Klassikko jouluasussa

Viikunatiramisu
Klassikko jouluisessa asussa helpottamaan jouluvalmisteluiden uuniruuhkaa.

viikunatiramisu-suolaaethunajaa

Minua pyydettiin tekemään joulupöytään sopiva jälkiruoka, jossa on Mozart Gold -likööriä. Tähän tarjoukseen oli pakko tarttua, vaihto-opiskelijavuoden takia minulla läikähtää sen verran lämmin tunne tuota wieninleikkeiden, sacherkakkujen, mozartkugeleiden ja tirolilaishattujen maata kohtaan. Olkoon tämä samalla henkilökohtainen nostalgiatrippi 90-luvun Itävaltaan – erittäin mieluisa sellainen.

Mieluisa yllätys oli myös kaikkien tunnistamaan pyöreään, kultaiseen pulloon pakatun Mozart Gold -liköörin maku. Se valmistetaan ilman säilöntäaineita kermasta, sokerista, belgialaisesta suklaasta sekä ruokosokeritisleestä ja maustetaan vaniljalla. Makeaa likööriä voi tarjota sellaisenaan, mutta itse totesin sen olevan erityisesti leivonnassa ja jälkiruoissa elementissään. Samaan lopputulokseen taidettiin päätyä myös muissa reseptejä kehittäneissä blogeissa: Kokit & potit -blogissa siitä syntyi nimittäin suklaafudgea, Sillä Sipulissa tehtiin suklaista juustokakkua, Liemessä-Jenni leipoi suklaa-taatelikakkua, Pullahiiri pyöräytti suklaaliköörikakun ja Chez  Jasu jäätelöä ja krokanttia.

Reseptini lähtökohtana oli joulun uuniruuhkan helpottaminen. Aika monessa taloudessa siellä on kuitenkin aikamoinen tungos, niin meilläkin. Sen vuoksi kuoppasin mm. suklaaganachen ja -kakun ja päädyin varioimaan ikiklassikkoa jouluasuun. Kehitin reseptin viikunatiramisuun. Pohjana on klassisista klassisin tiramisuresepti, mutta maustoin sen viikunahillokkeella ja koristelin tiramisun marinoiduilla viikunoilla. Sekä hillokkeeseen että marinoituihin viikunoihin nostin joulun makuja mm. kanelilla, vaniljalla ja tähtianiksella.

Viikunat voi syödä kuorineen ja ne voi laittaa kuorineen myös hillokkeeseen, kunhan huuhtelee ne huolellisesti. Paksut kuoret kannattaa kuitenkin poistaa. Säilyttämisen kannalta viikuna on varsinainen hienohelma, sen ohut kuori ei juurikaan suojele sitä, joten viikunaa kannattaa käsitellä varoen ja mahdollisimman vähän. Säilytä se viileässä.

Viikunat ovat välillä hävyttömän hintaisia ja niiden saatavuus – ainakin hyvien, kypsien yksilöiden – on joskus huono. Voit tehdä jouluisen tiramisun samalla reseptillä myös tuoreista luumuista. Ohje on aika isolle joukolle, mitat ovat helposti puolitettavissa myös pakkauskokojen puolesta.

Viikunatiramisu
kymmenelle

Viikunahilloke
400 g tuoreita viikunoita
1/2 vaniljatanko
1 tähtianis
1 kanelitanko
1/4 dl Mozart Gold -likööriä
1/2-1 dl vettä
vajaa 1/2 dl sokeria

Tiramisu
200 g savoairdi-keksejä (paketin koko, osa jäi käyttämättä)
500 g mascarponejuustoa
5 kananmunaa
5 rkl sokeria
1 1/2 dl vahvaa kahvia
2 rkl Mozart Gold -likööriä
tummaa suklaata tai kaakaojauhetta koristeluun

Marinoidut viikunat koristeluun
3 tuoretta viikunaa
1 dl vettä
1/2 dl sokeria
1/2 vaniljatanko
1 kanelitanko
1 tähtianis

1. Keitä ensin hilloke. Laita kattilaan viikunat paloiteltuna, mausteet, vesi (aloita pienemmällä määrällä ja lisää tarvittaessa. Tavoitteena on suhteellisen juokseva hillo = hilloke) ja likööri. Kuumenna, lisää sokeri ja keitä noin viisitoista minuuttia. Kypsässä viikunassa on jopa 70 prosenttia sokeria, joten sokeria kannattaa lisätä maltillisesti. Voit vaikkapa ensin laittaa osa sokerista ja sitten maun mukaan lisätä sitä keittämisen aikana. Anna hillokkeen jäähtyä kunnolla.

2. Kiehauta liemi marinoiduille viikunoille sokerista, vedestä ja mausteista. Anna jäähtyä. Puolita tai lohko viikunat, nosta ne pieneen astiaan, kaada liemi päälle. Peitä tiiviisti ja nosta jääkaappiin marinoitumaan muutamaksi tunniksi.

3. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon mascarponejuusto. Sekoita tasaiseksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Nostele mascarponeseoksen joukkoon.

4. Viikunahillokkeen suhteen voit valita kahdesta lähestymistavasta. Joko sekoitat sen mascarponeseoksen joukkoon ennen kuin nostelet sinne vaahdotetut valkuaiset tai sitten valutat/levität aina yhden kerroksen hilloa, kun kerrostat tiramisua vuokaan.

5. Ala koota tiramisua vuokaan (noin 20*20 vuokaan tai muuhun vetoisuudeltaan vastaavaan vuokaan). Sekoita haalean kahvin joukkoon Mozart Gold-likööri. Levitä ensin pohjalle mascarponeseosta, sitten hilloa, jos haluat laittaa sen raitoina ja näiden kerrosten päälle  kerros kahvi-likööriseoksessa kastettuja savoairdikeksejä. Tee vielä niin monta vastaavaa kerrosta kuin vuokaan sopii. Jätä päällimmäiseksi mascarponekerros. Siivilöi päälle reilusti kaakaojauhetta tai raasta tummaa suklaata.

6. Anna vetäytyä jääkaapissa muutama tunti. Koristele marinoiduilla viikunoilla juuri ennen tarjolle nostamista.

blogirinki_logoReseptin tarjoaa Mozart Gold. 
 
Blogirinki kokoaa Suomen huippublogit yhteen. Blogirinki suunnittelee ja toteuttaa blogien ja yritysten välisiä yhteistyökampanjoita. Blogiringissä on mukana jo yli 60 suosittua ruoka, leivonta- ja mammablogia. Lue lisää osoitteessa www.blogirinki.fi.
Mainokset

Kuivahtaneen leivän parempi elämä

Panzanella
Leipä oli kyselymme mukaan hävikkiongelmista suurin monessa perheessä. Tässä yksi maukas ratkaisu.

Kysyimme viime viikolla Hävikistä herkuksi -sivulla, mikä on lukijoidemme oma hävikkipeikko. Kärkeen nousivat leipä, vihannekset ja maitotuotteet. Erityisesti leipä sai paljon mainintoja. Onneksi kuivankaan leivän osalta peli ei ole vielä menetetty.

Jos pelastat leivän ennen korppujauhokuosia, saat siitä aikaan vielä erinomaisen panzanellan. Kun kuivahtanut leipä imee makuja oliiviöljystä ja mehukkaista tomaateista, se saa uuden, paremman elämän. Minä, jos kuka sen tiedän, napsin tässä nimittäin illan mittaan laitakokinkin annoksen, jonka piti odottaa hänen kotiinpaluutaan. Mutta eipä jäänyt hävikkiä, ei.

Ohessa on peruspohjan resepti. johon voit sitten yhdistellä haluamiasi ainesosia. Käytin tällä kertaa fetaa, se tuo mukavasti suolaisuutta salaattiin. Siken keittokirjassa tähän päätyy lisäksi mm. kurkkua, kapriksia, sardellia ja oliiveja. Siskot kokkaa -keittiössä tehtiin munakoisoinen versio. Tämä on siis mitä parhainta hävikkiruokaa, koska voit yhdistää pohjaan oman makusi mukaan yhtä sun toista. Joskus tarjoan tätä esim. mozzarellasalaattina, hyvin toimii sekin.

Panzanella
teoriassa kahdelle

250 g kirsikkatomaatteja tai muita tomaatteja (mitä kypsempiä sitä parempi)
pari siivua eilistä tai toissapäiväistä vaaleaa leipää
noin 1 rkl vaaleaa balsamicoa
noin 3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 pienehkö valkosipulin kynsi
pari oksaa tuoretta basilikaa
suolaa
mustapippuria

1. Pilko tomaatit ja leipä krouveiksi palasiksi. Silppua valkosipuli ja basilika.

2. Sekoita kaikki ainekset ja anna maustua hetki, jotta maut ehtivät imeytyä leipään.

Pssst… Haluatko voittaa illallisen kahdelle Kämp Signessä? Hävikistä herkuksi -sivustolla käynnissä kisa, jonka voittajaa hemmotellaan keittiömestarin yllätysmenulla viineineen. Kelpaisi ainakin minulle, entäpä sinulle?

 Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat.

Haagan hätävara

Tuunattu pappilan hätävara
Marjastus on minusta äärimmäisen rentouttavaa. Ja myös oikein palkitsevaa: Tässä tuhotaan viime kesän kyykistelyn satoa – yhdistettynä kuukauden teeman mukaisesti juustoon.

Yritän aina tällätä itseni laitakokin vanhempien Saarenperään mustikka- ja vadelmakauden aikana. Anoppiraukka joutuu raportoimaan säännöllisesti satokauden etenemisestä ja odotetun sadon suuruudesta. Homman hauskuus on säilynyt varmaan eritoten sen vuoksi, että pakastimemme on verrattain pieni, eikä mustikkamättäissä kyykistely mene ikinä urakoinnin puolella rajallisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi.

Meillä on anopin kanssa erilainen taktiikka: Minä noukin marjat suoraan roskattomina, koska inhoan marjojen siivoamisvaihetta. Anoppi tyhjentää puskat tehokkaasti poimurilla ja siivoaa sinnikkäästi. Vuosien kokemuksella voin todeta, että minun tavallani pienikin pakastin jää puolityhjäksi, mutta vastapainoksi olen tyhjentänyt pääni kaikesta turhasta. Minun versioni on siis slow-marjastusta. Anopin taktiikka taas varmistaa, että mustikoita riittää näin pitkälle kevääseen.

Sain idean tähän jälkiruokaan Campasimpukan sööteistä mansikkakupeista. Hätävaran hengen mukaisesti halusin tyhjentää pakastinta ennen marjastussesongin alkua: Meillä lähdettiin liikkelle Saarenperän mustikoista ja lopputuloksena syntyi oma versioni pappilan hätävarasta.

Ja tämä on helpompaa kuin heinänteko: Kupin pohjalle ensin lemon curdia raikastamaan kokonaisuutta ja sitten vain kerroksittain kauramurua, mustikoita ja mascarponekermavaahtoa.

Mascarponevaahto
neljälle

2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria

1. Vatkaa kerma oikein löysäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi.

Kauramuru
(tätä tulee turhan paljon, mutta pienempää annosta on aika hankalaa tehdä)

25 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaurahiutaleita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria

1. Hiero kaikki ainekset kulhossa tahnamaiseksi taikinaksi.

2. Laita taikina jääkaappiin voin tunniksi.

3. Sirottele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.

4. Paista 175 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes muru on kauniin kullanruskeaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen annoksen kokoamista.

Kesätomaatteja odotellessa

Caprese paahdetuilla tomaateilla ja pestolla
Ravintola kannattaa kuulema jättää väliin, jos sen listalla on capresea talvella. Tämä talveen tuunattu versio on kuitenkin poikkeus.

Bongasin alkutalvesta Tastespottingista houkuttelevan näköisen tomaatti-mozzarellasalaatin, jossa talven kelmeät tomaatit oli korvattu kimpulla herkullisia uunikuivattuja kirsikkatomaatteja ja basilika pestolla. Resepti oli L.A. Timesistä, jonka artikkelissa paikallinen kokki ja keittokirjailija Nancy Silverton totesi, ettei capresea kannata tehdä jet lagista kärsivästä basilikasta. Caprese ruokalistalla talvella on hänen mukaansa niin täydellistä sesongista piittaamattomuutta, että hän kävelee ravintolan ovesta ulos.

Turha kieltää, capresen ainekset ovat parhaimmillaan kesällä. Odottavan aika on kuitenkin pitkä, koska Silvertonin mukaan capresea saa syödä vain niiden kuukausien aikana kuin kuukauden nimessä ei ole r-kirjainta. Ja tämä siis Kalifornian auringon alla, Suomen kaudesta voidaan ottaa muutama muukin kuukausi pois.

Mozzarella toimii oikein hyvin talvellakin, siksi tein salaatista lehden reseptin innoittamana version, joka ei ole riippuvainen vuodenajasta. Uunikuivaamiseen ei ollut aikaa, joten omaan versiooni tomaatit päätyivät paahdettuina. Suosittelen, että käytät buffalomozzarellaa. Usko pois, se kannattaa.

Tässä siis huhtikuun teeman mukaisesti tämän viikon juustoinen resepti.

Talvinen caprese

Valmista ensin pesto ja anna sen maistua ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Laita kirsikkatomaatteja uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä paahda tomaatteja uunissa 175 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua

Paahda halutessasi annokseen myös hiukan pinjansiemeniä.

Kokoa annos: Revi pohjalle buffalomozzarella (yhdestä pallosta riittää kahdelle-kolmelle), valuta päälle pestoa ja pinjansiemenet. Asettele päälle jäähtyneet tomaatit. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele halutessasi basilikalla ja oliiviöljyllä. Tarjoile leivän kanssa, jotta kaikki mahtavat maut saa kaavittua lautaselta.