Juureton

Spelttipatonki
Suoraviivaista yhden päivän aikana syntyvää peruspatonkia ilman juurta. Olisi ihanaa olla hapanjuuren omistaja, mutta kelpo leipää saa aikaiseksi ilman sitäkin. Jauhot pöllyämään vaan.

spelttipatonki-suolaa&hunajaa

En harrasta uuden vuoden lupauksia, mutta ehkäpä voisin alkaa harrastaa uuden vuoden tavoitteita. Kuten vaikkapa hapanjuureen leivottu leipä – siinäpä päämäärää ensi vuodelle. Hyvistä aikeista huolimatta en ole nimittäin toistaiseksi saanut aikaiseksi leipäjuurta – tai varsinkaan onnistunut pitämään sitä hengissä. Onneksi hyvää leipää voi leipoa muutenkin. Tämä on varsin suoraviivainen resepti ja kohottamiseenkin tarvitaan vain pari tuntia. Monitoimikoneen omistaminen helpottaa oleellisesti vaivaamista. Toki voit vaivata käsinkin, mutta varustaudu tiukkaan vääntämiseen.

Kopioin suhteet patonkiin Viva Ciabatta -blogista, vaihdoin vain osan vehnäjauhoista spelttiin ja vähensin suolaa muutaman gramman. Omista patongeistani tulee vielä aika susirumia, mutta onneksi tuoreen leivän tuoksu saa kyllä katselemaan ulkonäköä läpi sormien. Taikina on löysä ja siten hiukan hankalasti leivottava, mutta lopputulos on hyvä. Seikkaperäiset ohjeet kauniisiin patonkeihin löydät Luimupupun blogista.

Spelttipatonki
2 patonkia

10 g hiivaa
8 g suolaa
350 g vettä
200 g spelttijauhoja
300 g vehnäjauhoja

1. Sekoita hiiva ja suola veteen.

2. Lisää vehnäjauhot ja vaivaa monitoimikoneella noin 20 minuuttia.

3. Anna taikinan levätä tunti liinan alla.

4. Muotoile leiviksi – millaisiksi sitten haluatkin – ja kohota vielä toinen tunti liinan alla. Ripottele siivilän läpi jauhoja pinnalle.

5. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laske lämpötila 220 asteeseen, kun laitat leivät uuniin.

6. Paista kypsäksi.

facebookSeuraa suolaa&hunajaa myös Facebookissa

25 kommenttia artikkeliin ”Juureton

  1. ”Suoraviivaista yhden päivän aikana syntyvää…” Tykkäsin tuosta 😉

    Nykyään kun vallalla kun on trendi valmistaa leipiä, joita sa tehdä kolmen vuorokauden aikana. Ja tehdään niitä meilläkin.

    • Lause syntyi ehkä siitä ensimmäisen leivontakerran sunnuntaiaamun turhautumisesta, kun kaivelin erilaisia leipäreseptejä ja melkein kaikki olisi pitänyt aloittaa vähintään päivää ennen 😉 Nyttemmin vaihdellaan pitkää ja lyhyttä reittiä, molemmilla tavoilla saa onneksi hyvää leipää.

  2. Se hapanjuuri, kunpa saisi joskus tehtyä. Luin syksyllä, että Tukholmassa on ainakin yksi Surdegshotel, jonne voi viedä juuren loman ajaksi hoitoon. Onkohan siellä juurille dagiskin?

  3. Ilmoittaudun jäseneksi mahdolliseen (juuri)leivontaseuraan! Olen tehnyt nyt kaksi kertaa ruisleipää juureen, mutta juurta en saa pidettyä minäkään hengissä. Ensimmäisellä kerralla siitä tuli niin happaman hajuista alle viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen, etten uskaltanut enää käyttää sitä. Tein siis uuden juuren. Ja toisella kerralla juuren päälle kasvoi home (taas alle viikossa), vaikka säilytin tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa.

    Martathan pitävät workshoppeja, joissa kantapään neulominen opetetaan kädestä pitäen. Miksei myös juuriworkshoppeja 🙂

    • Joo juuriworkshop, jossa käydään neljä päivää ruokkimassa sitä juurta ja sitten vielä yhdessä pidetään sitä hengissä 😉

      Voi, masennuin tuosta homeosuudesta, en ollut huomioinut sitä ollenkaan – ehkä siksi, etten koskaan pääse sinne asti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s