Persikkapiirakkaa syystunnelmissa

Persikkapiiras amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
Se on tämä syksy. Sen on pakko olla tämä syksy. Normaalisti leivon äärimmäisen harvoin, nyt meillä jauho pöllyää vähän väliä. 

Päärynän jälkeen tajuntaani on iskeytynyt persikka. Aiemmin ei ole tullut mieleenkään käyttää sitä oikeastaan missään leivonnassa, mutta yhtäkkiä minulle on käynyt kuin raskaana oleville naisille, jotka kuulema näkevät vauvamahoja kaikkialla. Minä näen nyt kaikkialla persikkaa: Piirakkaa, paistosta, cobblereita. Oli vain yksi tapa hoitaa se vaiva: paistoin lääkkeeksi nektariineista – koska persikoita en saanut – piirakan amerikkalaisen omenapiirakan tapaan.

Piirakkataikinan käsittely vaatii jonkin verran harjaantumista. Tärkeää on käyttää leivonnassa voi ja vesi kylmänä ja antaa taikinan vetäytyä jääkaapissa muoviin käärittynä. Siitä huolimatta se tahtoo repeillä, mutta ei kannata lannistua. Kyllä uuni sen kaunistaa. Ja aina voi hurmata kauniilla reunoilla. Sen jälkeen kukaan ei enää huomaa paria paikkausta kannessa, eikä varsinkaan sen jälkeen, kun pääsee iskemään kiinni piiraaseen. Tämä oli nimittäin ihanaa ja salaisuus on ruokosokerissa, kanelissa ja muskottipähkinässä. Jos muutat reseptiä, älä jätä niitä kuitenkaan pois.

Piirakkaa ja ihana aurinkoinen syysviikonloppu. Kyllä näillä eväillä taas jaksaa sateisemmankin viikon.

Persikkapiirakka amerikkalaisen omenapiirakan tapaan
noin 20-senttiseen piirakkavuokaan

Taikina
150 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl appelsiininkuorta
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
noin 1/2 dl kylmää vettä

Täyte
6-7 persikkaa tai nektariinia
1/2 dl ruokosokeria
1/2-1 tl kanelia
1/4-1/2 tl muskottipähkinää
2 reilua rkl vehnäjauhoja
1 tl raastettua appelsiininkuorta
3 rkl appelsiinimehua

voiteluun
kermaa tai 1 muna + 1 rkl maitoa
sokeria pinnalle

1. Leikkaa jääkaappikylmä voi pieniksi kuutioiksi. Sekoita kuivat aineet ja nypi voi ja kuivat aineet nopeasti sekaisin. Lisää vettä ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes taikina on tasainen ja kiinteä pallo. Jaa kahteen osaan, laita muovikelmuun ja jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

2. Tee täyte odotellessa. Kuori persikat tai nektariinit. Lohko ne. Ne irtoavat helpoiten kivestä, kun siivutat koko persikan kiveä vasten ja irrotat sen jälkeen lohkot yksi kerrallaan. Sekoita persikkalohkojen joukkoon loput täytteen ainekset.

3. Kauli taikinasta ohuet levyet esimerkiksi kahden voipaperin välissä: Toinen voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille ja toinen kanneksi täytteen päälle. Kaulimista helpottaa, kun ripotat taikinapallon päälle hiukan jauhoja ennen kaulimisen aloittamista.  Kaulitse levyt niin isoksi, että ne menevät reilusti käyttämäsi vuoan reunojen yli.

4. Aseta pohjalevy piirakkavuokaan. Nosta päälle täyte siten, että keskikohta on hiukan korkeammalla. Nosta täytteen päälle toinen taikinalevy ja siisti reunat. Hifistelijöille ne pari vinkkiä kauniisiin reunoihin.  Leikkaa kanteen muutama aukko, jotta höyry pääsee ulos. Voitele piirakka joko kermalla tai sitten maito-munaseoksella. Ripottele päälle sokeria.

5. Paista 180-asteissa uunissa noin 50 minuuttia.

Mainokset

Älä tule ruma kakku

Kardemummakakku mustikkatäytteellä
Kaunokaiset leivotaan muissa keittiöissä, mutta onneksi tuli muutoin oikein hyvä kakku.

Tässä tiivistettynä ongelmani kakkujen kanssa: Päässäni näen visuaalisesti täydellisen kakun, tosielämässä syntyy jotain kauhean ja siedettävän väliltä. Ymmärrän, että leipomalla kakun kerran-pari vuodessa ei kehity kondiittoriksi. Varsin epämääräinen välineistöni ei myöskään välttämättä auta synnyttämään täydellistä kuorrutusta. Turhan tavaran vastustajana en kuitenkaan halua investoida valikoimaan leipomistarvikkeita, kun kuitenkin leivon vain pari kakkua vuodessa.  Varsinainen noidankehä, jonka seurauksena onnistumisen tunteet kakkujen parissa ovat harvinaisia. Taklaan tätä epäonnistumisen kierrettä tuoreilla marjoilla – ei vaadi nyhräämistä ja peittää pikkukuprut. Paljon tai vielä enemmän marjoja. Se on parasta, mihin koristelun suhteen pystyn.

Tästäkään kakusta ei siis syntynyt taideteosta tai edes alkuperäisen suunnitelman mukaista, mutta onneksi se ei vaikuta makuun. Kardemummainen kakkupohja, täytteenä lime-mustikkahillo ja raikas jogurtti-kermavaahto. Resepti on jälleen kerran kaivettu Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Se on suositun ruotsalaisen kakkubloggarin Linda Lomelinon ja löytyy ilmeisesti myös hänen kirjastaan Lomelinos tårtor. Olen muutoin ollut uskollinen alkuperäiselle reseptille, mutta mustikkahillona käytin mustikka-limehilloa. Jos sinulla on tavallista mustikkahilloa, voit toki maustaa limellä myös kerma-jogurttiseoksen, jonka laitat kakun väliin. Lisäksi suurensin taikinan määrää, koska en omista niin pientä rengasvuokaa, että olisin voinut leipoa kohti korkeuksia alkuperäisellä annostuksella.

Ja kyllä, minä turhan tavaran vastustaja omistan rengasvuoan, joka vie suhteettoman paljon tilaa suhteessa siihen, kuinka usein sitä käytän. Säilytän sitä jäätelökoneen ympärillä, joka on suunnilleen yhtä usein käytössä – mutta silti yksi suosikkikeittiövälineistäni, josta en luovu koskaan. Kannatan suuresti Anton&Antonin tavaralainaamon kaltaisia palveluita, mutta kummasti vain keksin kymmeniä tekosyitä, miksi en ole saanut omia tavaroitani sinne. Ystävät ja kylänmiehet, nyt tiedätte, että täältä löytyy rengasvuoka ja jäätelökone, jotka ovat liian harvoin käytössä.

Kardemummakakku mustikkatäytteellä
noin 12 hengelle (18-senttiseen rengasvuokaan tai suurempaan kakkuvuokaan, jos teet kakunvuokaan tarvitset todennäköisesti enemmän myös täytteitä)

4 suurta kananmunaa
4 dl sokeria
1,2 dl maitoa
1 vaniljatanko (siemenet ja voi sitä tankoakin siellä maidossa keitellä)
4 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl kardemummaa mieluiten vasta jauhettuna (morttelissa siemenistä)

Täytteeseen
2-2,5 dl mustikkahilloa tai mustikkasosetta

Jogurttikermakuorrute ja -täyte
4 dl kuohukermaa
2 dl turkkilaista jogurttia (10 % rasvaa)
1 tl vaniljasokeria tai maun mukaan sokeria

Koristeluun
n. 150 g pensasmustikoita

1. Voitele ja jauhota vuoka ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

2. Sekoita maidon joukkoon vaniljatangon siemenet ja vaniljatanko. Kuumenna maito.

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.

4. Lisää joukkoon maito.

5. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Sekoita varovasti. Jauhoja ei saa vatkata taikinan joukkoon, silloin siitä tulee liian tiivis. Yksi kuohkean kakun salaisuuksista on varovaisuus jauhojen sekoittamisessa. Nostele ne siis rauhallisin liikkein taikinan sekaan.

6. Kaada taikina vuokaan ja paista kakkua noin 50 minuuttia tai kunnes se on kypsä.

7. Vatkaa kerma-jogurttiseos vaahdoksi juuri ennen, kuin alat täyttää kakkua. Kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa jämäkäksi vaahdoksi.

8. Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeksi levyksi. Laita väleihin mustikkahilloa ja sen päälle jogurtti-kermaseosta.

9. Kuorruta kakku kerma-jogurttiseoksella ja koristele tuoreilla mustikoilla.

Psst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa

Marenkitehdas

Suklaamarengit
Rustiikkisia marenkeja syntyi juhlapöytään sarjatyönä.

Tuntien oman jauhopeukaloni ymmärsin suosiolla jättää lankomiehen tasakymmenvuotisjuhlien kakut ammattilaiselle. Sen sijaan tarjouduin tekemään jotain pientä makeaa kakun kaveriksi. Juhlat olivat lauantaina, vielä perjantaina minulla ei ollut harmainta aavistusta, mikä se mysteerinen pieni makea olisi. Taas kerran tuli onneksi todistettua työpaikkalounaiden hyödyllisyys. Työkaverini nimittäin ehdotti lounaan lomassa pieniä marenkeja. Muistin Soul Kitchenin Annan muhkeat marengit ja päädyin tekemään suklaamarenkeja.

Olen tehnyt lukuisat kerrat pavlovaa ja vielä useammin britakakkua, mutta suklaamarengit olivat kokeilematta. Edellisen kerran pavlovassa sokeri alkoi hikoilla saumoista, vaikka olin lisännyt sen todella hitaasti. Annan reseptissä sokeri sulatetaan valkuaisten sekaan vesihauteessa. Silloin ei ole vaaraa, että sokeri ei sulaisi riittävästi valkuaisvaahdon  joukkoon. Metodi on hauista vaativa. Tärkein vinkkini onkin: Jos joku tarjoaa vatkausapua vaikkapa ihan kohteliaisuuttaan, tartu tarjoukseen. Minä vatkasin nimittäin vaahtoa käsin vesihauteessa melkein puolisen tuntia ja voin vakuuttaa, että allit olivat aika kovilla. Valitettavasti silminnähtävää kiinteytymistä ei tapahtunut ankarasta hikoilusta huolimatta. Pitkä aika johtui minun kohdallani siitä, että tein todella ison satsin ja toisekseen vesihauteeni ei ollut aivan niin tiivis kuin se olisi voinut olla, joten ei kannata antaa tuon puolituntisen karkottaa näiden herkkujen äärestä.

Annan resepti osoittautui ihan lyömättömäksi, ei puhettakaan saumoista hikoilevasta sokerista, vaan lopputulemana oli täydellisen rapeita suklaisia marenkeja. En muuttanut reseptiä ollenkaan, oma annokseni on vain suurempi. Tällä annostuksella urakkaa voitaneen jo kutsua tehtailuksi: Annoksesta syntyy kaikkiaan noin 60 pientä marenkia, muhkeita jättimarenkeja saat kahdeksan munan taikinasta vajaa parisenkymmentä. Omien marenkieni ulkonäkö oli sanalla sanoen aika rustiikkinen, mutta sovitaanko, että rustiikkinen on nyt trendien aallonharjalla.

Ja lopuksi kätevä emäntä -vinkki: Opin aikoinaan Bon Appetit -lehdestä, että valkuaisvaahto on sopivan jämäkkää marengiksi, kun vatkaimen päässä olevan huipun kärki osoittaa kohti kattoa kuvan osoittamalla tavalla. Kohokkaaseen taas tarvitaan vaahtoa, jonka kärki taipuu alaspäin. Tämä tieto jos mikä on hifistelyä, mutta edesauttaa kummasti marenkiesi onnistumista.

Suklaamarengit
60 pientä, vajaa parisenkymmentä muhkeaa jättimarenkia

8 kananmunan valkuaista
450 g erikoishienoa sokeria
2 tl vaniljasokeria
60-80 g tummaa suklaata

1. Erottele valkuaiset ja keltuaiset huolellisesti. Laita valkuaiset isoon leivontakulhoon ja mittaa joukkoon sokeri.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa ja laita valkuais-sokerikulho vesihauteeseen. Vatkaa koko ajan, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos on kuumaa, kun testaat sitä sormenpäällä. Tässä kestää jopa 20-30 minuuttia, kun vaahdon määrä on näin suuri. Ole siis kärsivällinen. Oma vesihauteeni ei tosin ollut ihan tiivis, minkä vuoksi lämpeneminen kesti kauemmin.

3. Ota kulho pois vesihauteesta ja vatkaa vielä sähkövatkaimella tai monitoimikoneella 10-15 minuuttia, kunnes vaahto on jäähtynyt ja ja se on kauniin valkoista, eikä tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin. Ja muista myös yllämainittu huipputesti…

4. Sekoita joukkoon sulatettu suklaa tasaisena nauhana. Kauniin marmorisia marenkeja saat, kun sekoitat suklaan joukkoon aika suurpiirteisesti.

5. Nostele nokareita pellille, suurempia tai pienempiä makusi mukaan. Kuivata 100-asteisessa uunissa noin tunti tai 150-asteisessa noin 45 minuuttia. Jos teet pieniä marenkeja, noin 10 minuuttia lyhyempi aika riittää. Laita uuni pois päältä, mutta jätä marengit vielä uuniin kuivumaan.

Jäätelön korvike

Minttu-suklaasemifreddo
Tämän kesän hitti tuntuu olleen kotitekoinen jäätelö. Tässä lohturesepti kaikille jäätelökoneettomille. Meidän perheen ikisuosikki, italialainen jäädyke semifreddo.

Uskaltaisin väittää, että tänä vuonna on jäätelökonekauppa käynyt kohtuullisen hyvin. Ainakin jos voin vetää yhtään laajempia johtopäätöksiä hakusanoista, joilla blogiini on päädytty, on konekauppiaiden ovipumppu laulanut. Hakusanojen ehdoton ykkönen on nimittäin ’jäätelö koneella’.

Luulen kuitenkin, että Suomenniemellä on vielä lukuisia talouksia, joissa massiiviset Ariettat tai pienemmät Philipsit eivät varasta pöytä- tai kaappitilaa. Tässä ohje kaikille teille koneettomille jäätelönhimoisille. Jäätelökoneella saa toki ihanan ilmavan rakenteen, mutta tämän valmistan itsekin aina ilman koneellista apuvoimaa. Meillä ei ole kovin montaa ruokavierasta käynyt, joka ei jollain vierailulla olisi saanut semifreddoa jälkiruoaksi. Sen voi valmistaa hyvissä ajoin etukäteen, ajoitus ei ole tarkka ja makua voi muunnella loputtomasti vaihtelemalla makuaineita.

Semifreddon pohja on Jamien ensimmäisestä kirjasta ja se on pysynyt matkassani vuosia. Tuoretta minttua ja suklaata keksin käyttää ensimmäisen kerran vasta tänä kesänä, kun parvekkeen villiintynyttä minttua ei mojitoilla olisi pystynyt käyttämään loppuun – ainakaan ilman jatkuvaa hiprakkaa. Kerralla mintun ja suklaan yhdistelmästä tuli yksi meidän perheen suosikkimauista.

Minttu-suklaasemifreddo
neljälle

2 kananmunaa
vajaa 1 1/2 dl sokeria
2 1/2 dl kuohukermaa
ripaus suolaa
1/2 vaniljatanko (tai vaniljauutetta tai vaniljasokeria)
3-4 oksaa tuoretta minttua
20 g tummaa suklaata

1. Hiero mintunlehdet sokerin kanssa (1 tl) morttelissa tasaiseksi tahnaksi (jos et omista morttelia, voit tehdä tahnan myös monitoimikoneella tai sitten vain pilkkoa mintunlehdet niin pieneksi silpuksi kuin veitsellä saat).

2. Raasta tumma suklaa.

3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa yhdessä kulhossa keltuaiset, sokeri ja vaniljatangon siemenet vaaleaksi vaahdoksi.

4. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi

5. Ripauta vähän suolaa valkuaisten joukkoon ja vatkaa ne kovaksi vaahdoksi (valmis, kun vaahto ei tipu kulhosta, vaikka käännät sen ylösalaisin).

6. Sekoita keltuaisvaahdon joukkoon minttu ja suklaa. Nostele joukkoon varovasti kermavaahto ja lopuksi valkuaisvaahto. Ole helläkätinen, mitä paremmin saat vaahdot pysymään ilmavina, sitä parempi on semifreddosi.

7. Kaada tarjoiluastiaan ja pakasta vähintään neljäksi tunniksi. Laakeassa tarjoiluastiassa neljä tuntia saattaa riittääkin, mutta varsinkin korkeammassa semifreddo saatta jäädä turhan löysäksi neljässä tunnissa. Pyrin itse aina pakastamaan sitä vähintään 6 tuntia, mutta oikein hyvin voit tehdä sen jo edellisenä päivänä.

Psst…. Tiesithän, että suolaa & hunajaa löytyy myös Facebookista.

Muffinssimaakarina

Omena- ja mustikkamuffinit
Omenasesonki pyörähti käyntiin melkein huomaamatta. Lähikaupan pihasta sain muffinsseihin pussillisen raikkaan kirpeitä valkeita kuulaita ja vielä onneksi myös rasian mustikoita.

Ihan vielä en raaskinnut alkaa tyhjentää pakastinta omista mustikoista. Talven mittaan niistä on vielä monet kerrat iloa – ja viimeistään ensi kesänä sitä pakastinta sitten tyhjennetään kiireesti ennen seuraavan mustikkakauden alkua. Tämä resepti toimii sitten siinäkin tarkoituksessa.

Mustikkamuffinssit tein aiemmin kehittämälläni mustikkakakun reseptillä. Jos pursotat kuorrutteen, kannattaa vähentää turkkilaisen jogurtin määrää kuorrutteessa. Muutama ruokalusikallinen valutettua jogurttia riittää. Paistoaika on kakkua hiukan lyhyempi, noin 25 minuuttia.

Omenamuffinsseihin sovelsin Pumpkin Jamista löytynyttä Leila Lindholmin ohjetta, josta poimin sekä Pumpkin Jamin Marin että Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan kehuman pohjataikinan. Jätin tällä kertaa murut tekemättä ja korvasin sen kuivatulla omenalastulla, jonka olen pinnannut kauan kauan sitten Soul Kitchenistä odottamaan seuraavaa omenamuffinssisatsia. Omenalastun kiinnitin pienellä nokareella tuorejuusto-tomusokeriseosta. Annos on 1,5-kertainen normaaliannokseen verrattuna, koska tein niitä juhliin elipienennä sitä, jos leivot pienemmälle porukalle.

Omenamuffinssit
noin 25 pientä muffinssia

150 g voita
3 dl maitoa
2 pienen luomusitruunan kuori
3 kananmunaa
2 1/4 dl sokeria
1 1/2 tl vaniljasokeria
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Omenatäyte
7 pientä kotimaista omenaa (tai 4-5 isoa)
3 rkl voita
1 1/2 tl kanelia
3 rkl sokeria

Pinnalle
100 g maustamatonta tuorejuustoa
1/4 dl tomusokeria

Kuivatut omenalastut
2-3 kotimaista omenaa
kanelia ja sokeria

1. Aloita ensin omenalastuista. Vedä omenat pohjasta aloittaen ohuiksi siivuiksi mandoliinilla. Pyöräitä kaneli-sokeriseoksessa ja kuivata uunissa 100 asteessa tunti kummaltakin puolelta. Voit toki tehdä nämä myös kuivurissa, mutta ainakaan omassani lämpötila jää matalammiksi, joten kuivaaminen kestää todella kauan.

2. Kuori ja pilko omenat pieniksi paloiksi. Valmista ensin omenatäyte, sen jäähtyminen kestää kauiten. Sulata voi pannulla, lisää sokeri, kaneli ja omenalohkot. Pyörittele muutama minuutti, jotta omenat maustuvat kauttaaltaan ja nosta liedeltä jäähtymään.

3. Sulata taikinaan tuleva voi kattilassa, sekoita joukkoon maito ja raastettu sitruunankuori. Anna jäähtyä. Kylmä maito jäähdyttää seoksen melko viileäksi jo valmiiksi eli se on käyttövalmis siinä ajassa, kun olet vatkannut kananmunat ja sokerin vaahdoksi.

4. Riko kananmunat kulhoon, lisää sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi.

5. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kananmunavaahtoon vuorotellen kuivia aineita ja vuorotellen voi-maitoseosta. Sekoita tasaiseksi.

6. Lisää lopuksi omenatäyte.

7. Laita taikinaa muffinssivuokiin. Muista jättää kohoamisvara.

8. Paista 200 asteessa noin 25-30 minuuttia tai kunnes ovat kypsiä.

9. Anna jäähtyä, pursota päälle pieni nokare tuorejuusto-tomusokeriseosta ja asettele päälle kuivattu omenalastu.

Psst… suolaa & hunajaa myös Facebookissa

Jätskiä mustikkasuille

Mustikka-limoncellojäätelö
Klassinen makupari toimii myös jäätelössä. Jäätelönsyöntiä ei hylätä huikeiden litramäärien perusteella kylmässä pohjolassa talvellakaan, mutta juuri nyt tähän löytyisi makuaineet metsästä. Pieni kiepaus Alkon kautta tarvitaan toki myös.

Aiemmin tein mustikasta ja sitruunasta mustikka-limoncellohilloa. Silloin ajatuksena oli alunperin ollut jäätelö samaisista raaka-aineista. Olen treenaillut tätä sen verran, että kohta on lähdettävä vielä kerran metsään. Onneksi mustikoita voi periaatteessa poimia ensimmäisiin yöpakkasiin saakka.

Reseptin pohjan otin ensimmäisellä yrityksellä Maku-lehden mansikkajäätelöstä. Muokkasin sitä toista kertaa varten kuitenkin enemmän omaan makuuni. Reseptissä on mm. vähennetty kermaa suhteessa maitoon. Jäätelöstä tulee rakenteeltaan koneella pehmeähkö. Itse pakastin jäätelön koneesta ottamisen jälkeen muutamaksi tunniksi, jotta sain siitä kovempaa.

Mustikka-limoncellojäätelö

2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
vajaa 1 dl sokeria
2 keltuaista
1/2 sitruunan raastettu kuori (pienen sitruunan)
1/2 vaniljatanko
1-2 rkl limoncelloa
4-5 dl mustikoita (sokeroimattomia, jos käytät sokeroituja, kannattaa vähentää sokerin määrää reseptissä)

1. Sekoita maito,  vajaa 1/2 dl sokeria, raastettu sitruunankuori, limoncello ja vaniljatangon siemenet kattilassa. Lisää seokseen vaniljatangon kuori ja kuumenna seos melkein kiehumispisteeseen. Nosta kattila liedeltä.

2. Vatkaa keltuaiset ja 1/2 dl sokeria vaaleaksi vaahdoksi.

3. Sekoita keltuaisvaahto maito seokseen ja kuumenna uudelleen, kunnes seos alkaa sakeutua. Lopeta keittäminen hetki, kun seos on hiukan sakeutunut, ettei kastike leikkaa kiinni. Seoksesta on tarkoitus tulla ohutta vaniljakastiketta.

4. Jäähdytä seos kylmäksi. Hyvä tapa on laittaa suurempaan kattilaan kylmää vettä ja ”kylmäkalle” ja asettaa seos pienemmässä kattilassa sinne jäähtymään.

5. Kun seos on jäähtynyt lisää joukkoon vaahdoksi vatkattu kerma ja soseeksi survotut mustikat. Mustikat kannattaa soseuttaa huolella, muuten ne jäävät jäätelöön jäisiksi sattumiksi.

6. Jäähdytä jäätelöksi jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaisesti. Pakasta jäätelö muutamaksi tunniksi, jos haluat siitä kovempaa.

Possetit mun posselle

Lemon posset
Kolmen suora: Kolme ruoka-ainetta, kolme työvaihetta ja vähintään kolme tuntia odottelua. Tuloksena raikkaat lemon possetit.

Uuden tulemisen kokenut posset tunnettiin jo keskiajalla. Alunperin flunssalääkkeenä käytetty maitopohjainen, alkoholilla maustettu juoma on aikojen saatossa taipunut kermaiseksi sitruunavanukkaaksi. Reseptistä on puhallettu pölyt paitsi herkun kotimaassa briteissä myös muualla. Itse olen törmännyt siihen mm. Kööpenhaminassa PatéPatéssa ja se on kokattu lukuisissa suomalaisissa blogeissa, eikä viime aikoina ole paljon suomalaisia tai ruotsalaisia ruokalehtiä julkaistu ilman lemon possetia.

Valmistin possetit tällä kertaa aika pienelle posselle ja skandaalinkäryinen jengimeininki on tästä possesta kaukana, sillä ruokaseurana oli äitini. Ohje on sopiva kahdelle-kolmelle, mutta helpostihan sen tuplaa. Soul Kitchenin Anna, jonka blogissa ollutta reseptiä seurasin, oli oppinut, että onnistuneen tuloksen takaavat tarpeeksi hapokkaat sitruunat. Järkeenkäypää siinä mielessä, että sitruunan hapon täytyy tässä tapauksessa olla jonkinlainen aloitteentekijä siinä kemiallisessa reaktiossa, joka hyydyttää kerman vanukkaaksi. Liivatetta hyydyttämiseen ei nimittäin käytetä.

Totuuden nimissä on tunnustettava, että jouduin ottamaan possetin kanssa pari erää. Ensimmäisellä kerralla vanukas jäi turhankin juoksevaksi. Sitruunan määrän lisäämisen ohella pidensin hiukan keittoaikaa ja annoin vanukkaan tekeytyä jääkaapissa kauemmin. Mitään liivatemaisen lohkeavaa ei siitä tullut toisellakaan kertaa, mutta jämäkämpää kuitenkin.

Luin muuten juuri, että keiton tarjoaminen cappuccinokupista on so last season, sen sijaan erilaisia purkkeja ja purnukoita tulee vastaan nyt vähän joka paikassa. Possetissa se oli aika kätevä käyttöliittymä, koska purnukat on helppo pinota jääkaappiin.

Lemon posset
kahdelle-kolmelle

2 dl kuohukermaa
reilu 1/2 dl sitruunanmehua (minulla meni 1 1/2 luomusitruunaa)
noin 3/4 dl sokeria

1. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia siitä hetkestä, kun seos on kuumentunut.

2. Lisää tuoreista sitruunoista puristettu sitruunamehu. Maista ja säädä sokerin ja sitruunanmehun määrää makusi mukaan. Itse laitoin aluksi vähemmän kuin ohjeessa mainitun sokerimäärän, se on riittänyt mainiosti tällaiselle hapokkaan ystävälle.

3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia (omani olivat jääkaapissa reilu neljä tuntia).