Toivoa täynnä

Minulla ei ole viherpeukaloa, ei edes keskellä kämmentä. Senkin uhalla perustin kuitenkin keittiöpuutarhan viljelylaatikoihin takapihallemme.

Saan viherherätyksen aina keväisin. Kannan tuntuvan summan rahaa puutarhamyymälään, vuoraan parvekkeemme kukilla ja yrteillä, jotta voin tappaa ne heinäkuussa. Vain sitkeimmät selviytyvät hoivissani. Se ei kuitenkaan estä minua toistamasta samaa virhettä joka vuosi.

Joka vuosi päätän, että luen ja otan selvää. Yksinkertaisinkin artikkeli masentaa kuitenkin tälläisen vihertumpelon. Yleensä kolmannessa lauseessa aletaan puhua koulimisesta, karaisusta, kiertoviljelystä, maanparannuksesta, multaamisesta, varkaitten poistamisesta tai muista mystisistä toimenpiteistä. Keskiverto puutarhaopus lannistaa minut viimeistään sivulla neljä. Nyt olen kuitenkin lukenut sinnikkäästi ja teoriassa homma on ihan hallussa – tai sitten ei.

Olen nyt joka tapauksessa ottanut askeleen kohti sadonkorjuuta. Olen kaivannut penkit, virittänyt suojakankaat, salaojittanut, kantanut huikealle tilukselleni yli 500 litraa luonnonmukaisesti tuotettua multaa sekä turvesäkin, kylvänyt, istuttanut ja tankannut jokaisen istuttamani lajikkeen hoito-ohjeet. Nyt istun täällä miettimässä, miten erotan rikkaruohot varsinaisesta kasvustosta, voikukan villirucolasta.

 

Todennäköisesti kylvin epäonnistumisen pelossa aivan liian paljon siemeniä toivoen, että edes joku niistä itäisi. Olin kerrankin sentään sen verran nöyrä, että valitsin vain lajikkeita, joiden väitetään olevan helppoja kasvatettavia – tai ainakaan yhdenkään valitsemani kasvin kohdalla ei mainittu niiden olevan hankalasti hoidettavia. Ymmärsin siis unohtaa parsajuurakot ja viiniköynnökset ja tyydyin viinisuolaheinään.

Paitsi siemenien myös lajikkeiden osalta minulta saattoi karata mopo pahasti käsistä. Nöyrempi puutarhuri jättäisi luettelon välistä, koska on varsin nöyryyttävää, jollei näin mittavasta listasta synny minkäänlaista satoa. Osan kasvatan siemenistä, mutta anoppi oli koulinut ja karaissut minulle mittavasti kasvatettavaa. Täydensin laatikkojani myös paikallisessa puutarhamyymälässä. Kasvimaallani on kasvamassa nyt mm. porkkanoita, kyssäkaalia, kaskinaurista, retiisiä, tilliä, purjoa, salaatteja, pinaattia, vuonankaalia, ruusukaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, rucolaa, steviaa, persiljaa, mansikkaa, ruohosipulia, silopersiljaa, sitruunamelissaa, lipstikkaa ja mäkimeiramia. Hengästyttävä lista, toivottavasti hengästyttää myös satoa korjatessa.

Ensimmäinen pieni voitto matkalla kotipuutarhuriksi on plakkarissa, toivotaan, ettei se jää kesän ainoaksi saavutukseksi. Viimevuotinen parvekkeelle unohtunut villirucola alkoi nimittäin versoa innolla uudestaan huolimatta täysin ravinteettomasta kasvualustasta, yllättäen tunnistin sen rucolaksi ja siirsin rakkaudella sen kasvimaalleni citykanien syötäväksi.

Pahoin pelkään, että tästä kaikesta uurastuksesta on palkkiona lähinnä kipeä alaselkä ja elämäni kalleimmat salaatit. Siksi otin runsaasti kuvia kasveistani nyt, kun ne vielä ovat hengissä. En vielä uskaltanut lukea oppaista kohtaa kasvitaudit ja tuhohyönteiset. Haluan uskoa, että kumpikaan näistä uhista ei löydä minun kasvimaalleni. Olen toivoa täynnä ja tunnen jo oman maan kesäkurpitsan, kaskinauriiden, keltaisten porkkanoiden ja kyssäkaalin maun suussani, mutta samalla pohdin, mitä tarkoittaa, että pitää lannoittaa usein? Kauhean epämääräinen ajanmääre näin vihertumpelon näkökulmasta.

 

24 kommenttia artikkeliin ”Toivoa täynnä

  1. Herregud sä laitoit siis kunnon kasvimaan pystyyn! Kuvittelin sen olevan pari laatikkoa, muutamia yrttejä ja salaattia. Mä en myöskään ymmärrä tuosta hommasta yhtään mitään mutta tuo on kiva tapa opetella, ens kesänä varmaan vuokraat jo palstan Keskuspuistosta.

  2. Minä uskon kyllä että onnistut tällä kertaa. Kyllä puolesta tonnista multaa nyt jotain nousee! Onko teillä paljon niitä kaneja, ovatko jo käyneet vierailulla? Itsellä on enemmän etanoista riesaa. Ai että mä vihaan etanoita:)

    • Kanit oli jo syöneet kukkakaalistani lehdet, mutta laitoimme nyt naapurin kanssa kaniverkot. Etanoita ei sen sijaan ole näkynyt, toivottavasti ei näykään. Kanit sen sijaan lisääntyvät silmissä.

      Ja kiitos vielä kannustamisesta ja järkähtämättömästä uskosta 😉

  3. Minäkin olen vihertumpelo;tosin sain vielä Helsingissä asuessa kasvatettua katetulla parvekkeellani kirsikkatomaatteja,,yrttejä ja chilipippureita. Ihana postaus,,ja kyllä näyttää silltä,että tuosta on tulossa oikein rehevä keittiöpuutarha!

    • Ei, Yaelian, tuo ei kuulosta yhtään vihertumpelolta 😉 Kiitos, odotan kovasti sitä rehevää vaihetta. Tänään jo hiukan pilkisti mullan alta vihreää myös porkkanapenkistä, olen innoissani 😉

  4. Lapsuuttani ”varjosti” kesämökin kokoon nähden valtaisa kasvimaa-pakkotyömaa. Ei siirtynyt oppi veren perintönä, enkä osaa harventaa ja koulia. Enää en edes haaveile omasta kasvimaasta (joskus pieni sellainen rivitalon pihassa oli)- selkäkään ei siihen suostu, harmi vaan. Ei kai se kouliminen ole muuta kuin taimien totuttamista sisältä viileään ulos ja harventamista ja uudelleen istuttamista? Siitä kun selviää (anoppi apuun) niin olet voiton puolella. Minulta parvekkeen kukka- ja yrttiloisto on hiipunut; vielä pari vuotta sitten keväisin oli ihan hirveä hinku laittaa se täyteen ja kantaa ruukut ja mullat neljänteen kerrokseen (ei hissiä)-heinäkuussa ei olisi enää jaksanut kastella ja kukahan se sitten raahasi kaiken kuolleen syksyllä alas…

  5. Verrattuna omiin istutuksiini tuo näyttää kyllä todella professionaalilta toiminnalta! hurjasti tsemppiä kasvatukseen ja menestyksekästä yrtti- ja kasviskesää 🙂

    t. toinen tumpelo

  6. Hurja on kasvimaasi kyllä, ja varmasti tuottaa reilusti syötävää, kunhan et vaan liikaa hätäile sen kanssa. Mulla odottaa vieläkin salaatit ja pinaatti siemeninä kaupassa, persiljaa, basilikaa, timjamia ja korianteria sentään on yrttilaatikkoon saatu. Niin, ja nelisenkymmentä erilaista chiliä, joiden hoidon sentään jotenkuten osaan. Viime vuonna oli eka chilikausi täällä, satoa tuli kaikkinensa joku 6-7 kg. Pahaksi onneksi parhaiten sellaisenaan popsittavaksi sopivat lajikkeet päätyivät tänä keväänä tuholaisten suihin…

  7. Hyvältä näyttää 🙂 Itse en laittanut tänä vuonna kuin perunaa ja porkkanaa, yrttejä ja paljon mansikkaa. Jään vesi kielellä odottelemaan mitä tuo sinun sato tuo tullessaan, keveitä herkkuja 🙂

  8. Looking good, pidän peukkuja säiden suhteen ja hutistelen hengessä mukana pupuja pois.

    Kaino vieno pyyntö: laitoin partsille maa-artisokkaa, luuletko, että voisit pyytää anopiltasi hyviä vinkkejä niiden vaalimiseen? Lannoittaa/ei-lannoittaa, vähän/paljon vettä jne.?

  9. Paluuviite: Palvelukseen halutaan: Personal farmer | suolaa&hunajaa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s