Tämän vuoden suosikit, ensi vuoden haastajat

Vuoden lopussa on hyvä tehdä summaus. Mikä vuodessa 2012 oli ruokamielessä parasta ja mitä ensi vuonna on tulossa? Nämä satunnaiset ruokaan liittyvät asiat ovat erityisesti ilahduttaneet minua viimeisen vuoden aikana. Mitä asioita sinä nostaisit omalle listallesi?

1. Ravintola Ask
Ravintola Ask, Vironkatu 8

Vuoden ehdottomasti paras ravintolakokemus. Olen syönyt tänä vuonna pikaisella laskutoimituksella varmasti yli 20 eri ravintolassa, Krunikan helmi oli niistä ehdoton ykkönen. Yllättävä, sympaattinen, tärkeilemätön ja samaan aikaan tinkimätön. Filipin ja Lindan ravintola on täysosuma, jonne haluan vielä monen monta kertaa.

Onneksi päädyimme ihanan illallisseurani kanssa ottamaan kahdeksan ruokalajia. Neljään tyytyminen olisi saattanut kirvoittanut kyyneleet, kun niin monet maut olisivat jääneet kokematta. Me kaikki kolme sekasyöjää ihastelimme kilvan, miten kekseliäästi menussa oli käytetty kasviksia. Kaappiin on kotonakin päätynyt tattarisuurimoita, joita valmistan Askin keittiön oppien mukaisesti hiukan risoton tapaan. Ostoslistalla on myös punajuurien kanssa tarjottu vuohenjuustorahka.

Kahdeksan ruokalajia, puolikas viinipaketti ja lasillinen shampanjaa noin 140 euroa. Ehdottomasti jokaisen euron arvoinen. Ihastuin niin paljon, että paria läheistä muistettiin tänä jouluna lahjakortilla erinomaiselle illalliselle Vironkadulla.

2. Päärynä. 
Päärynä on uusi omena. Ihan mahdottoman monipuolinen hedelmä, joka on jäänyt turhaan omenan varjoon. Suosikkejani ovat ihanat pienet mehukkaat luomupäärynät, mutta lajikkeita riittää joka tarpeeseen. Olen tänä syksynä koukuttunut tuohon kurvikkaaseen kaunottareen. Siitä on paistettu mm. kakkua, paistoksia ja päärynä-vuohenjuustopizzaa.

päärynät

3. Yleiskone
Hävettävän monta vuotta laitakokin talouteemme tuoma myötäjäinen oli unohdettuna, kaapin  päälle pakattuna. En ymmärtänyt sen arvoa, mutta sittemmin olen ymmärtänyt viisauden, joka anoppini pojalleen aikoinaan antamaan lahjaan piiloutuu. Siitä on tullut oikean käteni jatke. Edelleen se viettää aikaa kaapin päällä, mutta enää se ei siellä pölyynny. Hämmentävän monipuolinen apuri, jota ilman ei meillä enää juurikaan esimerkiksi leipätaikinaa vaivata. Parasta leipää pitää alustaa kunnolla ja harva on sellainen rautanyrkki, että jaksaa ilman konetta puoli tuntia vaivata.

4. Hidas haudutus ja edullisten ruhonosien hyödyntäminen
Jos et tee liharuokia, koska pelkäät saavasi aikaan vain kuivaa känttyä tai pilaavasi kalliin raaka-aineen, unohda sisäfilee ja kiire. Valitse tiskiltä kassleria, lapaa, etuselkää tai muuta halpaa ruhonosaa ja hauduta rauhassa. Pirun vaikeaa epäonnistua. Nyhtöpossu, karkkipossu ja muut riivityt lihat ovat HS Nytin mukaan trendissä myös ensi vuonna, koska ruokatrendinä on kaikenlainen repiminen ja riipiminen. Se on näkynyt jo tänä vuonna, ei taida Suomessa löytyä blogia, jossa ei olisi nyhdetty jotain sämpylän väliin. Campasimpukka onnistui luomaan asiasta jopa uudissanan: Pulled pork taipui blogistaniassa nyhtöpossuksi. Meillä ei ole tänä vuonna paljon pihviä paisteltu, hitaat rauhassa haudutetut padat ovat sen sijaan poreilleet liedellä säännöllisesti.

5. Bamix
Taistelin vuosikausia Bamixin hankkimista vastaan, koska minulla on jo yksi sauvasekoitin, enkä hirveästi usko varustehifistelyyn ruoanlaitossa. Se on kuulkaa se rakkaus, mikä ruoan maustaa. Mutta puolen vuoden jälkeen on pakko todeta, että Bamixista on pirusti hyötyä siinä rakkauden rinnalla. Täydellisen kuohkeita ja sileitä sosekeittoja, johon saa kauniin vaahdon pinnalle ilman puolta litraa kermaa. Klassikko on maineensa ansainnut.

6. Murun keittokirja
Tänä vuonna ilmestyi monia hyviä keittokirjoja, mutta vuoden tarjonnasta suosikkini on ehdottomasti Muru (Teos). Siinä on tavoitettu juuri se, mikä Murussakin on parasta: Hyvää konstailematonta ruokaa ja sympaattinen tunnelma. Kirja on kulunut sohvannurkassa vielä enemmän kuin keittiössä, mutta niiden muutamien kertojen perusteella, kun se on ollut tositoimissa, myös reseptiikka toimii. Aika ajoin harvennan keittokirjahyllyäni ja laitan sieltä osan kiertoon. Tämä kirja ei ollut yövieras, vaan jäi meille asumaan.

murun-keittokirja-suolaajahunajaa

7. Hävikistä herkuksi
Ei meistä kuukaudessa pyhimyksiä tullut, mutta bloggaajien keväisen kuukauden tempauksen pohjalta aloin entistä enemmän pohtimaan meidän perheen osuutta ruokahävikin vähentämisessä. Kauppalistat, juuri tarvittavan määrän ostaminen ja raaka-aineiden ketjutus jäivät meillä pysyviksi käytännöiksi. Pyrimme ennenkaikkea siihen, ettei yksikään eläin ole kuollut sen takia, että se päätyy meillä roskiin. Välillä onnistumme paremmin, välillä huonommin, mutta keskimäärin ruokahävikkimme on pienentynyt aiemmasta.

Ilolla seurasin, miten eri blogeissa tartuttiin tähän asiaan ja miten luovasti ruokahävikkiä vähennettiin. Kuukauden mittaiseksi suunniteltu tempaus elää edelleen Facebookissa. Ruokabloggaajat ovat hieno yhteisö ja yhdessä tekeminen oli todella antoisaa, jokainen toi oman osaamisena ja yhdessä saimme paljon aikaan.

hävikistä-herkuksi-suolaa&hunajaa

Glorian Ruoka&Viinin päätoimittajan mukaan yksi ensi vuoden ruokamaailman trendeistä tulee olemaan säästäväisyys ja Ridderheimsin raportin mukaan hävikin vähentäminen on yksi isoista ruokatrendeistä. Seuraavaksi se tulee raportin mukaan leviämään kotitalouksista yrityksiin ja kauppoihin. Odotan mielenkiinnolla, kuka isoista ruoka-alan yrityksistä tarttuu ensimmäisenä vakavissaan tähän asiaan. Lupaan palkita pioneerin euroillani.

8. Martellin pastat
Ruokahifistely on lukemani mukaan siirtymässä seuraavaksi suolasta pippuriin, mutta minä olen jämähtänyt pastaan. Martellin pasta on saanut minut vakuuttuneeksi, että kuivapastoissa on oikeasti eroja. Heidän valmistamassaan pastassa seinämät ovat ihananpaksuja, siitä on helppo keittää täydellisen al denteä ja pastan pintaan tarttuu reilusti kastiketta. Hifistelyäkö? Nimenomaan, mutta testaa itse, olenko väärässä. Varoitan, jäät koukkuun. Ostin Martellia Tampereelta Keittiöelämää-liikkeestä ja usutan aina kaikki Tampereen kävijät tuomaan minulle tuliaisina pastaa. Saakohan sitä jostain Helsingissä? Vieroitusoireet alkoivat samantien, kun pussin pohja taas häämöttää.

martelli-suolaa&hunajaa

9. Hyötyviljely
Jos suree uutta asuntoa etsiessään, että muutto tarkoittaa viljelylaatikoiden menettämistä ja mittailee asuntonäytöillä pihoja sillä silmällä, on koukussa viljelyyn. Onneksi meidän asunnon etsintämme on legendaarisessa maineessa tuttavapiirissämme ja niin pitkissä puissa, että ehkä ennätän vielä ensi kesänkin viljellä. En ole nimittäin ainoa, joka on hurahtanut sormien työntämisestä multaan: Jonot viljelypalstoille ovat ilmiömäiset ja kesällä kaupunkilaisviljelijöiden Facebook-seinät täyttyvät istuttamisesta, kuokkimisesta ja sadonkorjuusta. En muista mummoni ilakoineen yksittäisestä porkkanasta itseni tavoin. Mutta pienistä onnistumisista on aloittelijan onni revittävä. Ihan vielä en selaile siemenluetteloita, mutta ehkä jo pian on senkin aika. Yritän pitää mielessä ensimmäisen viljelykesän oppini: Vähemmän on enemmän.

tilli-suolaa&hunajaa

Muutamasta vaatimattomasta viljelylaatikostani huolimatta olen kyllä jatkossakin pääosin suomalaisten maanviljelijöiden taitojen varassa, eikä meillä myöskään syynäillä paikkaa kanalalle tai mehiläistarhalle takapihalta. Niitä alkaa ennusteiden mukaan ilmestyä urbaaneille pihoille yhä enemmän. Viime kesänä oma kaupunkimehiläistarha oli ymmärtääkseni ainakin ravintola Savoylla ja Amerikan suurlähetystöllä, myös Keilaniemeen Fortumin pihalle saatiin mehiläisyhdyskunta Italiasta.

Pienimuotoisesta lähiviljelystä on alkanut tulla maailmalla bisnes mm. New Yorkissa on kasvihuone, jossa viljellään ruokaa lähialueen asukkaille, Tukholmaan kaavaillaan myös hiukan vastaavaa. Siinä yhdistyy kaksi voimakasta ruokatrendiä: Lähituotanto ja yhteisöllisyys.

10. Fafa’sin falafelit
Fafa’s, Iso-Roba 2 ja Vilhovuorenkatu 10
Näiden maine on kiirinyt, syystä. Tuoreista raaka-aineista valmistettujen falafeleiden takia kannattaa poiketa Iso-Roballa tai uudessa Kallion toimipisteessä Vilhovuorenkadulla. Luin juuri, että niitä saisi ostettua myös Anton&Antonista, mutta tämä tieto on vahvistamaton. Otan aina saman annoksen, koska muuten uhka annoskateuteen olisi suuri. Tunnen kaupungin parhaiden falafelien maun suussani jo siinä vaiheessa, kun kävelen Erottajaa pitkin kohti ravintolaa. Silloin ei voi riskeerata kokeilemalla jotain muuta. Laaturaaka-aineista valmistettu katuruoka on muuten nousussa maailmalla, Fafa’s on siis ihan aallonharjalla: Pikaruokaa hyvistä raaka-aineista.

Mielenkiintoista nähdä, mitä tulee tapahtumaan ruokavuonna 2013. Olen selaillut erilaisia artikkeleita ennustetuista trendeistä ja hyvät ystävät, kaikki on mahdollista, niin paljon ennustukset toisistaan eroavat. Tuleeko Aasian jälkeen Afrikka vai sittenkin Meksiko? Molempia povataan seuraaviksi nouseviksi ruokakulttuureiksi. Helsinkiin on avattu tämän vuoden aikana sekä aitoa meksikolaista että afrikkalaista ruokaa tarjoavia ravintoloita. Jäämme edelleen odottamaan ruoka-autoja ja katuruoan nousua. Tai ehkä ryhdymmekin fennomaaneiksi, rypytämme karjalanpiirakoita ja nostamme suomalaista ruokakulttuuria ja paikallisia raaka-aineita.

meksikolaista

Raaka-aineista nousussa on ilmeisesti ainakin riista. Johtajatkaan eivät kuulema enää golfaa, vaan metsästävät – green cardin sijaan sosiaalista pääomaa saa metsästyskortista ja kalastusluvasta.

Kaksi asiaa yhdistää kaikkia lukemiani ennusteita: Itse tehty, lähellä tuotettu, paluu juurille ja yhteisöllisyys ovat asioita, jotka toistuivat ennusteissa kerta toisensa jälkeen. Toivotaan, etteivät ne ole trendi vaan ihan oikeaa pysyvää ruokakulttuuria. Tiivistettynä ennusteeni ensi vuodelle: Hyvää, maukasta, itse valmistettua – ja ehkä jopa kasvatettua tai kalastettua – ruokaa hyvässä seurassa. Tähän trendiin tartun innolla. Hyvää ruokavuotta 2013 odotellessa!

facebookSeuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa

36 kommenttia artikkeliin ”Tämän vuoden suosikit, ensi vuoden haastajat

  1. Bamix ja espressokone myllyineen ovat tärkeimmät leluni keittiössä. Tilasin loppusyksystä Bamixiin lisäosana pienen myllyn, joka monipuolistaa käyttöä entisestään.
    Herkullista uutta vuotta sinnekin!

  2. Bamix muutti meillekin tänä vuonna. Hajotin esikoisen rippijuhliin leipoessani sen aikaisin Braunin vatkaimen, jossa oli lisäosana sauvasekoitin. Sinnittelin pari vuotta ilman mitään käsivempaimia, käytin vispilöitä ja sekin oli ihan hauskaa. Mutta kuopuksen juhlien aikaan hankin uuden sähkövatkaimen ja tänä vuonna sitten Bamixin. Niihinkin pätee sama kuin volkkareihin, värillä ei ole väliä kunhan se on punainen. Ja Luimupupun mainitsema minimylly on kyllä kätevä.

    Hyvä summaus menneeseen ja tulevaan!
    terveisin
    rva Nyhtöpossu

  3. Hieno tilinpäätös., Tuohon ruokahävikkiin pitäisikin aina kiinnittää huomiota eikä ”unohtaa” kaikenlaista jääkaapin syövereihin. Mitä pienempi talous, sitä suurempi suhteellinen hävikki. Siis yleensä.
    Italialaiset ystävät ovat selittäneet, mikä on se suurin ero pastalla ja pastalla:
    Halpatehtaissa pastasuutin on terästä tai teflonia, jolloin pastan pinta jää täysin sileäksi ja liukkaaksi.
    Paremmat pastat puristetaan pronssisuuttimien läpi, jolloin pasta jää hiukan karheaksi ja näin keitettyyn pastaan tarttuu paremmin kaikki kastikkeet.

  4. Mainioita suosikkeja sinulla on tänä vuonna ollut:) Minulla oli vanha 70-luvun Bamix.jonka olin joskus kauan sitten perinyt jostakin ja se toimi hyvin kunnes nyt keväällä sanoi irti sopimuksen.Oli selvää että ostan uuden ja Suomen reissun aikana se olikin tarjouksessa,ja sitä tulee usein käytettyä.
    Täältä falafelien luvatusta maasta katsottuna kiva ,että Helsingissäkin saa hyviä falafeleita:)
    Oikein hyvää ja herkullista Uutta Vuotta 2013 Jonna!

  5. Ai niin ,meksikolainen keittiö taitaa todellakin olla nousussa,sillä tännekin on viime aikoina tullut uusia sellaisia (,joukossa myös kuubalainen) ja vietnamilaiset näkyvät myös olevan nousussa…..

  6. Hyvää uutta vuotta Jonna! Mielenkiintoiset poiminnat, täytyy komentaa mies toimimaan pastakuriirina kun on seuraavan kerran Tampereella työmatkalla. Muutama tuttu vannoo omena-päärynän nimeen eli olisiko se vuoden 2013 päärynä :)? Itse meinasin ainakin kokeilla.

  7. Upeaa ja maukasta uutta vuotta 2013! 🙂 hurjan kiva postaus, on ollut kivaa lukea blogiasi vuoden ajan ja odotan innolla uutta vuotta 🙂

  8. Kiinnostava listaus! Minulta ei (vielä) Bamixia löydy, mutta ostin vuoden lopussa Microplanen raastimen, ja se kyllä muutti käsitykseni raastimista täysin. Uskomaton väline!

  9. Mun mummolas oli Bamixi jo 50 vuotta sitten. Vieläköhän rulettaa?

    Hienosti haarukoitu taas Jonna. Muakin kiinnostaa nuo Falafelit, en oo sitten Saudien saanu hyviä edes itte tekemällä, sielä ne oli niin hyviä, että luulin silloin nuorena syöväni lihapullia!! 😀

    • Hyvän kasvisruoan määritelmä: Maistuu yhtä hyvältä kuin liharuoka 🙂 Minä ainakin tykkään kovasti niistä fafa’sin versioista. Ja aika moni muukin, siellä on aina ollut jono, kun ollaan käyty. Kaikista parasta ottaa kesällä mukaan ja mennä johonkin lähipuistoon satsin kanssa.

      Ehkä minunkin Bamixini kestää 50 vuotta – ja toivottavasti minäkin 😉

  10. Kauheasti hyviä vinkkejä, Bamix ja falafellit ja vaikka mitä. Martellin pasta on kyllä tosi hyvää. Kuivapastoissa on tosiaan suuria eroja. Minulla on arkipastasuosikki DeCecco loppu ja oon ihan epätoivoinen. Riihimäeltä sitä ei saa enää mistään, kun äsmarketit lopetti myynnin. Ei voi enää palata Barillaan, ei vaan voi 🙂

    • Eikö joku paikallinen K-kauppias ota sitä myyntiin. Ainakin ennen sitä sai meidän isommasta K-kaupasta. Viimeksi ostin kyllä Stockalta, koska ne myy linguinea, joka on suosikkini. Ja ymmärrän hyvin, ettei voi palata.

      Joo ja falafelejä todellakin suosittelen. Törkeän hyviä.

  11. Vierailen aina silloin tällöin blogissasi (ja tykkään kovasti!), en ole uskaltautunut vielä kommentoimaan… mutta nyt on ihan pakko kommentoida tuohon Bamixiin. Usko tai älä, mutta minulla on edelleen jokapäiväisessä käytössä lapsuudenkodistani ammoiseen opiskeluboxiini mukaan saamani Bamix. Teen sillä sosekeitot ja sileytän muutkin soossit, mies sotkee proteiinijuomansa. Ikää kapineella on nyt noin 35 vuotta, mutta kertaakaan ei ole tarvinnut huollossa käyttää, kertaakaan ei ole pettänyt käytössä. Kauhulla odotan sitä päivää, kun se irtisanoutuu tehtävistään…Tuosta Martellan pastasta en muuten ollut kuullutkaan, mars siis Munkkaan ostoksille, kuulostaa näin vannoutuneelle pastafriikille herkulta!

    • Mahtavaa, että kommentoit nyt.
      Uudelle Bamixin omistajalle kommenttisi kuulostaa todella lupaavalta. Kyllä se 35 vuodessa maksaa itsensä takaisin.
      Suosittelen kokeilemaan Martellia, minä voisin syödä sitä ihan vaan pelkästään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s