Farvel København

Menimme juhannuksen viettoon Kööpenhaminaan ja toivoimme, että edes murunen rennosta hyggestä tarttuisi meihinkin todella kiireisen kevään jälkeen. Siinä kansassa on jotain erikoista. Huolimatta meren äärellä vallitsevasta säästä, joka on ihan liian usein harmaa, tuulinen ja vetinen, juutit toden totta osaavat nauttia elämästään. Mikäs sen mukavampaa turistin kannalta.

Olen käynyt Köpiksessä niin usein, että sormet ja varpaat eivät riitä, eivät taida riittää edes kahteen kertaan käytettynä. Reilu kymmenen vuotta sitten myös asuin siellä parin kuukauden pätkän. Osaan siis suunnistaa pääsääntöisesti eksymättä, mutta samalla olen oiva esimerkki siitä, että keskimäärin työmatkoilla ei näe juuri muuta kuin toimiston ja hotellihuoneen – varsinkin jos toinen niistä sijaitsee jossain paikallisen kehäkolmosen tienoilla.

Jossain vaiheessa jo ajatus Kööpenhaminan lentokentästä ahdisti, mutta nyt muutaman vuoden tauon jälkeen kaupungista tuli taas kotoisa olo. Se on niin ihmisen kokoinen, ettei ihme, että esimerkiksi Monocle-lehti rankkaa Kööpenhaminan korkealle elämänlaadulla mitattuna (ja niin muuten rankkaa Helsinginkin). Lehden näkemyksen mukaan elämänlaatuun vaikuttavat perinteisten koulutusmahdollisuuksien, elinkustannusten ja terveydenhoidon lisäksi mm. design ja arkkitehtuuri, hyvät gourmetravintolat ja kulttuuritapahtumat. Vaikeaa olla tästä eri mieltä: Kööpenhaminassa parasta on rento hengailu, pyöräily, design ja nautinnollinen syöminen.

Rennon hengailun mahdollistaa se, ettei kaupungissa ole liian paljon ”pakollisia” nähtävyyksiä. Jos haluaa tehdä kierroksen nähtävyyksien kautta, sen hurauttaa pyörällä hetkessä. Ja se pieni merenneito – se on ihan oikeasti pieni. 1,25 metristä hahmoa ympäröi tasaisesti satojen turistien joukko, joka jonottaa pääsyä ikuistettaviksi patsaan kylkeen. Kaikki kunnia H.C. Andersenille, mutta ne oikeasti kiinnostavat asiat Kööpenhaminassa ovat kuitenkin ihan muualla. Ne ovat siellä, missä ovat paikallisetkin. Sateen jälkeen ei tarvitse olla montaa hetkeä pouta, kun Nyhavn on täynnä, Ved Strandenin laitureilla siemaillaan viiniä viereisestä viinibaarista ja puistoissa vietetään piknikiä. Kööpenhamina on täynnä vehreitä puistoja, hienoa arkkitehtuuria –  niin uutta kuin vanhaakin ja vähän joka kulman takana on jotain nähtävää – tai ainakin viihtyisä kahvila tai kiinnostava designliike.

Matkailijan kannalta kiinnostavimmat asiat löytyvät ydinkeskustasta (Indre By) ja sitä ympäröivistä kaupunginosista kuten vauraista latte-kaupunginosista Østerbrosta ja Fredriksbergistä,  luovan luokan työväestöltä valtaamasta värikkäästä Vesterbrosta ja monikulttuurisesta Nørrebrosta. Fredriksberg on oikeasti kaupunki kaupungin sisällä eli itsenäinen, Tanskan viidenneksi suurin melkein sadantuhannen asukkaan kaupunki, jota Kööpenhamina ympäröi joka puolelta. Alueena se on varsin pieni ja itsenäisyyden taitavat huomata lähinnä fredriksbergiläiset veronmaksajat, joiden paksua lompakkoa verot keventävät muita tanskalaisia maltillisemmin.

Varsinkin Vesterbron ja Østerbron asuntojen kunnostamiseen on panostettu aika lailla, mikä on myös nostanut asuntojen hintoja varsinkin Vesterbrossa aikaisempien asukkaiden ulottumattomiin. Sinänsä ironista, koska luova luokka viehättyi alueista juuri rosoisuuden takia. Samalla tosin myös asumisen taso on noussut merkittävästi. Esimerkiksi ystäväni, joilla oli ihana asunto Østerbrossa – rouvan lapsuudenkoti – totesivat, ettei talon asunnoissa ollut omia kylpyhuoneita ennen 80-90-luvun taitetta.

Jos kaupunki on maastoltaan kuin pannukakku, ei pyörää parempaa kulkuvälinettä ole olemassa. Lisäksi Kööpenhamina on sopivan pieni: Keskustan tuntumassa kaikkialle pääsee pyörällä noin vartissa ja pyöräkaistoihin on panostettu. Pyörä on kätevä myös sen vuoksi, että kiinnostavimmat ravintolat ja kaupat eivät suinkaan ole ihan ytimessä, vaan esimerkiksi Vesterbrossa ja Østerbrossa. Kyllähän niihin pääsee kävellen ja julkisillakin, mutta fillarilla perille hurauttaa hetkessä. Päivässä ehtii hyvin tutkia pyörällä useammankin alueen. Olisimme itse tehneet lenkin myös kaupungin ympäristössä, mutta siihen sää oli turhan epävakainen. Onneksi pääsin edes pienelle nostalgiatripille vanhoille kulmilleni.

Yli kolmannes kööpenhaminalaisista pyöräilee töihin tai kouluun ja kaupungin tavoitteena on olla maailman paras kaupunki pyöräilijälle muutaman vuoden sisällä. Jo nyt se on useissa tutkimuksissa ohittanut Amsterdamin, jota pitkään on pidetty pyöräilyn mekkana. Kunnon köpisläinen pyöräilee läpi tuulen ja tuiskun. Me onneksi säästyimme tuiskulta, mutta useamman sadekuuron saimme kyllä niskaamme. Meren äärellä sää ennättää muuttua useaan kertaan samankin päivän aikana. Paikalliset tietävät sen: Käytännöllisemmin pukeutuvaa kansaa ei näe, tiukkoihin nahkahousuihin voi ihan hyvin yhdistää Hunterit. Tärkeintä on kuivat jalat.

Ehdin jo kirota, miten vaikeaa voi olla vuokrata pyörää kaupungissa, jossa kaikki pyöräilevät, mutta sitten tajusin, että monet pyöräliikkeet myös vuokraavat pyöriä, vaikka ne ikkunassa mainostaisivat niitä vain myyvänsä. Yksi hyvä ketju on esimerkiksi Pedal-Athleten. Heillä on liikkeet sekä Nørrebron että Østerbron aseman tuntumassa. Kannattaa huomioida, että pyörän palauttaminen niihin ei välttämättä onnistu sunnuntaisin. Saa menopelejä toki myös useimmista hotelleista, mutta hinta on lähes tuplasti kalliimpi – ja kyllä siinä katu-uskottavuus kärsii, kun kaartaa paikalle hotellin mainoskyltti tarakassa. Pyörän saa liikkeestä vuorokaudeksi alle sadalla kruunulla eli reilulla kympillä. Meidän pyörämme maksoivat kolmeksi päiväksi noin 200 kruunua. Hyvään pyörään sijoittaminen on turha investointi, sillä vaihteille ei ole käyttöä mäettömässä kaupungissa. Pääasia, että jarrut toimivat. Tarjolla on tietenkin myös kaupunkipyöriä, joiden käyttö on ilmaista (panttina toimi 20 kruunun kolikko), mutta niiden varaan ei kannata laskea, koska ne saattavat olla siinä vaiheessa jo seuraavan pedaalinpolkijan käytössä, kun tulet vaikkapa kahvilta. Lisäksi niitä saa käyttää vain ydinkeskustassa ja usko pois, sinä haluat suunnistaa muuallekin.

Kypärä ei kuulu tanskalaisten turvavarustukseen, joten niitä ei automaattisesti useinkaan tarjota osana vuokrapakettia. Huolimatta siitä, että Kööpenhaminassa pyöräillään valtavasti, kuolemaan johtaneita onnettomuuksia sattuu vuodessa vain muutamia, vähemmän kuin esimerkiksi Dublinissa, jossa pyöräilijöitä on 80 % vähemmän. Tämäkin osaltaan vahvistaa tutkimustuloksia, joiden mukaan pyöräily on sitä turvallisempaa, mitä enemmän pyöräilijöitä on, koska autoilijat ovat oppineet ottamaan kahdella pyörällä liikkuvat huomioon. Teetpä kypärän suhteen niin tai näin, kannattaa muutoin noudattaa maan tapoja. Jos unohdat näyttää kädelläsi, että olet pysähtymässä, saattaa seurauksena olla tukalat paikat, kun saat kymmenen perässä polkevaa niskaasi.

Tanskalainen design ja tyyli ovat kai kaikkien tuntemia käsitteitä. Olen ollut jo kauan uskossa, mitä niihin tulee. Esimerkiksi Arne Jacobsen on yksi kaikkien aikojen suosikkejani ja kaltaiselleni minimalistille Kööpenhaminan kaupat ovat taivaita. Yleensä ostelen aika niukasti tuliaisia, jos ruokaa ei lasketa, koska jos jotain niin tavaraa meillä on riittävästi. Mieluummin hankkiutuisin paljosta entisestäkin eroon. Ei onnistunut kuitenkaan tällä kertaa, matkalaukkuun käärittiin huolellisesti useampiakin designlöytöjä. Vaikka muuten ottaisin esimerkiksi Illums Bolighusin Helsinkiin kirkuen, pankkitilini kiittää, että se on lentomatkan takana ja silloinkin rajoitteena toimivat matkatavaroiden painorajoitukset. Kiinnostavia kauppoja on muutoinkin joka kulmalla ja varsinkin uutta suunnittelua löytää parhaiten, kun pitää silmät auki ja poikkeaa myös sivukaduille.

Muutamia pidempiaikaisia designsuosikkejani ovat:

Illums Bolighus, Amagertorv 10. Klassikko, jossa on kattava valikoima. Mahtava valaisinosasto ja paras paikka käydä fiilistelemässä muotoilun klassikoita, koska täällä niitä saa hiplata ja testata. Myös pienempiä matkalaukkuun mahtuvia aarteita. Alemyyntien aikaan täältä voi oikeasti tehdä löytöjä. Tällä kertaa mukaan lähti vain designaltistusta eli tuliaisia kummipojille. Kaksi suppeampaa myymälää myös lentoasemalla.

Georg Jensen, Amagertorv. Kun se nyt on siinä vieressä. Lippulaivamyymälä, jossa on aika lailla koko valikoima eli paljon muutakin kuin se Stockan valikoimissa oleva hyllyllinen tavaraa. Klassikot, mutta myös uudempia tuotteita. Ylellisemmin ei voi lahjoja pakata kuin täällä tehdään. Euroopan hitain palvelu, ja useimmat tuotteet saa myös naapurista ja lentokentältä, mutta eipä ole myyjiä riesana, jos haluaa vain huokailla.

Stilleben, Niels Hemmingsensgade 3 (Strøgetin poikkikatu). Yksi uudemmista suosikkeistani. Astioita, koriste-esineitä, laukkuja, vilttejä ja muuta sisustustavaraa.

Normann Copenhagen, Østerbrogade 70. Lippulaivamyymälä, jossa on laaja valikoima omia tuotteita ja muutamia muita merkkejä.

Lisäksi fiilistelen mielellään myös Bredgaden tuntumassa olevissa antiikkiliikkeissä, mutta onneksi shampanjalaatikoita tai vanhaa asemankelloa ei kukaan kanna kotiin. Syytän painorajoituksia, mutta ei kannata edes vilkaista niitä hintalappuja. Vähemmän ekslusiivista antiikkia ja vanhaa designia on tarjolla esim. Ravnsborggadella, jonne emme valitettavasti tällä kertaa ehtineet. Kadehdin avoimesti kaikkialta löytyviä uskomattomia kukkakauppoja. Jos keskimäärin kaikki on Tanskassa kallista, niin kukat eivät sitä ole. Kolme isoa punttia esimerkiksi pioneja sai alle 15 eurolla.


Postaan erikseen muutaman päivän sisällä Kööpenhaminan mahtavasta ruokatarjonnasta. Jo pelkästään sen takia kannattaa tehdä reissu juuttien vieraaksi. Ruokasuosikkien lisäksi omia Köpiksen matkan mansikkapaikkojani ovat mm. Tivoli mieluiten iltavaloissa, Nyhavn – kyllä turistien joukossa, mutta sulassa sovussa siellä nautiskelevat hyvästä ilmasta myös paikalliset sekä puistot keskustan ympärillä – mieluiten piknikeväiden kanssa. Seuraavalla kerralla aion käydä myös pitkästä aikaa modernin taiteen museossa Lousianassa sekä tsekkaamassa uudesta arkkitehtuuristaan tunnetun Ørestadin sekä Hellerupin ja Charlottenlundin porvariston hillityn charmin. Tällä kertaa valitettavasti sää hidasti menoa.


Tanskalaiset kuulema näkevät itsensä suvaitsevaisina ja rauhaarakastavina ihmisinä, joilla on hyvä huumorintaju. Vaikka terrorismin uhka, kiristyneet asenteet siirtolaisia kohtaan ja tiukat ulkomaalaislait ovat tehneet kolhuja tähän mielikuvaan, se on onneksi vain osa totuudesta. Tanskassa on edelleen todella mutkaton meininki ja Kööpenhaminaa rennompaa matkakohdetta ei Euroopan kaupungeista helposti löydä. Jos jonnekin Helsingistä muuttaisin, niin mieluiten Köpikseen. Se on pieni suuri kaupunki, jossa on elämää, mutta kaikki kätevästi lähellä. Viihtyisiä asuinalueita ja mukavia kantapaikkoja. Minulla olisi jo pari suosikkitaloa katsottuna, mutta vaikka Tanskassa kiinteistöjen arvonalenemisen myötä vaikutti olevan myynti-ilmoitus todella monessa ikkunassa, taidamme nyt toistaiseksi pysyä Suomessa. Farvel København, tulen taas pian kylään!

Lähteet mm. Politiken Copenhagen guide, Wikipedia, Honest Cooking – The Food Magazine, BBC News, AOK, Byens Beste, Meyers Magazin, Guardian

21 kommenttia artikkeliin ”Farvel København

  1. Ooh ja aah! odotan jo kieli pitkällä ravintolapostaustasi, suuntaamme juuttien (jostain syystä luin jokaisen juutin tekstissäsi ensin ”juntti” :D) vieraaksi ensi viikon lopulla. Luulen, että Köpiksestä tulee uusi lempparikaupunkini!

  2. Ihania kuvia ! Köpis on itselleni enemmän tuttu lapsuudesta,sillä isotätini asui siellä;oli ollut naimisissa tanskalaisen kanssa.Ja setäni ,eli hänen poikansa,kävi siellä usein,ja toi aina niitä ihania tanskalaisia viinereitä,hyvä lapsuusmuisto sekin. Aikuisena olen käynyt Köpiksessä muutaman kerran;viimeksi taisi olla kyllä 10 vuotta sitten. Nyt näitä kuviasi katsellessa tekee mieli taas mennä…..

  3. Tänään juuri todettiin, kun mentiin kotimaan tuulessa ja tuiskussa, että täällähän on sää kuin Kööpenhaminassa:) Mekin ollaan käyty kerran sitä merenneitoa töllistelemässä. Oli yö, ei jonoja, melkein oltiin ainoat paikalla ja neito oli hienosti valaistu. Kiva kaupunki minustakin (paitsi se sää). Varsinkin se ruokapuoli on uskomattoman hieno. Pitääkin lukea tarkasti seuraava ruokapaikkapostaus, jos taas joskus eksytään Köpikseen, niin on vinkit sitten tiedossa.

    • Ruoka oli parasta, mitä olen missään reissussa saanut – edes siellä Roomassa! Jos ajattelee positiivisesti, Tanskassa harvoin yhtenä päivänä kokee kaikkia neljää vuodenaikaa kuten vaikkapa Dublinissa 😉

  4. Mä olen vieraillut Köpiksessä tasan kerran, pikkulikkana, joten saattaisi olla ehkä aika piipahtaa. Merenneitoa käytiin tietenkin tuijottamassa ja ne punaiset makkarat, oliko ne pölsereitä, muistan myös. Tanskasta tulee kyllä kaikkea kaunista ja herkullista ja tanskalaiset jos jotkut osaavat sisustamisen taidon!

  5. Todella ihana postaus Kööpenhaminasta. Kolme kertaa käyneenä moni asia tuntui tutulta, opin monta uutta asiaa ja haluan Kööpenhaminaan ehdottomasti uudelleenkin 🙂 odotan vesi kielellä ravintolapostaustasi!

  6. Ajattelin tehdä rouvan kanssa kesälomamatkan Berliiniin mutta se taitaakin muuttua nyt Kööpenhaminaksi. Viimeistään siinä vaiheessa kun luen ruokatarjonnasta…

  7. Siis ihan mahtava raportti, iso kiitos vaivannäöstäsi! Matka- ja Köpis-kuume on nyt huipussaan. Ihanaa, että laitoit sisustusliikevinkkejäkin, täytyy jättää takakonttiin tilaa tuliaisille. 😉

  8. Loistava raportti! Me olimme vuodenvaihteen jälkeen Köpiksessä, mutta silloin oli niin tajuton vesisade ja myrsky, että vietimme lähestulkoon koko reissun kahviloissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Arne on mun suuri rakkaus ❤ Ostin jo muinoin ensimmäisillä kesätyörahoillani muurahaisia, ja Apupojan kanssa meillä on munatuolirahasto, mutta sitä ennen tarvitsisimme kyllä muutaman lisäneliön.

    • Arne <3. Tuo munatuolirahasto on huippu, ehkä perustan sen itsekin ;-). Minun henkilökohtainen Arne-pyhiinvaellusmatkani oli Royal Hotel Copenhagen, jossa jokainen pyyhekoukkukin on hänen suunnittelemansa.

  9. Tanska on yllättävän suvaitsematon, jopa pohjoismaalaisia kohtaan. Opiskelumaailmasta olen kuullut aika ikäviä esimerkkejä, mikä on melko yllättävää, kun maata aina on hehkutettu avoimena ja suvaitsevaisena esimerkkinä meille takamaan asukkaille.
    Mutta tuo kulttuuri ja ruoka kyllä kiinnostaa…

    • Onpas ikävää kuulla. Itse olen tehnyt tanskalaisten kanssa töitä vuosia, omat kokemukseni ovat olleet hyviä, mutta toki asenteet ovat voineet kiristyä. Valitettava suuntaus, joka tuntuu olevan vallalla monessa maassa. Toki kyse on aina yksilöistä, Suomeenkin mahtuu monenlaista mielipidettä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s