Vaiva(ama)ton leipä
Minulle selvisi, että omistan täydellisen, rapeakuorisen leivän leipomiseen tarvittavan höyryuunin ja niin omistat todennäköisesti sinäkin. Leivoin juuri elämäni onnistuneimman leipäkaunokaisen, jonka tekemiseen tarvittiin lähinnä aikaa ja höyryuunina toimiva valurautapata. Aika hoitaa vaivaamisen puolestasi, kun taikina tekeytyy yön yli ja valurautapadassa paistaminen tekee leipään rapean kuoren.
Viisi vuotta sitten New York Timesissä julkaistiin artikkeli manhattanilaisen leipurin kehittämästä leivästä, jota ei vaivata ollenkaan, mutta lopputulos on kotiuunissakin pehmeä ja täydellisen rapeakuorinen. Aviisin ruokatoimittaja nimesi leivontametodin suurimmaksi keksinnöksi sitten 1800-luvun puolivälissä keksityn hiivan. Artikkelin julkaisun jälkeen sosiaalinen media näytti voimansa. No-knead bread, kuten leipää kutsutaan, sai bloggaajat ympäri maailmaa kaivaamaan valurautapatojaan esille leivän leipomiseen. Saveur-verkkolehden mukaan se on yksi kahdeksasta reseptistä, jotka ovat levinneet blogeissa kulovalkean tavoin.
Minä olen siis pahasti jälkijunassa, mutta vaivattuani täydellistä patonkia 15 minuuttia käsin (ohjeen mukaan olisi ollut paljon pidempään), otan kaikki oikopolut hyvään leipään ilolla vastaan. Ellei tämä olisi toiminut, meillä oltaisiin syöty jatkossa joko pelkästään kaupan leipää tai huusholliin olisi ostettu kunnon yleiskone. Käsin vaivatessa kaksikymmentä minuuttia on aika sietämättömän pitkä aika.
Koko hommassa on vain kolme olennaista asiaa: Aika, löysä taikina ja valurautapata. Taikinaa kohotetaan yön yli eli nopeasti tämä homma ei valmistu. Yritin kovasti ymmärtää odottamisen ja hiivan aiheuttaman kemiallisen reaktion, mutta tyydyn nyt toteamaan, että oli mikä oli, hyvin toimii. Valurautapadan merkitys on sen sijaan maallikollekin ilmeinen. Juju on nimittäin siinä, että kun löysä taikina laitetaan kuumaan pataan ja siihen kansi päälle, pata toimii höyryuunin tavoin. Minkä tahansa uunin kestävän padan pitäisi toimia tässä ohjeessa, mutta itse olen tehnyt leipää vain valurautapadassa.
Ja sitten ne ylisanat. Tämän leivän perusteella saatan olla maailman paras leipuri. Harmi vaan, että tämä on niin lapsellisen helppoa, että samaan pystyy kuka vaan. Joten ei kun paistaen, kaivakaa ihmeessä ne valurautapadat esille. Tulette yllättymään iloisesti.
Vaivaamaton leipä (No-knead bread)
resepti Jim Lahey, suomennetun version löysin mm. Me Naisista, mutta siinä jauhojen määrä oli arvioitu mielestäni yläkanttiin ja ensimmäinen taikina päätyi roskakoriin. Tässä siis hiukan muokattu versio.
7 dl jauhoja (esim. täysjyvävehnäjauhoja, vehnäjauhoja, hiivaleipäjauhoja, spelttijauhoja tai muita haluamiasi jauhoja)
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl vettä
1 1/2 tl suolaa
Vaihe 1: Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi, älä vaivaa. Taikina näyttää tässä vaiheessa aika lailla alla olevan kuvan kaltaiselta. Taikina on löysähkö ja niin sen kuuluukin olla, mutta ei missään tapauksessa ihan nestemäinen velli.
Laita kelmu ja taikinaliina kulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä 12-16 tuntia. Sen jälkeen se näyttää kuvan kaltaiselta.
Vaihe 2: Laita reilusti vehnäjauhoja leivonta-alustalle ja painele taikina levyksi niin, että saat ilmakuplat pois taikinasta. Nostele taikina kulmista keskelle kuin taittelisit nenäliinan, niin saat siitä jokseenkin leivän oloisen. Ulkonäöllä ei tässä vaiheessa kuitenkaan ole oikeastaan mitään väliä.
Laita leivinliina koriin tai muuhun kulhoon ja jauhota se kunnolla (oikeasti kunnolla, minä jouduin kaapimaan loput taikinasta irti liinasta veitsellä, vaikka luulin laittaneeni ihan kunnolla jauhoja). Laita taikina liinan päälle (kuva alla). Anna kohota vielä reilun tunnin ajan liinalla peitettynä.
Laita valurautapata kylmään uuniin ja uuni lämpenemään (noin 230 astetta). Anna padan lämmetä uunissa vielä parikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun uuni on lämmin. Olennaista on, että pata on todella kuuma, silloin leipä ei tartu kiinni, vaan kopsahtaa nätisti ja yhtenä kappaleena padasta pois.
Vaihe 3: Laita taikina kuumaan pataan. Älä välitä ulkonäöstä, kyllä se siellä uunissa kaunistuu. Sitten kansi päälle ja kuumaan uuniin 30 minuutiksi. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista kunnes leipä on kypsä (noin 10-15 minuuttia). Kypsän leivän tunnistaa kumeasta kopsahduksesta, kun sitä kopauttaa.
Kumoa leipä valurautapadasta, se irtoaa ihan ilman tuskanhikeä, ja laita se ritilän päälle jäähtymään.
Olen tästä leivästä lukenut monesta paikkaa. Minulla ei ole tällähetkellä kuin emaloituja patoja, mahtavat nekin toimia? Kuulostaisi kyllä just minulle sopivalta leivästä, kun tuo vaivaamiskärsivällisyys on aika vähäistä:)
Itse olen kokeillut vasta pari kertaa valurautapadassa, mutta ainakin muutamassa paikassa on todettu, että mikä tahansa uuninkestävä pata käy.
Tämä on laiskan vaivaajan unelmaleipä ja mikä parasta parempaa kuin yksikään tuskalla vaivaamistani 😉
Tulipa siitä kaunis! Tuo resepti on todella mainio:tein tuota leipää silloin kun resepti julkaistiin NY Timesissä ja senkin jälkeen pari kertaa;tosi helppo ohje ja ihana lopputulos.Pitääkin joskus taas tehdä tuota,olin ihan unohtanut!
Kiitos, paistaminen teki ihmeitä ulkonäölle :-). Tämä on tosiaan niin helppoa ja hämmentävän hyvää, että meillä viritellään varmasti useammankin kerran. Tätä on pitänyt tehdä todella pitkään, mutta on aina siirtynyt, mutta lopputulos motivoi kummasti jatkossa.
Näyttää upealta! Tätä haluan kokeilla, kiitos seikkaperäisistä ohjeista.
Kun ensimmäinen erä päätyi itsellä roskiin, päätin alkaa seikkaperäiseksi 😉
Ihana otsikko!
Ja tämä leipähän nyt vaan on niin herkku ja helppo, sehän me jo tiedetään ;). Ja hyvä jos taas tuli muutamalle uudeksi tutuksi!
Pitääpä laittaa taas leipää tulemaan….
Kiitos! Olit yksi inspiraation lähteistäni ;-). En tiedä, keneen olisin linkannut, kun tätä kehuttiin kaikkialla. Mutta on kyllä kaikkien ylisanojen veroinen eli ei kun leipomaan vaan 😉
Ai että, miten ihanan näköinen leipä – pitää alkaa hommiin täälläkin. Ja hyvät naurut: ”ensimmäinen taikina päätyi roskiin”. Lohduttavaa kuulla, että sitä sattuu muillekin:)
Sitä todellakin sattuu ainakin minullekin, kuten myös kaaosta ja sekasortoa 😉
Kiitos reseptistä ja seikkaperäisistä ohjeista, tätä täytyy kyllä kokeilla. Vaivaaminen on minunkin inhokki puuhaa 🙂
Joskus minusta vaivaaminen on rentouttavaa, kun oikein stressaa, mutta vain kohtuullisissa mittasuhteissa 😉 Tätä ajattelin tehdä uudestaan taas ensi viikonloppuna, oli nimittäin todella hyvää.
Tein tätä. Nam! Teen toistekin!
Ihanaa, kun tykkäsit. On meilläkin suosikkien listoilla ja toivottavasti taas ehtisin tehdä vaikkapa ensi viikonloppuna.
No niin. Nyt alan täällä hommiin, ja huomenna syödään leipää:) kiitos tästä ihanasta reseptistä (johon olen taas maailmankaikkeuden karman mukaisesti törmännyt parissakin eri paikassa luettuani juttusi, vaikka en ollut ennen tätä kuullut koko leivästä!). 🙂
Minä luulen, että meillä aletaan hommiin taas parin päivän päästä. Tämä on nimittäin niin hyvää. Minusta tuntuu nykyään aina, että kun suunnittelen kokkaavani jotain, sama juttu on tehty samaan aikaan kaikkialla 😉
oi nam tämä oli hyvää, kiitos reseptistä! leipomisen aikataulutus vaan tuottaa päänvaivaa kun on niin pitkä nostatusaika, mutta kaiken odotuksen arvoista todellakin.
Olipas kiva kuulla, että oli hyvää. Tämän leipominen on todellakin viikonloppuhommaa, vaikka ei sinänsä ole työläs, niin ei todella onnistu työpäivän ohessa aikataulullisesti
Leipä testattu myös emaloidussa padassa (sellainen näytti muuten olevan tuossa NYTimesinkin jutussa), hyvin toimi!
Tuli siis todistettua, että pata kuin pata toimii. Olennaisinta lienee siis aika ja löysä taikina.
Kiitos leivän tekoon houkuttelevasta ohjeesta – mietin, voiko reseptia kokeilla tuoreella hiivalla? Onko kukaan kokeillut? Paljonkohan sitä pitäisi laittaa..?
Onpas mukava kuulla, että ohje houkuttelee kokeilemaan.
Itseasiassa juuri tuosta samaisesta syystä päädyin käyttämään kuivahiivaa ohjeen mukaan. Määrä ei varmasti ole ihan kriittinen eli grammalleen en edes yrittäisi arvioida pienehkö nokare riittänee. Pitääkin testata asiaa. Jos ehdit ensin, kerrothan meille kaikille, kuinka kävi.
Ja tervetuloa lukemaan blogiani, kiva, kun kommentoit.
Strömsössä tekivät 3 grammalla tuorehiivaa. Innostuin siitä, mutta hyvä oli saada tietää tuo kuivahiivamäärä. Aion todella kokeilla, kiitos vinkistä!
Kiitos sinulle tuosta tuorehiivamäärästä. Meillä kokeillaan puolestaan tuorehiivalla tämän vinkin avustuksella.
Kiitos reseptistä. Tuli loistava leipä ja pölyyntymässä ollut valurautapatakin pääsi vihdoinkin käyttöön – ja tulee jatkossakin olemaan käytössä! Oikein hyvää Joulunaikaa Sinulle!
Kiitos, kun kommentoit. Onnistumisista on aina upeaa kuulla. Hienoa, että pata pääsi pölyttymästä ja lopputuloskin palkitsi. Hyvää ja rauhallista joulua myös sinulle!
Hei, onko väliä veden lämpötilalla? Käytätkö kylmää vai lämmintä vettä. Kuivahiivahan tarvitsee 42-asteisen nesteen, kun leivän kohotusaika on lyhyt. Vastaustasi odotellessani teen kokeiluerän ja käytän lämmintä vettä. 🙂
Ihan samaa olen pohtinut itsekin. Olen ymmärtänyt, että kyse on hiivan herätyslämpötilasta, joten olen käyttänyt lämmintä vettä. Sillä olen ainakin onnistunut ja sen jälkeen en ole muuta kokeillut 😉
Kiitos ihanan ohjeen jakamisesta:) Kokeiltiin sitä tänä viikonloppuna ekaa kertaa, ehkä siitä tulee sunnuntaiaamun leipävakio;)
Kiitos, kun kommentoit. Tällaiset kommentit ilahduttavat aina!
Voi kun se olisi meilläkin sunnuntaiaamun leipävakio 🙂 Se on niin hyvää, että pitäisi tehdä paljon, paljon useammin.
Meillä tuoksuu nyt ihana, tuore leipä! Päätimme miehen kanssa testata reseptiä, kun kuvassa on niin hyvän näköinen tulos leivästä, joka vaikutti myös yksinkertaiselta valmistaa. Uusi rautapatamme pääsi testiin! Kiitos reseptistä, se toimii!
Resepti jaksaa yllättää, mutta se todella toimii. Ja leiväntuoksua parempaa ei olekaan. Meilläkin sattumalta tänään tuoksui aamulla leipä.
Mitenhän mahtaa reagoida, jos tuo seisottamisaika on pidempi kuin 16 tuntia? Onko kukaan kokeillut? Itselle tuli nimittäin ”mukava” laskuvirhe….laitoin juuri seisomaan, kun mietin että olen 16 tunnin sisään töistä kotona. Mutta enhän mä olekaan, vaan mennee 20 tuntia…
En usko, että pilaa lopputulosta. Pidän sinulle peukkuja ja kerro ihmeessä, kuinka kävi. Toivottavasti teillä tuoksuu pian ihana lämmin leipä.
Onnistui hienosti! Saatiin herkullista, tuoretta leipää iltapalaksi perheen kanssa 🙂
Tuoksuvaa, lämmintä leipää ei voita mikään!