Parempaa arkiruokaa

Jättikatkarapu-inkivääripasta
Hanna ja Alexander Gullichsenin uusi kirja lupaa parempaa arkiruokaa ja lunastaa lupauksensa.

Safkaa – parempaa arkiruokaa ilmestyi elokuussa ja ilmeisesti laatua arjen ruokahetkiin on kaivattu monissa kodeissa: Kirja on esimerkiksi Akateemisen myydyimpiä tietokirjoja. Sain kirjan Otavalta heti ilmestymisen jälkeen ja se on kulunut meillä ahkerasti varsinkin sohvannurkkalukemisena. Sen resepteistäkin testaukseen on päätynyt jo jokunen ja vielä useampi on kokeilulistalla.

Maxillia ja Raflaa pyörittävä pariskunta on takakannen tekstin mukaan koonnut kirjaan  parhaat ohjeet äidin aarteista, täydellisiä makuja ulkomaanmatkoilta ja omien ravintoloiden klassikoita. Viruksen lailla verkossa on kiertänyt mm. kirjan avokadopasta, joka on jättänyt varjoonsa muut kirjan ruoat. Viimeistään reseptin julkaisu Hesarissa tyhjensi ainakin pääkaupunkiseudulla hyllyt avokadoista ja pecorinosta.

Kaikkiaan kirjassa on yli 60 reseptiä, joista ilahduttavan moni houkuttaa kokkaamaan. Ohjeissa on uskallettu pysyä perusasioiden äärellä. Vaikka ohessa julkaisenkin kirjasta kokkaamani pastan, erityisesti sormiani syyhyttää kirjan klassikkoanti kuten haukimurekepihvit, Lindströmin pihvit ja tietenkin se Raflan kuuluisa lohi-avokadosalaatti.

Pidän kirjan tärkeilemättömyydestä. Resepteissä ei turhia kikkailla ja kuvat näyttävät uskottavasti siltä, että ne on otettu pääosin arjessa. Aitouden tunnetta lisää myös se, että samasta kirjasta löytyy yhtä lailla ohje merimiespihviin ja suklaafondanttiin. Kirjasta välittyy tunne, että tämä todella on kertomus yhden perheen ruokasuosikeista. Reseptit ovat Alexanderin, kuvat ja tekstit Chicling-blogistakin tunnetun Hannan.

Pidän myös Hanna Maulan taitosta – ja ihanasta mattapaperista. Varsinkin aukeamat, joilla kuva ja resepti ovat saaneet arvoisensa tilan hivelevät silmää. Ainoa mitättömän pieni asia, mikä minua häiritsi oli muutamat aukeamat, joihin oli laitettu monia reseptejä. Sivun yläreunaan varattu kapea kuvapaikka on haastava. Niihin laitettuina esimerkiksi varhaiskaalisalaatti (joka muuten on ihanaa kirjan reseptillä toteutettuna) tai pinaattilisuke eivät pääse oikeuksiinsa. Niistä on valittu kirjaan todella läheltä otetut kuvat. Mutta kuten todettu, tämä on pienenpieni kauneusvirhe. Muut kuvat ovatkin sitten sitäkin parempia: Ei ylenmääräistä stailausta, vaan kauniin yksinkertaisia kuvia, joissa ruoka nousee pääosaan.

Kokonaisuutena kirja on ehdottomasti suosittelemisen arvoinen ja valtaosa resepteistä sopii luvatusti arkeen. Ja myös sellaisille kokeille, jotka eivät jaksa ylenmäärin käyttää aikaa ruoanlaittoon. Hyvistä raaka-aineista kun saa maukasta vähän pienemmälläkin vaivalla.

Valitsin kirjan monista resepteistä julkaistavaksi oheisen pastan, koska se jos mikä on parempaa arkiruokaa. Valmistuu puolessa tunnissa ja vaikka jättikatkaravut nyt eivät hintansa puolesta ihan arkiruokaa ole, ohjeella kruunaa helposti työviikon perjantaina, kun haluaa vähän parempaa – mutta nopeasti. Tässä oma versioni – muutokset ovat minimaalisia ja niitä ohjasivat lähinnä puutteet keittiökaappieni valikoimassa.

Jättikatkarapu-inkivääripasta
kahdelle

1 pkt tuorepastaa tai noin 200 g kuivapastaa

1 prk hyviä säilöttyjä tomaatteja
2 valkosipulin kynttä
muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä
1 pieni punainen chili (käytin peperoncinoa öljyssä)
ripaus ruokosokeria
6-8 raakaa jättikatkarapua tai tiikerirapua
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
kourallinen silolehtipersiljaa (ohjeen mukaan basilikaa)

1. Laita pastan keitinvesi kiehumaan

2. Pilko valkosipuli ja chili. Raasta inkivääri.

3. Kuumenna öljy pannulla ja kuullota hetki valkosipulia, chiliä ja inkivääriä pannulla.

4. Lisää säilötyt tomaatit, mausta suolalla, mustapippurilla ja ripauksella sokeria. Hauduta kannen alla kymmenisen minuuttia miedolla lämmöllä.

5. Kuumenna toinen pannu, lisää öljy ja paista rapuja kuumassa öljyssä noin minuutti kummaltakin puolelta.

6. Lisää ne kastikkeen joukkoon. Lisää joukkoon kourallinen yrttejä ja sekoita kastikkeen sekaan pasta.

22 kommenttia artikkeliin ”Parempaa arkiruokaa

  1. Arkiruokakin on jännä juttu nykyään. Ennen arkiruoka oli lihapullia ja makaronilaatikkoa. Veikkaan että edelleenkään se ei monessakaan perheessä tarkoita jättikatkarapuja…

    • Ja oikeasti tämä on huomattavasti makaronilaatikkoa helpompaa ja nopeampaa 😉 Kahden aikuisen taloudessa lihapullat on ihan pyhäruokaa, kun niissä kuitenkin kestää. Mutta ei meilläkään tällaisia herkkuja joka viikko arkena vedellä. Nyt oli jättipussi rapuja pakastimessa, joten oli aika luksusmaanantai…

  2. Mä en ole vielä päässyt edes hipelöimään tuota kirjaa, pakko varmaan napata se kirjamessuilta mukaan kun niin kovin tuntuu olevan tykätty. Ja vielä jos sieltä tuollaisia ohjeita löytyy. Sopii kyllä mun arkiruuaksi loistavasti, syntyy nopeasti ja vähillä tiskeillä.

    • Tiskittömyys on yksi tärkeimpiä kriteereitä. Tosin meillä ei kokata ollenkaan ennenkuin pääsen hankkimaan uuden tiskikoneen, kun edellinen taisi hajota eilen. Jo päivän tiskit masentaa tuolla keittiössä 😉 Kannattaa hipelöidä ja katsastaa, vastaako omia tarpeita. Itse tykkään kyllä.

    • Minä muistin sinun hiirenkorvasi ja sen takia tämä pasta jäi kummittelemaan mieleen minullekin. Laitakokki selaili kirjaa ohimennen sen tultua ja totesi heti tämän reseptin kohdalla: Tätä on tehtävä. Ja kokeiluun se on päätynyt, samoin kuin moni muukin resepteistä.

  3. Hmm vesi herahti kielelle ihan näin aamutuimaan. Kiva, että Safkasta törmää muuhunkin reseptiin, kuin avokadopastaan. 🙂 Voi pahus jos teidän tiskikone otti ja hajosi!

    • Avokadopastaan ei voi olla törmäämättä 😉 Tiskikoneen hajottua – mahdollisesti – otan takaisin sanani tärkeimmästä keittiövälineestä. Se on nimittäin tiskikone reilulla etumatkalla mihinkään muuhun. Tiskaamisella ei ole minkäänlaista terapeuttista vaikutusta, sanon minä!

  4. Ha, kirjoitit reseptiä lukuunottamatta noin suunnilleen samansisältöisen jutun, joka mulla oli suunnitelmissa 🙂 Kaapissa nimittäin odottelee merimiespihvin ainekset ja kirja on luettu läpi. Edellisestä merimiespihvistä onkin aikaa..

    • Hah, meillä aika usein taitaa mennä ajatukset yksiin. Merimiespihviä en ole koskaan edes tehnyt. Jään odottamaan tuomiotasi sen suhteen. Koulusta on mielessä melko mauton ateria, ei olisi vaikeaa parantaa siitä 😉 Mistähän tuo nimi tulee?

      • Mä olen joskus saanut jossain hyvää merimiespihviä – en muista missä. Liisalla on hirveät ennakkoluulot, niitä tässä käydään kukistamaan urakalla.

        Hyvä kysymys tuo nimi: sitä änkkäsi ranskalainenkin: miten niin merimies, eihän siinä ole kalaa, miten niin pihvi, sehän on laatikko.. Taidanpa yrittää selvittää siis!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s