Ehtaa kasaria

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Kana-currykastike
Syksyn vaikuttavin lukuelämys avasi minulle uuden näkökulman viime vuosikymmenien Suomeen. Ruokamuistoissa se innosti palaamaan 80-luvulle.

Kun aloin kirjoittaa blogia, ajatuksena oli myös nostaa esille kirjahelmiä. Ensimmäistäkään postausta aiheesta en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi. Kirjoista kirjoittaminen on osoittautunut vaikeammaksi, kuin luulinkaan. Jatkossa aion kuitenkin nostaa satunnaisesti myös lukuelämyksiä ja yhdistää postaukseen kirjan henkeen sopivan ruoan.

Syksyn ehdottomasti vaikuttavimpia lukuelämyksiä on ollut Miika Nousiaisen Metsäjätti. Se on tarkka ajankuvaus 1980-2000-lukujen Suomesta teollisuuspaikkakunnalla tehtaan piipun varjossa. Se on kasvukuvaus kylän omasta pojasta, joka palaa lapsuuspaikkakunnalleen saneeraajan roolissa. Nousiainen on kuvannut kirjaa kuin esikoisekseen, niin paljon se poikkeaa hänen aiemmista tragikoomisista teoksistaan. Kirjassa on ilmeisen paljon myös omakohtaisia kokemuksia, sillä hänen isänsä ja veljensä ovat ymmärtääkseni työskennelleet metsäteollisuuden palveluksessa.

Olen itse melko samanikäinen Nousiaisen kanssa ja minuun teki vaikutuksen tarkalla kynällä kuvattu 80-luvun Suomi. Vaikka itse olen kotoisin huomattavasti suuremmalta paikkakunnalta, sen aikainen kulttuuri oli vaihtoehtojen puutteessa nykyistä yhtenäisempi. Pystyin siis samaistumaan kirjan kuvaamaan lapsuuteen, ja ajan ilmiöt tuntuivat hyvin tutuilta. Itse en muista aikaa niin politisoituneena vastakkainasettelun aikana, kuin se kirjassa kuvataan ja omat muistot ovat huomattavasti huolettomammat ja lämpimämmät. Kyllä varmasti myös tehtaan porteista mentiin onnellisiin koteihin.

Nykyajan kvartaalikapitalismi näyttäytyy kirjassa raakana ja sitä se usein saattaa ollakin. Itse olen kuitenkin sen verran idealisti, etten halua uskoa täydellisen tunteettomaan ja empatiakyvyttömään johtajuuteen. Vastakkainasettelu hyvän ja pahan välillä on tietenkin dramaturgisesti kiinnostava, mutta yksisilmäiseen musta-valkoisuuteen tarinassa ei onneksi sorruta.

Rankasta aiheestaan huolimatta kirja ei kuitenkaan ole ahdistava vaan hyvin koskettava, ja minusta siinä on myös paljon toivoa. Ehdottomasti oman syksyni vaikuttavin lukuelämys, ajatuksia herättävä kirja, jonka pariin tulen poikkeuksellisesti palaamaan varmasti toisenkin kerran jo pelkästään Nousiaisen nautinnollisen kielen takia.

*****

Kana-currykastike

Kirja on toki myös viiltävä kuva tästä ajasta ja luokkaeroja havainnollistettiin myös ruoan kautta. Törmälän kaupan valikoima ei vastannut pääkaupunkilaisten makutottumuksia vielä nykypäivänäkään. Itse halusin kuitenkin palata 80-luvun tunnelmiin, kun broilerit kaivettiin kokonaisina pakastealtaasta.

Kävimme joskus keskustelun työkavereideni kanssa kunkin turvaruoasta (Kulinaarimurulasta poimimani Kati Tervon mainio käännös soul foodille). Minulle turvaruoka on äidin kanakastike, joka keitettiin kasaan edellisen päivän uunikanan rippeistä. Sisareni kanssa suhteemme curryn tuoksuun ja kastikkeeseen on edelleen erinomaisen lämmin. Siitä turvaruoassa lieneekin kysymys, se edellyttää vuosien mittaan kultautuneita lapsuusmuistoja.

Kokkaan tätä itselleni, kun olen yksin kotona. Nykyään tosin oikaisen pakastealtaan sijaan grillitiskin kautta. Aluksi mietin, ettei kukaan nyt näin  yksinkertaisesta ruoasta ole kiinnostunut, mutta sitten minulle selvisi tuttavapiirissäni tehdyssä kyselyssä, että aikalaisteni kouluruokasuosikkien kärkipäässä on kanaviillokki. Tässä siis oikotie onneen ilman mitään kikkailuja. Samalla periaatteella otin myös kuvan. Ruokalajin luonteen vastaista olisi ollut yrttikikkailu tai muunlainen stailaaminen. Se on räps ja haarukka käteen.

Kana-currykastike 80-luvulta
2 hengelle

1 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
4-5 dl vettä
1 kanaliemivalmiste (en usko, että näiden e-koodeista oltiin huolestuneita 80-luvulla)
grillattua broileria (yksi rintaleike riittää kahdelle)
currya maun mukaan
(suolaa tai muita mausteita, jos nyt haluat kikkailla)

1. Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot ja kypsennä niitä jonkin aikaa, mutta älä  anna ruskistua eli pidä lämpötila riittävän alhaisena.

2. Lisää vesi vähitellen kunnolla sekoittaen. Lisää kanaliemivalmiste. Keittele kunnes kastike sakenee. Ole kärsivällinen se vie jonkin aikaa. Lisää joukkoon curry ja lopuksi kana paloiteltuna melko pieniksi paloiksi. Keitä, kunnes kana on lämmennyt.

Vai maistuisiko sittenkin:

                                       
Kermainen pasta                              Kukkoa viinissä                           Pappardelle con salsiccia

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Ehtaa kasaria

  1. Turvaruoka onkin mainio termi comfort foodille, varastan tämän edelleen! Metsäjätti on mulla vielä lukematta, mutta pakko tarttua siihen jossain vaiheessa, kun kaikki sitä kehuvat. Kiva idea sulta tehdä kirja-arvostelun kylkeen sopiva ruoka, näitä odotan innolla lisää.

    • Minustakin turvaruoka oli mahtava käännös. Metsäjätti oli ihan mahtava. Koskettava kirja ja Miika Nousiainen on taituri. Tämä idea varmaan rajoittaa kirjoja, joista kirjoittaa, mutta ehkä sopiviakin löytyy. Piiat oli yksi johon olisi ollut monta hyvää ruokaohjetta yhdistettävissä.

  2. Mahtavaa, jään odottelemaan kirja-arvosteluja lisää!
    Mä kuulun niihin joille kanaviillokki tuo mieleen kauhumuistoja kouluruokailusta, yhdessä tillilihan kanssa. Molemmissa ruuissa tökki lähinnä se samea kastike jonka seasta tuskin näki mitä haarukan päähän osuu, ja ne satunnaiset ikävät ”sattumat”, kääk. Mutta tästähän saisi taas hyvän haasteen itselleen, jos kokkaiskin kaikki lapsuuden inhokkiruuat uusiksi. Listalle tulisi lisäksi ainakin kesäkeitto ja veriletut…

    • Kesäkeittoa kannattaa kokeilla kookosmaitoon. Ystäväni kauhistutti minut kerran kaivaessaan kauppakassista kukkakaalin, porkkanoita, perunoita ja herneitä: ”Arvaas mitä tänään syödään?!”. Maidon sijaan kattilaan lorahti kuitenkin tölkillinen kookosmaitoa (ja vettä) ja mausteeksi kurkumaa. Ai että oli hyvää!

    • Kiitos, oli yllättävän hankalaa kirjoittaa kirjoista, koska kirja-arvostelussa on aina jotain hyvin henkilökohtaista ja kyseessä on kuitenkin aina vain oma mielipide.
      Kannattaa ottaa seuraavaksi haasteeksi ehdottomasti lapsuuden inhokit. Hyvistä raaka-aineista keitettynä esim. kesäkeitto on ihan mahtavaa. Tuoreet ainekset torilta kattilaan eli sen osalta kannattaa odottaa kesään.

  3. Meilläkin harrastettiin tuota kokonaista broileria, sunnuntairuokaa 80-luvulla. Nostalgista!

    Nousiaisen Vadelmavenepakolainen oli ihan hillitön, täytyypä siis kokeilla tämä uusinkin. Piiat tuli luettua myös ja käväisinpä töllistelemässä sen myös elävissä kuvissa. Nauruhermoja kutkuttavia elämyksiä molemmat.

    • 80-luvulla elettiin siis tukevasti yhteisessä ruokapöydässä, kaikilla aika lailla samanlaiset ruokamuistot. Mielenkiintoista nähdä millaisia ruokamuistoja nykylapsilla on, koska luulen, että ruokatottumukset ovat vähän silloisia moninaisempia.

      Vadelmavenepakolainen ja Maaninkavaara olivat minusta erinomaisia, vaikka kiemurtelinkin tuolissa lukiessa, koska väistämätön katatrofi lähestyi koko ajan uhkaavaa vauhtia. Metsäjätti on tyylilajiltaan täysin toisenlainen, jopa aikaisempia parempi. Vakavampi ja koskettavampi, mutta silti siinä on myös hyvää huumoria.

  4. Mulla Metsäjätti just menossa, ja olen viehättynyt Nousiaisen huumorista. Se on ovelasti piilossa. Mä taidan olla poikkeus tuossa kouluruokainhokkien joukossa, koska niin kanaviilokki kuin tilliliha kuuluivat suosikkeihini. Nam.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s