Lemon posset
Kolmen suora: Kolme ruoka-ainetta, kolme työvaihetta ja vähintään kolme tuntia odottelua. Tuloksena raikkaat lemon possetit.
Uuden tulemisen kokenut posset tunnettiin jo keskiajalla. Alunperin flunssalääkkeenä käytetty maitopohjainen, alkoholilla maustettu juoma on aikojen saatossa taipunut kermaiseksi sitruunavanukkaaksi. Reseptistä on puhallettu pölyt paitsi herkun kotimaassa briteissä myös muualla. Itse olen törmännyt siihen mm. Kööpenhaminassa PatéPatéssa ja se on kokattu lukuisissa suomalaisissa blogeissa, eikä viime aikoina ole paljon suomalaisia tai ruotsalaisia ruokalehtiä julkaistu ilman lemon possetia.
Valmistin possetit tällä kertaa aika pienelle posselle ja skandaalinkäryinen jengimeininki on tästä possesta kaukana, sillä ruokaseurana oli äitini. Ohje on sopiva kahdelle-kolmelle, mutta helpostihan sen tuplaa. Soul Kitchenin Anna, jonka blogissa ollutta reseptiä seurasin, oli oppinut, että onnistuneen tuloksen takaavat tarpeeksi hapokkaat sitruunat. Järkeenkäypää siinä mielessä, että sitruunan hapon täytyy tässä tapauksessa olla jonkinlainen aloitteentekijä siinä kemiallisessa reaktiossa, joka hyydyttää kerman vanukkaaksi. Liivatetta hyydyttämiseen ei nimittäin käytetä.
Totuuden nimissä on tunnustettava, että jouduin ottamaan possetin kanssa pari erää. Ensimmäisellä kerralla vanukas jäi turhankin juoksevaksi. Sitruunan määrän lisäämisen ohella pidensin hiukan keittoaikaa ja annoin vanukkaan tekeytyä jääkaapissa kauemmin. Mitään liivatemaisen lohkeavaa ei siitä tullut toisellakaan kertaa, mutta jämäkämpää kuitenkin.
Luin muuten juuri, että keiton tarjoaminen cappuccinokupista on so last season, sen sijaan erilaisia purkkeja ja purnukoita tulee vastaan nyt vähän joka paikassa. Possetissa se oli aika kätevä käyttöliittymä, koska purnukat on helppo pinota jääkaappiin.
Lemon posset
kahdelle-kolmelle
2 dl kuohukermaa
reilu 1/2 dl sitruunanmehua (minulla meni 1 1/2 luomusitruunaa)
noin 3/4 dl sokeria
1. Mittaa kattilaan kerma ja sokeri. Keitä viitisen minuuttia siitä hetkestä, kun seos on kuumentunut.
2. Lisää tuoreista sitruunoista puristettu sitruunamehu. Maista ja säädä sokerin ja sitruunanmehun määrää makusi mukaan. Itse laitoin aluksi vähemmän kuin ohjeessa mainitun sokerimäärän, se on riittänyt mainiosti tällaiselle hapokkaan ystävälle.
3. Kaada tarjoiluastioihin, peitä kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolme tuntia (omani olivat jääkaapissa reilu neljä tuntia).
suolaa&hunajaa 
Looks good! Tyhmä kysymys: mistä tietää, että sitruuna on tarpeeksi hapan tähän…? Pitääkö metsästää vielä vähän vihreitä sitruunoita?
Ei tuo ole kyllä yhtään tyhmä kysymys, ei ole nimittäin aavistustakaan, mutta yritin maistella, että jääkaappiin menevä tuotos on selkeästi hapan, ensimmäisellä kerralla se oli makeampi. Lisäsin siis aavistuksen enemmän sitruunaa. Mutta kai se on herrassaan. Onnekasta sinänsä, että se maistuu todella hyvältä, vaikka ei olisi ihan jämäkkää.
Mun on kyllä pakko tehdä näitä joskus!Toimiskohan tuo myös kookoskermalla….
Kemian opinnoista on aikaa, mutta sinänsä en keksi, miksi ei toimisi. Kerro meille sitten, miten kävi. Possetit ovat todella hyviä ja raikkaita, mutta kannattaa tarjoilla marjojen tai hedelmien kanssa.
Voihan possetti kun ovat nättejä!
Mä haluaisin myös kuulla miten Yaelianin kookoskermapossetit onnistuu, kuulostaa hyvältä ajatukselta. Ja limellä ajattelin maustaa seuraavan erän. Lime ja kookoskerma olis aika hyvä combo.
Lime voisi kyllä olla hyvä vaihtoehto. Jään odottamaan, mitä saatte aikaan.
Ja possetit on kyllä nättejä, vaikea saada rumia aikaan, kun ei tarvitse ottaa kaulinta käyttöön 😉
Posset on kyllä niiiiin hyvää. Muutaman kerran tullut jo tänä kesänä tehtyä. Kävi itselläkin mielessä tuo lime, jos olisi vielä herkumpaa.
Jos kokeilet, muista raportoida, kävi kuinka tahansa sen limen kanssa. Maultaan toimii varmasti.
Mä en tiedä sitruksien hapokkuuksista mitään, mutta pidentämällä keittoaikaa onnistuin saamaan kyllä mukavan jämäkän version aikaan. Pitäisi taas pitkästä aikaa tehdä näitä. Eräs lukijani vinkkasi korvaamaan sitruunan verigreipillä, jolloin possetista saa ihanan vaaleanpunaisen. Pitäisi kokeilla sitä versiota. Upea kuva Jonna!
No niinpä, vaaleanpunaista; ystävänpäivän possetit?
ja romantikoille vuoden kaikkina päivinä 🙂
Verigreippi onkin kiva idea. Minäkään en osaa sanoa, oliko kyse hapokkuudesta vai keittoajan pidentämisestä. Tein molemmat ja lopputulos oli ensimmäistä kertaa parempi.
Kiitos kuvakehuista. Äidin kaapista löytyi vähän erilaista rekvisiittaa, niin jaksoi taas innostua somistamaan.
Ai tuollainen pitkä historia näillä. Mielenkiintoista. Nyt tiedän mitä otan lääkkeeksi seuraavan flunssaan:) Olen kanssa tehnyt posseten (miten tuo nyt pitää taivuttaa?) samoilla Soul Kitchenin ohjeilla. Hyvää.
flunssalääkeaikoina se taisi olla terästetty maitopohjainen juoma, muttta jos tämä kesympi versio ei tehoa flunssaan, on se ainakin hyvää! Annalla oli oikein hyvä ohjeistus, toimi.
Minä kans suurella innolla odotan kokemuksia kookosversiosta!
Limettiversio oli alinperin seuraavana kokeilulistalla, mutta tuo verigreippi kuulostaa myös todella herkulliselta.
Ja mikähän lienee seuraava kattaustrendi, kai purkit on jo ens kesänä ihan passe… 🙂
Varsinkin kun lusikat, kupit, syvät lautaset ja valtavankokoiset lautaset on jo käytetty. Palataankohan ihan tavallisiin lautasiin 😉
Tein tätä talvella, kun jossain suomalaisessa ruokalehdessä oli resepti. Aivan älyttömän hyvää tuli, vaikka en älynnyt happamuuksilla hifistellä… mutta nyt innostuin näistä uusista ideoista, etenkin verigreipistä! Täytyypä kokeilla uudelleen.
Noista purnukoista muuten – kävin äskettäin Postresissa syömässä, ja siellä oli purkkiin pistetty savua. Tai oli siellä pari juurespalaa savun seurana myös.
Savua purkissa on todellista hifistelyä 😉 Mutta kokemus varmasti, toivottavasti maukas sellainen.
Verigreippi oli minulle ainakin uusi idea, mielenkiintoinen sellainen.