanwhile in Longfield: Yrttilohi ja uunijuurekset
Hälften spydde resten dog: Välimerelliset uuniahvenet
Heleen’s Hobbies: Kuhavartaat

Mainokset

Härkäpaputahna

Härkäpaputahna
Muistin perusteella olen yrittänyt rakentaa hyvää härkäpaputahnareseptiä. Muutaman kierroksen se otti, mutta resepti onneksi parani uusintakierroksella.

härkäpaputahna-suolaajahunajaa

Maistoin härkäpaputahnaa syksyllä ravintola Nokan pientuottajatorilla. Se oli ihanan samettista ja yrttistä. Nappasin torilta mukaan pussillisen Gobbas Gårdin kuivattuja härkäpapuja ja tahna on tässä kypsytellyt tuloaan jo useamman kuukauden. Muistin perusteella hain samanoloista lopputulosta.

Ensimmäisen kerran tein tahnaa Chez Jasun bloginyyttäreihin, mutta se ei ollut vielä ihan optimaalista. Miten noloa tämän vaativan yleisön edessä. Mutta siitä sisuuntuneena hain vähän suhteita uudestaan.

Olennaista on, että laitat joukkoon t-o-d-e-l-l-a paljon yrttejä ja riittävästi suolaa. Tuorejuuston sijaan voit pehmentää makua myös esimerkiksi ranskankermalla. Vegaanisen version saat jättämällä tuorejuuston pois.

Härkäpapu-tuorejuustotahna
noin kuudelle

1 1/2 dl kuivattuja härkäpapuja
100 g tuorejuustoa
1 valkosipulin kynsi
vähintään kaksi puskaa erilaisia yrttejä (esim. ruohosipulia, basilikaa, lehtipersiljaa)
2-3 rkl sitruunamehua (aloita pienemmällä määrällä ja maistele matkan varrella)
mustapippuria
suolaa
keitinlientä

1. Liota kuivattuja härkäpapuja 30-45 minuuttia. Huuhtele huolellisesti ja keitä kevyesti suolatussa vedessä 15 minuuttia. Valuta ja huuhtele, mutta ota hiukan keitinlientä talteen.

2. Soseuta härkäpavut kevyesti. Soseuttamista helpottaa huomattavasti, kun laitat joukkoon hiukan tuorejuustoa tai keitinlientä.

3. Laita joukkoon pieniksi pilkotut yrtit, valkosipulin kynnet, sitruunamehu ja tuorejuusto.  Soseuta ihan tasaiseksi, mausta suolalla ja mustapippurilla. Ohenna tarvittaessa keitinliemellä. Maistele ja lisää tarvittaessa sitruunamehua, yrttejä, suolaa tai pippuria.

Skagenröra

Skagenröra
Yksi tuliaisistani ruokabloggaajien nyyttäreihin oli ikiklassikko skagenröra. Klassikko ansaitsee laatua: Parhaimmillaan se on ehdottomasti itse kuorituista katkaravuista. Lopputulos kyllä palkitsee kuorimisen vaivan.
skagenröra-suolaajahunajaa

Jos ravintolan ruokalistalla on toast skagen, se on aika vahva valinta alkupalavalinnakseni. Jostain syystä meillä on erittäin lämpimät välit tämän klassikon kanssa. Harvakseltaan, mutta kuitenkin säännöllisesti, on käytävä Bib Gourmandinsa ansaitsevassa Solnassa syömässä heidän erinomaisen klassinen versionsa lempparistani. Onneksi se vaikuttaa pysyvän sitkeästi listoilla – taitaa siitä joku muukin tykätä.

Skagenröra olikin luonteva valinta, kun mietin mitä veisin Chez Jasun luona olleisiin bloginyyttäreihin. Varsinkin sen jälkeen, kun Riitta ilmoitti laittavansa saaristolaisleivän tulille, valinta oli helppo. Plussaa myös siitä, että tahna on helppo tehdä etukäteen. Sama asia helpottaa myös illallisvalmisteluja, kun mietit sopivaa alkupalaa.

Masutoaitemu-Riitta vinkkasi minulle skagenrörareseptistä, jossa käytettiin piparjuurta. Nappasin idean ja lisäsin piparjuurta normaalireseptini joukkoon. Minun versiossani on sipulia ja sitruunaa terävöittämässä makua ja paljon, paljon tilliä. Piparjuuri ryhdistää makua entisestään. Pelkästä majoneesista ja ranskankermasta tahnasta tulee vähän valju. Välillä jätän sipulin pois ja tarjoan punasipulin hillokkeena. Jos suinkin hermosi kestävät, kuori katkaravut itse. Napakka suutuntuma eroaa edukseen valmiiksi kuorittujen katkarapujen löysästä olemuksesta.

Skagenröra
runsas alkupala neljälle, pienet alkupalat kahdeksalle-kymmenelle

250 g itse kuorittuja katkarapuja (tarvitset noin 900 g kuorimattomia katkarapuja)
1 pieni punasipuli
4 rkl majoneesia
4 rkl creme fraichea
puoli punttia tilliä
2 rkl sitruunamehua
1 1/2 rkl raastettua piparjuurta
suolaa
ripaus valkopippuria

1. Sulata ravut, mielellään hitaasti jääkaapissa yön yli. Kuori ne ja leikkaa krouveiksi paloiksi.

2. Sekoita kaikki ainekset sekaisin. Maista ja lisää mausteita makusi mukaan. Tarjoa  saaristolais- tai paahtoleivän kanssa. Koristele tillillä ja sitruunalla.

facebooksuolaa&hunajaa myös Facebookissa

Ruokaihmisen taivas

Jos ruokaa rakastavien ihmisten taivas on olemassa, aika lähellä ollaan epäilemättä ruokabloggarien nyyttikesteissä. Chez Jasun luona pöytä notkui ja grilli oli kuumana keskellä tammikuun pakkasia. Kun kauhan varressa on lähes viisitoista bloggaajaa, lopputulema on yltäkylläinen.

illallispöytä-suolaajahunajaa

Vieläkin nousee vesi kielelle, kun muistelen pöydän antimia: Jukan grillaamaa ehkä elämäni parasta possunkylkeä lähitilan possusta ja Jasun lampaanviulua lampaasta, jolla oli ollut nimi, Marjan jumalaista vietnamilaista kanasalaattia, Annan tabboulehta, hummusta ja baba ganoushia, Nannan cajunmaustettua lohipastramia, Jennin lavash-leipää ja Riitan saaristolaisleipää mädillä ja höysteillä.

näkkärit-suolaajahunajaa

lohipastrami-suolaajahunajaa

lampaanviulu-suolaajahunajaaEnnen tätä kattausta ruokahalua oli ehditty jo herätellä pienillä suolaisilla suupaloilla kuohuvan kaverina: Merituulin maa-artisokkasipsejä, Jasun Chef & Sommelierin Sasun ohjeella tekemää näkkäriä, savukalatahnaa, pikkuruisia brie-kirsikkahillosuupaloja (klassikko jo syntyessään), Nellen suolaisia kurpitsa-salviatuulihattuja ja naudankielestä tehtyä pateeta sinappijäätelöllä.

Pöydässä istuttiin pitkään, kun lopuksi ateria vielä siloiteltiin Marin japanilaisella juustokakulla ja hapankirsikkahillolla (näitä tehdään ehdottomasti kotonakin), Merituulin mesiangervobebeleivoksilla (niinkuin olin luullut, että en pidä bebeleivoksista, ei pidä paikkaansa), Heidin unikkokurkumamuffinsseilla, Hannelen kotitekoisella kermaliköörillä ja Josen libanonilaisilla jälkiruuilla, joiden nimiä en todellakaan osaa kirjoittaa. Lisäilen linkkejä sitä mukaa, kun reseptejä ilmestyy blogeihin.

japanilainen-juustokakku-suolaajahunajaa

kahvia-ja-sipuleita-suolaajahunajaa

Etukäteissuunnittelu oli polveilevaa ja omat suunnitelmani vaihtuivat moneen kertaan. Tuntien bloggaajakollegoideni taidot pientä suorituspainetta oli etukäteen ilmassa, mutta se oli ihan turhaa: Kaikkiruokaisempaa ja kiitollisempaa ruokaseuraa saa harvoin. Kun Riitta ilmoitti tuovansa mallasleipää, päädyin tekemään sen rinnalle klassikon eli skagenröraa. Yhdistettyyn meze-tapaspöytään kaivoin arkistojen kätköistä yhden suosikeistani eli tapaksen chorizosta ja paahdetusta paprikasta ja tein tahnan kuivatuista härkäpavuista, tuoreista yrteistä ja tuorejuustosta. Palaan resepteihin lähipäivinä.

chorizoa ja paahdettua paprikaa

Näissä juhlissa jokainen ruokalaji on varmasti ikuistettu jonkun toimesta. Muilla ruokakutsuilla tuolilla seisominen on huonoa käytöstä, näissä kemuissa sitä kutsutaan parhaan kuvakulman hakemiseksi.

villasukat-tuolilla-suolaajahunajaa

Kotiin saavuin aamuyöllä ihanasta ruoasta ja viinistä sekä paljosta nauramisesta tyytyväisyyttä hyrisevänä. Kiitokset vielä tätäkin kautta mahtavalle seuralle ja ennen kaikkea emännälle ja isännälle. Mikä ilta, tätä muistelen pitkään.

Jos nyt vielä vähän lisää…

Vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
Voisiko tätä saada vielä lisää – edes ihan vähän? 

vihreä-talvipasta-suolaajahunajaa

Iskin silmäni tähän reseptiin heti, kun yksi suosikeistani Chez Jasu julkaisi sen blogissaan. Ja kuulkaa kyllä kannatti. Kun kalastelimme laitakokin kanssa viimeisiä pennepastoja lautasilta, sohvannurkasta (joo meillä syödään myös sohvalla, älkää kertoko äidille) kuului: ”Minä voisin nuolla tämän lautasen, eikö siellä todella ole enää yhtään jäljellä? Tästä tuli juuri kaikkien aikojen suosikkipastani”.

Sen jälkeen meillä on syöty tätä usein sekä alkuperäisenä kasvisversiona että paahtopaistilla tuunattuna. Paahtopaistiversio syntyi vahingossa, kun kerran piti upottaa jämät jääkaapista johonkin ja pastahan on kuin pizza, johon Heikki Hietamiestä lainatakseni voi laittaa kaiken muun paitsi tiskipöydän.

Ohje oli jo alunperin jokseenkin täydellinen, joten mitäpä sitä ehjää korjaamaan? Olen hiukan muutellut suhteita ja useimmiten paahdan pinjansiemenet, mutta muuten olen ollut todella uskollinen alkuperäisreseptille. Hienon reseptin lisäksi toinen avain onnistumiseen on Martellin pasta. Martellin pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Pastansalaisuus on pronssisuuttimissa, joka tekee pastan pintaan täydellisen karhean pinnan. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun.

Olen varmasti hehkuttanut Martellia väsymiseen asti, mutta teen sen vielä kerran, koska Soppaa ja silmukoita-Marja vinkkasi, että sitä saa nyt myös Helsingistä, tarkalleen ottaen Mumusta Munkkiniemestä. Tähän asti olen aina usuttanut kaikki Tampereen kävijät Keittiöelämää-liikkeeseen pastaostoksille. Pussi on toki aika paljon barilloja ja muita kalliimpi (5,90 euroa/500 g), mutta olen todennut, että tästä pastojen rollsroycesta maksan mielellään pienemmäänkin erikoistilaisuuteen. Kipaisin samantien Mumuun ja sain kaupan päälle myös hyvät naurut. Mumussa myydään kahta pastamerkkiä, kysyin myyjältä: ”Onko näissä molemmissa samanlainen valmistusmenetelmä?” Vastaukseksi sain: ”Joo, ne molemmat keitetään”. Siitäs sain hifistelyssäni. Emme edenneet pronssisuutin- tai optimaalinen kuivauslämpötilakeskusteluun.

Chez Jasun vihreä talvipasta paahtopaistilla tai ilman
kahdelle

25 g pinjansiemeniä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa
noin 1-2 tl raastettua sitruunankuorta
2 rkl sitruunamehua
1 valkosipulin kynsi
1/4 – 1/2 dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

250 g kirsikkatomaatteja
1 tl ruokosokeria
1 tl suolaa

noin 75 grammaa paahtopaistia

200 g pastaa
parmesania

1. Laita pastavesi kiehumaan.

2. Paahda pinjansiemenet, revi yrtit mortteliin tai huhmareeseen ja lisää joukkoon pinjansiemenet. Murskaa hienoksi. Lisää sitruunankuoriraaste, oliiviöljy ja valkosipuli ja hiero tahnaksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

3. Kuumenna öljy pannulla kuumaksi, lisää öljyyn suola ja sokeri. Aseta halkaistut kirsikkatomaatit leikkuupinta alaspäin pannulle. Paista kohtuullisen kovalla lämmöllä 5-7 minuuttia. Kunnes tomaatit saavat väriä leikkuupinnalle.

4. Siirrä tomaatit syrjään pannulta ja kuumenna suikaloitu paahtopaisti pannulla tomaattien öljyssä.

5. Kaada pasta pannulle, lisää tomaatit ja yrttitahna, sekoita. Nosta lautasille ja raasta reilusti parmesania päälle.

suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Hello cupcake!

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
Puunatun kiiltokuvaelämän takaa löytyi mukavia makuyhdistelmiä ja houkuttelevia reseptejä.

Ruotsalaisten suosikilta, Leila Lindholmilta, on syksyllä suomennettu uusi kirja Kuppikakkuja, ole hyvä!. Kirja on täynnä Amerikan herkkuja eli nimensä mukaisesti siinä on kattava valikoima erilaisia kuppikakkuja ja niiden rinnalla whoopie pie -leivoksia. Johtuuko sitten aiheesta, mutta omaan makuuni kirja on turhankin kliseisen amerikkalainen ja söpöstelevä. Täydellisesti stailattuja ihmisiä pastellinvärisen maalaisromantiikan ympäroimänä. Kirjan mainosteksti Lindholmin sivuilla kutsuu tutustumaan hänen unelmamaailmaansa. Ei keittokirja, johon itse ensimmäiseksi tarttuisin, mutta toisaalta monelle varmasti unelmien täyttymys.

Koska pidän kuitenkin Lindholmin monista resepteistä ja myös hänen edellisestä kirjastaan, päätin sulkea silmäni ylenmääräiseltä unelmahötöltä ja antaa kirjan ohjeille mahdollisuuden. Viimeaikaiseen bake-a-holic-vimmaani kirja on juuri sopiva. Kuppikakuissa ja whoopieissa on molemmissa lupaavia makuja: Pistaasipähkinöitä, inkivääriä, vadelmia, unikonsiemeniä, limettiä, marenkia. Kirja on jo hiirenkorvilla myös ensi kesää varten. Vai mitä sanotte tuoreilla marjoilla kuorrutetuista mazariinikuppikakuista tai raparperijuustokakkukuppikakuista?

Olen leiponut kirjan ohjeilla nyt muutamaan kertaan ja vielä monta reseptiä tulee päätymään kokeiluun. Maut ovat olleet joka kerta kohdillaan, mutta inkivääri-vadelmawhoopieiden rakenne oli minusta liian keksimäinen. Vakiomaistajani mielestä ne tosin olivat parasta, mitä koskaan olen leiponut. Palaan siis niihin, kun saan rakenteen kehitettyä sellaiseksi, kun minusta whoopien tulee olla.

Alla olevan reseptin valitsin kokeiltavaksi unikonsiementen vuoksi. Olen halunnut pitkään testata niitä makeissa leivonnaisissa. Resepti on sattumalta samanoloinen, kun kuppikakkusodan Ruotsissa laukaisseiden sitruunakuppikakkujen ohje. Hela Sverige bakar -ohjelmassa jaksovoiton nappasi Josephine mm. kyseisillä sitruunakuppikakuilla. Lindholm kimmastui Facebookissa, koska resepti oli hänen näkemyksensä mukaan hänen kehittämänsä. Seuraavana päivänä hän jo katui kimmastumistaan, mutta kuppikakkudebatti oli valmis. Faktisesti resepteillä ei ole tekijänoikeutta, mutta blogeissa reseptin kehittäjän mainitsemista pidetään kunnia-asiana. Monet reseptit ovat kuitenkin niin yleispäteviä, että niiden kehittäjää ei taida tietää kukaan.

Olen leiponut nämä kuppikakut nyt kahdesti ja tehnyt muutamia muutoksia reseptiin. Ensinnäkin puolitin unikonsiementen määrän ja vähensin hiukan limetin määrää. Vaihdoin myös kuorrutuksen heti ensimmäisellä kerralla. Reseptin mukaisesti siinä käytetään kermavaahtoa. Päädyin taas kerran vakioversiooni eli turkkilaisella jogurtilla ohennettuun tuorejuustoon, jota makeutin maltillisesti tomusokerilla ja vaniljasokerilla, raastoin sekaan myös hieman limetinkuorta. Minä olenkin enemmän hapannaama näissä asioissa, joten makean ystävät voivat toki pitäytyä myös kermavaahdossa.

Limetti-unikonsiemenkuppikakut
10 suurta kuppikakkua

3 kananmunaa
2 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
100 g voita
1 dl maitoa
1/2 dl unikonsiemeniä
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
4 limettiä (raastetut kuoret ja mehu)

Kuorrute
150 g maustamatonta tuorejuustoa
4 rkl turkkilaista jogurttia
maun mukaan tomusokeria, vaniljasokeria ja raastettua limetinkuorta

Koristeluun
tuoreita vadelmia

1. Vatkaa kananmunat, sokeri ja vaniljasokeri vaaleaksi vaahdoksi.

2. Sulata voi ja sekoita maito sulatetun voin joukkoon. Lisää seos taikinaan.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nostele ne varovasti taikinan joukkoon. Kuivia aineita ei saa vatkata taikinaan, koska silloin siitä tulee liian tiivis.

4. Lisää joukkoon limettien mehu ja raastettu kuori.

5. Kaada taikina muffinssivuokiin. Paista 175 asteessa, kunnes ovat kypsiä. Omassa uunissani suuret muffinssit kypsyivät noin 20 minuutissa.

Kuppikakkuja, ole hyvä! on Kustannus Mäkelästä saatu arvostelukappale.

Hartaasti keiteltyä jokirapupastaa

Jokirapupasta
Keitä maut kokoon. Kaikkien kastikeoppien äiti on tämän pastan salaisuus.

jokirapupasta-suolaajahunajaa

Aina kun teen tätä pastaa, lähetän lämpimiä ajatuksia sille itselleni tuntemattomalle miehelle, joka on pastan kehittänyt. Jokirapupasta voitti jo monen monta vuotta sitten Annan kala- ja äyriäisreseptikilpailun ja sitä on sen jälkeen tarjottu meillä lukemattomille ruokavieraille. Enää en juurikaan kehtaa, koska luulen, että kohta kaikki tuttumme ovat jo syöneet tätä pastaa vuosien saatossa.

Resepti on muokkaantunut omaan makuuni mm. mausteiden osalta ja olen myös oikaissut sitä aika tavalla. Alkuperäisessä versio liemi keitetään ravunkuorista, mutta siihen en kovin usein jaksa ryhtyä, koska kastikkeessa on jo juuresten ansiosta makua muutenkin, kunhan jaksaa keitellä sitä hartaasti. Perusidea, joka tekee tästä pastasta erinomaisen on kuitenkin reseptin kehittäneen Petter Korkmanin alkuperäisestä reseptistä. Salaisuus on liemen keittäminen rauhassa kokoon, jotta kaikki maut tiivistyvät. Ammoisina aikoina tämä oli ensimmäinen kerta, kun todella ymmärsin kokoon keitellyn makupohjan, reduktion merkityksen kastikkeelle – ensimmäisestä haarukallisesta.

jokirapupasta-2-suolaajahunajaa

Jokirapupasta
neljälle

400 g pastaa esim. tagliatellea tai linguinea (sitruunapasta toimii esimerkiksi erinomaisesti)

noin 250 g jokirapuja kuorittuna
4 salottisipulia
2 pientä valkosipulinkynttä
1 chili
2 porkkanaa
pieni pala juuriselleriä
iso nokare voita
3 rkl hyvää tomaattipyreetä (esim. Mutti)
loraus konjakkia
5 dl valkoviiniä
2 rkl hummerifondia (tai jokiravun kuoria)
3 dl kermaa
mustapippuria
tilliä, ruohosipulia, rukolaa

1. Pilko salottisipulit, chili, valkosipuli, juuriselleri ja porkkana pieniksi kuutioiksi.

2. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulisilppua, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää porkkana, valkosipuli, juuriselleri ja chili. Pyörittele hetki voissa. Sekoita joukkoon tomaattipyree.

3. Nosta hetkeksi lämpöä, lisää konjakki ja anna kastikkeen kiehua reippaasti. Lisää valkoviini, keitä hetki ja laske sen jälkeen lämpöä. Lisää kerma ja fondi (tai ravunkuoret, jos käytät mieluummin niitä.

4. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.

5. Puserra liemi siivilän läpi mahdollisimman tarkasti, jotta saat kaikki maut tarkkaan mukaan kastikkeeseen.

6. Keitä valmista lientä kokoon, kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäisestä määrästä. Tarkista maku, mausta pippurilla (ja suolalla). Lisää ravunpyrstöt, tilli ja ruohosipuli, kuumenna nopeasti. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Rouhaise päälle halutessasi pippuria ja sekoita joukkoon rukolaa.

suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Seuraa blogia myös Facebookissa