Mitaten ja punniten

Hävikkiprimavera
Ruoanlaiton ei tarvitse olla näpertämistä, mutta hävikin vähentämisessä auttaa kummasti, kun riisiä ei kaada suoraan paketista, eikä spaghettia mittaa kouralla. Keittiövaaka ja desilitran mitta ovat hävikin vähentäjän taisteluvälineitä biojätteen ehkäisemisessä.

Suomalaisen kotikokin pahin pelko on, että ruoka loppuu kesken. Itsekin tunnustan, että helposti tulee laitettua vielä kerta kiellon päälle vaikkapa pastaa kiehumaan, ettei vaan jää nälkä kurnimaan. Nyt paransin tapani ja hankin spaghettimitan. Aion alkaa mitata myös riisin maltillisesti pitokokin mitan sijaan. Sitä ei taida olla järkevää lennättää toiselta puolelta maapalloa biojäteastiaani.

Hävikistä herkuksi -vinkki: Punnitse tai mittaa pääraaka-aineet. Lopun voit sitten vetää rennolla ranteella.

Sopivasta annoskoosta jokaisella on varmasti oma mielipide. Itse käytän esimerkiksi keittämättömän pastan suhteen ohjenuorana 75-100 g/henkilö, jos se on ainoa ruokalaji. Jos kastike on ruokaisaa, silloin mennään pienemmällä pastamäärällä, mutta aglio & olion tyyppisissä pastoissa siirrytään mitta-asteikon toiseen päähän. Näillä määrillä pasta-annoksessa pääosassa on pasta ja kastiketta annostellaan maltillisesti. Jos olet toisen suunnan suosija, kannattaa tietenkin vähentää pastan määrää.

Edellisessä postauksessa kerroin, että aion ketjuttaa raaka-aineita hävikin pienentämiseksi. Eilen syötiin parsarisottoa, tänään parsanipun jämät päätyivät tähän pastaan. Parsan kaveriksi tähän yhden sortin primaveraan kaivoin pakastimesta herneitä ja siivutin kesäkurpitsaa. Lähipäivinä ketjutus jatkuu, koska kesäkurpitsaa oli kaupassa saatavilla vain jättikokoisena. Se on onneksi monikäyttöinen vihannes, joka taipuu myös leivontaan.

Tätä pastaa syödessä ei tunne torjuvansa hävikkiä, vaan pöytään saa ylellisen kermaisen pastan, jonka voi tehdä juuri niistä vihanneksista, joita kaapissa sattuu olemaan. Mukaan voi kelpuuttaa vaikka varhaiset porkkanat. Muutoin kannattaa suosia tuoreita raaka-aineita, mutta jos tuoreita herneitä ei ole vielä saatavilla, pakasteherneetkin käyvät kyllä. Ne ovat saaneet synninpäästön jopa Henri Alénilta.

Pasta kevätvihanneksista – ja pakasteherneistä
2 nälkäiselle

150-200 g spaghettia tai muuta pastaa
oliiviöljyä
1 pieni kesäkurpitsa, muutama parsanvarsi, reilu 1/2 dl herneitä tai joku muu yhdistelmä vihanneksia, yhteensä noin 200-250 g nälän mukaan
3 valkosipulin kynttä
150 g ranskankermaa
pari kourallista yrttejä (esimerkiksi basilikaa, lehtipersiljaa tai minttua)
noin 1 dl raastettua parmesania tai pecorinoa
mustapippuria ja sormisuolaa

1. Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta ohjeen mukaan.

2. Pastan kiehuessa paista pannulla kasviksia ja silputut valkosipulin kynnet. Muista poistaa parsasta puumainen osa varresta, ennen kuin laitat sen pannulle. Parsan paistoaika on hiukan lyhyempi (varsin noin 4-6 minuuttia, nuput pari minuuttia vähemmän). Voit myös grillata parsan ja kesäkurpitsan grillipannulla. Sivele ne siinä tapauksessa öljyllä ennen grillaamista. Muista paistaa valkosipuli kohtuullisen miedolla lämmöllä, ettei se ruskistu.

3. Kun kasvikset ovat lähes kypsiä, lisää ranskankerma ja mausta pippurilla ja suolalla. Pippuria kannattaa käyttää reilusti. Pidä huolta, etteivät kasvikset mene yli. Lisää lopuksi yrtit (jos käytät minttua, ole maltillinen määrän suhteen).

4. Sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Sekoita joukkoon juusto. Rouhi vielä pinnalle mustapippuria ja parmesanlastuja.

Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat. Juuri nyt käynnissä myös kilpailu, jossa arvotaan kaikkien 10.5. mennessä vastanneiden kesken Omenaminttu-blogin Hannelen kaunistakin kauniimpi kirja Kausiherkkuja omasta pihasta.

Suunnitelmatalous

Parsa-sitruunarisotto
Suunnitelmatalous kuulostaa epäilyttävästi Neuvostoliitolta. Kun siihen yhdistää parsan, alkaa hävikin vähentäminen tuntua jo huomattavasti maittavammalta.

Hävikin vähentäjän luottotovereita ovat kauppalista ja etukäteen suunniteltu ruokalista. Nälän ostoskassia kasvattava vaikutus on tunnettu totuus, mutta olen itse huomannut, että vaikka kauppaan menisi kylläisenä, mutta ilman selkeää suunnitelmaa mukaan tarttuu kummasti kaikkea ylimääräistä.

Kahden hengen taloudelle pakkauskoot tahtovat olla turhan reiluja, eikä samaa ruokaa jaksa syödä kovin montaa päivää. Sama ongelma vaikuttaa olevan muillakin, sillä toiseksi eniten roskiin menee vihannesten jälkeen valmista kotiruokaa. Se on MTT:n mukaan pois heitetystä syömäkelpoisesta ruoasta 18 %. Tehdään liian suuria annoksia, jotka jäävät kaappiin pyörimään. Olenkin alkanut ketjuttaa raaka-aineita: Vaikka esimerkiksi parsaa joutuu usein ostamaan puoli kiloa kerralla, teen silti vain kahden hengen risoton ja seuraavana päivänä käytän loput parsat vaikkapa piirakkaan tai pastaan.

Parsa on parhaimmillaan tuoreena – nostopäivänä. Suomessa niin tuoretta parsaa saa vain harvoin, mutta montaa päivää parsaa ei kuitenkaan kannata säilöä. Parhaiten se säilyy jääkaapin vihanneslaatikossa kosteaan pyyhkeeseen kääräistynä.

Hävikistä herkuksi -vinkki: Mieti ruokalistaa jokunen päivä eteenpäin ja laadi hyvä ostoslista, jota seuraat.

Tämän parsarisoton ohje on aika klassinen. Nappasin Pumpkin Jamista idean parsankeitinveden hyödyntämiseen, muutoin pysyin perinteisellä linjalla. Tämä oli parsakauteni avaus kotioloissa ja kokeilut aloitetaan vasta seuraavilla kerroilla, kevään ensimmäistä kertaa ei meillä riskeerata, eikä luottoresepti pettänyt tälläkään kertaa. Lähiviikkoina kokeiluun menee Pumpkin Jamin parsa-vuohenjuustorisoton lisäksi myös Hannan sopan versio, jossa risotto oli pyöristetty tuorejuustolla.

Klassinen parsa-sitruunarisotto
kahdelle

250 g tuoretta vihreää parsaa
6 dl vettä
suolaa
sitruunamehua

2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl valkoviiniä
1 1/2 dl risottoriisiä (esim. arborio)
1/2 sitruunan raastettu kuori
20 g voita (noin reilu ruokalusikallinen)
reilusti parmesanjuustoa raastettuna (reilu kourallinen)
mustapippuria
(suolaa)

1. Katkaise parsoista puumainen osa varresta pois. Kun taivutat varovasti vartta, varsi katkeaa oikeasta kohdasta. Pilko parsat muutaman sentin pituisiksi palasiksi. Laita kiehuvaan sitruunamehulla ja suolalla maistettuun veteen. Nuput kannattaa laittaa vasta sen jälkeen, kun varret ovat kiehuneet muutaman minuutin. Keitä varsia 4-6 minuuttia, nuppuja siis muutama minuutti vähemmän. (Jos haluat käyttää nuppuja koristeena, voit myös höyryttää tai keittää nuput erikseen risoton valmistamisen loppuvaiheessa). Kaada parsasta keitinvesi pois, ota se kuitenkin talteen. Huuhtele parsat kylmällä vedellä, jotta ne ne lopettavat kypsymisen.

2. Laita parsan keitinvesi kattilaan, lisää valkoviini ja kasvisliemikuutio ja kiehauta liemi.

3. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä silputtua sipulia. Lisää risottoriisi ja kuullota sitä vajaa viitisen minuuttia.

4. Lisää vähitellen pienissä erissä kuumaa lientä. Lisää seuraava erä, kun edellinen on lähes imeytynyt riisin joukkoon. Lisää melko loppuvaiheessa raastettu sitruunankuori ja juuri ennen kuin riisi on kypsää lisää joukkoon myös parsa, jotta se lämpenee uudestaan. Kun riisi on al dente, sekoita risottoon voi ja raastettu parmesanjuusto. Paras risotto on löysähkö eli älä päästä risottoasi kuivumaan, äläkä keitä riisiä yli. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla, mutta ole tarkkana suolan kanssa – suolaa on jo melko runsaasti parsan keitinvedessä sekä kasvisliemessä.

5. Laita risoton pinnalle muutama parsannuppu sekä parmesaania ja tarjoa samantien.

Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat. Juuri nyt käynnissä myös kilpailu, jossa arvotaan Omenaminttu-blogin Hannelen kaunistakin kauniimpi kirja Kausiherkkuja omasta pihasta kaikkien 10.5. mennessä osallistuneiden kesken.

Kesätomaatteja odotellessa

Caprese paahdetuilla tomaateilla ja pestolla
Ravintola kannattaa kuulema jättää väliin, jos sen listalla on capresea talvella. Tämä talveen tuunattu versio on kuitenkin poikkeus.

Bongasin alkutalvesta Tastespottingista houkuttelevan näköisen tomaatti-mozzarellasalaatin, jossa talven kelmeät tomaatit oli korvattu kimpulla herkullisia uunikuivattuja kirsikkatomaatteja ja basilika pestolla. Resepti oli L.A. Timesistä, jonka artikkelissa paikallinen kokki ja keittokirjailija Nancy Silverton totesi, ettei capresea kannata tehdä jet lagista kärsivästä basilikasta. Caprese ruokalistalla talvella on hänen mukaansa niin täydellistä sesongista piittaamattomuutta, että hän kävelee ravintolan ovesta ulos.

Turha kieltää, capresen ainekset ovat parhaimmillaan kesällä. Odottavan aika on kuitenkin pitkä, koska Silvertonin mukaan capresea saa syödä vain niiden kuukausien aikana kuin kuukauden nimessä ei ole r-kirjainta. Ja tämä siis Kalifornian auringon alla, Suomen kaudesta voidaan ottaa muutama muukin kuukausi pois.

Mozzarella toimii oikein hyvin talvellakin, siksi tein salaatista lehden reseptin innoittamana version, joka ei ole riippuvainen vuodenajasta. Uunikuivaamiseen ei ollut aikaa, joten omaan versiooni tomaatit päätyivät paahdettuina. Suosittelen, että käytät buffalomozzarellaa. Usko pois, se kannattaa.

Tässä siis huhtikuun teeman mukaisesti tämän viikon juustoinen resepti.

Talvinen caprese

Valmista ensin pesto ja anna sen maistua ainakin muutama tunti jääkaapissa.

Laita kirsikkatomaatteja uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskottele päälle oliiviöljyä paahda tomaatteja uunissa 175 asteessa reilu puoli tuntia, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet väriä. Anna jäähtyä ennen tarjoilua

Paahda halutessasi annokseen myös hiukan pinjansiemeniä.

Kokoa annos: Revi pohjalle buffalomozzarella (yhdestä pallosta riittää kahdelle-kolmelle), valuta päälle pestoa ja pinjansiemenet. Asettele päälle jäähtyneet tomaatit. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele halutessasi basilikalla ja oliiviöljyllä. Tarjoile leivän kanssa, jotta kaikki mahtavat maut saa kaavittua lautaselta.

Amorin avuksi

Sitruuna-pinaattirisotto
Tämä risotto oli ruokalaji, jolla sain tuhat vuotta sitten laitakokin luulemaan, että osaisin kokata. Samaiseen risottoon päädytään lähes poikkeuksetta myös, jos kysyn häneltä ruokatoiveita.

Minulla on tuttavapiirissä muutamia ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti risottoon ja ovat myös huomattavan taitavia tässä lajissa. Siksi olenkin arkaillut tämän reseptin postausta, koska tässä on rikottu pariakin kultaista sääntöä. Mutta en anna sen enää häiritä, tämä on hyvää, vaikka italiaanot repisivätkin hiukset päästään tästä versiosta. Jos olet risottopuritaani, kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Kuulin, että Stockan Herkussa on perjantai-iltaisin kantakaupungin sinkkujen kokoontumisajot. Lataa nämä ainekset kärryyn ja kaveriksi pari jättikatkarapua tai kampasimpukkaa, niin jo on kumma, jos ei ole treffit sovittuna ennen kassaa. Olen ihan vakuuttunut, että tällä risotolla on osuutensa siihen, että olemme tukevasti naimisissa. Ja jollei onni suosi, ainakin saa törkeän hyvää ruokaa itselleen.

Sitruuna-pinaattirisotto
kahdelle

4 rkl oliiviöljyä (tai avokado zest -öljyä)
2 salottisipulia
2 1/2 dl risottoriisiä
9 dl kasvislientä (tämä kaikki ei mene, mutta tarkan määrän näkee keitellessä)
1 dl valkoviiniä
2 tl raastettua luomusitruunankuorta
1 rasia tuoretta pinaattia (70-100 g)
4 rkl kermaa
reilu kourallinen raastettua parmesania
mustapippuria, suolaa

1. Keitä kasvisliemi.

2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota öljyssä salottisipulia. Älä anna ruskistua. Lisää riisi öljyyn ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

3. Lisää valkoviini. Lisää kasvislientä pienissä erissä. Lisää seuraava erä, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt riisiin.

4. Kun olet käyttänyt noin puolet nesteestä, lisää risottoon pinaatti ja raastettu sitruunankuori. Sitruunankuoren oikeaa määrää kannattaa maistella, aloita varovasti ja lisää tarvittaessa.

5. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes riisi on al dente. Vähän ennen valmistumista lisää kerma. Kun riisi on sopivan kypsää, lisää parmesanraaste ja mausta risotto suolalla (riippuu, kuinka suolaista on käyttämäsi kasvisliemi) ja mustapippurilla.

Peston paluu

Linguine al pesto
Minusta pesto ryöstöviljeltiin 2000-luvun alkupuolella, kun ei ollut lounasleipää, johon ei olisi lurautettu pestoa – useimmiten suoraan purkista. Tuoreista, kunnon aineksista itse valmistettuna se onkin sitten ihan toinen tarina.

Pesto on nopea ja helppo valmistaa. Maku tosin paranee, jos valmistaa sen hyvissä ajoin ja malttaa antaa makujen tiivistyä. Pestoreseptejä lienee yhtä monta kuin tekijöitäkin, koska sekoitussuhde on ihan makuasia. Itse lähdin liikkeelle Soul Kitchenin reseptistä. Viime aikoina työkiireessä en ole jaksanut etsiä inspiraation lähteitä kovin laajasti. Annan Soul Kitchenistä ideoita löytyy aika usein, joten olkoon tämä samalla kunnianosoitus hyvälle ja kiinnostavalle blogille.

Resepti on oiva. Muutamaan kertaan kokeiltuani olen hiukan muuttanut suhteita omaan makuun sopivaksi. Minulle hyvä pesto syntyy hyvästä vahvasta juustosta ja vienosta vivahteesta valkosipulia. En myöskään halua, että hyväkään oliiviöljy lyö kaikkien makujen yli. Sen vuoksi omassa versiossani on hiukan enemmän juustoa ja vähemmän oliiviöljyä, mutta itsellesi sopivan version löydät parhaiten kokeilemalla. Tyypillisesti peston kanssa sopii spaghetti, itse pidän linguinesta, johon laitan maltillisesti kastiketta, jotta myös pasta maistuu.

Pesto
Jos pidät siitä, että pestoa on reilusti, määrä on sopiva neljälle. Maltillisemmalla annostuksella useammalle.

1 ruukku basilikaa (noin 40 lehteä)
1 iso valkosipulin kynsi
2 rkl pinjansiemeniä kevyesti paahdettuna
3 rkl parmesania
3 rkl pecorinoa
1 dl oliiviöljyä
ripaus merisuolaa

1. Paahda kevyesti pinjansiemenet.

2. Valmista pesto huhmareessa tai sauvasekoittimella. Laita kaikki ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta astiaan ja hiero tai surauta tasaiseksi. Lisää öljy ohuena nauhana.

3. Anna vetäytyä jääkaapissa parisen tuntia tai seuraavaan päivään, jos maltat. Kovin kauaa ei pestoa kuitenkaan kannata jääkaapissa pyörittää, muutama päivä korkeintaan.

4.Tarjoa pastan kanssa.

Uusi kansallisruoka

Spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa
Helmikuuhan piti kokata suomalaista ruokaa. Lihapullat nyt juuri ja juuri ymmärtää, mutta miksi ihmeessä spagettia ja tomaattikastiketta?


Vaikka paistettu kala onkin napannut kärkipaikan suosikkiruokakyselyssä, uskaltaisin väittää, että kalaa useammin suomalaisissa keittiöissä laitetaan nykyisin pastakattila tulelle ja useimmin se lienee pasta bolognese. Pastasta on Taloussanomien mukaan tullut liian arkista ravintolaruoaksi. Ulos mennään syömään pihviä, mutta kotona keitetään useammin pastaa.

Pasta on valloittanut suomalaisia keittiöitä makunsa ohella myös helppoudellaan. Vaikka ruokateollisuutta parjataan urakalla, on asiassa toinenkin näkökulma. Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä arvioi, että ilman ruokateollisuutta Suomessa ei enää juurikaan syötäisi maksalaatikkoa sen koetun työläyden vuoksi. Saarioisten maksalaatikko oli ensimmäinen suomalainen eines. Sitä on valmistettu vuodesta 1957 ja myydään päivittäin 30 000 rasiaa. Mutta kuka meistä on valmistanut sitä itse Ankerias Vipusen lisäksi?

Seuraava resepti olkoon siis näkemys siitä, mitä suomalaisissa keittiöissä nykypäivänä usein kokataan. Ruoka ei valmistu ihan kädenkäänteessä, koska kastiketta kannattaa hauduttaa huolella. Mutta jos kestää noin tunnin odotuksen, kyllä tämän jaksaa tehdä myös arkena. Tämä on meillä ruokalaji, joka kokee tasaista evoluutiota, nyt nappasin idean laakerinlehdestä kastikkeessa Kauhaa ja rakkautta -blogin Eevan ohjeesta, joka julkaistiin Hesarissa.

Spagettia ja lihapullia tomaattikastikkeessa
4 annosta

spagettia

Tomaattikastike
2 rkl öljyä
1 sipuli
3-5 valkosipulin kynttiä
2 prk kokonaisia tomaatteja tai säilöttyjä tomaatteja
kourallinen kirsikkatomaatteja (jos niitä nyt sattuu olemaan)
reilu loraus punaviiniä
2 tl sokeria
1 chili
2 laakerinlehteä
suolaa
mustapippuria
1/2 ruukkua tuoretta basilikaa

Lihapullat
1 rkl öljyä
400 g nauta-sikajauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
25 g raastettua parmesania
1-2 tl kapriksia
1 kananmuna
1/2 punttia tuoretta persiljaa
suolaa
reilusti mustapippuria

1. Kuumenna öljy ja kuullota silputtua sipulia ja viipaloitua valkosipulia. Lisää tomaatit ja kaikki muut kastikkeen ainekset lukuunottamatta tuoretta basilikaa. Kiehauta ja keitä sitten alhaisella lämmöllä noin tunti kannen alla.

2. Valmista sillä aikaa lihapullat. Kuullota öljyssä silputtua sipulia ja valkosipulia. Raasta parmesaani ja silppua kapriksen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja pyörittele lihapulliksi. Lisää raa’at pullat kastikkeen joukkoon ja keitä niitä kastikkeen joukossa miedolla lämmöllä noin tunti tai kunnes ne ovat kypsiä. Lisää loppuvaiheessa kastikkeen joukkoon tuore basilika ja tarkista maku.

3. Sekoita kastike ja pullat keitetyn spaghetin joukkoon. Rouhi päälle mustapippuria ja raasta parmesania.

Vai maistuisiko sittenkin:

                      
Kermainen pasta                          Jättikatkarapupasta uunissa            Pappardelle con salsiccia

Täydellisen risoton metsästys

Karitsan karetta, risotto milanesea
Täydellisen risoton metsästys on loputon matka.  Onneksi epätäydelliset harjoitusversiotkin ovat meidän ruokakunnan lempiruokia.

Jos oikein kaipaan kehuja, niitä saa meillä helpoiten keittämällä hyvän risoton. Vasen laitakokki elää siinä uskossa, että olisin jotenkin erityisen ansioitunut risoton tekijä. Luultavasti kyse on enemmänkin rajallisesta määrästä risottokokemuksia oman kotikeittiön ulkopuolella. Tiedän ihmisiä, joiden mielestä riisipuuron kuuluu maistua palaneelta. Ehkä tässäkin on kyseessä samanlainen ilmiö, olen ehdollistanut miespolon keskinkertaiseen risottoon.

Tein risotto milanesen BBC Good Food -lehden sivustolta poimimani ohjeen mukaan. Vaihdoin tosin sipulin salottisipuliin, koska se sopii minusta tähän huomattavasti paremmin. Risoton kaveriksi paistoin karitsan karetta, ainoaa osaa lampaasta, josta todella pidän. Risotto sai meillä vuolaat kehut, mutta kuten totesin kyse voi olla ehdollistamisesta. Rehellisyyden nimissä on todettava, että itsekin olin tällä kertaa vallan tyytyväinen. Lopputulema oli rakenteeltaan sopivan löysä (vaikka kuvassa näyttääkin hämmentävän kiinteältä) ja arborioriisi kypsyydeltään al dente. Hyppysellinen sahramia kruunasi risoton. Ei ihme, että se on lähes kultaa kalliimpaa.

Kynttilänvalo, loistoseura, hyvä viini ja Sarah McLachlan taustalla saattoi vaikuttaa arvostelukykyymme, mutta suosittelen samaa arvostelukykyä heikentävää yhdistelmää myös teille muille.

Risotto milanese
4 hengelle lisukkeena tai väliruokana, annoskoko on pienehkö eli nälkäisille tekisin kyllä suuremman annoksen

50 g voita
2 salottisipulia
150 g arborioriisiä
1 1/4 kuivaa valkoviiniä
8-9 dl kanalientä
50 g parmesania raastettuna
pari reilua hyppysellistä sahramia

1. Keitä kanaliemi.

2. Sulata puolet voista kattilassa ja kuullota silputtuja salottisipuleja voissa, kunnes ne ovat pehmeitä.

3. Lisää riisi ja kuullota, kunnes se on läpikuultavaa.

4. Lisää valkoviini ja keitä kunnes neste on imeytynyt. Lisää sahrami ja ala lisätä kanalientä noin kauhallinen kerrallaan. Lisää seuraava kauhallinen vasta, kun edellinen on imeytynyt riisiin. Muista hämmentää kunnolla pohjia myöten nestettä lisätessäsi. Jatka tätä kunnes riisi on pehmeää, mutta kuitenkin al dente eli vain aavistuksen napakkaa (keittoaika on yleensä noin reilu vartti). Nesteen määrä on hyvä arvioida matkan varrella, itselläni sitä meni noin 8 desiä, mutta kannattaa aina varautua hiukan suuremmalla määrällä. Risoton kuuluu olla löysähköä.

4. Lisää lopuksi loppu voi ja raastettu parmesan. Tarjoa samantien parmesanin (reilusti siihen päälle, kuvaushetkellä omassa annoksessani siitä oli säälittävän vähän) kanssa, risotto ei odota syöjää, vaan toisinpäin.

Karitsan kare
noin kolme luuta, käytännössä noin 250 g karetta / ruokailija

1. Mausta kare kokonaisena suolalla ja pippurilla molemmin puolin.

2. Ruskista se pannulla öljyssä.

3. Hiero pintaan tahna, jossa on valkosipulia, timjamia, rosmariiniä, raastettua sitruunankuorta ja ihan pieni loraus oliiviöljyä. Lisää öljyä vain sen verran, että saat mausteseoksesta hiukan tahnamaisen.

4. Paista 150 asteessa, kunnes sisälämpötila on 55 astetta (tämä on aika lailla medium).

5. Kääri vetäytymään folioon noin 5-10 minuutiksi, jotta nesteet eivät valu lihasta, kun leikkaat sen annospaloiksi.

Pyhä yksinkertaisuus

Bresaolacarpaccio granaattiomenalla
Tällä annoksella kieräytettäisiin Neljän tähden illallisessa nopasta esille heikot pisteet, koska sen tekeminen on lapsellisen helppoa. Hyvän ruoan valmistuksen ei aina tarvitse alkaa siitä, että itse teurastaa naudan. Tämä on helppoa ja yksinkertaista ruokaa, mutta aivan törkeän hyvää ja valmistuu kymmenessä minuutissa koko homma.

Bresaola oli minulle uusi tuttavuus, johon tutustuin vajaa vuosi sitten hiihtoreissulla Italiaan. Se on suolattua, ilmakuivattua naudanlihaa, jota kuivatetaan muutama kuukausi. Se on kotoisin nimenomaan Pohjois-Italiasta eli pääsin heti maistamaan sitä autenttisissa olosuhteissa, mutta bongasin sitä joku aika sitten myös Stockalta. Maistuu aivan erinomaiselta myös kotoisissa olosuhteissa. Tällä kertaa siitä syntyi helppo alkuruoka tai iltapala. Carpaccio lienee bresaolan tyypillisin käyttömuoto, mutta varsin paljon löysin myös ohjeita, joissa sitä oli käytetty esimerkiksi raviolien täytteenä.

Tämän ohjeen erottaa peruskaurasta oikeastaan vain granaattiomena. Mutta se onkin sitten koko homman juju, joka raikastaa maut. Luin joskus erinomaisen vinkin (muistaakseni Nigellalta) granaattiomenan käsittelyyn. Siemenet saa parhaiten ehjänä ulos, kun halkaisee granaattiomenan ja taputtelee (lue: hakkaa kiukuspäissään) sitä sen jälkeen ulkopuolelta puukauhalla. Hyvin toimii, vaikka ei kovin nopea tapa olekaan (näin kärsimättömälle hermoja raastavan hidasta).

Ja näin se tehdään:

Asettele bresaolasiivut lautasille.

Laita päälle rucolaa, jota tarvitset kahden hengen annokseen noin puoli ruukkua.

Höylää päälle reilusti parmesania, lorauta oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Laita lopuksi koko komeuden päälle granaattiomenan siemenet (kahteen annokseen vajaa puolikas riittää vallan mainiosti) ja pinjansiemenet. Tämä toimii yhtä lailla myös ilman pinjansiemeniä, jos sinulla ei satu niitä olemaan.

Pastaa paketissa

Jättikatkarapupastaa foliossa
Vedonlyönnin seurauksena noudatin kuukauden vähähiilihydraattista ruokavaliota. Pysyvin seuraus siitä vaikuttaa olevan usein toistuva himo pastaan eli taas kaivetaan pastakattila esiin. Tällä kertaa laitetaan pastaa pakettiin ja seuraksi jättikatkarapuja.


Seuraan satunnaisesti The Pioneer Woman -blogia. Meillä on nimittäin sama heikko kohta eli pastat erilaisten tomaatti(-kerma)kastikkeiden kanssa. Juuri muuta yhteistä meillä ei olekaan eli minulla ei ole ranchia, Malboro-miestä eikä neljää cowboy-hattuista lasta ja pidän edelleen kiinni päivätyöstäni.

Rumia, mutta niin hyviä. Käytä tässä ruokalajissa raakoja jättikatkarapuja.

Tällä kertaa bongasin Reen resepteistä uunissa valmistettavan pastan. Siinäkin mukana on reilusti tomaattia. Suhtauduin ruokaan hiukan epäluuloisesti, koska pelkäsin, että saan uunissa aikaan lähinnä kasan ylikypsää liisteriä. Houkuttelevan kuvan ja jättikatkarapujen ansiosta päätin kuitenkin koettaa onneani.

Vielä paketti kiinni ja uuniin muhimaan

Muuntelin reseptiä hyvin vähän – lähinnä lisäsin sipulia ja tuoreita kirsikkatomaatteja. Pienensin myös reilusti määriä, koska meidän joukko-osastomme on huomattavasti hänen perhettään pienempi. Jos siis kokkaat suuremmalle pataljoonalle, kannattaa kurkata alkuperäistä reseptiä. Maistettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi hänen bloginsa on noussut suosioon. Maukasta pastaa, joka muhi ihanaksi foliossa ja jossa on sopiva takapotku. Tätä tarjotaan jatkossa äyriäisiä arvostaville ruokavieraille.

Spaghettia ja jättikatkarapuja foliossa
2 annosta

200 g spaghettia

1/2 dl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
kourallinen tuoreita kirsikkatomaatteja
vajaa 1 tl säilöttyä peperoncinoa (tai muuta chiliä)
0,5 dl valkoviiniä
200 g raakoja jättikatkarapuja
silolehtipersiljaa

1. Laita pastavesi kiehumaan

2. Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, kuullota niitä öljyssä muutama minuutti. Lisää säilötyt tomaatit, kirsikkatomaatit, chili ja viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Keitä keskilämmöllä 10 minuuttia.

3. Keitä spaghettia puolet ohjeistetusta keittoajasta. Se kypsyy loppuun uunissa.

4. Lisää kastikkeeseen raa’at jättikatkaravut juuri, ennen kuin pasta on valmista. Lisää joukkoon sen jälkeen pasta ja sekoita. Myös ravut kypsyvät loppuun uunissa.

5. Kaada koko homma kahden ristikkäin asetetun folion päälle. Silppua päälle silolehtipersiljaa ja paketoi paketti napakasti, mutta ei tiukasti.

6. Laita 175-asteiseen uuniin 15 minuutiksi.

Tomaatit paahteessa

Spaghettia ja tomaattikastike paahdetuista tomaateista
Periaatteessa olen sitä mieltä, ettei useimpia klassikoita ole tarvetta muokata, mutta yleensä heittäydyn kuitenkin kurittomaksi ja muokkaan kuitenkin. Tällä kertaa päätin valmistaa tomaattikastikkeen vaihteeksi paahdetuista tomaateista. Ja palan painikkeeksi tietenkin buffalomozzarellaa.

Fannissa ja kanelissa oli tehty keittoa paahdetuista tomaateista ja siitä sain idean kokeilla samaa kastikkeelle, koska tomaattini olivat monen päivän kypsyttelyn jälkeenkin vielä aika aneemisia. Niistä ei olisi kummoista kastiketta syntynyt.

Kun lähtee tuunaamaan, menee välillä komeasti metsään, mutta tällä kertaa lähetän kyllä erityiskiitokset Fannin ja kanelin keittiöön paahtamisideasta. Valmistaminen kestää toki hiukan kauemmin kuin purkkitomaattiversion, mutta tämä oli paras tomaattikastike, mitä minun keittiössäni on koskaan saatu aikaan. Onneksi sitä jäi vielä jäljelle, koska kurittomuus resepteissä johtaa siihen, ettei koskaan tiedä, pystyykö samaan toisen kerran.

Kastike pastalle paahdetuista tomaateista
4-5 annosta
Määrät ohjeessa ovat aika lailla suuntaa-antavia, lorauta oman makusi mukaan, niin tein minäkin.

5 tomaattia ja pari kourallista kirsikkatomaatteja
1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 ruukku basilikaa
1-2 rkl voita
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
1-2 rkl hunajaa
1-2 rkl punaviinietikkaa
suolaa
pippuria

1. Lohko tomaatit, tuoreet kirsikkatomaatit, sipulit ja valkosipuli reiluiksi paloiksi. Poista tomaateista ja kirsikkatomaateista siemenet. Mausta tuoreella basilikalla, suolalla ja pippurilla, lorauta päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa 175 asteessa puolisen tuntia.

2. Sulata voi pannulla, kaada pannulle paahdetut tomaatit ja sipulit. Hauduta hetki. Lisää säilötyt tomaatit, hunaja ja punaviinietikka. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Hauduta ainakin vartti, pidempikään hauduttelu ei haittaa. Itse hauduttelin puolisen tuntia. Samalla kannattaa kauhalla rikkoa kastikkeen rakennetta, jotta siitä tulee tasaisempi. Täysin tasaista siitä ei ole tarkoituskaan tulla, vaan kastikkeeseen jää sattumia.

3. Lisää reilusti silputtua basilikaa juuri ennen kuin otat kastikkeen levyltä.

4. Sekoita kastike pastan joukkoon ja revi sekaan buffalomozzarellaa.